Hei kaikille!
Satuin löytämään tämän keskustelun vasta tänään ja yllätyin iloisesti, että meitähän löytyy muitakin samassa tilanteessa olevia. Olen jotenkin vain kuvitellut olevani niin kummajainen, kun olen jo vanhemman puoleinen, yksin liikkeellä ja sain luovutusmunasolun (ja tietty myös siittiöt) ulkomailta (Latviasta). En ole vielä oikein keksinyt miten tästä kertoisi tuttavapiirille, kertoako koko tarina vai vaan osa.
Mulla siirrettiin siis heinäkuussa yksi alkio Riikassa ja nyt alkoi viikko 21
. Laskettu aika on 10.3.2012 ja tyttö tulossa. Alku ei kuitenkaan ollut mitenkään helppo. Alkio siirrettiin silloin maanantaina ja kun siitä kahden viikon päästä maanantaina tein raskaustestin, niin se näytti edelleen negatiivista. Ei edes mitään haamuviivaa. Tiistaina tuli sitten haalea viiva. Hcg kyllä näytti ihan ok:lta kun kävin pariin kertaan verikokeessa.
No, siitä sitten parin viikon päästä alkoi jatkuva vuoto. Ei mitään kuukautisiin verrattavissa olevaa suurta vuotoa, mutta sitä tuli kuitenkin ihan joka päivä kahden viikon ajan. Jonain päivinä tuli tasaisena virtana aamusta iltaan. Ravasin yksityisellä ultrassa pariin kertaan, katsomassa, että onko siellä masussa ketään ja varoiteltiin, että kyseessä voi olla alkava keskenmeno.
Lisäsin sitten, hieman oma-aloitteisestikin, lugesteronin määrää. Että kun aiempi ohje oli 3 aamulla ja 3 illalla, niin tuntui siltä, että se 12 tunnin väli oli liian pitkä. Että se lugesteronin määrä ei vaan riittänyt niin moneksi tunniksi. Aloin ottamaan tyyliin 3 aamulla, 1-2 8 tunnin päästä, ja taas 3 illalla, eli enemmänkin 8 tunnin välein jotain. Tämä tuntui auttavan asiaan ja kun vuoto sitten alkoi loppumaan niin pikkuhiljaa siirryin taas normaaliin määrään.
Kerron tämän nyt vaan, jos joillekin muille käy samoin alkuvaiheessa.
Vaikka raskaus onkin nyt näin pitkällä niin edelleen pelottaa mitä kaikkea voikaan vielä mennä pieleen. Eniten huolestuttaa raskausmyrkytys, että selvitäänkö tässä loppuun saakka vaiko ei. No, kaipa se vaan nyt on sitten tätä huolestuneisuutta koko loppuelämän, kun jos se lapsi sieltä syntyy, niin sitten alkaa taas ihan uudet huolet siitä, että onko sillä kaikki hyvin.