Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Tulin kommentoimaan tuota ferritiiniä, joka puhuttaa melkoisesti. Etenkään terveyskeskuslääkärit eivät vain ota sitä tosissaan ja potilas on enemmän tietoinen ferritiinin vaikutuksesta kehoon kuin lääkäri.

Minulla tutkittiin muutama vuosi sitten kilpirauhasta yksityisellä. Todettiin kilpparin vajaatoiminta. Väsymys ei kuitenkaan helpottanut ja minulta otettiin ferritiiniarvo. Hemoglobiini oli tuolloin hyvä, muistaakseni 135. Ferritiini oli 17. Eli todella alhaalla. Tankkasin rautaa ja nyt olen saanut arvon jo hyviin lukemiin.

Lääkäri sanoi tuolloin, että raskautumiseen ferritiinin tulisi olla vähintään 60. Sitä en tiedä vaikuttaako raskautuminen vain omiin soluihin vai myös lahjasoluihin.

Harmi, että lääkärit eivät oikeasti ota tosissaan ferritiinin vaikutusta ja sen puutosta ihmisen kroppaan ja hyvinvointiin. Puutos aiheuttaa melkoisia oireita ja ovat todella salakavalia.
 
Nyt sitten on alkio kohdun kodissa ja saa alkaa porautumaan seinamaan! Oli talla kertaa vahan pidempi prosessi ja katetria vaihdettiin muutamaan kertaan ennen kuin saatiin nakyvyys ja kulkevuus varmistettua, mutta itse siirto sitten sujui hyvin. Limakalvoa ei mitattu, mutta kuulemma naytti hyvalta. Huomenna Gonapeptyl ja Lutinuskin alkaa jo tanaan. Ehka myos vaihdan 75mg aspiriiniin, jos loydan sellaista. Ajattelen myos, etta jos talla kertaa kokeilisin puolikkaan pienta lasia punaviinia niiden flavonoidien takia, kun en ole ennen sita koettanut. Te, jotka kokeilitte punaviinia, milloin otitte? Siirtoa seuraavan paivan iltana?

Mietin tassa myos tuota Gonapeptyl-aikaa. Olen aina ottanut seuraavana paivana noin klo 6. Mutta eikos jotakuta kehotettu ottamaan jo aikaisemmin paivalla? Kokemuksia?

Kiitos muuten minunkin puolestani kaikille, jotka jaksavat tanne kirjoittaa ja jakaa kokemuksistaan. Olen ollut viime aikoina aika huono kommentoimaan ja vastailemaan, mita pahoittelen. Tassa vaan on nyt alkanut olla niin monta asiaa kasilla, kun on koko ajan myos se tyopaikan haku ja talon myynti (ja myos sitten se, etta seka nykyisessa tyossa ja opiskeluissa ollut vahan intensiivisempaa). Elan kylla kaikkien kokemuksissa mukana ja toivotan sydamestani kaikille onnistumista. Tsemppia kaikille piinailijoille ja piinailun pian aloittaville! Ja negan saaneille lahetan ison halin. Jos ei IVF:ssa, niin sitten luomuna... mikaan tarkoitettu ei jaa kesken tai tapahtumatta! Courage! :)
 
Heii tsemppiä nyt odotteluun @Rusakkonen ! :) mäkin oon vähän hiljaisempana ollu täällä taas, välillä tuntuu et tää lahjasoluasia on parempi yrittää vaan kiertää kaukaa niin ei tuu ahdistuksia. Varsinkin kun asialle ei voijust nyt tehdä mitään, muutakuin odottaa!

Tosta ferritiinistä, itekin mietin pitäiskö vaan mennä johonkin rautatiputukseen omine lupineen, ilman koko ferritiinin mittauttamita. Mä ajattelin et kun vararikkoon tässä anyway näiden hoitojen kanssa joudutaan ni varasin ajan akupunktioon :D että tähän vikaan omasoluhoitoon on sit ainakin kaikki kortit käytetty. Ja jos silti ei tärppää ni luultavasti nää jutut sit ainakin auttaa lahjasoluhoidossa :) mut kyllähän tää nyt päätä pehmentää tää koko lapsettomuushoitoviidakko, mä kuulkaa melkein varasin aikaa jo enkeli- ja kristallihoitoonkin :’D onneks sit tulin järkiini. Mut kaikenlaiseen taikauskoon sitä haluaa vaan tarrata, kun lukee kokemuksia kuinka muilla on milloin mikäkin hedelmällisyysjooga tms humpuuki auttanut.
 
