luottamuspula-PAHASTI!! apua!?

eli meidän tarinamme on tämä: 6 kk vanha ihana poika, minä äiti ja mies isä. kaikki kunnossa päällisin puolin ja kaikki olettavat että elämä on niin täydellistä.. vaan ei tosiaankaan ole.
mieheni on töissä baarissa ja hänellä on "ammattitautina" ollut ennen vauvaa kova alkoholinkäyttö; ainakin 3sti viikossa ja joka kerta niin pihalla kuin olla saattaa.ja ryyppyputkia pariakin päivää. kun aloin odottaa vauvaa sovittiin kaikenlaista, että kerran kuussa ulos ettei tule pahaa mieltä jms..no eihän se riittänyt. lipsahduksia tuli jatkuvasti ja kerran jopa ajoi mut ulos kännissä( menin vanhemmilleni jotka onneksi asuvat lähellä..!) ja seuraavana aamuna äijä ei muistanut mitään. lupasi lopettaa kokonaan.. kunnes tuli jotkut kissanristiäiset joihin on tietenkin "pakko" mennä kun "kaikki muutkin" menee.. en uskaltanut enää jäädä kotiin nukkumaan vaan pakkasin kamani ja mammalle yöksi. tämä kuvio alkoi toistua joka kerta kun mies lähti juomaan.en uskaltanut enää jäädä,peläten mitä tapahtuisi.
muuten meillä meni koko ajan hyvin,mies odotti kovasti vauvaa ja käyttäytyi niin rakastavasti niin mua kuin kasvavaa vauvaamme kohtaan,riitaa tuli vain tästä samasta siasta koko ajan. haluan korostaa että mies ei käynyt koskaan kiinni, vaan ne sanat joita suusta tulivat kännissä olivat niin ilkeitä että se jo riitti syyksi häipyä paikalta.
noh,vauva sitten syntyi ja pari viikkoa meni ilman baarireissuja. ja sitten kaikki alkoi taas toistua. tällä kertaa mies vaan pystyi jo vetoamaan siihen että "kyllä säkin saat mennä aina kun haluut,miksen mä saa"..lopetin imettämisen kuukauden jälkeen ja itse kävin ulkona ekan kerran vauvan ollessa vajaa 3kk. sovimme että ulkona käydään kerran kahdessa kuussa, ja ollaan nätisti. arvatenkin minä olen ollut ainoa joka tästä on pitänyt kiinni. ja en enää edes halua lähteä ulos kavereiden kanssa koska no, tunnen olevani samanlainen kuin mieheni ja tulee huono olo.
mies tekee tätä nykyä aina samalla tavalla, lupaa aina edellisen kerran jälkeen että nyt en lähde kun vasta sitten kuin ollaan sovittu,mutta joka ainoa kerta lupaus unohtuu. olen jo pariin otteeseen sanonut lähteväni pois vauvan kanssa jos vielä kerran tapahtuu jotain tälläistä,mutta tästä huolimatta sama toistuu. pari kertaa on ollut 2 päivänkin reissuja ja välillä jääty työpaikalle sulkemisen jälkeen maistelemaan..ja minä en vain voi lähteä,kun kaikesta huolimatta rakastan tuota k.päätä. tuntuu vain tosi pahalta kun ei voi luottaa toisen sanoihin, tunnen itseni niin idiootiksi.. sama kuin hakkaisi päätä seinään! ja mies sanoo tähän että kyllä muutkin tekee näin,tää on normaalia..ja mä asun muka jossain tv maailmassa..onko totta!!??
mies on muuten niin ihana. lapsen kanssa hyvä, on alusta asti hoitanut poikaamme yhtälailla kuin minäkin, ei menetä hermojaan lapsen kanssa,on muuten siis aivan täydellinen..!
antakaa neuvoja tai kertokaa mielipiteitä-mitä vain mutta en jaksa yksin tämän asian kanssa!!!

