Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Sivusta huutelen täältä @Rusakkonen Olen niin pahoillani, toivoin niin teille plussaa, ihan sydäntä viiltää. Rukoilen teidän puolesta ja olen teitä ennenkin rukouksissa muistanut. Onneksi teillä on kuitenkin niitä omia alkioita ja noin montakin, jospa se ihme tulisikin niillä, onhan ne kuitenkin alkioiksi selvinneet ja pakkaseen asti. Ja noin monta tosiaan, noin monta alkiotahan olisi tosi hyvä saldo ihan nuorellekin. Tosi kauheaa että vielä tää korona nyt mutkistaa kaikkea. Toivottavasti pääsette siirtoon niillä omilla. Kovasti voimia ja tsemppiä Teille.
 
  • Rakkaus
Reactions: Rusakkonen
@Rusakkonen, ikävä kuulle, ettette saaneet toivottua tulosta. Olen pahoillani!

Minulla oli vauvan painoarvio tänään ja painoa oli 4100 g, viikot 38+1. Yritän saada käynnistymään illan ja yön aikana luomuna (seksi ja ulkoilu), mutta jos ei käynnisty, menen aamulla sairaalaan aj minulle laitetaan ballongi. Tylsintä on, ettei mies pääse alkuvaiheeseen mukaan, ja joutuu odottamaan pihalla synnytyksen käynnistymistä. Mutta huomenna hän saattaa olla jo täällä :)
 
  • Rakkaus
Reactions: Rusakkonen
Kiitos kovasti muistamisesta!

Kaikki nyt selvaa. Paastaan Dextraan tassa kierrossa, Progynova 2+2 alkaa kp2 eli ehka huomenna. Ultra sitten kp8/9/10, ehka noin 24.4/27.4.

Onkos taalla muuten kukaan ikina laittanut kahta alkiota? Kuinka kavi? Voi olla, ettei laakari anna minun laittaa, mutta sita ei viela ole koskaan kokeiltu, kun olin niin ylipainoinen tuolloin. Jos olen tuolloin suunnilleen normaalipainossa, niin ehka saataisiin kokeilla...? Onhan siina kaksosraskauden riski, mutta kasittaakseni aika pieni sellainen olisi varmaan omalla kohdallani. Jos auttaisivat toisiaan kiinnittymisessa..

Muita uusia vinkkeja?
 
Onkos taalla muuten kukaan ikina laittanut kahta alkiota? Kuinka kavi?
Meillä laitettiin kaksi omasolualkiota juuri siksi, että ikää yli 40 ja kuulemma kaksi auttaa kiinnittymisessä. Tämä ihan julkisella Tampereella ja itse ehdottivat. Meillähän tärppäsikin sitten heti ja ultrassa jännättiin montako tulee, mutta yksi vain tarttui. Että suosittelen kahta kyllä kovasti. Meidän alkio on jo reilu yksivuotias taapero. Mahkut annettiin 2-3% luokkaa kun hoidot aloitettiin.
 
  • Tykkää
Reactions: Rusakkonen
@Rusakkonen Olen pahoillani negasta! Kyllä te vielä onnistutte. Meillehän laitettiin kaksi kerralla, kun oli niin huonoa se kiinnittyminen ja keskenmenoja. Mutta tosin Pietarissa, Dextran lääkärini ei aluksi kauheesti tykännyt ajatuksesta, mutta hänen suhtautuminen on ollut sittemmin tosi positiivinen, kun ekassa ultrassa molemmat näkyivät kiinnittyneet. Eikä hän enää puhunut riskeistä, kun kaksosilla on omat istukat, vesipussit ja suonikalvot.

Täällä raskauspahoinvointi on vihdoin helpottanut, ke on rakenneultra. Mutta on tapahtunut ihan kauheita, mies sai torstaina aivoinfarktin! Olen elänyt sumussa viime päivät. Shokissa olen vieläkin. Hän on täysin terve 40v, eikä mitään riskitekijöitä /sukurasitetta ole. En voi käsittää, että joudumme vielä tämän läpikäymään kaiken jälkeen. Onneksi hän on toipumassa ja ennuste on hyvä. Kuitenkin huoli ja stressi on suunnaton
 
  • Rakkaus
Reactions: Rusakkonen
@Rusakkonen Olen pahoillani negasta! Kyllä te vielä onnistutte. Meillehän laitettiin kaksi kerralla, kun oli niin huonoa se kiinnittyminen ja keskenmenoja. Mutta tosin Pietarissa, Dextran lääkärini ei aluksi kauheesti tykännyt ajatuksesta, mutta hänen suhtautuminen on ollut sittemmin tosi positiivinen, kun ekassa ultrassa molemmat näkyivät kiinnittyneet. Eikä hän enää puhunut riskeistä, kun kaksosilla on omat istukat, vesipussit ja suonikalvot.