Tsemppia sinne myos @nyuu. Akupunktiolla on ainakin jotain tieteellisestikin todistettua positiivista vaikutusta IVF:aan, sama se ovatko kyseessa omat vai lahjoitetut solut. Kavinkin siis akupunktiossa viime viikon ti ja to, ja talla viikolla ma, ke, to, pe ennen ja jalkeen akupunktion, nyt tanaan la, ja sitten viela menen kahdesti ensi viikolla piinapaivina. Lisaksi olen kokeillut refleksologiaa, joka on auttanut monia, ja parasta tuolloin on, jos saa kliinisen taikka hedelmoityshoitoihin(kin) erikoistuneen refleksologin. Sita en ottaisi alkion ollessa sisalla, kuten en hierontaakaan, mutta siis hierontakin silloin talloin on minusta hyva ja urheiluhieronta on minusta parasta hierontaa. Akupunktio on minusta ollut paras sivuhoitokeino ja se on tehnyt minua ainakin rauhallisemmaksi ja stressittomammaksi, mieliala ja jopa iho on parantunut. :) Kristalleihin en usko ja enkeleita kylla saa varmasti ihan itse rukoilemalla auttamaan; ei tarvitse valikasia ja maksuja. :)
 
@nyuu - ferritiinista viela, keskusteltiin eilen laakarin kanssa ja ajateltiin, etta otan vaikkapa raskaustestin yhteydessa myos ferritiinitestin, kun nyt on taas se nelja kuukautta viime tankkauksesta (ja viimeksi silloin minulla taas tankattiin rautaa, kun ferritiini taas putosi, vaikka hemoglobiini ei). Jos tarvitsee tankata, niin seuraavassa kierrossa sitten tehdaan tankkaus ja kohdun rapsutus ja sitten viela ennen joulua sen pakkasessa olevan lahjamunasolualkion siirto. Sitten ollaan myos valmiita kohta uuteen hoitoon tarvittaessa.

Uutisena myos, etta ihana mieheni nyt sitten oli eilen alkanut ostaa kaikkia gluteenittomia ruokia supermarketista! Han nyt sitten yrittaa hedelmoityshoitolaakarin kehotuksesta siirtya gluteenittomaan ruokavalioon, kun se tutkimus Briteissa kestaisi niin kauan. Hanella on todennakoisesti keliakia. Oli miehelta hiukan ajatusprosessia vaativa juttu hyvaksya asia- ihanaa, etta suostui. :)
 
Viimeksi muokattu:
Mikä on refleksologi?

Mä käyn kuukausittain osteopatiassa ja siinä tasapainotetaan hermostoa. Ei varmasti huono juttu hoitoja ajatellen. Nyt vaan meni kroppa sekaisin Fitline kuurista. Kierto 30/23-26 ja ei ole ikinä ollut näin pitkää kiertoa! Pms ollut 16 päivää ja ahdistus alkaa olla sitä luokkaa, etten enää kestä. Maanantaina oln onneksi terkka, jospa se antaisi ohjeet. Ehkä lääkäriltä resepti kuukautisten käynnistämiseen? Eli en todellakana voi suositella tätä kuuria!!! Itkettää....

Mutta hyviä uutisia, siirto on näillä näkymin joulukuussa :) Ja silloin mulla onkin 2 viikon loma.
 
  • Tykkää
Reactions: Rusakkonen
Kiitos @neppari7 kommentoinnistasi ferritiiniin. Kyllä aion mennä nyt siihen tankkaukseen, ehkä jopa tää masennus voisi vähän edes lievittyä sillä.
@nyuu Noista mainitsemistasi hoidoista itse uskon vain akupunktioon. Kokeilin sitä kerran ennen kuin aloitin hoitoja ja huomasin selvää kuumotusta vatsan seudulla eli lisäsi ainakin minulla verenkiertoa kohdun seudulla.@Rusakkonen ihanaa kun teillä on nuo hoidot niin hyvässä vauhdissa koko ajan.
:)
Hyvää viikonloppua kaikille!
 
