Luottamus suhteessa.. :(

[Sydän riekaleina]

Sydän sanoo että pitäis luottaa, järki ei.
Mies oli pettänyt mua pari kk sitten, ja kuulin sen kaverilta vkonloppuna..
Mä näen kuinka paljon mies katuu ja häpee sitä että on niin tehnyt. Sitä ettei ole siitä mulle itse kertonut.
Mä en tiedä mitä uskoa, mä ajattelen kokoajan että kaikista parhain olis ollu että mies olisi sen mulle itse sanonut.
Miten mä voin luottaa siihen enää?? Miten mä voin luottaa siihen että jos sellasta tapahtuu niin hä kertoo mulle?
Mä olen ihan rikki.. Mä en uskalla puhua tästä edes ystävilleni, ne käskee eroamaan.
Mä haluan löytää jonkun muun keinon, tavan millä saan luottamuksen siihen paskiaiseen takaisin. Mä rakastan mun miestä. Mä rakastan sitä niin paljon. Mutta hän on loukannut mua niin kovin. Mitä mä teen?

 

[ImpiEllenAnna]

Ei siihen auta muu kuin aika. Tai sitten ei auta mikään.

Meillä on nyt eletty 2 vuotta pettämisen paljastumisesta eikä luottamus ole vieläkään huipussaan. |O Elätän toivoa, että kun kymmenen vuotta tulee täyteen, en enää muista tapahtunutta. :xmas:

 

[MirriX]

Katuuko miehesi oikeasti pettämistä vai sitä, että jäi kiinni?
Luottamusta on vaikea, jos ei mahdoton saada takaisin ja siihen menee aikaa vuosia.
Nostakaa kissa pöydälle, mikä johti pettämiseen??
Voimia!

 

[Vieras]

Tuttua. Mies pettänyt aikaisemmissa suhteissa ja meidänkin suhteessa tullut jotain ilmi, kautta rantain. Totuutta en tiedä enkä tiiä välitänkö tietääkkään. Muutenkin on tässä ollut matalalentoa et varmaan parempi on että lähdemme eri teille. Ei oikein nää elämän arvot kohtaa. Miehelle tärkeempää kalajpullon seura kuin perhe-elämä

 

[mä]

Mä en usko et sellasta voi koskaan unohtaa kokonaan, mut töitä tehen varmaan luottamuksen saa pelamaan mut aikaa se vaatii ja tahtoa. lykkyä teille

 

[.]

Hankala tuommosen jälkeen on enään luottaa, etkä sä sitä koskaan pysty unohtamaan, minä en ainakaan. Kyllä kaikenmaailman töppäykset voi anteeksi antaa mutta mulla ainakin se siellä takaraivossa muistuttais itsestään jatkuvasti ja tulis eri tilanteissa esiin eri tavalla. En kyllä osaa sanoa mitä tehet, ei varmana ole yhtä ja oikeaa vastausta, elä tee mitään äkkinäistä, teet niinku parhaalta tuntuu. Mutta jos se toisen kerran pettää sua niin elä jää katteleen.

 

[Sydän riekaleina]

Aikaa mäki ajattelin, mutta mitä sä mietit aina kun miehesi lähtee kavereitten kaa juhlimaan?
Ensin sovittiin ettei mies juo enää, sitten jos pettää niin se pettää täysin tietoisesti.
Mutta mä päätin että kyllä hän saa juoda, mikä mä olen kieltämään häneltä sitä. Mä en halua että jos me päätetään jatkaa, tai mies ei halua luopua musta, niin mä en halua nähdä kuinka hän ahdistuu suhteessa.

 

[vieras]

Ei siihen auta muu kuin aika. Tai sitten ei auta mikään.

Meillä on nyt eletty 2 vuotta pettämisen paljastumisesta eikä luottamus ole vieläkään huipussaan. |O Elätän toivoa, että kun kymmenen vuotta tulee täyteen, en enää muista tapahtunutta. :xmas:

Heh heh, meillä on 19 vuotta suhdetta takana ja edelleen muisti palaa välillä sinne alkuaikoihin.

 

[ImpiEllenAnna]

Ei siihen auta muu kuin aika. Tai sitten ei auta mikään.

Meillä on nyt eletty 2 vuotta pettämisen paljastumisesta eikä luottamus ole vieläkään huipussaan. |O Elätän toivoa, että kun kymmenen vuotta tulee täyteen, en enää muista tapahtunutta. :xmas:

Heh heh, meillä on 19 vuotta suhdetta takana ja edelleen muisti palaa välillä sinne alkuaikoihin.

