N
"Näätä"
Vieras
Mää oon kyllä ehdottomasti sitä mieltä että naisten on oltava vähän ovelia miesten suhteen. Viittaan tällä siis esimerkiksi tuohon ketjuun, missä puidaan salapoliisirouvaa joka matkusti Turkuun vakoilemaan miestään. Juuri niin minäki olisin tehny. Mikä ihme siinä on, että nainen ei sais selvittää, mitä se ukkokulta oikeasti puuhailee? Jos tämä nainen ois vaan sulkenu silmänsä ja päättäny luottaa sokeasti, mies jatkais rilluttelujaan ja pahimmassa tapauksessa nainen sais palkaksi jonku sukupuolitaudin tai tiedon liudasta lehtolapsia.
Kehenkään ei pidä luottaa sokeasti, ei miehiin, ei lapsiin, ei omiin vanhempiin. Jokainen tuntemasi ihminen voi elää hervotonta kaksoiselämää vaikka et sitä ikinä uskoisi.
Tottakai ideaalitilanteissa suhteessa vallitsee perusluottamus, mutta todella moni myös ummistaa silmänsä ikäviltä asioilta väittämällä sinnikkäästi että luottamus on 100 prosenttinen. Luottamuksen ei minun mielestäni ikinä pitäisi olla yhtään enempää kuin 99 %. Aina pitää säilyttää järkevä kriittisyys omaa itseä ja kumppania kohtaan.
Jatkuvasti ei saa olla epäluuloinen ja mustasukkainen, mutta pitää säilyttää oma järki ja uskoa omiin tunteisiin. Jos vielä saa vahvaa evidenssiä siitä, että kumppanilla on muita virityksiä parisuhteen ulkopuolella, niin tottakai silloin pitää ottaa kaikki keinot käyttöön asian selvittämiseksi. Kyllä, ensin on varmasti järkevää yrittää kysyä suoraan, mutta news flash: ihmiset valehtelee. Hyvin, hyvin monet miehet ja naiset valehtelee kumppaneilleen päivittäin. Lapsetkin valehtelee kun ovat jäämässä jostakin kiinni. Joka ikinen ihminen valehtelee säilyttääkseen oman asemansa ja tilanteen hallinnan. Vähintään totuutta kaunistellaan ja muokataan itselle suotuisaksi.
Toisille on ihan okei elää valheessa, mutta jos epäilisin mieheni uskollisuutta, kaivaisin totuuden vaikka kiven silmästä. Käyttäisin varmasti hyvinkin arveluttavia keinoja ja haluaisin nähdä tilanteen omin silmin, sillä muuten varmaan itsekin epäilisin, että olenko vain liian vainoharhainen, koska sellainen se on ajan henki. Miehet tekevät mitä lystäävät, mutta jos nainen alkaa epäillä, nainen on ikävä ihminen, kyttääjä ja sekopää.
Se, että joku vaatisi toista luottamaan sokeasti, on sairasta. Se on kuin kysyisi lupaa niille petturipuuhille. Hyvähän se on sitten juosta vieraissa kun toinen on luvannut ettei urki eikä kysele koska se "sokea luottamus" on suhteen kynnyskysymys.
Molempien on osoitettava toisilleen uudestaan ja uudestaan, että ovat luotettavia ja luottamuksen arvoisia. Luottamus hiipuu, jos sitä ei vahvisteta. Ja aina pitää säästää se yhden prosentin "hätävara", itsesuojeluvaisto ja terve epäluuloisuus.
Kehenkään ei pidä luottaa sokeasti, ei miehiin, ei lapsiin, ei omiin vanhempiin. Jokainen tuntemasi ihminen voi elää hervotonta kaksoiselämää vaikka et sitä ikinä uskoisi.
Tottakai ideaalitilanteissa suhteessa vallitsee perusluottamus, mutta todella moni myös ummistaa silmänsä ikäviltä asioilta väittämällä sinnikkäästi että luottamus on 100 prosenttinen. Luottamuksen ei minun mielestäni ikinä pitäisi olla yhtään enempää kuin 99 %. Aina pitää säilyttää järkevä kriittisyys omaa itseä ja kumppania kohtaan.
Jatkuvasti ei saa olla epäluuloinen ja mustasukkainen, mutta pitää säilyttää oma järki ja uskoa omiin tunteisiin. Jos vielä saa vahvaa evidenssiä siitä, että kumppanilla on muita virityksiä parisuhteen ulkopuolella, niin tottakai silloin pitää ottaa kaikki keinot käyttöön asian selvittämiseksi. Kyllä, ensin on varmasti järkevää yrittää kysyä suoraan, mutta news flash: ihmiset valehtelee. Hyvin, hyvin monet miehet ja naiset valehtelee kumppaneilleen päivittäin. Lapsetkin valehtelee kun ovat jäämässä jostakin kiinni. Joka ikinen ihminen valehtelee säilyttääkseen oman asemansa ja tilanteen hallinnan. Vähintään totuutta kaunistellaan ja muokataan itselle suotuisaksi.
Toisille on ihan okei elää valheessa, mutta jos epäilisin mieheni uskollisuutta, kaivaisin totuuden vaikka kiven silmästä. Käyttäisin varmasti hyvinkin arveluttavia keinoja ja haluaisin nähdä tilanteen omin silmin, sillä muuten varmaan itsekin epäilisin, että olenko vain liian vainoharhainen, koska sellainen se on ajan henki. Miehet tekevät mitä lystäävät, mutta jos nainen alkaa epäillä, nainen on ikävä ihminen, kyttääjä ja sekopää.
Se, että joku vaatisi toista luottamaan sokeasti, on sairasta. Se on kuin kysyisi lupaa niille petturipuuhille. Hyvähän se on sitten juosta vieraissa kun toinen on luvannut ettei urki eikä kysele koska se "sokea luottamus" on suhteen kynnyskysymys.
Molempien on osoitettava toisilleen uudestaan ja uudestaan, että ovat luotettavia ja luottamuksen arvoisia. Luottamus hiipuu, jos sitä ei vahvisteta. Ja aina pitää säästää se yhden prosentin "hätävara", itsesuojeluvaisto ja terve epäluuloisuus.
Se on vain just sitä mantran hokemista oman mielenrauhan säilyttämiseksi.