 

Jos itse kärsit tuosta niin silloin olisi miehen syytä todella lopettaa toi ottaminen, tai siis ainakin vähentää. En tiedä mutta sulla ei ole kiva tilanne ollenkaan, itse en kestäisi tollaista. Onko miehesi ihan suomalainen, sun nimimerkki viittaa ulkomaalaiseen?

 

Mielestäni olisi hyvä kunnolla nostaa kissa pöydälle. jatkuvasti toistuva riitely-lupailu-sopiminen- ketju on tosi rankkaa. Siis mielestäni kun olette ns. normaalisti, sovussa ja rauhassa eikä mies menossa mihinkään tms. niin silloin otat asian esille, kerrot rauhassa, mielellään niin sopuisasti ja huutamatta kuin vain pystyt kuinka pahalta tuntuu. Kerrot, että et jaksa jatkaa sitä samaa tms.
Ole vakuuttava ja itsevarma, ei nalkuttamista.

Minä olen aina raivostunut miehelle jos on meinannut verrata meidän kodin "sääntöjä" muihin, kun yhdessä ollaan niin pelisäännöt ovat juuri sellaiset miksi ne on keskenään sovittu, eikä silloin vertailla muihin. Se on lapsellista ja epäreilua kotona olevaa äitiä kohtaan.

Se, että äitikin saisi mennä niin paljon kuin tahtoo, on meilläkin tuttu tekosyy. (ei onneksi enää). Minusta siihen on hyvä vastata, että "minä en halua mennä piste. Ja jos on noin erilaiset kiinostuksen kohteet kuin minulla, niin kannattaa ehkä miettiä onko järkeä olla yhdessä".
Kun on yhteinen koti ja lapsi, niin ajankäyttö on väkisinkin yhteistä. Se on hyvä jo alussa ymmärtää. Koska se "oma aika" on aina pois toisen "omasta ajasta". Kun toinen on juhlimassa niin toinen on kotona yksin ja hoitaa vauvaa, ei mielestäni reilua jo valmiiksi usein väsyntyttä ja yksinäistä äitiä kohtaan.

Sinulla on oikeus sellaiseen elämään kuin itsestäsi hyvältä ja turvalliselta tuntuu. On väärin, että joudut lähtemään kodistasi.

Monissa perheissä ei juoda tai käydä baareissa ollenkaan. Enkä tarkoita mitään himouskovaisia.

Oma mieheni sanoo katuvansa sitä, ettei vauvan synnyttyä tajunnut näitä asioita.

 

kiitos molemmille vastaajille,paranee olo huomattavasti kun joku ymmärtää. siis me ollaan molemmat ihan suomalaisia
ollaan tosiaan puhuttu näistä asioista jo niin monta kertaa että tuntuu että sitä on sanonut jo kaiken minkä voi ylipäätään sanoa :'( pahinta on juuri se, että asiat on menneet siihen pisteeseen että minä suutun jo vaikka ei ole edes syytä. esim. jos mies ei tule töistä seur. tunnin aikana työvuoron loppumisesta niin alan kuvitella olemattomia ja jos mies sitten onkin jäänyt jostain ihan oikeasta syystä ja tulee kotiin, riita on jo kuitenkin valmis koska olen luultavasti taas miettinyt asiat päässäni siihen pisteeseen että en voi olla normaalisti.
ja niin, totta, kaikissa perheissä ei käydä baareissa ollenkaan,ja on pakko sanoa että olen niin kateellinen perheille joilla asiat ovat niin. se on juuri sitä mitä itse olen aina ajatellut normaalista perhe- elämästä..! mieheni mielestä taas se e ole lainkaan normaalia,vaan kun otan asian puheeksi niin hän vastaa että " ai että elämän pitäis loppua kokonaan vai"..ja sitten tunnen olevani kauhea kalkkis. hullua kyllä, mieheni on minua 7 vuotta vanhempi (minä 24 hän 31),joten eikös sen pitäisi olla niin että se olisin minä joka valittaa rajoituksista..mutta miehetpä eivät taida tosiaan aikuistua ikinä.. toivon kyllä että tässä tapauksessa olisi toisin.. :/