  • Tykkää
Reactions: Rusakkonen
@kirsillevauva - refleksologi painelee jalkapohjissa pisteita ja etsii tietynlaisia tukoksia, joita voisi sitten yrittaa avata niillä paineluilla, ja siis rentouttaa. Mun yksi kaveri oli sita mieltä, etta hanen 45-vuotiaana saamansa 4. Luomuvauva oli refleksologian ansiota, rentoutti kuulemma niin. Olivat jo menossa ivf-hoitoihin, mutta sitten raskaus alkoikin.
 
  • Tykkää
Reactions: Netty79
@nyuu - en muuten tieda hedelmallisyysjoogasta yhtaan mitaan - voi olla hyvakin. Itse kun en ole liikkunut 27 vuoteen muuta kuin kavelya oikeastaan, niin en uskalla alkion ollessa sisalla muuta kuin kavella, mutta jos ei ole alkiota viela siirretty, niin voisihan tuollaista kokeilla, kun kaikki liikunta on sinansa hyva asia. No kavinhan syyskuussa pari viikkoa punttiksella ja jooga + body balance + pilatestunneilla, kun ilmaiseksi sain. Varmaan viela myohemmin menen, kun kunto kylla heti alkoi kohota. :)
 
@kirsillevauva - kuukautiset saadaan kylla aikaiseksi laakkeilla ihan varmasti, ehka Primolutilla tai Terolutilla. Onnea painonpudotuksesta! Itselle kavi 15 vuotta sitten nopeasti painoa pudottaessa (35kg kolmessa kuukaudessa) niin, etta tuli sappikivia. Ne sitten kylla menivat onneksi vuosien mittaan itsestaan pois - aika hieno ihme. Nopeasta pudotuksesta tulee kai siis joskus kaikenlaista. Silloin minulla oli hyvin samantapainen dieetti eli keskittyi proteiineihin - liha ja kasvikset. Valitettavasti kilot tulivat takaisin, kun en silloin viela osannut ajatella pidemman paalle naissa asioissa. Kyllä dieettisi kuitenkin inspiroi taas minuakin yrittamaan lisaa - talla kertaa teen rauhallisemmassa tahdissa, mutta todella pyrin yrittamaan pysyvaa muutosta; ihanaa, kun onnistuit pudottamaan, niin minakin yritan. :)
 
Viimeksi muokattu:
Rusakkoinen nyt isot(y) että pikkunen tarraa kyytiin mukaan:love:



Mä taidan olla ainut joka ei käytä mitään muuta kun foolihappoa,en syö D vitamiineja yms yms en ole koskaan syönyt.

Ruokavaljoni on laaja ja uskon että saan kaikentarvitsemani siitä sekä nyt myös "sikiö".... Samalla tavalla olen aina ollut ja elänyt ja kuusi onnistunutta raskautta ja tervettä vauvaa on tullut.

En todellakaan moiti niitä jotka käyttävät lisä ravinteita yms yms lähinnä minua katsotaan kiertoon kun en käytä vaan elän niinkun silloin60-70-80luvulla:eek: perunaa läskisoosia punasta maitoo ym ym:D

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille olette tärkeitä:love:
 
@Pimpula76 - todellakin Sinulla on lasten hankkimiseen erityslahja, ja saat olla siita iloinen ja onnellinen.:love: Ja 70-luvulla kasvettiin todistetusti ihan hyvin. :love: Minun lahjani ovat varmastikin muualla, joten siis odotan aktiivisesti sita ihmetta. :) Ihmeeseen ehka saattavat avittaa jotenkin nuo popsimani vitamiinit (tai no ihmetta ne eivat tee, se tulee vain ylhaalta, muttta en tassa itse muutakaan voi) - tosin tanaan kauhukseni huomasin, etta olen taitanut kaikessa hossotyksessa tainnut eilen aamulla unohtaa ottaa Prednisolone-laakkeen. Itkin jo, ettei minusta taida kunnollista aitia talla menolla tulla, unohdan varmaan syottaa vauvankin, sanoin. Isa sanoi, etta kylla vauva sitten muistuttaa, etta haluaa syoda ja etta nyt vain taytyy ajatella kivoja asioita, jotta “se tykkaa”. Jo loppui itkut heti. :)

