Luottamus parisuhteessa ei saa koskaan olla 100 %

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Näätä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Olen samaa mieltä ku ap ja minua säälittää ihmiset, kuten vaikka Elina Kiikko, joka väittää että luottamusta on juu. Ei se luottamus parisuhdetta tee, vaan rakkaus ja kunnioitus. Pitää rakastaa ja kunnioittaa toista ja käyttäytä ite toisen rakkauden ja kunnioituksen arvoisesti, aina ja kaikkialla. Mutta on tosi fiksua tiedostaa myös se, että toisen perimmäisiä ajatuksia ei koskaan voi tietää.
 
En ymmärrä miten ihminen pärjää maailmassa, jos ei ole henkilöä, johon luottaa 100% olevan sinun tukena ja turvana tapahtui mitä tahansa. Miten voisin jakaa elämäni, lapseni, rahani henkilön kanssa johon en luottaisi täysin? Elämässäni n. 5 henkilöä joihin luotan 100%.
Meneeköhän mulla nyt ohi joku oleellinen pointti tässä keskustelussa?
 
[QUOTE="vieras";24166942]En ymmärrä miten ihminen pärjää maailmassa, jos ei ole henkilöä, johon luottaa 100% olevan sinun tukena ja turvana tapahtui mitä tahansa. Miten voisin jakaa elämäni, lapseni, rahani henkilön kanssa johon en luottaisi täysin? Elämässäni n. 5 henkilöä joihin luotan 100%.
Meneeköhän mulla nyt ohi joku oleellinen pointti tässä keskustelussa?[/QUOTE]

Ilmeisesti. Pointti on se, et kanattaa luottaa vain 99 % joka sekin kyllä jo aika hyvä määrä.
 
[QUOTE="Näätä";24166893]Korostan vielä, että en siis väitä, etteikö puolisoon pitäisi voida luottaa. Kyllä, pitää voida luottaa, mutta luottamus ei ole mikään itseisarvo, että nyt kun olemme parisuhteessa niin meillä on tämä 100 % luottamus.

Pitää voida luottaa, että puoliso hoitaa sovitut asiat, hakee lapset, tekee mitä lupaa jne jne jne. Ja itse pitää toimia samoin, eli sanojensa mukaisesti.

Tärkeintä on kuitenkin pitää silmänsä auki. Ei etsiä toisesta vikoja tai yrittää narauttaa olemattomista, mutta ei myöskään sulkea silmiään kun ilmiselvästi kaikki ei ole ok.[/QUOTE]


Totta. Parisuhteessa on paljon asioita, joihin pitää voida luottaa. Pitää voida luottaa, että mies hakee ne lapset tai pitää voida luottaa, ettei mies mene toisen matkaan..., mutta enempää ei voi luottaa kuin itseensä.

Voiko itseensä edes luottaa 100%? Voitko luottaa, ettei käy jotain matkanvarrella ja lapset jääkin hakematta, voitko luottaa, ettet koskaan ihastu keneenkään muuhun? Toki ihastumista ei saisi päästää valloilleen, jos olet toisen kanssa sopinut elää kuolemaanne asti, mutta kaikille tunteille ei voi mitään...
 
[QUOTE="vieras";24166947]Ilmeisesti. Pointti on se, et kanattaa luottaa vain 99 % joka sekin kyllä jo aika hyvä määrä.[/QUOTE]

Minä edelleen odottelen sitä syytä, että miksi ei saisi luottaa sataprosenttisesti?
 
[QUOTE="vieras";24166964]Et siis edes siihen että kuolet jokupäivä? Mulla on montakin asiaa mihin luotan ihan täysillä. Epäileväistä sakkia![/QUOTE]

Eihän siitäkään voi täysin varma olla. ;)
 
Minä edelleen odottelen sitä syytä, että miksi ei saisi luottaa sataprosenttisesti?

Siksi, että silloin saattaa tulla todella pahasti viilatuksi linssiin ja sillä voi olla todella kauaskantoiset ja vaikeat seuraukset. Kukapa haluaisi olla elämässään kenenkään sideshow, puhumattakaan huoltajasta, jonka hoteissa käydään syömässä ja pesulla ja lähdetään taas uusien virikkeiden pariin.

Ja ei, en ole itse tullut enkä toivottavati tulekaan, tämä ei ole mitään katkeraa erotilitystä. Mutta kunhan vaan haluan muistuttaa, että kannattaa tiedostaa, ettei toista voi tuntea koskaan läpikotaisin.
 
[QUOTE="Näätä";24167014]Siksi, että silloin saattaa tulla todella pahasti viilatuksi linssiin ja sillä voi olla todella kauaskantoiset ja vaikeat seuraukset. Kukapa haluaisi olla elämässään kenenkään sideshow, puhumattakaan huoltajasta, jonka hoteissa käydään syömässä ja pesulla ja lähdetään taas uusien virikkeiden pariin.