Täällä raskauspahoinvointi on vihdoin helpottanut, ke on rakenneultra. Mutta on tapahtunut ihan kauheita, mies sai torstaina aivoinfarktin! Olen elänyt sumussa viime päivät. Shokissa olen vieläkin. Hän on täysin terve 40v, eikä mitään riskitekijöitä /sukurasitetta ole. En voi käsittää, että joudumme vielä tämän läpikäymään kaiken jälkeen. Onneksi hän on toipumassa ja ennuste on hyvä. Kuitenkin huoli ja stressi on suunnaton
Kiitos neuvosta! Mulla on tama tuleva siirto Dextrassa - jos olen siihen mennessa paassyt suht normaalipainoon, niin aion kysya mahdollisuudesta. Eivat varmaan kylla mielellaan laittaisi kahta siltikaan, ikani vuoksi ja koska ensimmainen vauvamme kuoli, mutta en nyt kylla oikein usko, etta molemmat kiinnittyisivat taikka etta kumpikaan ylla oleva asia olisi suoraan valtava riskitekija. Tanaan juuri luin taas kohtukuolemasta, joka oli aivan kuin meidan, ja tapahtui 20-vuotiaalle aidille (ei IVF-vauva kuitenkaan).

Voi, kuinka kamalia uutisia, mita miehellesi tapahtui! Kovasti voimia teille ja parantumista hanelle! Aidilleni tuli aneurysman puhkeama yli parikymmenta vuotta sitten, vaikka se ei ole sama, niin aivoissa kuitenkin, joten jotenkin osaan suhteuttaa. Todella ikavaa. (Aitini selvisi aneurysmasta tuolloin.) Iso Hali Sinulle. ❤
 
  • Rakkaus
Reactions: Plusyks
@Plusyks Voi miten kamala ja stressaava tilanne. Toivoin miehellessi paranemista. Paljon tsemppiä ja voimia teille molemmille.
@Rusakkonen Olen niin pahoillani negasta. Olisit niin ansainnu plussan. Onneksi sinulla on omasolualkioita ja pääset pian siirtoon. Mulle on kerran siirretty 2 alkiota kerralla omasoluhoidossa, kun alkioita saatiin vain 2 ja kohdun limakalvo kasvoi paremmin tuoresiirrossa kuin lääkkeellisessä kierrossa. Molemmat alkiot oli luokiteltu 6-soluisiksi (3.päivän ikäisiä) ja 2-luokkaisiksi. Siirrosta tuli nega.
 
  • Rakkaus
Reactions: Rusakkonen
Synnytysrapsa
Vauvan koko arvioitiin rv 38+1, 17.4 olevan 4100 g, jonka vuoksi suunniteltiin käynnistys seuraavalle päivälle. Aamulla menin sovitusti Espoon sairaalaan, jossa jonotin neljä tuntia kuullakseni sairaalan olevan täynnä. Saimme luvan tulla illalla uudestaan. Illalla emättimeen asetettiin ballonki ja mies lähetettiin kotia. En saanut kovin voimakkaita supistuksia, mutta suhteellisen nopeaa kohdunsuu oli auki 4 cm ja ballonki tippui ulos. Lääkäri tutki tilanteen ja totesi tilanteen olevan vielä epäkypsän. Sain jonkin kohtua kypsyttävän tabletin ja käskyn nukkua. Heräsin viideltä aamulla ja seitsemältä tuli lääkäri, joka totesi tilanteen olevan kypsä kalvojen puhkaisulle. Kalvot puhkaistiin ja vauvan päähän asetettiin anturi. Sain luvan kutsua mieheni paikalle ja menimme synnytyssaliin. Supistukset olivat voimakkaita ja olin aluksi ammeessa , josta siirryin sängyn viereen seisomaan ja imppaamaan ilokaasua. Iäisyydeltä tuntuneen ajan jälkeen olin avautunut neljästä sentistä kuuteen senttiin ja totesin, että on tulossa pitkä ja kivulias synnytys ja en selviä ilman lääkkeitä. Aqua-rakkuloita olin saanut jo saliin tullessa.

