Luovunko lapsestani?

[myrty]

Tänä aamuna tunsin ensikertaa oikeasti jotta haluaisin luovuttaa..
Tarinani tiivistettynä;
Olen 43v äiti, jolla 2 lasta 13v ja 4v, joilla eri isät. Olen toista kertaa naimisissa.
Olen hyvässä työssä, koulutettu, en päihdeongelmainen, on ystäviä jne..
Avioliittoni on kestänyt nyt 7 vuotta. Tähän liittoon syntynyt lapsi oli vahinko, mutta ihana sellainen.
Meidän parisuhteemme sensijaan on ollut aina hyvin vaikea, luottamuspulaa, mykkyyttä..sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja olin erittäin huonossa kunnossa 2 vuotta sitten. Hain itse apua ja olen toipunut jo hienosti, mutta lääkitystä tarvitsen edelleen ja terapiaa..johon en ole enää vuoteen päässyt..
Mieheni ei kykene vuorovaikutukseen, hän ei todellakaan puhu mistään eikä mitään, jos yritän kertoa että jokin on pielessä meillä, lapsilla jne.. hän tyrmää sen heti ja toteaa vain että ei ole mitään pielessä..kävimme perheneuvolassa tuolloin parivuotta sitten, mieheni oli hiljaa suurimman osan aikaa ja valehteli ihan suoraan asioista.
Meidän kasvatusperiaatteemme ovat aivan erilaiset. Tämä nuorimmaiseni on hyvin vilkas ja uhmakas persoona. Hänen kanssaan on välillä todella vaikeuksia, olen yrittänyt puhua miehelleni että jospa pitäisi tutkia/miettiä esim. ADD tai ADHD yhteyttä. Mieheni saa lähes raivarin, hänen lapsensa on täysin normaali. Meillä on niin suuria ongelmia kotona nuorimmaisen käytöksen takia että esikoiseni ja minä "pakenemme" mihinvaan iltaisin ja vkloppuisin jotta ei tarvitse kuunnella sitä raivoamista, kiukkua ja tappelua isänsä ja lapsen välillä. Jos yritän puuttua tai ehdottaa muuta toimintatapaa, mies huutaa minulle että hän hoitaa asian ja minä pysyn poissa.
Haluan eron, ja jos haluaisin että lapseni saadaan edes jotenkin minusta hallintaan, hänen ei tulisi tavat isäänsä pitkään aikaan, jos koskaan.. mieleeni tuli että jos vain luovun lapsestani, isänsä sitten kasvattaa ja hoitaa..

 

[vierailija]

Miehet voivat muuttua isyyden myötä. Tätä ei kukaan koskaan kerro kun aina puhutaan vaan äidin masennuksesta ja vaikeasta ajasta synnytyksen jälkeen "baby blues". Minulle tuli yllätyksenä että syntymä voi muuttaa miestä vaikeampaan suuntaan. Meillä mies ei puhunut eikä ottanut edes lähikontaktia, vauvaa hän kyllä piteli mutta minä olin kuin ilmaa. Pahoinpiteli verbaalisesti ja käyttäytyi aggressiivisesti. Masennuin todella pahasti. Syy miehen ala-arvoiseen käytökseen paljastui kun näin viestit toisille naisille. Kun vauvamme oli vasta parin kuukauden ikäinen hän yritti tapailla muita naisia selkäni takana. Olemme eronneet ja olen vasta toipumassa, mutta suosittelen sinulle ehdottomasti lähtemistä huonosta suhteesta. Pikkulapsen kanssa on valmiiksi raskasta eikä siihen tarvita enää miestä oksentamaan pahaa oloaan vaimon päälle.

Se että pakenee kotoa on aina merkki jostain. Meillä onneksi mies tajusi paeta aina kotoa, oli työreissuja, kavereita, yllättäviä reissuja vieraaseen kaupunkiin jne. Kunhan ei vaan tarvinnut olla kotona minun ja vauvan kanssa. Teillä on kurja juttu se että sinä ja lapsi joudutte lähtemään.

Älä jätä lasta miehelle. Minullakin kävi mielessä tämä vaihtoehto mutta kun näen miten surkeasti ja epäempaattisesti mies hoitaa lastaan, ei osaa tunnistaa lapsen tarpeita tai tunteita, koin että lapsen elämä menisi pilalle jos hän jäisi isänsä kasvatukseen. Kehotan sinua kasvattamaan lapsen, hän on jo 4-vuotias. Oletko pohtinut sitä mahdollisuutta että nuorin lapsi oireilee teidän huonosta parisuhteesta? Lapset vaistoavat asioita vaikka kuinka niitä yrität peitellä. Meillä lapsi rauhoittui heti kun otin eron ja ulkoistin miehen meidän elämästä. Lapsi oli vaistonnut minun pahan oloni ja suhteen keskinäiset jännitteet, oireili sitten levottomuudella ja itkuisuudella.

Nyt on mitä ihanin rauhallisin lapsi kun ikää tullut.

 

[vierailija]

.....oi voi

Miksi sää lapsesta luovut miehen takia...?
Luovu miehestä, joka sairastuttaa teidät kaikki.
Kuopuksen vointi voi helpottua heti kun pääsee eroon isästään. Kuten sinunkin olo helpottaa.

