Dream ja Vilhelmiina: Onnea vaiheisiinne, hienoa että olette saamassa pian alkion matkaan.
Vekara: Hienoa, että oli mukava neuvolakäynti ja kaikki hyvin!
Omat kuulumiset ovat huononlaisia. Ultrassa kaikki oli juuri niin huonosti kuin olin vähän aavistellutkin. Lääkäri totesi, ettei ole mitään jakoa tehdä alkionsiirtoa ensi viikolle, kun vuoto ei ole osoittanut merkkiäkään loppumisesta ja limiskin oli vain 4mm. Sain nyt ohjeeksi, että jos vuoto loppuu viikossa niin sovitaan uusi ultra-aika ja yritetään vielä alkionsiirtoa tähän kiertoon (Progynovat siis jatkuvat). Jos vuoto ei nyt ala, niin siirretään pas seuraavaan kiertoon. Aloitan sitten suosiolla pitkän kaavan mukaan eli ensin jarrut kehiin ja sitten Progynovat. Alkaa vaikuttaa siltä, että tämä tapa on minun kohdallani varmin, että saadaan kroppa pas-kuntoon.
En nyt niinkään ole pettynyt Passin siirtymisestä, koska itsekin haluan, että alkiot sulatetaan sitten, kun on ihan priimatilanne kaikin puolin. Eniten tässä nyt järkytti ultratilanne noin muuten. Ultrassa todettiin pari alle parin sentin endometrioomaa, kiinnikkeitä ja sacto (eli munatorvet tukossa ja sumpussa, joka voi aiheuttaa tulehduksen). Tilanne ei siis endon näkökulmasta ole paha, mutta lapsettomuuden näkökulmasta saattaa olla, kun jatkuva vuotelu vaikeuttaa hoitojen tekemistä ja luultavimmin myös alkioiden kiinnittymistä. Lääkäri mietti, että ennen seuraavan ivf:n aloittamista on hyvä konsultoida endon leikannutta lääkäriä ja ehdottaa, että uusi laparoskopia tehtäisiin. Tässäkään ei sinällään ole mitään kovin ihmeellistä ja voisin jopa iloiten mennä leikkaukseen, kun sillä voitaisiin parantaa onnistumismahdollisuuksia. Sen sijaan tuntui pahalta kuulla, kun lääkäri totesi, että toisaalta sitten joutuisin käyttämään hormonikorvaushoitoa lopun ikääni. Toisin sanoen siis niin radikaali leikkaus tehtäisiin, että vain kohtu jätettäisiin.
Ymmärrän selvästi sen, ettei voida hoitaa sekä endoa että lapsettomuutta. Minulla on endo pysynyt aika tasaisena, kun syön tauotta pillereitä. Jos lapsettomuutta ei hoidettaisi, endo pysyisi luultavasti kurissa ja saisin pitää sen munasarjani, mikä on vielä jäljellä. Jos taas lapsettomuutta hoidetaan, joudutaan tekemään tällainen leikkaus, että hormonikorvaushoito on edessä kolmekymppisenä. Täällä palstalla luultavasti on joku muukin tässä pisteessä ja en halua kauhistella tätä asiaa liikaa, mutta täytyy sanoa, että paljon kokeneena ja lapsettomuushoitojen konkarina silti aika järkyttynyt olo on. Pitkäaikaisen hormonikorvaushoidon (tässä tapauksessa kai n. 20 vuotta) riskejä ei varmaan edes tiedetä. Eihän sitä tiedä onko leikkaava lääkäri yhtään tällä kannalla ja lähtisikö edes tällaista leikkausta tekemään. Jotenkin vain koko raskaushaave tuntui siirtyvän taas paljon kauemmas, kun mietin, että voiko raskaaksi tuleminen sitten edes onnistua ilman leikkausta. Jos munasarjat poistettaisiin, niin joku osa minusta on tosi surullinen. Vaikka en oikeasti usko mihinkään luomuraskautumiseen, niin tuo toimenpide poistaisi vähäisetkin haaveiden rippeet.
Eipä tässä voi muuta kuin odottaa, miten tämän kierron kohdalla käy tai siirtyä sitten syyskuun passiin. Jos raskaus ei ala, niin sitten alkaa leikkauksen pohdinta. Asia kerrallaan kun osaisi taas mennä..
