Mä olen oikeasti aika sairas ihminen. Enkä pelkästään tarkoita mitään syömishäiriötä (joka kylläkin on), mutta mulla on muutakin.
Saatan kuolla koska vain, päässäni todetut verisuonipullistumat voivat puhjeta koska vain. Vaikeaa oli silloin kun sain tietää, koska sain myös tietää että osa niistä paikoissa jotka erittäin hankala suojausleikata. Niinpä olenkin koittanut elää kuin ei mitään olisikaan, huolimatta jatkuvista ja lamauttavista päänsäryistä, kaikesta. Nyt vaan elelen näin, parin kuukauden "jatkolla" koko ajan. Olen tämän kaiken tiennyt tammikuusta asti, kun ensimmäinen näköhäiriökohtaus päänsärkyineen oli, mutten tiedä mitä jatkossa, sillä eivät lääkäritkään tiedä.
Eniten mulla tulee sääli lapsia (lisää kun ei tule, niin nämä 3 tytärtäni) että muistaakohan he minua ollenkaan. kaikessa on ollut koko ajan se, että muistaako he minut, äitinsä, jos en olekaan siinä enää. Kun niin pikkuisia ovat.
Ja jos suojausleikkaukseen(osaan niistä ) suostun niin mistä saan vakuudet etten ole vihannes sen jälkeen, että voisinkin jatkaa eloa kuin tähän asti?
*kysyn nyt*
Saatan kuolla koska vain, päässäni todetut verisuonipullistumat voivat puhjeta koska vain. Vaikeaa oli silloin kun sain tietää, koska sain myös tietää että osa niistä paikoissa jotka erittäin hankala suojausleikata. Niinpä olenkin koittanut elää kuin ei mitään olisikaan, huolimatta jatkuvista ja lamauttavista päänsäryistä, kaikesta. Nyt vaan elelen näin, parin kuukauden "jatkolla" koko ajan. Olen tämän kaiken tiennyt tammikuusta asti, kun ensimmäinen näköhäiriökohtaus päänsärkyineen oli, mutten tiedä mitä jatkossa, sillä eivät lääkäritkään tiedä.
Eniten mulla tulee sääli lapsia (lisää kun ei tule, niin nämä 3 tytärtäni) että muistaakohan he minua ollenkaan. kaikessa on ollut koko ajan se, että muistaako he minut, äitinsä, jos en olekaan siinä enää. Kun niin pikkuisia ovat.
Ja jos suojausleikkaukseen(osaan niistä ) suostun niin mistä saan vakuudet etten ole vihannes sen jälkeen, että voisinkin jatkaa eloa kuin tähän asti?
*kysyn nyt*