Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Elsama, kiitos! Tämä on lohduttavaa. Mulla oli joku tuntemus olikohan se eilen vai toissailtana vatsassa. Mut en huomioinut sitä kummemmin. Tänään se tietty tuli mieleen kun toi eka punainen viiva ilmaantui. Nyt se on vähän rusehtavaa mutta hyvin pientä. Tein rentoutusharjoituksen ja kävin ulkoilemassa ja nyt on vähän kevyempi olo.

Oon liikkunut hoidon jälkeen niinkuin ennenkin, 3-4 treenikertaa viikkossa. Keskiviikkona olin pumpissa. Tein 1-2 kiloa tavallista pienemmällä tangolla, eikai se nyt pitäisi olla liian rajua... Nii eikai kannata miettiä onko itse tehnyt jotain tän vuodon aikaansaamiseksi mutta aika mahdotonta se on. Nyt pitäisi taas yrittää elää ilman päätä kuten Andrei sanoi. Mut miten... Töissäkin on huolia mutta ne on pieniä verrattuna pompulan hyvinvointiin liittyviin ajatuksiin.

Elsama, muistatko kuinka monta päivää sun hedelmöityksestä lääkäri jo löysi sykkeen? Mietin että menenkö kuitenkin jo ensi viikolla ultraan että saan mielenrauhan.
 
SatuSofia Se oli 6+3, ja vuoto alkoi ehkä joskus 5+5 paikkeilla. Ja oiskohan ollut jotain 7+5 kun sitten vuoto loppui kuin seinään.

Mulla oli erittäin fyysisesti rasittava työ. Kahdeksan tuntia päivässä raskaitten tavaroitten nostelua ja kanniskelua. Että sen puolesta oli muutenkin kivaa saada hieman lomaa ja oli turvallisempi olo. Mutta en kyllä itse huomannut mitään eroa vuodossa oliko työpäivä vai olinko kotona viikonloppuna, että kyllä se oli loppujen lopuksi se lääkkeidenmuutos joka toi oikeasti apua.

Toivottavasti sullakin käy kaikki hyvin!
 
Hei vaan pitkästä aikaa :)

Olen lähes päivittäin käynyt lukemassa teidän kirjoitteluja, mutta en ole niin paljon ehtinyt, että olisin kommentoinut teidän kirjoituksianne.

Aivan mahtavaa, että moni on saanut lapsen kotiin saakka.. Onnea teille kaikille miljoonasti.. tässä vaiheessa on nimiä muista alkaa luettelemaan.. Mutta amv taisi olla viimeisin nyytin saanut:)! Aivan mahtavaa, että koko ajan näitä iloisia tapahtumia tällä palstalla tulee!

Ja kuinka moni onkaan taas raskautunut! Teille mielettömästi onnea myöskin! Alkuraskauden vuodot on tosiaan todella yleisiä! Ne toki huolestuttaa, mutta pieni vuoto ei yleensä ole vaarallista. Jos alkaa tulemaan hyytymiä ja vuoto on todella runsasta, niin se voi valitettavasti tarkoittaa keskenmenoa.. toki sellaistakin vuotoa tälläkin palstalaisella oli ja asukki pysyi silti kyydissä mukana. Pitkää pinnaa vaan niihin alkuraskauden vuotoihin. Itse olin tuossa onnistuneessa raskaudessa 10 päivää sairaslomalla alkuraskauden vuodon takia, kun lääkärimme oli sitä mieltä että viiden keskenmenon jälkeen meidän kannatti kokeilla sitä lepoa vielä tuossa vuotovaiheessa. Vuotojen kanssa eläminen ei ole helppoa..varsinkin se pääkoppa vaatii siinä vaiheessa niin paljon.. Olkaa vahvoja ja uskokaa siihen, että kaikki on hyvin.. helpommin sanottu kuin tehty.