 

Voi miten tuo kuulosti aivan kuin puhuttaisiin minun elämästä.
Juomista, lupaamista, lupauksien rikkomista....
Viime kerralla raivosi oikein kunnolla, tosin ei minuunkaan koskaan vielä ole kiinni käynnyt, mutta sekin pelko alkaa pikku hiljaa nousemaan mieleen. Lapsen kanssa on ihana ja ei menetä hermojaan, mutta sitten se alkoholi pilaakin kaiken....Rankkaa on....
Pahalta tuntuu minustakin.... Mutta silti sitä k.päätä rakastaa...Tosin en tiedä kauan jaksan katsoa enää tuommoista...

 

niimpä.. nyt on ollut täällä rauhallista pari viikkoa, koko ajan vaan silti pelkää tulivuoren purkaantumista. tosi vaikeeta kun ei tiedä yhtään mitä sitä enää sanoo seuraavaksi kun tuntuu et on jo sanonut kaiken. turhauttavaa puhua seinille :/ kaverit ehdotelleet et mentäis puhumaan asiasta jonkun ulkopuolisen kanssa, terapiaan,mutta siinä sitten tulee itsellekin jo sellanen olo et tähänkö tässä on nyt oikeesti tultu ettei voida muka itseksemme asioita selvittää.. turhauttavaa..

 

oli ihan pakko vastata kun on niin tuttu aihe. Toivottavasti et nyt pahastu, mutta mun mielestä teillä on aika paha alkoholiongelma. Sen myöntäminen ja avun hakeminen tuntuu kyllä usein tosi vaikealta.

Minä olen eläny koko ikäni alkoholistien kanssa ja tiedän, että vaikka se henkilö ei joisikaan päivittäin ja pystyisi hoitamaan työnsä niin ongelma ei ole pienempi kuin jatkuvan juomisen kanssa.

Mun osalta raja menee siinä, että ei pysty pitämään kiinni siitä mitä on sovittu vaan toinen lähtee juomaan välittämättä muista ihmisistä. Ikävä kyllä nyt on niin, että niin kauan kun tämä toinen henkilö ei itse näe ja ymmärrä, että juominen on ongelma, ei muut pysty vaikuttamaan juomiseen millään tavalla. Ne lupaukset on ihan tyhjiä, ei se niitä pysty pitämään vaikka haluaisi...

Mä kehottaisin sua hakemaan apua ihan itsesi takia, sillä tiiän omasta kokemuksesta miten paljon tuollanen tilanne repii ihmistä rikki. Mulla ainaki tulee sellanen olo, että minä ja minun toiveeni on ihan yhdentekeviä sille toiselle ihmiselle.

Jaksamisia oikein tosi paljon!

 

\

niimpä.. nyt on ollut täällä rauhallista pari viikkoa, koko ajan vaan silti pelkää tulivuoren purkaantumista. tosi vaikeeta kun ei tiedä yhtään mitä sitä enää sanoo seuraavaksi kun tuntuu et on jo sanonut kaiken. turhauttavaa puhua seinille :/ kaverit ehdotelleet et mentäis puhumaan asiasta jonkun ulkopuolisen kanssa, terapiaan,mutta siinä sitten tulee itsellekin jo sellanen olo et tähänkö tässä on nyt oikeesti tultu ettei voida muka itseksemme asioita selvittää.. turhauttavaa..

No ei se ulkopuoliseen apuun turvautuminen ongelmi pahenna ainakaan! Helpompi selvitellä moniakin asioita, kun on välittäjä ja rauhallinen tilanne.