Ja ei, en ole itse tullut enkä toivottavati tulekaan, tämä ei ole mitään katkeraa erotilitystä. Mutta kunhan vaan haluan muistuttaa, että kannattaa tiedostaa, ettei toista voi tuntea koskaan läpikotaisin.[/QUOTE]

Kai se 99-prosenttisesti luottava voi tulla viilatuksi linssiin ihan yhtä lailla. Jos unelmien prinssi on vienyt rahat ja tuonut kupan, niin tuskin siinä niin kauheasti lohduttaa, että "hähää, enpä koskaan luottanut suhun kuin 99-prosenttisesti".
 
Minusta lähtökohta jossa luotat ihmiseen 100%, ei poista mahdollisuutta että huomaisit kun sinua huijataan. Tässä juuri luottamuksen ja sinisilmäisyyden ratkaiseva ero. Myöskään vain osittain luottaminen ei suojele sinua ihmisen aiheuttamalta pahalta.
Eli miksi elää elämäänsä rajoittuneesti, jos huonolla tuurilla jokatapauksessa sattuu?
 
En mäkään luottaisi kehenään täysillä. Voin luottaa lähes täysillä, mutta tiiän myös sen että tosi monien naisten "kultapossut" on heti vonkumassa vierasta lihaa ku oman emännän silmä välttää.

Nimenomaan pitää olla TERVEELLÄ TAVALLA epäluuloinen, samalla tavalla ku missä tahansa vuorovaikutustilanteessa. En kestä enää yhtäkään naista joka uskoo, kun mies sanoo et siellä hytissä/hotellihuoneessa vaan puhuttiin ku oli niin mukavat jutut.

Jos on parisuhteessa ja kunnioittaa puolisoaan, niitä mimmejä/kundeja ei raahata mihinkään jatkoille, vaan todetaan että oli hauska tavata mutta nyt pitää mennä nukkumaan.
 
Kai se 99-prosenttisesti luottava voi tulla viilatuksi linssiin ihan yhtä lailla. Jos unelmien prinssi on vienyt rahat ja tuonut kupan, niin tuskin siinä niin kauheasti lohduttaa, että "hähää, enpä koskaan luottanut suhun kuin 99-prosenttisesti".

No siis tarkoitin nimenomaan sitä, että vältetään SINISILMÄISYYTTÄ. Jos on aihetta epäillä, niin kohdataan faktat ja selvitetään tosiasiat, eikä mennä piiloon sen taa että "no ei meidän Pekka ku luotan Pekkaan satarosenttisesti".
 
mistälähtien luottamus on ollut synonyymi typeryydelle? Luotan kumppaniini täysin ettei hän petä, luotan myös itseeni senverran että huomaan jos kumppanini alkaa käyttäytyä omituisesti, epäilyttävästi jne. Miksi pitäisi ihan varmuuden vuoksi epäillä häntä koko ajan, edes hiukan?
 
[QUOTE="vieras";24167112]mistälähtien luottamus on ollut synonyymi typeryydelle? Luotan kumppaniini täysin ettei hän petä, luotan myös itseeni senverran että huomaan jos kumppanini alkaa käyttäytyä omituisesti, epäilyttävästi jne. Miksi pitäisi ihan varmuuden vuoksi epäillä häntä koko ajan, edes hiukan?[/QUOTE]

Näin. Hyvä, että joku oli kanssani samaa mieltä. Luottaa saa satasella, mutta tyhmä ei kannata olla.
 
Lähinnä siinä oli kai semmonen pointti, että jos luottamus on laskenut niin alas, että pitää erikseen tehdä vakoilumatkoja, jotain on jo enemmän pielessä kuin pikkukitkan verran.

Aiheeseen liittyen: Mikään ei parisuhdekeskusteluissa ole hulvattomampaa kuin ihminen, joka väittää kivenkovaan tietävänsä, ettei puolisonsa petä. Niin.. Jos nyt joka päivä kaiken aikaa 24/7 on puolisonsa kanssa ja tajuissaan, onhan se teoriassa mahdollista tietää. Käytännössä kuitenkin vain uskoo, ettei se petä, koska ei kukaan näe puolisonsa tekemisiä kaiken aikaa.

No jaa... Meillä ollaan sattuneesta syystä niin paljon yhdessä ja erillään olokin on semmosta, että tiedän, ettei siinä välissä ehdi kyllä pettämään, että väitän, ettei tuo ukko ihan heti ainakaan tässä tilanteessa lähde pettämään. Ei yksinkertaisesti ehdi eikä pääse. :D

Myöhemmästä en tiiä, joskin olen 99,99 % varma, ettei tuo ole pettäjätyyppiä.
 

Similar threads

E
Viestiä
18
Luettu
5K
Aihe vapaa
Rukoilijasirkka
R
S
Viestiä
5
Luettu
404
H
M
Viestiä
11
Luettu
1K
A

Yhteistyössä