Meidän neiti tulee nyt 11pv jo yhden vuoden! Voi että kuinka nopsaan aika menee. Kulunut vuosi on ollut todella erillainen kuin aiemmat, mutta tytön syntymä on ollut ehdottomasti elämän kohokohta! Mitään en vaihtaisi näistä hetkistä pois. Olen hyvin hyvin kiitollinen munasolujen luovuttajille, jotka mahdollistavat meille vanhemmuuden <3

Omaa napaa vielä sen verran, että täällä aloitettiin hoidot myöskin uudestaan. Eli pikkukakkonen olisi haaveissa. Niinhän siinä kävi, että syyskuun lopussa sulateltiin pakkasesta alkioita ja nyt 1 pikkuinen tarrasi kiinni.. ke:na käytiin varhaisultrassa ja sydän siellä sykki. Nämä on nyt niitä kriittisimpiä viiikkoja meillä, että näillä viikoilla on aina km tapahtunut, joten päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Nyt siis rv 7+2 ja laskettu aika olisi 20.6 mikäli tämä raskaus menisi loppuun asti. Mutta tosiaan jokainen eteenpäin mennyt päivä tuo meille aina toivoa ja uskoa lisää siihen, että josko kaikki menisi vielä toisenkin kerran hyvin ja loppuun asti.. mutta sen näyttää aika.. niin hölmöltä kuin se kuulostaakin.

Ihanaa talven odotusta teille kaikille! Elän hengessä mukana vaikken tänne ehdikkään enää kovinkaan usein kirjoittelemaan.

-Aliisa
 
Heippa taas! Kiitos kaikille huomioimisistanne.

amv paljon onnea, että saitte pikkuisen kotiin!! Ihania arkipäiviä!

Aliisalle onnea plussasta ja kovasti peukut pystyssä, että kaikki menee hyvin.

SatuSofia Voi vitsin vitsit, että piti sulle tulla vuotoa.. Voin kuvitella täysin tuntemuksesi. Mutta tosiaan alkuraskauden vuodot ovat niin yleisiä ja tuntuu, että lapsettomuushoidoissa ja erityisesti luovutetuilla tehdyissä niitä tuntuu olevan suuremmalla osalla.. Mutta turhaa säikyttelee. Mä lähetän täältä rauhoittavaa energiaa..

Nyt kun omaa tilannetta on pari päivää sulateltu, tultiin siihen tulokseen, että mietitään kuitenkin vielä sitä sijaisvanhemmuusmahdollisuutta. Siksi toivoisinkin, että jos Olki oot linjoilla, olisi mukava kuulla kommenttejasi asiasta.. Toivoisimme erityisesti mahdollisimman pientä lasta ja siksi kysyisinkin, että oliko se teillä kuinka hankalaa, kun muistelen, että teillä oli pieni vauva..?
 
SatuSofia: Voi harmi tuota vuotoa. Vaikka sen tietääkin, että vuodot ovat yleisiä niin kyllähän se aina huolestuttaa. Rauhallista mieltä ultran odotteluun! Kaikki on varmasti oikein hyvin :)

Aliisalle hirmuisesti onnea plussasta ja turvallista odotusaikaa!

Lumeton: Ensi viikolla on jännät paikat edessä :) Aiotko odotella testauksen kanssa viralliseen testipäivään? Kovasti onnea matkaan!

Itse odottelen kuin kuuta nousevaa, että pääsisin ultraan näkemään kaiken olevan hyvin. Alun pienet oireetkin tuntuvat kadonneen johonkin ja tietenkin se pistää miettimään, että onko kyytiläisellä kaikki hyvin..
 