 

Itseä epäilyttää ketjunaloittajan kertomuksien perusteella se, että suostuisiko hänen miehensä edes lähtemään terapiaan keskustelemaan tilanteesta? Koska kuten joku jo sanoikin niin tässä käsitellään nyt vakavaa alkoholi-ongelmaa.. :/

Auttaisiko jos alkaisit etsimään itsellesi uutta asuntoa ja kertoisit siitä miehellesi? Tajuaisiko hän sitten menettävänsä teidät jos ei oikeastikin muuta tapojaan..? En tiedä, vaikea tilanne tuollainen. Kuitenkin lapsen parasta pitäisi ajatella, mutta jos mies on kuitenkin lapsen kanssa ja on hyvä isä niin mikä nyt sitten on paras ratkaisu.. Mutta itseäsi et voi ikuisuuksiin kiduttaa!

 

Aika paha tilanne tosiaan.Tuli vaan mieleeni,että missä lapsenne on silloin kun riitelette tästä aiheesta?Ei kai sentään kuuloetäisyydellä kotona?Nimittäin siinä tapauksessa mielestäni siinä on jo riittävä syy pakata tavarat ja lähteä pariksi viikoksi muualle asumaan vaikka kuinka rakastaisit.Mitäs jos vaan lähdet rohkeasti ja sanot miehellesi että antaa bailata vaan!Sano että soittaa sitten kun on saanut tarpeekseen,niin saatat harkita takaisin tulemista,ellei ole jo parempaa tullut vastaan!Tämä saa miehen hyvin äkkiä ymmärtämään ettet ole itsestään selvyys ja jos vaan pysyt tarpeeksi kauan poissa,miehelle kyllä kohta iskee pelko ja ikävä.Lapsen kannalta toki suosittelen että lapsi saa tällä välin kuitenkin tavata isäänsä..

 

Jos mies haluaa lopettaa niin auttaisiko häntä työpaikan vaihto, jos mahdollista. voi olla vaikea kun töissä baarissa, ja koko ajan houkutus siis näkyvillä ja mielessä.

 

Oletko tiedustellut mieheltäsi, huomaako hän itse ollenkaan käytöksensä rutiineja: lupaa olla juomatta - kutienkin juo - sitten katuu ja lupaa taas - jne. Eihän tuollainen käytös ole vastuuntuntoisen vanhemman (tai edes vastuuntuntoisen puolison) käytöstä. Muistathan myös kertoa miehellesi, ettei parisuhdetta ja perhe-elämää ole mahdollista rakentaa tilanteessa, joss hän kerta toisensa jälkeen osoittaa ette iole sinun ja lapsenne luottamuksen arvoinen.

Ulkopuolisen on helppo sanoa, että lähde ainakin väliaikaisesti pois kotoa (esim. ne lähellä asuvat omat vanhempasi, jos tuntuu, että se on tarpeeksi etäällä miehestäsi), jotta te molemmat saatte rauhassa pohtia tilannetta ja ratkaisuja siihen.

:hug:

 

Minä otan aina puheeksi "tärkeysjärjestyksen". Kysy mieheltäsi suoraan mikä on asioiden tärkeysjärjestys hänelle? Onko tärkeämpää lähteä juomaan vai pitää lupauksensa.

Ja jos juominen menee edelle, katso häntä merkitsevästi ja kysy, että mitä se kertoo hänen suhteestaan alkoholiin...

 

Täältä myös löytyy yksi pienen tytön äiti,jonka mies viettää kaiken vapaa-ajan baareissa.eilen sanoin että alan etsiä omaa kämppää,nyt on tullut mitta täyteen. ja joskus se k...pää on vedonnut siihen että aikoinaan mä kävin paljon viihteellä ,mikä kyllä on totta mutta meillä kun sattuu olemaan pieni lapsi ja haluan tarjota mahdollisimman hyvän elämän mun elämäni tärkeimmälle ihmiselle :heart:

 

ap..tää kaikki kuulostaa NIIN tutulta! meillä vaan tuohon lupausten petäämiskierteeseen liittyy armoton valehtelu.."meen naapuriin saunomaa, tuun parintunnin päästä"...no aamuyöllä ovi käy ja äijä tulee ihan kaatokännissä..aamulla väittää sinisin silmin ettei ole baariin mennyt, kuitenkin myöntää myöhemmin. sitten taas lupaa..

