Onko ketään TAYSissä luomuna synnyttäneitä tai edes aikoneita. Kiinnostaa vain sairaalan käytäntö, että kuinka siihen on suhtauduttu ja onko kuitenkin tyrkytetty kaikkea mahdollista kivunlievitystä ja onnistuuko sydänäänien seurailu äidin istuessa/seistessä/liikuskellessa jne. Itse haluaisin luomuna synnyttää. Jos kivunlievitys on tarpeen, niin en ole sitä vastaan, mutta toivoisin, että henkilökunta kuitenkin tukisi toivettani luomusynnytykseen.
Luomusynnytys Taysissä
- Viestiketjun aloittaja PinotNoir
- Ensimmäinen viesti
Kerro myöh. miten meni Minulla oli toivomus että mentäisi niin kauan kun mahdollista lääkkeettömillä kivunlievityksillä eteenpäin ja että ensisijainen lääkkeellinen kivunlievitys olisi ilokaasu ja kohdunkaulanpuudutus.
Kätilöksi sattui todella mukava ihminen joka antoi sinnitellä ilman mitään kivunlievityksiä sen aikaa kun halusin. Jossain vaiheessa kysäisi että joko haluaisin jotain lievitystä, mutta ei sen kummemmin tuputtanut mitään.
Itse aloin horisemaan jossain vaiheessa synnytystä epiduraalista (josta etukäteen olin sanonut että se on ihan viimeinen vaihtoehto), niin kätilö piti kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta (josta olen kyllä kiitollinen) ja ilokaasulla ja lopulta kuhdunkaulapuudutteella sitten synnytys mentiin läpi.
Olin myös kertonut halukkuuteni kokeilla synnytysjakkaraa ponnistusvaiheessa ja ponnistusvaiheen yllätettyä kätilö kysäisi vielä että haluanko ponnistaa jakkaralla. En kyllä halunnut, tuntui ylivoimaiselta könytä sängyltä yhtään mihinkään ponnistelemaan.
Kaiken kaikkiaan oma kokemukseni TAYSista ja sielä synnyttämisestä on hyvin positiivinen ja ainakin minulle sattunut kätilö kuunteli minun toiveita ja luotsasi synnytystä niiden pohjalta eteenpäin. Uskon, että jos olisin tuntenut voivani viedä synnytyksen loppuun ilman mitään lääkkeitä, niin kätilö olisi sen suonut ilman sen kummempia napinoita.
Kätilöksi sattui todella mukava ihminen joka antoi sinnitellä ilman mitään kivunlievityksiä sen aikaa kun halusin. Jossain vaiheessa kysäisi että joko haluaisin jotain lievitystä, mutta ei sen kummemmin tuputtanut mitään.
Itse aloin horisemaan jossain vaiheessa synnytystä epiduraalista (josta etukäteen olin sanonut että se on ihan viimeinen vaihtoehto), niin kätilö piti kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta (josta olen kyllä kiitollinen) ja ilokaasulla ja lopulta kuhdunkaulapuudutteella sitten synnytys mentiin läpi.
Olin myös kertonut halukkuuteni kokeilla synnytysjakkaraa ponnistusvaiheessa ja ponnistusvaiheen yllätettyä kätilö kysäisi vielä että haluanko ponnistaa jakkaralla. En kyllä halunnut, tuntui ylivoimaiselta könytä sängyltä yhtään mihinkään ponnistelemaan.
Kaiken kaikkiaan oma kokemukseni TAYSista ja sielä synnyttämisestä on hyvin positiivinen ja ainakin minulle sattunut kätilö kuunteli minun toiveita ja luotsasi synnytystä niiden pohjalta eteenpäin. Uskon, että jos olisin tuntenut voivani viedä synnytyksen loppuun ilman mitään lääkkeitä, niin kätilö olisi sen suonut ilman sen kummempia napinoita.
Kyllä varmaan onnistuu, eihän kellekään pakolla lääkkeitä laiteta. Itse selvisin pitkälle lämpötyynyn avulla, ilokaasua kokeilin mutta ei mitään apua ollut. Lopuksi otin kohdunkaulanpuudutuksen, vaikka en ollut aikonut ensin, sen avulla selvisin kuitenkin kivasti loppuun asti. Mitään ei tyrkytetty, mutta kyseltiin kyllä aina huoneessa käydessä, että joko jotain tarvisin. Sydänääniä seurattiin käynnistyksen takia, ja istuin sängyllä koko ajan, olisi kyllä voinut kävelläkin huoneessa. Kannattaa varmaan tosiaan puhua toiveistaan etukäteen, että saa sitten tukea aikomukseensa. Tosin parasta voisi olla mennä ilman suunnitelmia, ja mennä vähän tilanteen mukaan!
Sinänsä olen samaa mieltä, että parasta on edetä tilanteen mukaan. Mielestäni pieni suunnittelu on kuitenkin vain hyvästä. Tai ei varsinainen suunnittelu, mutta valmistautuminen hakemalla tietoa synnytyksestä.Alkuperäinen kirjoittaja niimu:
Ensimmäiseen synnytykseeni menin sen enempää miettimättä, ja kaikkine pitkittymisine ja imukuppeineen, päättyen viimein hätäsektioon nukutuksessa, se olikin kaikkea muuta kuin kukaan tuskin koskaan suunnittelisi. Silloinkin selvisin aika pitkään ilman mitään tarvetta kivunlievitykseen. Tarve tuli myöhemmässä vaiheessa, kun synnytykseen alkoi tulla mutkia matkaan.
Nyt olen kovasti lukenut synnytyksestä, tehnyt rentoutumisharjoituksia ja jumppaillut, ja toiveeni on synnyttää luomuna, jos se onnistuu. En ainakaan haluaisi olla täysin ulkopuolinen, kuten minusta tuntui viimeksi, kun epiduraalin jälkeen kaikki tuntemukset hävisivät eikä minulla ollut aavistustakaan, milloin tuli supistus tai milloin piti ponnistaa. Tiedän, että kaikkea voi sattua ja parasta on viime kädessä edetä tilanteen mukaan ja olla väheksymättä kätilöiden ja lääkärien kokemusta ja ammattitaitoa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tiedon hankkiminen ja valmistautuminen tulevaan synnytykseen niin henkisesti kuin fyysisestikin on hyväksi.
Lähinnä kiinnostaa vain luomuna synnyttäneiden tai sitä alun perin haluaneiden/yrittäneiden kokemus TAYSin henkilökunnan tuesta tai asenteista, sitä kun kuulee kaikenlaisia juttuja.
Olen synnyttänyt Taysissa kaksi lasta, 05 ja 07-syntyneet. Molemmat olivat nopeita synnytyksiä (4h45min ja 2h15min), enkä ehtinyt olla sairaalassa 05 vuonna kuin 40min ennen kuin poika syntyi ja tytöstä 15 min ennen kuin syntyi. molemmat siis täysin luomuna. en tietenkään olisi ehtinytkään saada muuta kuin ilokaasua, jota ehdotettiin mutta kieltäydyin ja se oli ok. kaippa ajattelivat, että itsepähän siinä kärsii kovissa tuskistaan =) Eli uskon että henkilökunta kuuntelee toiveitasi, mene vaan luottavaisin mielen synnyttämään. ja vaikka useat tarvii puudutuksia ja kaasua, niin on ihan mahdollista synnyttää täysin luomuna, jos niin haluaa ja synnytys etenee hyvin. (mulla oli eka myös luomuna vuonna 03, sillon kesti 10h) Tsemppiä!