Sharlin, ihanaa kuulla susta! Mulle tulee tippa linssiin sun myötäelämisestä; että jaksat olla noin empaattinen vaikka oma tiesi on ollut niin kivinen. Mutta tuo että olette alkaneet suunnitella sijaisvanhemmuutta kuulostaa hyvin positiiviselta! Se pyöri minunkin mielessäni noin vuosi sitten. Kun yritän elää ekologisesti ja seurata tiettyjä eettisiä arvoja, minulla on itse asiassa ollut tästä hoitojaksosta aina välillä pieniä omantunnon nipistyksiä; että kaiken tämän lääketieteen uhrausten ja ponnistusten arvo, mikä se oikeasti on, ja että kaikki nämä lääketieteelliset ponnistukset voitaisiin laittaa johonkin oikeasti merkitykselliseen jne. Ja että sijaisvanhemmuus olisi sellaista mistä todella saisi hyvän omantunnon ja todennäköisesti se tekisi ihan yhtä onnelliseksi kuin omasta kohdusta syntynyt lapsi, hoivavietin kannalta. Että sillä pelastaisi pienen elämän jonka kanssa voisi kasvaa yhtä lailla yhteen kuin tämän kanssa joka ehkä kasvaa mun sisällä. Niin, tietty riski on että lapsi sitten palaisikin biologiseen perheeseensä mutta kai lapsi useimmiten saa kasvaa siinä uudessa perheessä kuitenkin. Sharlin olen iloinen sun uudesta toiveikkuudesta! Toivottavasti Olki vastaa ja toivottavasti te pääsette sun miehen kanssa tuota suunnittelemaan! Halaus!

Kiitos Elsama, Aliisa, Sharlin lohdutuksesta! Vuoto ei ole jatkunut yön aikana.

Aliisa ompa mukava kuulla sun tarina, ja että olet uudestaan raskaana! Meillä on sitten siirroissamme 2-3 viikkoa eroa. Kuulkaa, onko se niin että kun puhutte raskausviikoista, lisäätte tuohon hedelmöityshetkeen vielä 2 viikkoa? Eilenillalla kun googlailin ja luin tätä ketjua taaksepäin (löytääkseni onko teillä muilla ollut vuotoja) minulle alkoi tulla tällainen epäilys että olen tässäkin asiassa kovasti neuvolatädin (tai jonkun joka ymmärtää näistä asioista) tarpeessa. Tuntuu kummalta kun tietää sen hedelmöityksen tarkan päivän että sitten siihen lisätään kaksi viikkoa jolloin alkiosta ei vielä ole ollut pienintäkään solua olemassa??? Tai no tietysti miehen ja luovuttajanaisen sisällä mutta ei yhdistyneenä alkiona. Mutta että minunkin pitäisi laskea että 26 pv hedelmöityksestä on 3 vkoa + 2 vkoa + 5 päivää eli 5+5 rv?? Kun googlaisin tuota sydämen näkyvyyttä ultrassa ja ymmärsin että 5 täyden viikon jälkeen se voisi alkaa näkyä niin onko se sitten näitä mystisiä x + 2 raskausviikkoja vai oikeita hedelmöityksen jälkeisiä viikkoja? Kertokaa tyhmälle :ashamed:

Sain eilen neuvolasta tietopaketin mutta tälläisiä juttaja siellä ei kerrota, ravinto- alkoholi- down etc asioita vain. Ja vielä pitäisi odottaa reilu viikkoa että pääsen purkamaan tyhmät kysymykseni neuvolatädille.
 
Haaveita ollaan kirjoitettu samaan aikaan. Mulla on samat ultraa edeltävät piinapäivät menossa! Nyt kysynkin että milloin ajattelit mennä ultraan? Puhuit rv7:stä niin onko se siis hedelmöityspäivä + 2 viikkoa = rv 7 jälkeen?
 
En mäkään noista viikkoasioista tajunnut yhtään mitään kun menin ekaa kertaa lääkärille, ja vieläkin tuntuu aivan hassulta se, että siinä vaiheessa kun mulle se alkio vasta siirrettiin olinkin jo maagisesti yli 2 viikkoa raskaana. Hah. Outo laskutapa!

Se lääkäri kysyi, että minä päivänä keräys+hedelmöitys oli tehty ja se päivä oli sitten suoraan viikko 2+0.

Ja tuo siis kun kävin lääkärissä viikolla 6+3, niin alkion siirrosta oli silloin kulunut juuri 4 viikkoa. Mutta siihen sitten lisätäänkin juuri se 2 viikkoa + ne päivät mitä se alkio kypsytteli itseään ennen kuin siirrettiin.
 