En ollut tutustunut puudutusvaihtoehtoihin etukäteen, sillä kuvittelin synnyttäväni luomuna kuten kolme aiempaa lastani. Kätilä suositeli epiduraalia ja olin jo niin tolkku pois, että suostuin siihen. Asentaminen meni hyvin ja kivut loppuivat. Nukahdimmekin hetkeksi miehen kanssa, ja pötköttelin kivuttomana sängyssä. Kutsuin kätilön paikalle jossakin vaiheessa, kun tuli pieni ponnistamisen tarve. Olin 10 cm auki, mutta lapsi hyvin korkealla. Puoli-istuvassa asennossa ponnistin supistusten aikana (3-4 minuutin välein) lasta alemmas. Tämä vaihe kesti kolme tuntia ja oli aivan turha. Lapsi ei laskeutunut yhtään ja turhauduin pahasti. Kätilöllä ei ollut mitään ideoita asian edistämiseksi ja pyysin jo leikkausta. Ihmettelin, miksi mitään ei tehty, vaikka vaihe vain kesti ja kesti eikä edistynyt yhtään. Tuli vuoronvaihto ja sanoin uudelle kätilölle ponnistaneeni turhaan kolme tuntia ja synnytys ei etene. Tämä pyysi apukäsiä ja huoneessa olikin lopulta kolme kätilöä. Yksi kätilöistä oli tomera ja sanoi, että nyt ponnistat sen lapsen ulos. Jalkani asennettiin jalkatukiin ja muutin asentoa. Tässä asennossa lapsi alkoikin nopeaa syntymään ja mies tuli vireeni. Ponnistin hyvin ja tehokkaasti ja lapsi syntyi 16 minuutissa. Kokonaiskesto oli n. 9 h, joka on minun pisin synnytykseni.

Lapsi painoi 3675 g ja oli 50 cm pitkä, eli painoarvio heitti paljon. Mieheni itki onnesta lapsen synnyttyä ja saimme olla kolmestaan noin neljä tuntia synnytyshuoneessa.

Vauva syntyi sunnuntaina ja imetys ei käynnistynyt ollenkaan. Vauvalla ei ollut imuhaluja, ja sai korviketta. Lypsin koko ajan koneella. Tiistaina pettymys oli suuri, kun vauva määrättiin valohoitoon. Keskiviikkoiltana pääsimme kotiin, ja oli mahtavaa näyttää vauvaa siskoille ja uudelle isälle . Aamulla emme saaneet vauvaa hereille ja syömään, joten lähdimme osastolle takaisin. Minä ja vauva jäimme osastolle vuorokaudeksi seurantaan ja vauva alkoikin nopeasti syömään lääkärin ohjeen mukaan. Vauva pitää herättää syömään kolmen tunnin välein. Pumppaan omaa maitoa pulloon ja lisäksi saa vähän korviketta. Maanantaina menemme imetystukihenkilölle, mikä on aavistuksen koomista, sillä olen imettänyt kolme lasta, yhteensä kolme vuotta. Vauva ei ime, vaan nukahtaa rinnalle.

Olemme hänestä superonnellisia ja hän on maailman kaunein vauva mielestämme. Hän syntyi rv 38+3, 19.4.
 
  • Rakkaus
Reactions: Rusakkonen
Synnytysrapsa
Vauvan koko arvioitiin rv 38+1, 17.4 olevan 4100 g, jonka vuoksi suunniteltiin käynnistys seuraavalle päivälle. Aamulla menin sovitusti Espoon sairaalaan, jossa jonotin neljä tuntia kuullakseni sairaalan olevan täynnä. Saimme luvan tulla illalla uudestaan. Illalla emättimeen asetettiin ballonki ja mies lähetettiin kotia. En saanut kovin voimakkaita supistuksia, mutta suhteellisen nopeaa kohdunsuu oli auki 4 cm ja ballonki tippui ulos. Lääkäri tutki tilanteen ja totesi tilanteen olevan vielä epäkypsän. Sain jonkin kohtua kypsyttävän tabletin ja käskyn nukkua. Heräsin viideltä aamulla ja seitsemältä tuli lääkäri, joka totesi tilanteen olevan kypsä kalvojen puhkaisulle. Kalvot puhkaistiin ja vauvan päähän asetettiin anturi. Sain luvan kutsua mieheni paikalle ja menimme synnytyssaliin. Supistukset olivat voimakkaita ja olin aluksi ammeessa , josta siirryin sängyn viereen seisomaan ja imppaamaan ilokaasua. Iäisyydeltä tuntuneen ajan jälkeen olin avautunut neljästä sentistä kuuteen senttiin ja totesin, että on tulossa pitkä ja kivulias synnytys ja en selviä ilman lääkkeitä. Aqua-rakkuloita olin saanut jo saliin tullessa.

