Mielenkiintoinen kysymys ja keskustelu. Itse toimin lto:na, koulutukseltani olen sosionomi, joten en osaa yliopistokoulutuksesta sanoa mitään.
Työtäni olen tehnyt vähän vajaan 10 vuotta, ollut lähes aina ainoana opettajana ryhmässä. Toiminta on suunniteltu yhdessä ja joissain ryhmissä myös vanhempien kanssa käytävät keskustelut on jaettu kaikkien kanssa (joissain paikoissa vain opettaja käy keskustelut). Etenkin alussa olin tosi kiitollinen kun sain työskennellä kokeneiden lastenhoitajien kanssa, opin heiltä valtavasti. Ja edelleenkin arvostan työkavereitani, jaan heidän kanssa kokemuksia ja yhdessä pohdimme ongelmatilanteita. Olen lähes aina ollut paikoissa, joissa kaikki tekevät kaikkia vuoroja (onneksi, on tosi puuduttavaa tehdä 8-16 -vuoroa ja osaa vanhemmista ei kohtaa juuri koskaan). Suunnittelukin tapahtuu työpaikalla.
Nyt olen ryhmässä, jossa on toinenkin lto (sosionomi hänkin, olisikin mielenkiintoista työskennellä yliopistosta valmistuneen kanssa ja verrata näkemyksiä) sekä 2-3 lastenhoitajaa. Jos tulee jokin tilanne, jota haluan pohtia, en välttämättä ensimmäiseksi toisen lton kanssa siitä keskustele, vaan mietin kenellä olisi asiaan eniten kokemusta, näkemystä jne. On tosi paljon ihmisestä itsestään kiinni miten tätä työtä tekee. Itse mielummin leikin ja touhuan lasten kanssa kuin teen paperihommia, olen vähän sellanen ex-tempore -tyyppi kun joku toinen sitten taas suunnittelee tosi tarkkaan etukäteen mitä tekee. Alussa suunnittelin itsekin, nyt osaa jo vähän vetää hatustakin ja mennä tilanteen mukaan.
Tällä hetkellä vastuullani ovat maahanmuuttajataustaiset ja erityislapset, yhteistyöpalaverit, vanhempien kanssa käytävät keskustelut (puoliksi toisen lton kanssa) sekä sujuvan arjen huolehtiminen. Myös tiimipalavereissa huomaan olevani se, joka sen vetää ja myös huolehtii, ettei keskustelu ajaudu hakoteille. Puutun myös aika herkästi kaikenlaiseen lapsille 'nalkuttamiseen' ja kahdesta suunnasta ohjeistamiseen. Mutta, nuo viimeiset ovat seikkoja, jotka koen henkilökohtaisesti tärkeäksi enkä usko koulutukseni siihen vaikuttaneen.
Mielestäni ajattelen ehkä vähän laajemmin asioita kuin monet lastenhoitajat, joiden kanssa olen töitä tehnyt. Yliopiston käyneellä on kenties vielä enemmän näkemystä ja tietoa, mutta en kuitenkaan pelkän koulutukseen perään liputtaisi, on tosi paljon persoonasta kiinni miten toimii.
Olisi kyllä kiva tietää mitä työkaverini oikeasti musta ajattelevat ja kokevatko vanhemmat, etten ole pätevä koska en ole yliopistoa käynyt. Olen tyytyväinen valitsemaani koulutukseen, sosionomina voin työskennellä aika laajalla työkentällä.
Ja mitä niiden tipujen tekemiseen tulee, niin juurikin tällä viikolla tein yhden mallitipun. Osa lapsista halusi tehdä samanlaisen ja osan kanssa pengottiin yhdessä askarteluvarastosta erilaisia materiaaleja ja tipu saattoi matkalla muuttua dinosaurukseksi, jolla on pari höyhentä päässään. Meillä on se onni, että henkilökuntaa on sen verran paljon, että askartelun voi tehdä yksi lapsi kerrallaan.
Alkuperäiseen kysymykseen en nyt kyllä tainnut vastata yhtään mitään.