Elsama kiitos! Googlasin myös tätä asiaa ja näin se todella on, äkkiä sainkin 2 raskausviikkoa lisää! Siis tämä 6+3 tarkoittaa että 4 viikkoa siirrosta + alkio oli 3 päivän ikainen siirrettäessä? Vai lasketteko hedelmöityksestä kuluneet täydet viikot + yksittäiset päivät siihen päälle? Saatan sitten mennä kuitenkin ensi viikolla jo ultraan jos saan sopivan ajan. Olisihan se helpottavaa tietää jo viikon sisällä!
 
Elsama ja Satusofia, tämä "outo" laskutapa (eli lisätään se 2 viikkoa) johtuu siitä, että normaalissa raskaudessa laskettu aika lasketaan viimeisistä kuukautisista, eli tässäkin tapauksessa oletettuun hedelmöittymishetkeen (noin ovulaation aika) lisätään se kaksi viikkoa, vaikka tänä aikana kohtu on "vain" valmistaunut otolliseksi mahdolliselle hedelmöittyneelle munasolulle ja siittiö on "pilkkeenä miehen silmäkulmassa". Oletuksena on että naisen kierto on n. 28 päivää, eli 14 päivää valmistautumista ja sitten hedelmöityshetki.

Eli Satusofia jos sulla oli siirto 14.10 ja alkio siirrettäessä 3 päivän ikäinen (oliko näin) niin olet tällähetkellä raskaana viikolla 6 eli 5 + 4. Ultraan siis kannattaa aikaisintaan mennä viikolla 8 jos haluaa sykkeen nähdä, muuten joutuu/pääsee uusintaultraan. Esim. vau-sivuilta löytyy tällainen laskuri mistä sen voi laskea hedelmöityshetkestä.

Aliisa08:lle kovasti onnea. Minullahan laskettu aika 10.6.2012, eli samoihin aikoihin kuin sulla.

Haaveita jaksuja ultrapiinistelyyn. Minähän piinistelen sinne nt-ultraan, eli pariviikkoa vielä jäljellä, en käynyt alkuraskauden ultrassa ollenkaan.

Lumeton tsemppiä piinistelyyn.
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos siskot! Juuri näin Minni mun päivät on.

Tuo vau.fi olikin hyvä! Olin itse laskenut että mun laskettuaika olisi vasta heinäkuun lopulla, juuri tuon 2 viikkoa myöhemmin. Niinköhän minäkin yritän odottaa tuohon samaan päivään kuin sinä Haaveita. Mun alkio on vain päivän vanhempi kuin sun. Mulla on rauhallinen mieli kun vuoto oli vain yksi omituinen punainen tippa ja pari ruskeaa perään. Tajusin kyllä että voin yrittää parantaa lääkkeiden ottoa tasaisemmaksi ja ehkä rauhoittaa liikuntaharrastuksia. Välillä mulla myös toi ruokailurytmi jää tosi epätasaiseksi. Hyvä kai olisi alkaa opetella syömään tasaisemmin välein.

Minni sä oot jaksanu olla rauhallinen oman ultrasi kanssa, hieno juttu!

Nuppu, kuinka sun ultra sujui, mitä kuulit?
 
Hei kaikki !

Täällä sitä tapahtuu, seuraan tilanteitanne peukut pystyssä :saint:
En vaan oikein saa ajatuksiani selväksi tuon meidän tulevan hoitotavan suhteen...Eli lahjasoluhoito jokatapauksessa, mutta pakasteilla vai tuoreilla:confused:APUVA !
 
Hei kaikille!