En ollut tutustunut puudutusvaihtoehtoihin etukäteen, sillä kuvittelin synnyttäväni luomuna kuten kolme aiempaa lastani. Kätilä suositeli epiduraalia ja olin jo niin tolkku pois, että suostuin siihen. Asentaminen meni hyvin ja kivut loppuivat. Nukahdimmekin hetkeksi miehen kanssa, ja pötköttelin kivuttomana sängyssä. Kutsuin kätilön paikalle jossakin vaiheessa, kun tuli pieni ponnistamisen tarve. Olin 10 cm auki, mutta lapsi hyvin korkealla. Puoli-istuvassa asennossa ponnistin supistusten aikana (3-4 minuutin välein) lasta alemmas. Tämä vaihe kesti kolme tuntia ja oli aivan turha. Lapsi ei laskeutunut yhtään ja turhauduin pahasti. Kätilöllä ei ollut mitään ideoita asian edistämiseksi ja pyysin jo leikkausta. Ihmettelin, miksi mitään ei tehty, vaikka vaihe vain kesti ja kesti eikä edistynyt yhtään. Tuli vuoronvaihto ja sanoin uudelle kätilölle ponnistaneeni turhaan kolme tuntia ja synnytys ei etene. Tämä pyysi apukäsiä ja huoneessa olikin lopulta kolme kätilöä. Yksi kätilöistä oli tomera ja sanoi, että nyt ponnistat sen lapsen ulos. Jalkani asennettiin jalkatukiin ja muutin asentoa. Tässä asennossa lapsi alkoikin nopeaa syntymään ja mies tuli vireeni. Ponnistin hyvin ja tehokkaasti ja lapsi syntyi 16 minuutissa. Kokonaiskesto oli n. 9 h, joka on minun pisin synnytykseni.

Lapsi painoi 3675 g ja oli 50 cm pitkä, eli painoarvio heitti paljon. Mieheni itki onnesta lapsen synnyttyä ja saimme olla kolmestaan noin neljä tuntia synnytyshuoneessa.

Vauva syntyi sunnuntaina ja imetys ei käynnistynyt ollenkaan. Vauvalla ei ollut imuhaluja, ja sai korviketta. Lypsin koko ajan koneella. Tiistaina pettymys oli suuri, kun vauva määrättiin valohoitoon. Keskiviikkoiltana pääsimme kotiin, ja oli mahtavaa näyttää vauvaa siskoille ja uudelle isälle . Aamulla emme saaneet vauvaa hereille ja syömään, joten lähdimme osastolle takaisin. Minä ja vauva jäimme osastolle vuorokaudeksi seurantaan ja vauva alkoikin nopeasti syömään lääkärin ohjeen mukaan. Vauva pitää herättää syömään kolmen tunnin välein. Pumppaan omaa maitoa pulloon ja lisäksi saa vähän korviketta. Maanantaina menemme imetystukihenkilölle, mikä on aavistuksen koomista, sillä olen imettänyt kolme lasta, yhteensä kolme vuotta. Vauva ei ime, vaan nukahtaa rinnalle.

Olemme hänestä superonnellisia ja hän on maailman kaunein vauva mielestämme. Hän syntyi rv 38+3, 19.4.
Onnittelut viela kerran, ja hienoa, etta kaikki meni hyvin!
 
Sellaista tietoa, etta jos joku muukin kuin mina etsi taman matkan henkiseen puoleen tukea, niin nyt on tallainen ilmainen Focus on Fertility -sarja luentoja yms. menossa Facebookissa. Jarjestajana on Sarah Holland, The Fertility Mindset. Joka paiva on sessio (niin kauan, kuin tama maailman koronasulkeutuminen kestaa), jossa Sarah haastattelee ekspertteja ja he opettavat katselijoille tekniikoita. Kaikki videot ovat saatavilla myos jalkeenpain Facebookissa. Itse alan nyt tutustua tuohon sarjaan enemmankin. Suosittelen.