 

[vierailija/ap]

En luota itseeni, en tiedä jaksanko nuorimmaista, kun hän on niin vaikea. En ole vielä ihan kunnossa. Meidän ei tarvitse kotoa lähteä sillä talo on suurimmaksi osaksi minun. Tiedän että mieheni alkaa käyttämään lasta aseena jos eroamme.. toisaalta esikoiseni on tosi fiksu ja meillä on erittäin läheiset hyvät välit hänen kanssaan, sisarukset ovat hyvin kiintyneitä toisiinsa ja joskus jos olemme kolmin minä+lapset, meillä on mukavaa. Nuorimmainen on paljon helpompi kun isä ei ole läsnä. Isänsä mukaan on aivan samoin jos minä en ole läsnä. Tämä kertoo senpuolesta parisuhteemme tila varmaan vaikuttaa paljon lapsen mielialaan. Enimmäkseen minusta ongelma on kuitenkin jatkuva ristiriitaisuus ja se että emme millään tavoin vedä kasvatuksessa tai vahemmuudessa yhtäköyttä.

 

[vierailija]

4 vuotiaalla ei voi diagnisoida viel adhd:ta. Millä perusteella sen tekisit? Ei auta vaikka viet tutkimuksiin, koska vasta 5 vuotiaalta se voidaan todeta, sitä ennen voidaan oireista syyttää uhmaa. Kokemusta on haastavasta lapsesta ja nyt 6v on jo ihan erilainen. Joskus ennen kun lapsi oli kuumessa, todella rauhallinen, jaksoi kuunnella satuja ja meni hyvin nukkumaan jne. Mietin tältäkö tuntuu normaalin lapsen vanhemmalta. Sen hetken sain jollain tavalla lapseeni yhteyden. Meillä on jo toinenkin lapsi ja on joo ihan eri maata. Esikoinen on avaruudesta, erilainen, villi ja vilkas. Toki nyt osaa olla jo tasainenkin ja saa kontaktin ja osaa olla myös rauhallinen.

En epäile siis enää adhd:ta, 5v neuvola meni tosi hyvin ja elämä on paljon tasaisempaa. Syytän osittain lapsen väsymyskierrettä käytöksestä. Huomaan heti nuoremmassa sen, jos ei nuku, on paljon haastavampi. Tosin hyvä jälkeenpäin sanoa, sillon yritin kaikkeni. Edes 2 vuotiaana nukkunut päiväunia, kukkui hereillä silti keskoyöhön asti ja aamulla 7 herätys päiväkotiin. Ihan mahdotonta aikaa. Joskus nukahti päivällä 15min raivokohtauksen jälkeen, mutta siihen ne unet jäi. Nykyään nukkuu n.10h. Tarvii joka ilta samanlaisen rytmin, katsoo piirettyjä tabletilta ennen nukkumaanmenoa. Kun kerran en antanut huonon käytöksen takia, oli helvetti irti, koska lapsi ei saanut millään unta ja riehui ja hyppi sängyssään. Ei johtunut siitä etten tablettia antanut, se oli lapselle ok, mutta ilman sitä ei vaan onnistunut nukahtamaan ja meni ylikierroksille.

En epäile enää adhd:ta, epäilen aspergeria tai sensorisen integraation häiriötä. Adhd käytös johtui unettomuudesta ja unettomuus johtui edellisistä. Lapsella tuli unettomuutta mm. Aina kelloja siirtäessä tai loman jälkeen vaikka rytmi olisi ollut muuten sama. 4 vuotias on liian pieni diagnoosiin. Nyt keskittyisin tarkistamaan, että nukkuu kunnolla. Uhmaikää tuonikäisellä voi vielä olla. Meidän kesti 2-4,5 ikävuodet.

Älä sano miehelle mistään häiriöstä. Meilläkään mies ei halua, että puhun. Odotan 6v neuvolaa ja katsotaan siellä ja päiväkodista odotan kommenttia, vielä ei ole tullut.

 

[vierailija]

Et kerro miehen toimintamalleista. Toki raivoaminen vain provosoi lasta. Mitäs jos ostat kaupasta/lainaat aiheeseen sopivia kirjoja. Adhd, tulistuva lapsi jne. Riippuen teidän ongelmasta. Annat myös miehen lukea kirjan. Ei me sieltä neuvolasta tai lääkäristä tuonikäisille anna kuin niitä samoja ohjeita.

 

[vierailija]

Luovut lapsesta ja toisaalta et tahdo tämän tapaavan isäänsä?
Lapsella on oikeus isäänsä, ellei itse halua olla tapaamatta.
Tärkeintä olis nyt saada lapsi tutkimuksiin, onko ADD vai mistä kysymys. Lääkäri voi jutella miehen kans, pakko se on jossain vaiheessa myöntää tosiasiat. Miehen käytös kyllä pahentaa tilannetta.
Oletko hakenut Kelan terapiaa?
Pääsisitkö työterveyspsykologille tai psykiatrille?

 

[vierailija]

suosittelisin että otat yhteyttä perheneuvolaan ja lastensuojeluun, menet ihan yksin sinne juttelemaan, ja kerrot minkälainen tilanne teillä on, miten mies toimii, miten lapsi käyttäytyy, miten sinä väsyt . Kuuntele mitä ammatti-ihmiset neuvoo, jos mies on fiksu ehkä lähtee myöhemmin juttelemaan sinne, tai sitten sinä saat tukea ja voimaa eroamiseen . Pattitilanteesta pois , ja voimia !
Ehkä olet oikeassa siinä että lapsi on hankala juuri isänsä käytöksen takia, itsehän sanoit että kun isänsä on pois teillä on mukavaa keskenään.

 

[vierailija]

Ihan ekana epäilisin lapsen temppuilun syyksi vanhempien käytöstä, eli kuvauksesi perusteella ei kumpikaan vanhemmista ole ihan tasapainoinen juuri nyt. Lapsessa ei välttämättä ole mitään vikaa, vaan hän saattaa vain oireilla vaikean tilanteen vuoksi.

Älä hylkää lastasi, se on yksi pahimpia tekoja, mitä lapselle voi tehdä.

Kysy neuvolasta apua.