meil lapsi on vasta 3kk, aikoi rajoittaa juhlimista kun lapsi syntyy..mutta eipä ole vielä muutosta näkynyt..on kuitenkin lapselle paras mahdollinen isä, rakasta jaa puuhailee aina kun on kotona.pisin selvä jakso on kai jtn 10pvää.
raskaana ollessani hänellä oli tapana kännissä haukkua minut pahimmalla mahdollisella tavalla ja sitten aamulla rukoili etten lähtisi..

olen hänelle viimeviikonlopunjälkeen tehnyt selväksi että minun ei tarvitse kestää tälläistä elämää ja lapsen ei tarvitse syntymästään asti kuunnella riitelyä!ja aion myös kannassani pysyä.. jos hän haluaa elää niinkuin lapseton poikamies niin ihan vapaasti: KAIKKEA EI VOI AINA SAADA!!eli hän joutuu päättämään kumpi on tärkeämpää..tai ainakin ymmärtämään että kohtuus kaikessa!

 

mun ukko on joka ilta autotallissa.se ei oo mun kans yhtään,muta pahimmalle tuntuu se kun se ei oo lastenkaan kanssa.iltahommat ja kaikki on aina mun ite tehtävä ja kun lasten mentyä nukkuun haluaisin yhteistä aikaa en saa sitä autotallista pois.alkuun tää oli aivan painajaista mut nyt tuntuu et luovutan ja annan olla...ajauduttu jo aivan erillemme.ei pyydetä anteeks jos riidellään ja riidellään koko ajan.lähinnä just siitä ku valita ja valitan siks ku haluaisin yhteistä aikaa ja mies taas haluaa AUTOTALLIA!!!mihinkähän tääki menee.monesti oon aikonut erota.yksinhuoltajahan oon lähinnä nytkin. :'( mihinhän se rakkaus hävisi voimia muille vaikeiden suhteiden kanssa kamppaileville.ps.tosi pieniä lapsia meilläkin

 

Tää kuulostaa mullekin todella tutulta.. ainoo että mies ei käynyt baareissa, oli joko kotona tai kavereillansa. Raskauden aikana sanoin hänelle että en halua lapseni/lapsemme kasvavan sellaisessa kodissa jossa isä on koko ajan kalja pullo kädessä. Joo joo, aina vaan oli vastaus joo joo. Lupauksia tuli ja meni.. silti kaljaa upposi normaalisti kuusi pulloa per ilta. Ja tämä oli toistuvaa.. Mieheni vielä kun aina alkoi haastamaan riitaa ku otti. No nyt ei vaan enää jaksanut, nyt oli jo lupailut lupailtu. Poikaani ja itseäni ajatellen päätin jättää hänet, ja hänhän lähti ilomielin kahden viinapullon kanssa.. no siinä viimeistään se oli ohi. Nyt saa mennä ja ottaa niin paljon kun huvittaa! Itselläni ainakin lähti ISO taakka ja huoli pois harteilta! Jaksamisia kaikille ketkä joutuvat elämään samantyyppisen miehen kanssa :flower: :heart:

 

Mieshän on kuin iso lapsi, jonka ei tarvitse ottaa vastuuta sanomisistaan tai lupaamisistaan. Vaikka selvinpäin onkin hyvä puoliso, niin vaikuttaa niinkuin roolit olisi vinksahtaneet nurin päin. Vaimon ei kuulu olla puolisonsa äitinä ja kasvattajana, vaan perheessä molempien on oltava AIKUISIA. Tuota touhua ei kannata katsella ja vaarantaa omaa ja lapsensa mielenterveyttä. Ulkopuolinen apu olisi mielestäni kaikista paras vaihtoehto, sikäli kun sitä on saatavilla esim. perheneuvola. Itse kävin erotilanteessa A-klinikan psykologilla, vaikkei perheessämme alkoholiongelmaa ollutkaan, mutta muita ei ollut vapaana. Ammatti-ihmisellä on enemmän työkaluja auttaa kuin sukulaisilla tai teillä kahdella. Kaikista pahinta sinulle on kestää jatkuvaa toivomisen ja pettymisen kierrettä. Se ei voi olla vaikuttamatta myös lapseen. Meidän perheessä ei juo isi eikä äiti ja koko ajan tehdään töitä sen eteen, että löytyisi yhteistä hauskaa tekemistä ilman alkoholia.
Siunausta ja voimia sinulle ja perheellesi! :hug:

 

Vauvat on vauvoja niin vähän aikaa ettei sitä kannata tuhlata viihteellä juoksemiseen.