Yritetaan kaikki yhdessa!!! Kiitos ihanasta tuesta!!! Ja voi, kuinka toivon, etta siella masussa on elossa ja kiinnittymassa pikkuinen!!!!! :)
 

Attachments

@Rusakkonen mikäs siellä on tilanne?:love:

Täällä mennyt ihan suruahdistuksessa päivät. Iskenyt jotenkin iso epäilys siitä, että näinköhän tää lahjasolulapsen hankkiminen on ihan viisasta. Pettymys on kaikkeen niin suurta. Jos sen lapsen saa, se varman alkaa vihaamaan mua ja kaipaamaan ”oikean” äitinsä luo. Jenkkiryhmiä lukeneena lahjasolulapset syyttävät vanhempaa jonka solut on korjattu elämän pilaamisesta, ja ovat tunteneet kaipuuta sen ”aidon ja oikean” vanhemman luo. En mä sellaista halua. Ja suomalaisissakin vertaistukiryhmissä puhutaan siitä sosiaalisesta äitiydestä ja sitä rataa, niin mä haluaisin vaan olla oikea äiti...

Epäreiluus vaivaa siinäkin et miksi muut saa ihan ”omia” lapsia. Se onnistumisprosentti on suomessa 80%, ja mun pitää vierestä kattoo kun itteä 20 vuotta vanhemmatkin onnistuu omilla soluilla ja ittelle tuputetaan lahjasoluja joka suunnasta, kun ”on se ihan sama asia”. Sit samat jotka ehdottaa lahjoja ei itse suostuis sellaiseen kun ”ei se vaan oo oma juttu”. :cry:
 
@nyuu - Kiitos kysymasta, ihan hyvin menee, on kylla vahan flunssaa, eli olen vahan tukossa tassa ja kovin vasynyt iltaisin varsinkin (jolloin pitaisi tehda hienoja juttuja kuten valmistautua tyohaastatteluihin!). Mutta eikohan se tasta.

Ala sure lahjasoluasiaa, ei se nyt kuitenkaan varmaan mitenkaan dramaattisesti mene, amerikkalaiset ovat nyt niin dramaattisia, nakee niiden TV-sarjoistakin. :) Ja joka tapauksessa lapset aina vahan varsinkin murrosiassa ‘vihaavat’ vanhempiaan joka tapauksessa, mika tahansa tilanne. Jos menet hoitoihin Viroon esim Ovumian kautta, niin luovuttaja on anonyymi ja mahdoton jaljittaa, ehka se olisi paras vaihtoehto, jos et ole varma, miten suhtautuisit siihen, etta lapsi tietaisi henkilollisyyden. Sinnehan minakin suunnittelen myohemmin menevani, jos tarve tulee. Joka tapauksessa onhan se ihanaa, jos lopulta lapsi tulee, mista tahansa munasolusta, ja sama se minka ikainen aiti - vaikka lapsen kanssa olisikin joskus haasteita, niin Ihanaa olisi saada lapsi; monihan ei saa lasta ollenkaan. Vertailu kenenkaan toisen elamaan ei myoskaan kauheasti kannata, kun jokaisella meilla on se ihan oma tie, eika kukaan voi kenenkaan puolesta kulkea tuota tieta eika tieta voi vaihtaa. Aina on olemassa joku rikkaampi, terveempi, nuorempi, kypsempi, enemman lapsia omaava, laihempi, natimpi, isopalkkaisempi tms... Vertailu tuo vain huonon mieleen ja voi pilata paivan. Voi olla vain se paras esimerkki olemisesta omana itsenaan. :)
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Roxanne
Hei teille kaikille! Siirryn tälle puolelle parin omilla soluilla tehdyn IVF:n jälkeen. Hoidot menivät siinä mielessä huonosti, että tuli vain vähän soluja ja nekin surkeaa laatua. Ikä on siis tullut vastaan ja huonoissa hoitotuloksissa ainoa positiivinen puoli on se, että ei tarvitse pohtia, jatkaako hoitoja omilla vai luovutetuilla soluilla. Omat eivät ole näillä hoitotuloksilla mikään vaihtoehto.