Näytänkin olevan tuolla listalla =) Kävin varmaan reilu vuosi sitten kirjoittelemassa tähän ketjuun. Meidän kuudes ICSI omilla soluilla meni kuten kaikki edellisetkin hoidot... alkiot fragmentoituvat ja olivat huonon laatuisia. Munasoluja kerättiin 24 joista 16 kypsää ja 14 hedelmöittyi normaalisti, mutta sitten siirtopäivänä oli yksi nelos-luokkainen alkio ja viisi viitos-luokkasta - kaksi siirrettiin, mutta nega ja loput roskiin. Tähän tyyliin on mennyt aina - kerran toki tulin raskaaksi, mutta pikkuinen oli kuollut rv 10 ja jouduin lääkkeelliseen tyhjennykseen. Päätimme jo tähän kuudenteen hoitoon mennessämme että tämä oli viimeinen hoito, ainakin minun munasoluilla koska siellä se vika todennäköisesti on. Nyt annamme ajan vähän kulua ja sitten saammekin miettiä miten haluamme jatkaa. Nyt haluaisinkin kysyä teiltä jotka olette valinneet luovutettujen solujen käyttöä, kuinka helppo päätös se teille oli? Mulla ainakin pyörii vaikka minkälaisia ajatuksia mielessä... miltä raskaus tuntuu kun tietää ettei lapsi ole biologisesti oma, kun lapsi syntyy käykö mielessä enää se ettei lapsi ole biologisesti oma, selittää vai eikö selittää kaikille heti ettei lapsi ole biologisesti oma (tulee mieleen sellaiset tilanteet kun joku tuttava joka ei hoidoista tiedä alkaa etsiä yhdennäköisyyksiä) ym ym. Entä onko täällä ketään sellaista jolle lahjoittaja on tuttu? Meillä olis nimittäin ehkä sellainen vaihtoehto (ei sisar)... mutta siinä vaihtoehdossa on omat puolensa. Muut vaihtoehdot ovat adoptio tai elämä ilman lapsia... viimeisin vaihtoehto ei kyllä kiehdo itseäni ollenkaan, mies taas ei ainakaan vielä ole lämmennyt adoptiolle. Lahjoitetut munasolutkin ovat olleet outo ajatus hänelle aikaisemmin, mutta luulen että hän nyt ajattelee toisin kun olemme päättäneet ettei minun munasolulla kannata enää yrittää.

Kiitos jos joku jaksaa minulle vastata ajatuksistanne ja tunteistanne. =)
 
Minulle se päätös oli aika helppo. Tietty siinä kävi läpi pienen suruvaiheen siitä, että perhana kun omassa ruumiissa on jotain vikaa, kun ei tästä normaaliin tyyliin tullutkaan mitään.

Mutta olin aivan alusta pitäen ollut adoption kannalla muutenkin ja jos se vain olisi sinkuille mahdollista olisin varmaan mennyt suoraan adoption kautta, enkä näitä hoitoja ollenkaan. Ajatus siitä, että lapsen pitää olla biologisesti oma ei siis ollut koskaan kovin vahva.

Toisekseen, kun käytin luovutussiittiöitä joka tapauksessa, niin tässä oli aina se "vaara", että lapsi näyttäisikin täysin siltä tuntemattomalta luovuttajalta eikä ollenkaan minulta. Voihan se sinullakin käydä niin, että lapsi muistuttaa täysin miestäsi.

Itse käytän termiä geneettinen, en biologinen. Tämä lapsi ei siis ole geneettisesti minun, mutta biologisesti kyllä. Ehkä se ei ole teknisesti oikein sanottu, mutta kun se lapsi on tuolla minun sisälläni ja minun ruumiini sitä kasvattaa ja minä sen synnytän, niin kyllä tässä ihan tarpeeksi tuota biologiaa tulee. Se lapsi ei olisi olemassa ollenkaan ellen minä olisi tässä myös.

Aion kertoa lähimmälle perheelle ja ystäville koko tarinan siitä miten lapsi sai alkunsa, mutta muut sitten saavatkin typistetyn version. Varsinkin vanhemmille ihmisille musta tuntuu, että jo ajatuksessa luovutussiittiöistä on jo ihan tarpeeksi ihmettelemistä. Että jos olisi se mies tässä rinnalla, niin en välttämättä kertoisi kaikenmaailman tutuille yhtään mitään hedelmöityshoidoista.

Lapselle tietenkin kerron aivan kaiken pienestä pitäen.
 
Sunnuntaita kaikille,

Aliisalle kovasti onnea! Muistan kun luin tätä palstaa ahkerasti jo pari vuotta sitten ja nimimerkkisi jäi silloin hyvin mieleen. Ihanaa, että teille on toinen pikkuinen tuloillaan.