Toinen, mita suosittelen, on Gabriela Rosa, australialainen hedelmallisyysekspertti - loytyy netista googlaamalla. Hanella on hyvia kirjoja ja myos Fertility Challenge -kurssi, joka oppii todella paljon. Tein juuri tuon kurssin ja olen muutenkin tutustunut hanen luentoihinsa ja kirjoihinsa nyt tammikuusta, ja olen onnistunut mm. pudottamaan pois kaiken kofeiinin ja ylimaaraisen sokerin, gluteenin ja maidon. Suosittelen tutustumaan!
 
  • Tykkää
Reactions: Karhurouvanen
Ajattelin tulla kirjoittamaan tänne (Simpukka-viikon kunniaksi ;) ) vähän tuntoja kun on lahjasoluvauvan äitinä saanut nyt olla muutaman kuukauden. Ehkä joku hoitoja pohtiva googlettaa ja löytää tän keskustelun, ja näistä mietteistä ois apua. Ja ehkä tää on tämmönen kirjoitus joka pitää minun ihan omaa itseänikin varten laittaa "mustana valkoiselle".

Mähän olin aika epäilija aluksi ja kun omilla soluilla ei tullut edes paskoja alkioita, olin vaan tosi vihainen. Ei minun parikymppisenä ois pitänyt tähän joutua. Artikkelit kertoo vaan "nelikymppisenä nuoren naisen soluilla raskaaksi" ja sitä rataa. Luovuttajat ärsytti, lahjasoluvauva tuntui vieraan vauvalle ja koko konsepti isolle rangaistukselle. En halunnut olla kakkosäiti enkä halunnut jaettua vanhemmuutta tai että joku kolmas osapuoli on haamuna perässä joka elämänvaiheessa. Lapsi ei kiinny minuun, haluaa varmaan muuttaa heti luovuttajan luo asumaan ja mies sukuineen omii vauvan koska jakavat geenit mutta minä ja mun suku ei.

Kaikki tämä (ok, yksi kohta vähäsen pitää) ei pidä paikkaansa.

1 Mä rakastan tuota pientä prinsessaa yli kaiken. En voi kuvitella mitenkään että äidinrakkaus olisi isompaa jos palleroinen olisi omista soluista alkunsa saanut. Eli lahjahoito ei tunnu rangaistukselle, päinvastoin siunaukselle, että elämme maassa jossa tällainen on laillista ja eettistä. Harmittaa suorastaan kun niin moni lapsettomuushoidoissa rämpivä tuntuu niin jyrkästi kieltäytyvän lahjasoluhoidoista. Ja päsmäröi niissä ryhmissä kuinka lapsi ei todellakaan ole oma jos sen lahjahoidoilla saa. Mä en koskaan ollut jyrkkä, enhän muuten tässä olisi, mutta myönnän epäröinnin. Tietysti tämä ei ole multa pois jos joku muu ei lahjavauvaa halua, mutta harmittaa muiden puolesta, kuinka näinkin ihana asia jää kokematta vaan kun omapäisesti tahdotaan pitää omista soluista kiinni ja halveksitaan lahjasoluja.

2. Luovuttajaa kohtaan on isoja kiitollisuden tunteita. Kuten sanoin niin koin katkeruutta luovuttajia kohtaan. Olin omassa päässäni luonut luovuttajasta lähes jumalkuvan, että he ovat niin täydellisiä suuressa hedelmällisyydessään että voivat solujansa jaella, kun minä säälittävä paska en saa edes yhtä vauvaa hoidoista huolimatta. Nämä tunteet on nyt historiaa. Pelkäsin että lapsi haluaa ottaa yhteyttä luovuttajaan, nyt suorastaan toivon sitä. Mä haluan päästä joskus kiittämään häntä, että me saatiin juuri meidän pikkuinen prinsessa meille <3

3. Lapsessa ei ole oikeastaan yhtään minun ulkonäköäni. Siis ihonväri, hiustenväri ja silmienväri on sama, mutta ei kukaan ole vauvaa sanonut minunnäköisekseni. Mutta ei tämäkään haittaa, ja tämä on itselle ollut jotenkin tosi valaiseva juttu. Ei ollenkaan ahdista eikä sureta eikä harmita. Mun ulkonäössä on monia piirteitä joista en tykkää, ja ehkä mun lapsi välttyy näiltä ikäviltä ominaisuuksilta joiden takia mua on esimerkiksi koulussa kiusattu, tai jotka hankaloittavat elämääni. Ja muutenkin kaiken lahjasoluahdistuksen keskellä mitä kävin läpi on tosiaan helpottavaa huomata että ne asiat joita yli kaiken pelkäsin ja kammoksuin, ei nyt vaivaa tai haittaa tai edes mietitytä yhtään.