Saattaa olla, että meilläkin käy noin. Mutta toivossa on hyvä elää ja niin kauan kun on toivoa, on elämää. Sitten kun toivo loppuu, loppuu myös meidän avioliitto.

 

[ap]

Mutta eikä teidän ajatuksissa aina ole pelko siitä että aina kun mies lähtee johonkin niin sama toistuu?
Miten siinä pelossa jaksaa elää?

 

[ap]

Katuuko miehesi oikeasti pettämistä vai sitä, että jäi kiinni?
Luottamusta on vaikea, jos ei mahdoton saada takaisin ja siihen menee aikaa vuosia.
Nostakaa kissa pöydälle, mikä johti pettämiseen??
Voimia!

Hän katoo todella, niin paljon. En ole koskaan nähnyt häntä noin rikki.
Hä katuu molempia, sitä että teki sen, sitä että ei heti kertonut siitä itse mulle.
Kyse oli suutelemisesta.
Mua niin ällöttää mies, mä en pysty siihen koskemaan. Mä ajattelen sitä kuinka hänen huulet o nuollut toista, kuinka hänen kädet o halanut toista naista. Missä vaiheessa mä pystyn ees sitä halaamaan?

 

[ap]

Puhukaa mulle. Mä en pysty puhumaan tästä kenellekkään kuin teille.

 

[ImpiEllenAnna]

Mutta eikä teidän ajatuksissa aina ole pelko siitä että aina kun mies lähtee johonkin niin sama toistuu?
Miten siinä pelossa jaksaa elää?

On kyllä tuo pelko vaivannut. Mua "pelottaa" enempi miehen netissä olo, erityisesti Facebook. Meillä kun tuo pettäminen tapahtui niin, että miehellä oli suhde. Pitivät yhteyttä puhelimella ja s-postilla. Nykyisin ovat kavereita F-bookissa. Voit uskoa, että mä vihaan koko naamakirjaa :kieh: |O

 

[EikäVieläOleEdesIlta]

Puhukaa mulle. Mä en pysty puhumaan tästä kenellekkään kuin teille.

Meillä sattui sama pari kuukautta sitten ja nyt asutaan erillään. Ero vireillä.. Tuo teko oli vain seuraus, ei syy. Eli huonosti meni jo pitkään. Kyllä suhteessa on jotain vialla jo ennestään jos tommosta menee tekemään. Itse päätin, että nyt riittää ennenkuin asiat menee pahemmaksi! Kyllä vuosien luottamus romahti kerralla, enkä usko että olisin siitä enään jaksanut koittaa luottamusta kohentaa kun muutenkin asiat pielessä.. Tiedän kyllä miltä susta tuntuu, erona tosin se, etten mä rakastanu enään miestä että sinänsä susta tuntuu varmaan vielä pahemmalta. Voimia sulle! :hug:

 

[kyvytön unohtamaan]

Mutta eikä teidän ajatuksissa aina ole pelko siitä että aina kun mies lähtee johonkin niin sama toistuu?
Miten siinä pelossa jaksaa elää?

On kyllä tuo pelko vaivannut. Mua "pelottaa" enempi miehen netissä olo, erityisesti Facebook. Meillä kun tuo pettäminen tapahtui niin, että miehellä oli suhde. Pitivät yhteyttä puhelimella ja s-postilla. Nykyisin ovat kavereita F-bookissa. Voit uskoa, että mä vihaan koko naamakirjaa :kieh: |O

Ei helv*** kavereita Facebookissa ??? Mulla palais ihan käpy, en pystyis sulattaan. Meillä ollut myös pettämistä ja jos saisin tietää, että mies olis millään tavalla tekemisissä sen naisen kanssa niin lähtö tulis. Aikaa on kulunut nyt 4 vuotta ja kovin hyvin eivät ole haavat parantuneet.

 

[ap]

Mutta eikä teidän ajatuksissa aina ole pelko siitä että aina kun mies lähtee johonkin niin sama toistuu?
Miten siinä pelossa jaksaa elää?

