@neppari7 - Kiitos kovasti!
Menen testiin pe 9.11. ja saan luultavasti tulokset lauantaina. Mulla pitaisi olla sina paivana KAKSI kirjanpidon tenttia (!! uusi harrastus, hehe) niin en voinut laittaa testia kuin vasta myohaiseen iltapaivaan. Kaikkea sita ihminen keksii itseaan ilahduttamaan!
Toivon,
@neppari7 , ettet jata palstaa. Mutta ymmarran, mita tarkoitat. On aika janna ja herkka juttu tama keskustelu.
Jossain vaiheessa usea kuukausi sitten puhuttiin avoimuudesta. Joku parafreesasi tuolloin minuakin, kun olin asiasta aikaisemmin kirjoittanut ja arveli, etta olin tarkoittanut, etta kaikkien ajatusten ilmituonti on hyvaksi.
En viitsinyt tuolloin korjata asiaa. Mutta itse asiassa, mita tarkoitin tuolloin, oli etta
- Ei kannata syyttaa itseaan mistaan tunteista, mita tuntee - ne vain tulevat ja menevet
- Jos jokin tietty tunne tulee, sen voi tietenkin tunnistaa ja sanoa vaikkapa hiljaa itselleen, ‘jaaha, tuolta tuntuu nyt, vai niin, mutta nyt jatan tuon ajatuksen silleen ja jatkan taman ja taman tekemista’. Ettei siis pysahdy joka ajatukseen. Antaa niiden tulla ja menna. Ajatukset tulevat, mutta ei niita ole pakko ajatella loppuun.
- Missaan tapauksessa ei kannata jokaista negatiivista tunnetta pukea sanoiksi. Ja talla palstallahan kirjoittelu on samaa kuin puhe. Sanoissa on voimaa, ne tekevat asioita elavaksi. En sano naita asioita tassa lukijan nakokulmasta paa-asiassa, vaan siis ihan kirjoittajan omasta nakokulmasta ehdottomasti siis ei kannata pukea kaikkea negatiivista sanoiksi ja siis tehda jokaista ajatustaan pysyvaksi ja elavaksi.
Tama ajatus voi tuntua oudolta, mutta kannattaa kokeilla.
Eri asia tietenkin on sitten, jos todella esimerkiksi keskusteluterapiaa kaipaa. Sekin varmaan kylla kannattaa kayda sitten ihan turvallisessa ymparistossa terapeutin kanssa suljetuin ovin. Mehan emme lopulta pysty kylla ihan terapeutteja toisillemme olemaan, koska olemme itsekin keskella tata asiaa. Olemme helposti sellaisessa tilanteessa, etta voimme kokea tulevamme jonkin tietyn ajatuksen kohteeksi, vaikka toisella varmastikaan ei ollut tarkoitus. Mutta kun meilla on niin erilaiset tilanteet yms.
Eli olen itsekin pohtinut nailta kaikilta palstoilta lahtemista. Minahan kirjoittelen myos tuonne IVF-palstaan ja yli 40-vuotiaiden vauvakuumepalstaan. Palstoihin jaa oikeastaan liian helposti koukkuun ja alkaa ottaa liian vakavasti esim. sita, etta joku toivottaa nimelta onnea piinailijoille ja sitten varmastikin ihan sattumalta mainitsee nimelta kaikki muut paitsi sinut.
Hullua, miten herkkaa tama on.
Olen nyt toistaiseksi kuitenkin pysynyt, kun on ollut kivaa vaihtaa kuulumisia, ja toisaalta ehka joku on kirjoituksistani jotain apua saanut. Mutta jos alkaa tuntua silta, etta vaakakuppi alkaa kallistua liikaa negatiiviseen, niin on pakko irrottautua. Toivottavasti kuitenkin pystyn viela taalla pysymaan.
Yksi ajatus, joka voi auttaa, ja jonka ajattelin jakaa. Sain tanaan selville, etta Lontoossa oleva ultraus- ja verikoeklinikkani tekee myos surrogaattiraskaushoitoja. Eli noin niin kuin Amerikassa ikaan. Eli esim. aviomiehen nayte; luovutetut solut; ja eri ihminen surrogaattina. Hinta muutama tonni ainoastaan enemman eli 9000-10 000 puntaa (siis Amerikassahan tuo on jotain sata tonnia varmaan).
Ajattelin asiaa ja tajusin, etta kylla mina tuonkin tarvittaessa pystyisin tekemaan henkisesti ajatellen (siis EN puhu nyt rahasta, minulla ei ole mitaan rahoja, paljon lainaa, enka ala rahapuolta taalla kelaamaan lainkaan, jotta en masennu - rahat vain pitaa aina joka hoitoon jotenkin jarjestaa). Olet siis surrogaattihoitotilanteessa synnytyssalissa ja vauva annetaan heti Sinulle, ei siis synnyttaneelle naiselle, ja Sinusta tehdaan sopimusten kautta laillinen aiti, vaikka siina tilanteessa et biologisesti aiti ole.
Luovutetuilla soluilla siis OLET BIOLOGISESTI AITI.
En siis ole tassa vaiheessa tietenkaan menossa surrogaattihommiin, ja toivottavasti ei koskaan tarvitse, siina kuitenkin on taas ihan omat juttunsa, mutta eihan siinakaan ole mitaan pahaa, upeaa, etta jotkut suostuvat auttamaan tuolla tavalla, etta toinen saa vauvan. Ja kun tuon ajatuskulun on kaynyt, niin ei kylla enaa mikaan pelkastaan luovutettujen solujen kaytto tunnu enaa MISSAAN, hehe - siis olethan luovutetuilla soluilla toimittaessa kantanut lasta 9kk, lapsi on lihaasi ja vertasi! Mutta ottaisin kylla surrogaatinkin kautta lapseni, jos pitaisi! Lapsi olisi siltikin lopulta minun!
Mutta siis - tuetaan toisiamme ja pidetaan myos itsestamme huolta!
Ihanaa viikonloppua kaikillle!