Utopia, suurensuuret onnittelut pienestä tytöstä! :heart: Voi millainen hurja loppuraskaus sinulle sitten tulikaan. Kaikkea hyvää koko perheelle, erityisesti tietysti sisukkaalle neitoselle!
Ainakin Tuuttituulia ja lumeton ovat loppumetreillä, hyviä vointeja ja voimia synnytykseen. Muille raskautuneille myös onnentoivotukset, erityisesti SaimiRiikan uutiset lämmittivät mieltä.
Syksyn hoidoissa pettyneille, etenkin Asrielille, toivon sydämestäni voimia jaksaa vielä hoitorumbaa, jos yhtään siltä tuntuu. On nimittäin ehkä kuitenkin helpompi elää itsensä kanssa tietäen kulkeneensa sen tien loppuun asti, kuin miettiä myöhemmin, että entä jos sittenkin
Tuuttituulia pohti tuossa edellä lapselle kertomista. Meillä lahjasolujen käytöstä kerrottiin lähimmille sukulaisille ja lapsen tuleville kummeille jo raskausaikana ja vauvan synnyttyä pikkuhiljaa myös muille lähimmille ystäville (kiitos Utopia esimerkikstäsi!). Sen vuoksi meillä ei ole vaihtoehtona odottaa lapselle kertomisessa johonkin ikään x asti, vaan lapsen on tiedettävä taustansa "alusta asti". Miten se käytännössä hoidetaan, onkin sitten toinen juttu. Iltasatuna olen vauvalle silloin tällöin kuiskutellut tarinaa lahjasta, jonka äiti sai, mutta ei sitä oikein voi vielä kertomiseksi laskea, kun vauva on niin pieni.
Onko kenelläkään muuten tietoa, onko suomalaisilla lahjasoluperheillä esimerkiksi jotain suljettua foorumia jossain? Simpukka-yhdistyksen suljetulla keskustelupalstalla olen pari kertaa käynyt katsomassa, mutta siellä tuntuu olevan tosi hiljaista. Simpukka-yhdistyksellä on joillakin paikkakunnilla helminauhaverkostoja, mutta onko olemassa vielä jotain muuta tapaa saada yhteys muihin lahjasoluperheisiin? Kuten Tuuttituulia kirjoitti, sitä tuntee itsensä edelleen joltain osin lapsettomaksi ja ainakin minä sen takia myös monessa tilanteessa ulkopuoliseksi. Kuuntelin hämmentynenä jokin aika sitten erästä äitiä, joka ilmoitti olevansa joka tapauksessa ensi syksyyn mennessä uudelleen raskaana, vaikka esikoisen tekeminen kesti melkein puoli vuotta. Kuinka erilaisessa maailmassa me elämmekään Olenkin alkanut miettiä, kokeekohan lapseni jossain vaiheessa samanlaista ulkopuolisuuden tunnetta kuullessaan muiden sinänsä harmittomia kommentteja esimerkiksi ulkonäöstä, perimästä tai jostain muuta. Voisi sen vuoksi olla hyvä, jos lapsi tietäisi/tuntisi jonkun muunkin "itsensä kaltaisen".
Mukavaa joulunodotusta kaikille!
Ainakin Tuuttituulia ja lumeton ovat loppumetreillä, hyviä vointeja ja voimia synnytykseen. Muille raskautuneille myös onnentoivotukset, erityisesti SaimiRiikan uutiset lämmittivät mieltä.
Syksyn hoidoissa pettyneille, etenkin Asrielille, toivon sydämestäni voimia jaksaa vielä hoitorumbaa, jos yhtään siltä tuntuu. On nimittäin ehkä kuitenkin helpompi elää itsensä kanssa tietäen kulkeneensa sen tien loppuun asti, kuin miettiä myöhemmin, että entä jos sittenkin
Tuuttituulia pohti tuossa edellä lapselle kertomista. Meillä lahjasolujen käytöstä kerrottiin lähimmille sukulaisille ja lapsen tuleville kummeille jo raskausaikana ja vauvan synnyttyä pikkuhiljaa myös muille lähimmille ystäville (kiitos Utopia esimerkikstäsi!). Sen vuoksi meillä ei ole vaihtoehtona odottaa lapselle kertomisessa johonkin ikään x asti, vaan lapsen on tiedettävä taustansa "alusta asti". Miten se käytännössä hoidetaan, onkin sitten toinen juttu. Iltasatuna olen vauvalle silloin tällöin kuiskutellut tarinaa lahjasta, jonka äiti sai, mutta ei sitä oikein voi vielä kertomiseksi laskea, kun vauva on niin pieni.
Onko kenelläkään muuten tietoa, onko suomalaisilla lahjasoluperheillä esimerkiksi jotain suljettua foorumia jossain? Simpukka-yhdistyksen suljetulla keskustelupalstalla olen pari kertaa käynyt katsomassa, mutta siellä tuntuu olevan tosi hiljaista. Simpukka-yhdistyksellä on joillakin paikkakunnilla helminauhaverkostoja, mutta onko olemassa vielä jotain muuta tapaa saada yhteys muihin lahjasoluperheisiin? Kuten Tuuttituulia kirjoitti, sitä tuntee itsensä edelleen joltain osin lapsettomaksi ja ainakin minä sen takia myös monessa tilanteessa ulkopuoliseksi. Kuuntelin hämmentynenä jokin aika sitten erästä äitiä, joka ilmoitti olevansa joka tapauksessa ensi syksyyn mennessä uudelleen raskaana, vaikka esikoisen tekeminen kesti melkein puoli vuotta. Kuinka erilaisessa maailmassa me elämmekään Olenkin alkanut miettiä, kokeekohan lapseni jossain vaiheessa samanlaista ulkopuolisuuden tunnetta kuullessaan muiden sinänsä harmittomia kommentteja esimerkiksi ulkonäöstä, perimästä tai jostain muuta. Voisi sen vuoksi olla hyvä, jos lapsi tietäisi/tuntisi jonkun muunkin "itsensä kaltaisen".
Mukavaa joulunodotusta kaikille!