Olen lukenut jo kuukausia teidän keskusteluja ja olen todella kiitollinen ajatuksistanne ja mielenkiintoisista pohdinnoistanne. Ne ovat olleet tärkeä pohja sille, että koen siirtymisen luovutettuihin munasoluihin nyt tosi luontevana ja upeana mahdollisuutena. Siis iso kiitos!

Ymmärrän hyvin, mitä @nyuu kirjoitat. Olen itsekin nähnyt (ihan kotimaisia) ohjelmia, joissa adoptoitu (tms) lapsi kokee, että "elämästä on aina puuttunut pala" ja se löytyy, kun äiti löytyy. Tuollainen on tuntunut tosi pahalta sen oikean äidin puolesta, joka on kasvattanut lapsen. Ei olisi pitänyt nähdä tuollaista.

Tuo onkin se ainoa asia, joka minua tässä epäilyttää. En halua olla se, joka synnyttää ja kasvattaa lapsen ja sitten lapsi kokisikin, että "oikea äiti" on jossain muualla. Minulle äitiys (ja isyys ja vanhemmuus) on sitä, että on läsnä lapsen elämässä ja kasvattaa tämän. Ei mikään geneettinen side. Valitettavasti liian monet yhdistävät geneettisen siteen sanaan äiti tai isä. Riittääkö se, että itse ajattelen toisin? Voi se itselleni riittääkin, mutta kyllä tämä asia on se, mikä on tässä hoitomuodossa itselleni se herkkä kohta. Olisi kieltämättä ihan kiva, jos luovuttaja olisi anonyymi. Vaikka olenkin ihan suunnattoman kiitollinen luovuttajille!

Paljon tsemppiä pohdintoihin sinulle @nyuu , olet niin nuori, että ymmärrän, että tämä on sinulle erityisen vaikea tilanne. Omassa iässäni on jo ymmärrettävää, että ikä voi olla tullut vastaan, mutta ei nuorten pitäisi vielä olla tässä tilanteessa.

@Rusakkonen Kirjoitat ihanasti tuossa yllä, siitä tuli hyvä mieli, kiitos :)
 
Aamuska, tervetuloa tällekin puolella <3. Toivotaan, että meille kaikilel se oma rakas nyytti suodaan. Missä päin sinä asut? Milloin pääset hoitoon? Minä pk-seudulla.

Nyuu, ei teidän kannata kiirehtiä luovutushoitoon, jos on vielä noin kipeä asia. Varmasti vaatii vielä työstämistä. Voisitteko varata ajan klinikan psykologille? Itse olen huono antamaan neuvoja, koska minulla on kolme luomusti alkunsa saanutta lasta ja tätä neljättä on yritetty viisi vuotta ja raskautuminen omilla soluilla on mahdotonta. Itselle tämä on hyvä vaihtoehto, koko perhe suhtautuu asiaan luontevasti <3. Ja mitä noihin lapsiin tulee, olen 12-vuotiaan mielestä täys idiootti, irtautuminen kuuluu normaaliin kasvuprosessiin. Jokaisen mielestä olen olut tyhmä ja nolo :)
 
Hei teille kaikille! Siirryn tälle puolelle parin omilla soluilla tehdyn IVF:n jälkeen. Hoidot menivät siinä mielessä huonosti, että tuli vain vähän soluja ja nekin surkeaa laatua. Ikä on siis tullut vastaan ja huonoissa hoitotuloksissa ainoa positiivinen puoli on se, että ei tarvitse pohtia, jatkaako hoitoja omilla vai luovutetuilla soluilla. Omat eivät ole näillä hoitotuloksilla mikään vaihtoehto.

Olen lukenut jo kuukausia teidän keskusteluja ja olen todella kiitollinen ajatuksistanne ja mielenkiintoisista pohdinnoistanne. Ne ovat olleet tärkeä pohja sille, että koen siirtymisen luovutettuihin munasoluihin nyt tosi luontevana ja upeana mahdollisuutena. Siis iso kiitos!