On kyllä tuo pelko vaivannut. Mua "pelottaa" enempi miehen netissä olo, erityisesti Facebook. Meillä kun tuo pettäminen tapahtui niin, että miehellä oli suhde. Pitivät yhteyttä puhelimella ja s-postilla. Nykyisin ovat kavereita F-bookissa. Voit uskoa, että mä vihaan koko naamakirjaa :kieh: |O

Sä sanoi että siitä on kaks vuotta? :/
Mä en ole ollut mustasukkaista tyyppiä, koska mä olen aina luottanut mun mieheen. Mutta nyt, mä pelkään että mä saan jatkuvasti olla varpaillani toisen tyhmyyden takia. Onko se sitten sen arvoista että mä elän rakastamani miehen kanssa aina varpaillani? Mä käyn kokoajan kysymyksiä ittelleni. Miehen kanssa ollaan juteltu tuntikausia siitä ja meidän ajatuksista, ja siitä illasta.
Se tapahtui meidän yhteisten kavereitten kotona. Se toinen nainen on kans naimisissa. Mieheni tutustui siihen ensin.
Mä pakahdun kun en vain voi puhua tästä ystävilleni.
Eilen ku ajattelin niin niin monessa suhteessa kaveripiirissä ovat naiset pettäneet puolisoitaan. Tää syö mua niin paljon. Mä olen umpikujassa.

 

[ImpiEllenAnna]

Mutta eikä teidän ajatuksissa aina ole pelko siitä että aina kun mies lähtee johonkin niin sama toistuu?
Miten siinä pelossa jaksaa elää?

On kyllä tuo pelko vaivannut. Mua "pelottaa" enempi miehen netissä olo, erityisesti Facebook. Meillä kun tuo pettäminen tapahtui niin, että miehellä oli suhde. Pitivät yhteyttä puhelimella ja s-postilla. Nykyisin ovat kavereita F-bookissa. Voit uskoa, että mä vihaan koko naamakirjaa :kieh: |O

Ei helv*** kavereita Facebookissa ??? Mulla palais ihan käpy, en pystyis sulattaan. Meillä ollut myös pettämistä ja jos saisin tietää, että mies olis millään tavalla tekemisissä sen naisen kanssa niin lähtö tulis. Aikaa on kulunut nyt 4 vuotta ja kovin hyvin eivät ole haavat parantuneet.

No kyllä olen minäkin vihainen, mutta ei tunnu auttavan. Nyt en ole itse käynyt moneen viikkoon Facebookissa kun aina siellä käydessä verenpaine nousee. :headwall:

 

[ImpiEllenAnna]

Sä sanoi että siitä on kaks vuotta? :/
Mä en ole ollut mustasukkaista tyyppiä, koska mä olen aina luottanut mun mieheen. Mutta nyt, mä pelkään että mä saan jatkuvasti olla varpaillani toisen tyhmyyden takia. Onko se sitten sen arvoista että mä elän rakastamani miehen kanssa aina varpaillani? Mä käyn kokoajan kysymyksiä ittelleni. Miehen kanssa ollaan juteltu tuntikausia siitä ja meidän ajatuksista, ja siitä illasta.
Se tapahtui meidän yhteisten kavereitten kotona. Se toinen nainen on kans naimisissa. Mieheni tutustui siihen ensin.
Mä pakahdun kun en vain voi puhua tästä ystävilleni.
Eilen ku ajattelin niin niin monessa suhteessa kaveripiirissä ovat naiset pettäneet puolisoitaan. Tää syö mua niin paljon. Mä olen umpikujassa.

En mäkään ollut aiemmin yhtään mustis. Nykyisin olen. Olen niin paljon mustis, että en pysty käymään miehen kanssa baarissa täällä kotikaupungissa. :ashamed: Siihen kyllä vaikuttaa se, että aina baarissa käydessä törmätään yhteen toiseen naiseen joka tekee kaikkensa ärsyttääkseen mua.

Jos miehesi katuu ja tietää ( ja myöntää! ) tehneensä väärin, niin sitten kannattaa yrittää. Puhu ihmeessä ystävillesi. Kyllä jonkun luulisi ymmärtävän.

Mä ajattelin itse aluksi, etten voi puhua ystäville. Mies kun petti kaverinsa puolison kanssa ja ajattelin, etten halua miehen kaverin tietävän ( siis kuulevan sitä jotain ihan muuta kautta ). Mutta lopulta puhuin kavereille ja se kyllä kannatti. Välillä tekisi mieli mennä puhumaan tuolle miehen kaverillekin ihan suoraan. :kieh:

 

[Hei Ap?!]

Niin siis Ap sanoitko että olivat suudelleet? Eli seksistä ei ole kyse? Onkos tuo nyt sitten maailmanloppu? Siis itse en tietenkään hyväksyisi mieheltä mitään tuollaista, mutta en nyt perhettä lähtisi hajottamaan jonkun suutelemisen takia? Jos mies kerta katuu, niin eiköhän nyt kannata vaan jatkaa eteenpäin. Eri asia jos olisi ollut sängyssä jonkun kanssa, en usko että itse sellaista antaisin anteeksi. Tai en tiedä, paha sanoa kun en ole ollut vastaavassa tilanteessa.