4. Koko lahjasolua ei edes mieti kuin häviävän vähän. Luovuttaja ei kulje meidän arjessa. Me ei mietitä lapsen taustaa joka päivä.

5. Neuvolassa lahjataustaan on suhtauduttu äärimmäisen ymmärtäväisesti. Ei olla saatu mitään kommenttia mikä olisi tuntunut kurjalta tai pahalta. Ei ole puhuttu toisista äideistä, vaan äidistä ja luovuttajasta.

6. Minä saan kyllä olla ihan täysivaltaisesti se äiti. En tiedä mitä mun vauvani tulee ajattelemaan isompana, mutta nyt ei ole kyllä yhtään uhattu olo. Jotenkin kaikesta epävarmuudesta huolimatta koen, että mulla on voimaa seistä lapseni rinnalla jos hän alkaa kuitenkin pitämään luovuttajaa äitinään; Mikä kyllä hiukan omituiselta tuntuu. Mutta anyway, hän on mun 100% lapsi ja sitä ei mikään asia tule muuttamaan<3

Ainoa kohta joka vähäsen pitää paikkaansa on tuo miehen suku. Tai äiti jos tarkkoja ollaan. Ei olla kyllä kerrottu lahjasolusta heille, vain mun vanhemmat tietää. Miehen äiti vaan on ihan älytön. Saan kokoajan kuulla kuinka vauva on perinyt kaiken hyvän heidän suvultansa, vauva näyttää ihan sukulaisilta xy ja z ja vauva perii taidot a,b ja c. Tämä ehkä hiukan harmittaa, kun en voi kehua kuinka esimerkiksi meidän suvun taiteellisuus tai akateemisuus periytyisi, koska eihän se periydy. Mutta miehen äiti taas voi kyllä ennustella musikaalisuutta ja vaikka sun mitä mitä heillä on suvussa kulkenut. Totta kai kasvatuksella voi näihin vaikuttaa, mutta ei käy kiistäminen että nämä asiat hiukan harmittaisin.

Kaikesta huolimatta nuo harmistukset on tosi vähäisiä. Olen niin kiitollinen luovuttajalle ja maailmalle ja lääketieteelle ja kaikelle, että saimme meidän vauvan. Ja että kaikesta epäröinnistäni huolimatta lähdimme tähän. Koska tulos on todellakin se, mitä halusimme. Mitä odotimme koko neljä vuotta. Hän on täydellinen <3
 
Hieno kirjoitus @nyuu ! Tosi hienoa, että oot uskaltanu kirjoittaa lahjasoluihin liittyvistä epäilyksistä ja negatiivista ajatuksista. Mulla on ollu vähän samanlaisia ajatuksia, vaikka oon sua yli 10 vuotta vanhempi. Näitä ajatuksia moni varmasti lahjasolujoitoja harkitseva tai lahjasoluhoidoissa oleva miettii. Moni mun kavereista on saanu 2 lasta spontaanista yli kolmikymppisinä. Kun itellä ei onnistunu spontaanisti eikä omasoluhoidot. Tosin lahjasoluille ei ollu oikein vaihtoehtoja ku amh oli vain 0,08 (ikä 34v.), vaikka omasoluhoitoja tehtiin 3kpl.

@Rusakkonen Olitko eilen alkion siirrossa? Miten meni?
 
  • Rakkaus
Reactions: Rusakkonen
@nyuu Kiva, ettei lahjasolutausta enää harmita. ❤ Minähän olin ihan sujut ajatuksen kanssa alusta asti, mutta on tässä raskauden aikana ilmaantunut pientä surua siitä, ettei omista soluista ollut mihinkään. Tai siis eihän me kokeiltukaan kun niin myöhään lähdettiin hoitoihin, mutta silti. Lapsi kyllä tuntuu omalta enkä usko, että ajattelen koko asiaa kovin paljon lapsen synnyttyä.

28+1
 
Paljon, paljon onnea @kirsillevauva! Aivan ihanaa, että hän on nyt täällä! Nauttikaa vauva-ajasta.

Tosi hieno teksti, @nyuu ja varmasti auttaa monia tämän asian kanssa painiskelevia. Ihana myös kuulla, että olet itse nyt noin sujut koko asian kanssa. <3 (Aika rasittavalta kyllä kuulostaa miehesi äiti – ihan niin kuin lapsi ei joka tapauksessa olisi oma yksilönsä, eikä se genetiikka nyt muutenkaan ihan hänen ajattelemallaan tavalla taida mennä.)