Ymmärrän hyvin, mitä @nyuu kirjoitat. Olen itsekin nähnyt (ihan kotimaisia) ohjelmia, joissa adoptoitu (tms) lapsi kokee, että "elämästä on aina puuttunut pala" ja se löytyy, kun äiti löytyy. Tuollainen on tuntunut tosi pahalta sen oikean äidin puolesta, joka on kasvattanut lapsen. Ei olisi pitänyt nähdä tuollaista.

Tuo onkin se ainoa asia, joka minua tässä epäilyttää. En halua olla se, joka synnyttää ja kasvattaa lapsen ja sitten lapsi kokisikin, että "oikea äiti" on jossain muualla. Minulle äitiys (ja isyys ja vanhemmuus) on sitä, että on läsnä lapsen elämässä ja kasvattaa tämän. Ei mikään geneettinen side. Valitettavasti liian monet yhdistävät geneettisen siteen sanaan äiti tai isä. Riittääkö se, että itse ajattelen toisin? Voi se itselleni riittääkin, mutta kyllä tämä asia on se, mikä on tässä hoitomuodossa itselleni se herkkä kohta. Olisi kieltämättä ihan kiva, jos luovuttaja olisi anonyymi. Vaikka olenkin ihan suunnattoman kiitollinen luovuttajille!

Paljon tsemppiä pohdintoihin sinulle @nyuu , olet niin nuori, että ymmärrän, että tämä on sinulle erityisen vaikea tilanne. Omassa iässäni on jo ymmärrettävää, että ikä voi olla tullut vastaan, mutta ei nuorten pitäisi vielä olla tässä tilanteessa.

@Rusakkonen Kirjoitat ihanasti tuossa yllä, siitä tuli hyvä mieli, kiitos :)
Minusta tai siis minä näen asian niin, että adoptio ja luovutetut sukusolut ovat kaksi täysin eri asiaa. Tuntuu tosi pahalta, kun puhutaan toisesta äidistä... mistä toisesta äidistä?

Olen miettinyt, että jätän palstan kokonaan, koska jotkut ajatukset vain aiheuttavat minussa ahdistusta ja eteenpäin mennyt tunnetyöstäminen ottaa takapakkia.
En syytä tästä ketään, vaan omat tunteet ja niiden työstäminen tämän asian kanssa ovat niin kesken vielä, että tarvitsen selvästi aikaa asian käsittelyyn. Kun lapsi syntyy, alkaa käsittelyssä varmasti uusi vaihe.

Rusakkonen; milloin sinulla testipäivä? Nyt toivotaan, että teilläkin onnistaa ❤
 
@neppari7 - Kiitos kovasti! :) Menen testiin pe 9.11. ja saan luultavasti tulokset lauantaina. Mulla pitaisi olla sina paivana KAKSI kirjanpidon tenttia (!! uusi harrastus, hehe) niin en voinut laittaa testia kuin vasta myohaiseen iltapaivaan. Kaikkea sita ihminen keksii itseaan ilahduttamaan! :) :)

Toivon, @neppari7 , ettet jata palstaa. Mutta ymmarran, mita tarkoitat. On aika janna ja herkka juttu tama keskustelu.

Jossain vaiheessa usea kuukausi sitten puhuttiin avoimuudesta. Joku parafreesasi tuolloin minuakin, kun olin asiasta aikaisemmin kirjoittanut ja arveli, etta olin tarkoittanut, etta kaikkien ajatusten ilmituonti on hyvaksi.