Satusofia, hyvä ettei vuotoa ole enää ollut. Mulla on melkoinen arsenaali raskausajan vuotokokemuksia, mutta ainoassa onnistuneessa raskaudessa oli kolme kertaa isoja vuotoja hyytymineen niin ettei sairaalasta annettu lupaa ottaa yhteyttä neuvolaankaan ennen kuin rv 11. Useinhan vuotoihin ei löydy edes syytä, mutta hermostuttavia ovat.

Ja kovasti kiitoksia kaikille tsempeistä :wave: En sitten tänään enää malttanut olla testaamatta tuossa päivällä ja viivahan siihen apteekin omaan testiin tuli :O
Ensin ei näkynyt mitään, mutta minuutin jälkeen se alkoi piirtymään. On haaleampi kuin kontrolliviiva, mutta jotain on tapahtunut. Nyt on siis pp11 (alkio oli vaan 2-päivän ikäinen, 4-soluinen siirrettäessä). Koska kokemusta on kemiallisesta, kohdunulkoisesta jne. niin kovasti en uskalla iloita. Oireita ei oikein ole, koko viikon on ollut pieniä menkkakipuja, mutta niitäkään ei ole ollut eilen eikä tänään...
Virallinen testipäivä siis keskivikkona, toivottavasti viiva vahvistuu.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!
 
Lumeton huippuhienoa! Mullahan ei haamuviiva 2:ssa päivässä juurikaan vahvistunut, mutta verikoe näytti kuitenkin sitten ihan hyvää hCG arvoa. Niin jos testailet niin älä huoli jos ei heti vahvistu. Mutta erittäin positiivista =)

Kiitos tuosta sun lohdutuksesta. Nyt nimittäin verta on tänään tullut jo sellaisen menkkojen aloituspäivän verran :(. Ei sellaista mun voimakasta menkkavuotoa vaan kevyttä mut kuitenkin. Ei oo hyvä fiilis tästä. Mutta tuo kovasti lohduttaa että sitä on ollut vaikka sitten kaikki on kuitenkin mennyt hyvin. Kai siellä kohdussa sitä limakalvoa riittää kun sitä on lääkkeillä kasvatettu ja mun normaalit menkatkin kestää 5 vuorokautta. Katselen nyt miten tämä etenee. Ajattelin jo sitäkin että jos menee kesken niin hyvä puoli on se että se tapahtuu näin alussa; raaempaahan se aina on mitä pidemmälle ehtii edetä jos sitten keskeytyy.

Miimimulla on paljon samanlaisia ajatuksia kuin Elsamalla. Adoption ikävä puoli on myös se että se odotus taitaa olla niin valtavan pitkä, eikö ne helposti vie 5-10 vuotta? Mutta kyllä mäkin pidän jos tuo pompula tuolla nyt vielä jaksaa kasvaa sitä voimakkaasti omana lapsenani eikä mua yhtään vaivaa että geenit tulee puoliksi jostain muualta. Puolet tulee kuitenkin tuolta mieheltä jota kovasti rakastan. Ja puolet tulee naiselta joka on ollut niin ihana että on suostunut tuohon käsittääkseni ei kovin mukavaan ja osin kivuliaaseen hoitoon. Kyllä mä hänestäkin ajattelen hyvin lämpöisiä ajatuksia.
 
Hei vaan kaikille ja hyvää pyhäinpäivän iltaa!

On ollut aika kiirusta työrintamalla, joten vasta nyt pääsen raportoimaan.