Meillä mies kävi usein viihteellä ennen raskautta. Alkoi onneksi vähentää jo monta kuukautta ennen synnytystä. Minun sanomiset ei siihen vaikuttaneet vaan oma halu olla kotona.
Monet miehet ärtyvät jos heidän elämäänsä alkaa "määräilemään". Miehen täytyisi itse löytää syy lopettamiseen. Asiasta puhuminen muiden perheellisten miesten kanssa voisi auttaa. Siis sellaisten joilla ei ole samaa ongelmaa.
Jos mies lähtee ilmoittamatta baariin, lähde sinä vaikka vanhemmillesi. Tulet kotiin vasta kun mies ymmärtää miksi lähdit ilmoittamatta.
Joillekin miehille valkenee asiat vasta kun tosi on kyseessä. "Tauon" pitäminen suhteessa voi olla yksi keino.

Kaikille äideille paljon jaksamista!! =)

Niinhän sitä sanotaan että "vanhempien suhde on lapsen koti"

 

Tosi ikävä tilanne.
Minusta kannattaisi koittaa saada miehesi ymmärtämään, että hänellä on alkoholiongelma ja jonkinlainen ammattiapu olisi suotavaa. En ole varma auttaako pois lähteminen välttämättä, kun alkoholismi on kuitenkin sairaus. Mies voi tuhota elämänsä ennenkuin tajuaakaan. En tietty halua mitenkään sinua syyllistää, vaikka lähtisitkin. Tarkoitan vaan, että ehkä kannattaisi kokeilla saada mies tajuamaan alkoholisminsa, mutta jos ei sitä tajua, niin kannattaa häipyä ihan oman mielenterveyden ja lapsen takia.
Ja ehkei sinullekaan olisi pahitteeksi jutella asiata jollekin...

Jaksamista :hug:

 

mun isä on alkoholisti, mulla oli kuitenkin onnellinen lapsuus kouluikään asti. äitini oli tietysti ahdistunut, mutta ei sitä meille lapsille näyttänyt.
täytyy sanoa lapsen näkökulmasta, että minä ja veljeni olisimme ehkä olleet onnellisempia, jos äitini olisi roheasti ottanut eron. vanhempani erosivat vasta pari vuotta sitten (olen nyt 25 v.).
nyt minulla on oma vauva ja mies, jolle kalja maistuu. tosin hän ei juo itseään humalaan kuin tosi harvoin enää. minä vaan draumaattisena alkoholistin lapsena naputan joka ikisestä kaljasta.
al-anonissa olen itse joskus käynyt isäni takia, suosittelen että edes itse kävisit jossain juttelemassa tunnoistasi. se auttaa
:hug:

 

Voi kun kuulostaa tutulta. Ihan kuin meidän kodin tarinaa. Paitsi että olen kestänyt ukkoani tuollaisena ja 15v!! monesti olen jännittänyt öisin häntä kotiin. Tulee milloin minkälaisessa kunnossa. Ja hukkaa yleensä kaiken omaisuutensa ja minä sitten metsästän niitä ympäri kyliä eri kapakoista. Koskaan hän ei ole lyönyt, mutta se älytön kielnkäyttö ja uhittelu on TOSI ärsyttävää. Yön selkään olen monasti sitten lähtenyt tai soittanut vanhempani tänne ( välimatkaa 25km!) Sitten se saattaa oksennella patjat ja kaikki aivan kauheeseen kuntoon. YÖK!! Mutta aina se rakkaus on aamulla voittanut. Mutta en kai kauan tätä jaksa.