Toivottavasti @Plusyks miehesi toipuminen on sujunut hyvin!

En ole itse kirjoittanut tänne koronan alkamisen jälkeen enkä juuri käynyt lukemassakaan. Me ollaan oltu Dextran jonossa joulukuusta, ja nyt en edes uskalla ajatella, paljonko tämä viivästyttää hoitoon pääsyä. On ollut jotenkin helpompi olla ajattelematta koko asiaa. Aina välillä herää epäilys, että mistä tiedän, ollaanko me oikeasti edes missään jonossa. Ehkä lähestyvä äitienpäivä sai ajattelemaan asiaa nyt ja piipahdin täällä, kun ei ole mikään vuoden iloisin päivä monellekaan meistä kyseessä.

Edit: Sellaista halusin kysyä teiltä, jotka nyt olette onnistuneet, että miten paljon lapsettomuustausta on onneenne vaikuttanut? Tuntuuko, että se kulkee vauvan syntymän jälkeen yhä mukana ja osaatteko nauttia / olla huolehtimatta ihan kauheasti?
 
Hei, sellaista etta jos joku toinenkin haluaisi tehda taman kurssin - tanaan on viimeinen ilmoittautumispaiva:


Gabriela Rosa on minusta aika fantastinen! Eli suosittelen. Aion itse tehda taman kurssin. Hinta on todella halpa omasta mielestani - kahdeksan viikon ohjaus on nyt 99 Australian dollaria, suunnilleen 52 puntaa eli hiukan enemman mutta melkein sama hinta euroissa. Tama siis, jos haluat menettaa taikka lisata painoasi saavuttaaksesi ideaalin painon hedelmallisyytta ajatellen, taikka sitten pysya nykypainossa mutta kuitenkin huolehtia siita, etta hedelmallisyysdieettisi on optimaalinen.

Minulla on talla hetkella se tilanne, etten aktiivisesti yrita pudottaa painoa, mutta nykydieetillani (elamanmuutos siis) painoni putoaa noin kilon viikossa yrittamatta. Olen oppinut taman kevaan aikana paljon mm. juuri Gabrielalta, koska tein myos hanen ilmaisen Fertility Challenge -kurssinsa (seuraava kesakuussa). Tata Leaner, Fertile You -kurssia ei kuulemma jarjesteta taman kerran jalkeen vahaan aikaan.

Mainoskatko ohi! Mutta oikeasti ajattelin, etta jos joku muukin tarvitsisi tata. Kurssi siis jarjestetaan kokonaan netissa, ja Gabriela plus hanen kilinikkansa ovat mielestani kylla todella aktiivisia auttaessaan osallistujia.
 
Kiitos kysymasta @Papupilvi!
Kaikki meni alkionsiirrossa oikein hyvin. Ajoin taas yksinani klinikalle, kavelin hiukan ennen alkionsiirtoa ja otettiin myos tukostestit uudestaan plus progesteroni ja estrogeeni, vahan noin niin kuin kokeellisesti.

Onko muuten kenellakaan tarkkailtu estrogeeni- tai progesteroniarvoja laakkeellisessa pakastetun alkion siirrossa? Jos kylla, niin minkalaisia arvoja saitte tms.?

Otettiin pyynnostani myos maksa-arvot. Olivat oikein hyvat. Hyva tietaa, koska ne ovat hyvin tarkeita aineenvaihdunnalle.

Sita alkionsiirtoahan varten kasvatettiin kaikkia viitta morulaa. Ne olivat olleet sellaisia hitaammin kehittyvia alkioita eli ainakin viisipaivaisia moruloita. Lopulta kaksi niista jatkoi kehitysta ja muodostui blastokysteiksi; nopeampi laitettiin kohtuun ja toinen sitten jatkoviljeltiin seuraavaan paivaan, jolloin blasto oli muodostettu, ja sekin sitten pakastettiin. Eli nyt on sitten Dextrassa nelja blastokystia.
 
@nyuu :n kirjoitusta seuraten: joo ei kylla ole mitaan merkitysta, onko lahjamunasolu vai oma, kylla lapsi on niin rakas.

Meilla on siita helppoa, etta minulle tarkeat periytyvat ominaisuudet ovat myos miehella, joten siita ei tulisi ongelmaa; voitaisiin kummatkin royhistella yhta lailla, jos lahjasolulapselle perityisi jokin ominaisuus kuten rakkaus musiikkiin tai kuvataiteeseen.