SatuSofialla onkin tapahtunut paljon :) Onneksi vuoto jo loppui. Kuten muutkin jo sanoi, mäkin olisin rauhoitellut. Usein ovat vaarattomia, varsinkin noin vähäiset määrät. Mulla tuli kirkkaanpunaista vuotoa 8 vkon aikoihin, jolloin tavallaan kuulemma toiset kuukautiset olisivat tuloillaan. Se kesti yhden kirkkaanpunaisen lorauksen, sen jälkeen ei mitään.
Ja tuosta laskutavasta saitkin jo vastauksen: Alkaa kuukautisten alkupäivästä lasku, eli olet raskaana jo 2 vkoa ennekuin menet edes siirtoon :) Myös luomuna se lasketaan niin, että tosiaan olet jo raskaana 2+, vaikkei yhdyntää ole ollut.
Varhaisultrasta sen verran, että olen lukenut jonkun nähneen sykkeen jo 5+ jtn. Itse kävin yksityisellä 6+6 ja sydämen syke näkyi todella selvästi :)! Eli 6+ jotain se yleensä jo näkyy. Eli sinne vaan aikaa varaamaan!
Ja jos tosiaan tunnet itsesi epävarmaksi, niin et todella oo ainoo :) Mä ensinnäkin testasin pp9 alkaen yhden viikon joka aamu :ashamed: sitten kävin verikokeessa (vaikka neuvolaa varatessani sanottiin heti, että kyllä he uskovat kotitestiin, verikokeeseen ei tarvitse mennä). Ja kun vielä kerran epäusko iski viikkoa ennen varhaisultraa (eli vkolla 5+ jtn) kävin vielä yhdessä Hcg-veritestissä omaan laskuuni. Siksi tuo betasivusto niin tuttu onkin! :)
Vielä lääkkeiden lopettamisesta sen verran, että sain lopulta ne lopetusohjeet suomalaiselta klinikalta, jolla olin aiemmin hoidoissa ja jolla kävin varhaisultrassa (ja jolla siis oli mun kaikki hoitotiedot olemassa). Olisin saanut toki Tsekistäkin sopstilla, mutta hoitui hyvin näinkin.
Kiitos tsempeistä mun oman ultran suhteen!

Sharlin
Olen todella pahoillani, ettei viimeinen yritys onnistunut :( Ison surutyön joudut tekemään ja oot jo osin tehnytkin. Usein lohtua tuo se, että joku toinen ovi aukeaa, kun yksi sulkeutuu. Onko se ovi sitten sijaisvanhemmuus teidän kohdallanne?

amv
Ihanaa, että pääsitte kotiin ja toisiinne tutustumaan! Onnea uuteen yhteiseen alkuun! Onko imettäminen lähtenyt sujumaan hyvin? Muistathan pitää omasta levostasi huolta, jos vain suinkin pystyt.

Aliisa
Onnea kakkoskierrokselle! Kun itse aikanaan tähän ketjuun tulin, luin koko ketjun alusta alkaen läpi. Sun sinnikäs taistelu jäi erityisesti mieleen ja muistan seuranneeni teidän vaiheita kuin jännitysromaania ikään. Niin monen epäonnistumisen jälkeen on ihana kuulla, että nyt voisi taas toivo nostaa päätään uuden kerran. Pidän peukkuja pystyssä, että kaveri pysyy mukana! Onko teidän tapauksessa kyseessä täyssisarus?

Lumeton
Varovaisen toiveikkaat onnittelut plussasta :)!

(20+2)
Rakenneultra käyty ja samalla puolenvälin krouvi ohitettu :D!! Kaikki oli hyvin. Pikkuinen mussutti huulillaan kovasti ja oli kuulemma kuvauksellinen, kun saatiin kaikki tarpeellinen kuvatuksi. Reisiluu ja kyynärvarren luu olivat yhtä pitkiä (3cm) ja sydän näkyi selvästi jakautuneen neljä eri osaan. Sukupuolta kuvaaja ei saanut selville. Sanoi, että hänellä on vain arvaus, joten en edes itse sitä tiedä. Mun maha on tosi pieni, mutta baby vastasi kuitenkin viikkoja. Oon siis vielä tähän asti kulkenut tavallisilla farkuilla :O. Nyt alkaa ahistaa pikkuhiljaa..
 
Oltiinkin SatuSofia yhtäaikaa kirjottamassa.. siis sulla vielä vuoto jatkuukin :(? Toivon, että tosiaan on vaaratonta ja loppuis pian!!