 

kiitos kauheasti jokaiselle vastaajalle! :hug: kyyneleet silmissä oon täällä lukenut kommenttejanne ja tiedän että te olette ihan oikeassa..
täällä on nyt kuukauden verran olleet asiat ihan rauhallisesti. mutta niin,kuukausi sitten sai tämä mamma taas lähteä oman mammansa luo yöksi (vauveli oli luojan kiitos tänä yönä juuri toisen mummon luona yötä,ei joutunut lasta nostamaan sängystä keskellä yötä..) koska rakas mieheni oli jälleen juonut pari drinkkiä liikaa.. ja sain kuulla olevani mm. pettäjä, valehtelija.. en kestänyt kuunnella vaan lähdin sitten menemään. seuraavana aamuna kun tulin kotiin, ei äijä muistanut (taaskaan) mitään. kovasti oli pahoillaan taas ja lupasi ne samat asiat.. sanoin että en usko enää, ja olinkin jo etsimässä samantien skv:n sivuilta asuntoa, johon mies että "jaa,noinko helppoa se on?? et sä oo koskaan musta välittänytkään jos noin vaan pystyt lähtemään".. puhuttiin asioista ja mä sanoin että en ihan oikeasti jaksa enää, haluan normaalia elämää enkä tällästä kulissia jossa kaikki on päällepäin niin täydellistä mutta.. lopulta en sitten lähtenytkään. taaskaan.
tän jälkeen mieheni äitikin (kerroin rehellisesti miten meillä oikeasti menee) otti kantaa asiaan ja jutteli mieheni kanssa, ja mies oli hänellekin vannonut että nyt riittää, että haluaa lopettaa juomisen kokonaan.
mä olen ihan hajalla, vaikka nyt ei olekaan mitään tapahtunut. en tiedä saanko koskaan luottamusta koottua kasaan. miten se olis mahdollista ton kaiken jälkeen? ja nyt, rakkaat siskoni, olen vannonut itselleni että jos vielä kerran tapahtuu moista niin mä lähden. ihan oikeasti tarkoitan sitä.koska tiedän ansaitsevani parempaa ja lapseni ansaitsevan TERVEEN elämän, jossa ei tarvitse elää jatkuvassa pelossa että koska isi lähtee taas ottamaan..

 

Vaikka miehesi olisi hyvä isä, mutta voiko sanoa "kamala" mies, vaikuttaa se siihen sinun tärkeimpään, lapseen. Jos sulla on aina paha mieli, niin se heijastuu halusi tai ei lapseen. Minun mielestäsi sinun itsesi on laitettava nyt asiat tärkeysjärjestykseen.. se pikkukultahan varmasti on kaikkein tärkein. Eikä tässä tilanteessa ole itsekeskeistä ajatella myös itseä. Nyt NAINEN, pistä se mies joko järjestykseen tai kävelemään. Myös sinä ansaitset olla onnellinen. :hug: tsemppiä!

 

Ärg... Tiedän lähipiiristä aivan vastaavan tapauksen. Valitettavasti baarityöntekijät on olevinaan yhtä perhettä ja niiden tuntuu olevan siitä erittäin vaikea irtautua. Voi eeja miten musta tuntuu pahalta kun olen kuunnellut noita samoja juttuja kaveriltani, joka muutti juuri kaksin kaksivuotiaan tyttärensä kanssa. Isukki jatkaa samaan malliin... Se ei muuttunut miksikään, tilanteet vain paheni kerta toisensa jälkeen. Totuus on, ettei mikään saisi mennä oman perheen edelle, mutta kukaan tai mikään ei pysty voittamaan kuningas alkoholia! Jos miehesi tosissaan tahtoo pitää perheensä on mielestäni tuossa tilanteessa ainoa mahdollisuus työpaikan vaihdos jos tahdotte vielä yrittää jatkaa. Alalta kuitenkin löytyy päivätyötä...