En viitsinyt tuolloin korjata asiaa. Mutta itse asiassa, mita tarkoitin tuolloin, oli etta
- Ei kannata syyttaa itseaan mistaan tunteista, mita tuntee - ne vain tulevat ja menevet
- Jos jokin tietty tunne tulee, sen voi tietenkin tunnistaa ja sanoa vaikkapa hiljaa itselleen, ‘jaaha, tuolta tuntuu nyt, vai niin, mutta nyt jatan tuon ajatuksen silleen ja jatkan taman ja taman tekemista’. Ettei siis pysahdy joka ajatukseen. Antaa niiden tulla ja menna. Ajatukset tulevat, mutta ei niita ole pakko ajatella loppuun.
- Missaan tapauksessa ei kannata jokaista negatiivista tunnetta pukea sanoiksi. Ja talla palstallahan kirjoittelu on samaa kuin puhe. Sanoissa on voimaa, ne tekevat asioita elavaksi. En sano naita asioita tassa lukijan nakokulmasta paa-asiassa, vaan siis ihan kirjoittajan omasta nakokulmasta ehdottomasti siis ei kannata pukea kaikkea negatiivista sanoiksi ja siis tehda jokaista ajatustaan pysyvaksi ja elavaksi.

Tama ajatus voi tuntua oudolta, mutta kannattaa kokeilla.

Eri asia tietenkin on sitten, jos todella esimerkiksi keskusteluterapiaa kaipaa. Sekin varmaan kylla kannattaa kayda sitten ihan turvallisessa ymparistossa terapeutin kanssa suljetuin ovin. Mehan emme lopulta pysty kylla ihan terapeutteja toisillemme olemaan, koska olemme itsekin keskella tata asiaa. Olemme helposti sellaisessa tilanteessa, etta voimme kokea tulevamme jonkin tietyn ajatuksen kohteeksi, vaikka toisella varmastikaan ei ollut tarkoitus. Mutta kun meilla on niin erilaiset tilanteet yms.

Eli olen itsekin pohtinut nailta kaikilta palstoilta lahtemista. Minahan kirjoittelen myos tuonne IVF-palstaan ja yli 40-vuotiaiden vauvakuumepalstaan. Palstoihin jaa oikeastaan liian helposti koukkuun ja alkaa ottaa liian vakavasti esim. sita, etta joku toivottaa nimelta onnea piinailijoille ja sitten varmastikin ihan sattumalta mainitsee nimelta kaikki muut paitsi sinut. :) Hullua, miten herkkaa tama on. :) Olen nyt toistaiseksi kuitenkin pysynyt, kun on ollut kivaa vaihtaa kuulumisia, ja toisaalta ehka joku on kirjoituksistani jotain apua saanut. Mutta jos alkaa tuntua silta, etta vaakakuppi alkaa kallistua liikaa negatiiviseen, niin on pakko irrottautua. Toivottavasti kuitenkin pystyn viela taalla pysymaan.

Yksi ajatus, joka voi auttaa, ja jonka ajattelin jakaa. Sain tanaan selville, etta Lontoossa oleva ultraus- ja verikoeklinikkani tekee myos surrogaattiraskaushoitoja. Eli noin niin kuin Amerikassa ikaan. Eli esim. aviomiehen nayte; luovutetut solut; ja eri ihminen surrogaattina. Hinta muutama tonni ainoastaan enemman eli 9000-10 000 puntaa (siis Amerikassahan tuo on jotain sata tonnia varmaan).

Ajattelin asiaa ja tajusin, etta kylla mina tuonkin tarvittaessa pystyisin tekemaan henkisesti ajatellen (siis EN puhu nyt rahasta, minulla ei ole mitaan rahoja, paljon lainaa, enka ala rahapuolta taalla kelaamaan lainkaan, jotta en masennu - rahat vain pitaa aina joka hoitoon jotenkin jarjestaa). Olet siis surrogaattihoitotilanteessa synnytyssalissa ja vauva annetaan heti Sinulle, ei siis synnyttaneelle naiselle, ja Sinusta tehdaan sopimusten kautta laillinen aiti, vaikka siina tilanteessa et biologisesti aiti ole.

Luovutetuilla soluilla siis OLET BIOLOGISESTI AITI.