Ja kukas sitä genetiikkaa/biologiaa kysyikään.. niin mulla myös oli jonkunlainen surutyö tehtävänä, kun sen sisäisti, että oma kroppa ei toimikaan, kuten pitäis :( Mutta en epäile yhtään, ettenkö häntä rakastaisi omanani!
Mutta myöntää täytyy, että kyllä babyn ulkonäkö NYT tässä tilanteessa (ainakin nyt etukäteen) hieman enemmän huolettaa, kuin jos se olisi omista soluista. Ajattelen jotenkin niin, että se helpottaisi elämää suuresti, jos olisi edes jotain mun näköä. Silloin ei tulisi ihmettelyjä eikä selittelyjä ja riittäisi, että vain lähipiiri (ja toki lapsi itse!!) tietäisivät alkuperän.
 
Nuppu odotin kovasti tuota sun tulosta. Varmasti iloista nähdä noita pikkuisen liikkeitä ja kuulla että kaikki on hyvin! :flower:

Luulen että mä kans tarviin jonkun tilannetiedon ensi viikolla, jos ei vielä ultraa ensi perjantaina niin sitten extra verikoe. Vaikka mieli onkin jotenkin rauhallisempi kuin perjantaina ensimmäisen punaisen merkin jälkeen, kyllä tämä vaan huolta aiheuttaa.

Ainiin, SaimiRiikka toivottavasti saatte päätöksen tehtyä, ei tosiaan helppo juttu tuokaan. Tsemppiä!

Lumettomalle lisää ja vahvenevia viivoja!

Reipasta viikon alkua!
 
Miimi78, mulle myös päätös oli helppo, koska 2 km:ää omilla (liian vanhoilla :whistle: ) soluilla ja sitten ehdotin sitä miehelleni, joka hetimiten suostui. Toki muutaman päivän mietti ja tsekkaili netistä (annoin linkkivinkkejä) asiaa. Raskaus tuntui ihan tasan samalta kuin geneettisestikin oman lapsen raskaus (minulla siis yksi normaalisti hedelmöittynyt omilla soluillani). Lapsi tuntuu raskausajalla, syntymässä ja nyt syntymän jälkeen niin 100 %:sti omalta kuin vain voi. Ja (uskallan sanoa) että kaikki tällä palstalla, jotka ovat lapsen saaneet, yhtyvät tähän mielipiteeseen. Mitä tulee ulkonäköön, monet sanovat että pojassa minun näköä....??

Ja kuten Elsama sanoi, luovutushoidossa puhutaan että lapsi ei ole geneettisesti "oma" ja on tosiaan biologisesti oma. Ja tässä peesaan SatuSofiaa, että puolet geeneistähän on rakastamiltamme miehiltämme.

Itse olen kertonut lähisuvulle ja lähimmille ystäville ja lapselle tulen jo kertomaan pienestä pitäen.

Lumeton onnea onnea, tiedän tuon fiilarin ettei 100 %:sti uskalla iloita, mutta tästähän se uusi piinistely taas alkaa.

SatuSofialle jaksuja ja haleja tilanteeseen.

Nuppu68, onnea ihanista ultrakuulumisista.

ON, väsyttää ja mahaa juilii...ei kait mitään uutta, paitsi että kovasti pelkään että kaikki ei ok, vaikka mitään siihen suuntaan viittaavaa ei ole, eli ei ole helppoa tämä ultrapiinistely. Tänään alkoi viikko 10, kohta saa lääkkeetkin lopettaa.
 
Hei kaikki pitkästä aikaa. Olen kyllä lueskellut mutten itse ollut kovin aktiivinen kirjoittaja. Onnea ihan hurjasti plussanneille! Ja Sharlinille erityisesti voimia tilanteeseen.

Minun tilanteeni muutui yllättäväst 31.10. ja pieni tyttövauva syntyi rv 26+1. Minullahan oli koko raskauden ajan jonkinlaisia verisiä vuotoja ja rv 20 todettiin lapsiveden tihkumista. Tilanne kuitenkin tasaantui kunnes yhtäkkiä lapsivedet menivät tulehduksen takia ja maanantaina tehtiin sektio. Vauva painoi syntyessään 1050g. Nyt vain eletään hetki kerrallaan ja toivotaan parasta. Tällä hetkellä vauvan vointi on tasainen.
 

Yhteistyössä