Mulla oli tassa hiukan painvastainen ajatuskulku tassa viime aikoina. Eli piti aivoja hiukan voimistella sen kanssa, etta nyt sitten omasolulla mennaan. Siis missaan tapauksessa toinen lapsi ei korvaa ensimmaista. Poikamme on aina meille rakas, no matter what. Han on aina osa perhettamme, miten kaykin naissa uusissa hoidoissa.

Tulin siihen tulokseen, etta minulla on sydamessani tilaa kahdellekin lapselle. Rakkautta riittaa. Ja annan itselleni luvan olla ihan iloinen siita, jos omasolu toimiikin lopulta. Se ei kuitenkaan tarkoita sita, etta toinen lapsi olisi rakkaampi. Mutta helpompaa se toki olisi, jos se toinen olisi taalla maan paalla.
❤❤
 
Viimeksi muokattu:
  • Rakkaus
Reactions: nyuu
vierailija minä
Hei! Osaisiko joku sanoa, että jos vaihtaa klinikkaa, pitääkö uusia ensikäynti ja psykologikäynti? Ovumia mainostaa, ettei jonoa ja Dextrassa taas saattaa jono plla jo pitkä. Maaliskuusta vasta oltu jonossa ja mun ikä jo 43...
 
Muistin, että olinkin kirjautunut tänne eli olen sama edellinen "vierailija minä.".

Olemme siis olleet jonossa Dextrassa maaliskuusta ja nyt huomenna ensikäynti Ovumialle koska heidän jononssa pari kuukautta lyhyempi.

Olemme siis 3 vuotta yhdessä oleet pariskunta 43v ja mies 30v ja lasta yritetty kesällä 2v. Ensin puoli vuotta itsekseen, sitten Felicitakseen ensikäynnille, jonka lääkäristä en pitänyt ja jatkoimme edelleen käynnin jälkeen itsekseen vaikka jo tuolloin amh 0.7.

2019 menimme Dextraan jossa kokeiltiin Femareita useita kuukausia. Nämä saivat aikaiseksi vain 3 isoa kystaa ja söin keväällä keltarauhashormonia näiden kuivattamiseksi ja tosiaan ilmoittauduimme lahjasolujonoon. Silloin vielä kyseltiin, että haluaisimmeko kokeilla omilla kun näkyvissä oli toisessa munasarjassa 7 ja toisessa 2 follia, mutta en halunnut sellaiseen rumbaan koska rahaa palaa ja tässä iässä solujen laatu kuraa.

Jännittyneenä odotellaan nyt sitten mitä tapahtuu ja tapahtuuko mitään. Kuulisin mielelläni kokemuksia Ovumiasta. Dextra on ihana paikka, mutta ikäni takia on hieman kiurusta.
 
Heippa, lyhyt esittäytyminen ehkä paikallaan uutena tässä ketjussa. Olen 43 vuotias ja olemme olleet uuden mieheni kanssa nyt neljä vuotta yhdessä ja yrittäneet lasta lähes kahden vuoden ajan. Luomuna toistaiseksi. Tammikuussa tulinkin raskaaksi, mutta se meni kesken kuuden viikon kohdalla. Viime vuoden keväällä kävimme Ovumiassa perustutkimuksissa ja kaikki periaatteessa hyvin, AMH oli silloin 1,4. Ainoa pulma siis ikä. Olemme nyt kovasti miettineet vaihtoehtoa, että yritämmekö vielä omilla munasoluilla hoitojen avulla vai siirrymmekö suoraan lahjamunasoluihin. Itselläni on jo kaksi teini-ikäistä lasta, mutta miehelläni ei ole lapsia. Rahaa ei ole laittaa mahdottomasti hoitoin, niin mietimme, kannattaako omilla, luultavasti heikkolaatuisilla munasoluilla edes yrittää. Kaipaan ehkä vertaistukea. Oletteko siirtyneet lahjamunasoluhoitohin vasta, kun on yritetty moneen kertaan omilla (jos se ylipäätään on mahdollista)?
 
Lahjasolupsykologikayntia ei tarvitse uusia.

Taalla on ollut suoraan lahjasoluihin lahteneita. Me sattuneesta syysta (=ikani) teimme pikapikaa 4 omasolu-IVF:aa ollessamme lahjasolujonossa ja nyt sitten on molempia viela jonkin verran pakkasessa. Lahjasoluilla on toki tilastollisesti parempi ennuste.
 
  • Tykkää
Reactions: Annamaija 76