En siis ole tassa vaiheessa tietenkaan menossa surrogaattihommiin, ja toivottavasti ei koskaan tarvitse, siina kuitenkin on taas ihan omat juttunsa, mutta eihan siinakaan ole mitaan pahaa, upeaa, etta jotkut suostuvat auttamaan tuolla tavalla, etta toinen saa vauvan. Ja kun tuon ajatuskulun on kaynyt, niin ei kylla enaa mikaan pelkastaan luovutettujen solujen kaytto tunnu enaa MISSAAN, hehe - siis olethan luovutetuilla soluilla toimittaessa kantanut lasta 9kk, lapsi on lihaasi ja vertasi! Mutta ottaisin kylla surrogaatinkin kautta lapseni, jos pitaisi! Lapsi olisi siltikin lopulta minun! :)

Mutta siis - tuetaan toisiamme ja pidetaan myos itsestamme huolta! :) Ihanaa viikonloppua kaikillle! :)
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: atvk87
Eilen oli herkkä hetki, joka jatkuu.
On tämä raastavaa.
Ensin odotat, että hoito onnistuu ja tunnet, että ihan sama miten lapsi tulee ja saa alkunsa, mutta raskauden aikana käytkin läpi kaikki mahdolliset tunteet, jotka eivät aina ole aina niitä positiivisia.

Karhuemo; miten sinulla menee tällä hetkellä lapsen kanssa?
 
@kirsillevauva kiitos ❤ Toivotaan todella, että me kaikki onnistuisimme! Teilläkin hoitokierto lähestyy, tosi jännittävää. Omalla kohdalla hoito olisi aikaisintaan ensi keväänä (tai ainakin ensi vuoden puolella). Jonotilanteesta en tiedä, sitä pitää kysyä ja se toki vaikuttaa aikatauluihin. Asun Pirkanmaalla.

@Rusakkonen hyviä ajatuksia. Tuo tunteiden käsittelyyn liittyvä pohdiskelusi on aika pitkälti samaa, mitä itse olen pohdiskellut ja kokenut hyväksi. Minäkin suosittelen keskusteluapua näiden asioiden käsittelyyn, jos sellaista kaipaa. Olen muuhun asiaan liittyen joskus vuosia sitten käyttänyt keskusteluapua, joten siltä pohjalta suosittelen. Tosin toki tämäkin on sellainen asia, että toiselle sopii keskustelu ja toisille oma pohdinta. Kolmennelle jokin muu keino ja neljännelle vielä jotain muuta.
 
Mieheni oli yöllä herännyt kauhun tunteeseen, mikä vastuu, jos raskaudun ja saadaan lapsi :) Olemme kyllä niin eri taajuudella tässä. Itse salaa haaveilen, että saatais kaksi lasta. Tästä en ole kuitenkaan puhunut sanallakana miehelleni, ettei pökerry. Katsotaan, jos ja kun raskaus alkaa ja miltä tuntuu :) Voikohan hoitoa tehdä imetysaikana? Itse olen imettänyt lapst n. 1-vuotiaaksi ja haluan tämänkin tulevan vauvamme imettää samoin. Itse olen aina halunnut ison perheen <3
 
  • Tykkää
Reactions: Rusakkonen
Onpa täällä ollut paljon pohdintaa äitiytyteen liittyen. Oma ajatukseni asiasta on että ei ole mitään toisia äitejä. Te olette rakkaat naiset niitä lastenne äitejä ❤ Mutta, kannattaa miettiä kelle näistä lahjasolu asioista kertoo, välttyy ikäviltä ja mieltä pahoittavilta kommenteilta. Yleensä ne kuitenkin ovat ihmisten ymmärtämättömyyttä. En myöskään usko että lahjasolu lapsi jotenkin kokisi ikinä ketään muuta äitinään. En jotenkin edes osaa nyt enempää tähän sanoa,kun minusta lopulta aika höpsö keskustelu kun ei tässä ole mitään epäselvää siitä kuka on äiti :) Mutta ymmärrän kyllä että joidenkin pitää tietyt tunteet ehkä käydä läpi tässä ja ollaan kaikki niin erilaisia ja eri tilanteissa. Iso halaus sinne ruudun taakse kaikille!

Toivon ettette katoa mihinkään ❤ Sain teiltä elämäni pohjamudissa viimeksi niin ihania kommentteja,että te ette edes tiedä miten iso merkitys niillä oli. En jaksaisi näitä hoitoja ilman teitä ja toivon että voin myös joskus sanoillani kenties lohduttaa jotain teistä. Ja paljon hyviä vinkkejäkin täältä saa ja voi jakaa.
 

Yhteistyössä