Alkuperäinen kirjoittaja niimu:
Tosin parasta voisi olla mennä ilman suunnitelmia, ja mennä vähän tilanteen mukaan!
Sinänsä olen samaa mieltä, että parasta on edetä tilanteen mukaan. Mielestäni pieni suunnittelu on kuitenkin vain hyvästä. Tai ei varsinainen suunnittelu, mutta valmistautuminen hakemalla tietoa synnytyksestä.
Ensimmäiseen synnytykseeni menin sen enempää miettimättä, ja kaikkine pitkittymisine ja imukuppeineen, päättyen viimein hätäsektioon nukutuksessa, se olikin kaikkea muuta kuin kukaan tuskin koskaan suunnittelisi. Silloinkin selvisin aika pitkään ilman mitään tarvetta kivunlievitykseen. Tarve tuli myöhemmässä vaiheessa, kun synnytykseen alkoi tulla mutkia matkaan.
Nyt olen kovasti lukenut synnytyksestä, tehnyt rentoutumisharjoituksia ja jumppaillut, ja toiveeni on synnyttää luomuna, jos se onnistuu. En ainakaan haluaisi olla täysin ulkopuolinen, kuten minusta tuntui viimeksi, kun epiduraalin jälkeen kaikki tuntemukset hävisivät eikä minulla ollut aavistustakaan, milloin tuli supistus tai milloin piti ponnistaa. Tiedän, että kaikkea voi sattua ja parasta on viime kädessä edetä tilanteen mukaan ja olla väheksymättä kätilöiden ja lääkärien kokemusta ja ammattitaitoa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tiedon hankkiminen ja valmistautuminen tulevaan synnytykseen niin henkisesti kuin fyysisestikin on hyväksi.
Lähinnä kiinnostaa vain luomuna synnyttäneiden tai sitä alun perin haluaneiden/yrittäneiden kokemus TAYSin henkilökunnan tuesta tai asenteista, sitä kun kuulee kaikenlaisia juttuja.