Jaksamista Ap:lle.

 

[ap]

Niin siis Ap sanoitko että olivat suudelleet? Eli seksistä ei ole kyse? Onkos tuo nyt sitten maailmanloppu? Siis itse en tietenkään hyväksyisi mieheltä mitään tuollaista, mutta en nyt perhettä lähtisi hajottamaan jonkun suutelemisen takia? Jos mies kerta katuu, niin eiköhän nyt kannata vaan jatkaa eteenpäin. Eri asia jos olisi ollut sängyssä jonkun kanssa, en usko että itse sellaista antaisin anteeksi. Tai en tiedä, paha sanoa kun en ole ollut vastaavassa tilanteessa.

Jaksamista Ap:lle.

Kun ei se suuteleminenkaan ole se pahin asia. Pahin on se että sillä itsellä ei ollut selkärankaa sanoa mulle suoraan, vaan kuulin siitä nimenomaan kaverilta parin kk jälkeen tapahtuneesta.
Meidän suhteen alkuajoilla (oltiin oltu varmaan kolmisen kk yhdessä) molemmat petti.
Mä sanoin heti, miehen tapauksesta mä kuulin taas kavereilta.
Me sovittiin että itsellään onn oltava pokkaa sanoa! Ei tallaista halua kuulla muualta! Mä tunnen itseni jälleen niin typeräksi!
Ja mä olen aina ollut sitä mieltä että mä en ole suhteessa lasten takia! Mä en voi elää jos mä olen onneton, sehän heijastaa lapsiinkin. Me ollaan aina pusuteltu, halittu, hassuteltu heidän edessä. Jo nyt vanhin taitaa tietää että kaikki ei ole kunnossa. Senkin takia mä haluan tehdä päätökseni tulevaisuudesta aika pian. Kun kaikki olisi niin kuin ennen. Meillä meni niin hyvin. Me ollaan päästy yli monesta asiasta, me ollaan taisteltu ittemme paljosta, rakkaudella.
Mutta nyt.. kun luottamusta ei mulla ole enää. Niin onko sitä edes mahdollista korjauttaa? Sen takia mä haluan teidän mielipiteitänne, mä en enää tiedä mitä tehdä.

 

[ap]

Toi vinkkaus ei todellakaan kuulu tuonne.

 

[ap]

Auttaako aika todella luottamukseen?
Mä ymmärsin että se suhde ei ole enää koskaan, edes ajan kanssa, entisensä.
Miksi siihen suhteeseen kannattaisi jäädä? Joskushan ei pelkkä rakkaus vain riitä. Mistä tietää että olis parhain vain mennä eteenpäin, vaikka kuinka sattuis?

 

[vieras]

Suuteli? Unohda ja jatka elämää, kännipusuissa ei oo mitään pahaa.

 

[m]

En itse hyväksyisi mieheni pettämistä, mutta olen hänelle kyllä joskus sanonut, että jos hän minua pettäisi , antaisin sen hänelle anteeksi, miin paljon mä häntä rakastan ja tarvitsen. Meillä ei kyllä mies edes halua käydä missään ilman minua, joten pettäminen voisi olla hiemen vaikeaa. Olemme käytännössä katsoen 24/7 yhdessä, koska olemme yrittäjiä. Naimisissa ollaan oltu kohta 20 vuotta.

Mutta tosiaan mieti nyt ihan järjellä ja mieti onko tuo suudelma nyt maailman loppu??? Mielestäni teet nyt kärpäsestä härkäsen. Jo lastenkin takia sinun pitää pystyä antamaan tuo suudelma anteeksi ja siksikin koska miehesi oikeasti katuu. Olethan sinäkin suhteen alkuvaiheessa miestäsi pettänyt. Ei se tee sinusta yhtään parempaa ihmistä vaikka itse pettämisestä silloin suhteen alkuvaiheissa hänelle kerroitkin.

 

[Ryysyrannan rinsessa]

Ei siihen auta muu kuin aika. Tai sitten ei auta mikään.

Meillä on nyt eletty 2 vuotta pettämisen paljastumisesta eikä luottamus ole vieläkään huipussaan. |O Elätän toivoa, että kun kymmenen vuotta tulee täyteen, en enää muista tapahtunutta. :xmas:

näinpä valitettavasti meilläkin.