Hei!
Tulinpa kurkistamaan tänne taas, vaikka jo virallisesti lopetin palstailun
No, täytyy myöntää että sen jälkeen en ole käynyt kun pari kertaa kurkistamassa, joten hyvin näyttää onnistuvan tämä irtautuminen lapsettomuus- ja hoitoympyröistä.
Haaveita, kyselit r-myrkytysriskistä. Kun sain ekan 8 v sitten, minulle kerrottiin jo klinikalla tästä kohonneesta riskistä. Lisäksi oli TYKSillä yksi ylimääräinen kontrolli lahjasolun takia, ja neuvolassa oli kyllä tieto kohonneista riskeistä. Niillä oli joku erityisohje jonka TYKS oli lähettänyt heille joskus, minkä he noudattivat. Mutta se oli siss Turussa. Nykyisellä paikkakunnallani ei tällaista tietoa tai seurantaa ole, vaan minua kohdeltiin ihan normaalina äitinä. Molemmissa raskauksissa minulla oli ongelmia, ekassa verenpaine ja hieman proteiinia virtsassa, ja pääsäryn takia kaksi vuorokautta tarkkailussa osastolla viikolla 37. Mutta mitään muuta ei tapahtunut, vaan raskaus jatkui viikolla 41+2 asti, jolloin käynnistettiin.
Toisessa raskaudessa verenpaine alkoi nousta samoihin aikoihin kuin ekalla (noin rv 30), mutta nousikin korkeammalle nopeammin. Lisäksi minulla oli pari kertaa kovia vatsakipuja, joita en kuitenkaan osannut liittää tähän, vaan luulin niiden johtuvan eri asiasta. Proteiinia oli myös enemmän, ja polikontrollin jälkeen minut otettiin osastolle tarkkailuun. Eka verikoe paljasti sitten tilanteen vakavuuden, ja poika leikattiin ulos jo seuraavana aamuna, rv 33+5. Minä en siis tässä vaiheessa tuntenut olevani kauhean huonossa kunnossa, enkä myöskään leikkauksen jälkeen, ja se onkin tyypillistä raskausmyrkytyksessä.
Minun mielestäni riittä kyllä normaalit neuvolakontrollit, ja varmasti kannattaa kertoa neuvolassa itse että tähän liittyy kohonnut riski. Mutta minulla on ainakin sellainen kokemus että myrkytyksen oireet otetaan kyllä riittävän vakavasti, vaikka äiti itse on sitä mieltä että mikään ei vaiva. Kannattaa myös opetella mitkä oireet ovat, jotta osaa hakea apua jos tulee jotain (mielestäni se olisi hyvä asia jokaisen raskaana olevan tietää). Stressata tämän takia ei kannata, se tulee jos tulee, eikä sille voi mitään.
amv: toivottavasti olet saanut jutella tuntemuksistasi! Minulla on ollut vähän alakuloisuutta viime aikoina myös, tunne tuli yhtäkkiä yllättäen, ja itse luulen kyllä sen johtuneen pimeydestä ja yksinäisyydestä ja elämän yksitoikkoisuudesta. Nyt on taas ihan hyvä olo, varmasti osittain siksi että viime viikko oli erityisen vaihteleva ja minulla oli mukavaa juttuseuraa useampana päivänä
Ei tämä aina ole helppoa, ja olen kyllä nyt miehellenikin painottanut että minulle pitää JUTELLA! Vaikka sitten ihan turhanpäiväisiä asioita, ja sehän on juuri se mikä sillä tuottaa vaikeuksia, höpöttää ilman että olisi mitään asiaa. Minä osaan sen paljon paremmin
Hyvää joulunodotusta teille kaikille!
Hathor ja Artur 7,5 kk (korjattu ikä 6 kk eilen)
