N
Niuhottaja-Niina
Vieras
Minulla on ongelma. Mieheni tykkää ottaa yhden illan perskännejä silloin tällöin. Minä en voi sietää koko miestä silloin, aivoton olio, joka nuokkuu sammumispisteessä.
Sitten taas seuraavana päivänä ymmärtää hiljaisuudestani, että olen vihainen ja yrittää hyvittää kaikin keinoin. Yleensä jää sulaa 2 päivän päästä. Emme ole keskustelleet asiasta enää aikoihin. Yritin joskus, mutta silloin hän vain hyväksyi kaiken sanomani ja piti kiukkuani oikeutettuna. Mutta jonkun ajan päästä korkki taas aukesi. Eli keskustelulla ei ollut mitään vaikutusta.
Meillä menee kaikilla muilla alueilla oikein hyvin. Mietinkin, että pitäisikö minun sulkea silmäni tältä paheelta ja hyväksyä se. Vai pitäisikö lähteä matkoihini, koska muutosta tilanteeseen ei tule?
Aina tilanteen ollessa päällä olen niin vihainen, suorastaan raivoissani etten mene takuuseen enää itsestäni. Viimeksi mies oli nukahtanut nojatuoliin. Kävin potkimassa jalkoihin, painelin rystysten välistä ja läpsin naamalle, että saisin hänet hereille ja omaan sänkyyn. Ynisi ja jatkoi uniaan. Annoin nukkua siinä. Koskahan tulee päivä, että kumautan kaulimella tai kynttilänjalalla tai jollain muulla tappavalla?
Joskus olen pakannut kassini ja lähtenyt lasten luo yöksi. Seuraavana päivänä mies on rukoillut tulemaan takaisin. Ja sitten taas parin päivän päästä itsekin ajattelen, että onhan minullakin paheita.
En ole pahemmin kertoillut lapsilleni tästä ongelmasta, mutta ilmestymiseni yökylään yllättäin vaikuttaa miehen ja heidän väleihinsä etäännyttävästi. Mies ei ole heidän isänsä, mutta suhtautuu heihin tosi hienosti.
Fyysistä väkivaltaa ei suhteessamme ole ikinä ollut, vielä.
Ilmeisesti mies on alkoholisti, joka ei osaa kontrolloida juomistaan.
Kännejä ottaa ehkä n. kerran kahdessa viikossa. Sellaista mahdollisuutta, että joisi vain yhdet saunan jälkeen ei ole. Kun alkuun pääsee, mitään rajaa ei ole. Itse on juo juuri ollenkaan, ehkä yksi lonkero kerran viikossa tai vieläkin vähemmän.
Kaipaan asiallisia neuvoja, tunnen oikeasti hätää sekä itseni että miehen puolesta.
Sitten taas seuraavana päivänä ymmärtää hiljaisuudestani, että olen vihainen ja yrittää hyvittää kaikin keinoin. Yleensä jää sulaa 2 päivän päästä. Emme ole keskustelleet asiasta enää aikoihin. Yritin joskus, mutta silloin hän vain hyväksyi kaiken sanomani ja piti kiukkuani oikeutettuna. Mutta jonkun ajan päästä korkki taas aukesi. Eli keskustelulla ei ollut mitään vaikutusta.
Meillä menee kaikilla muilla alueilla oikein hyvin. Mietinkin, että pitäisikö minun sulkea silmäni tältä paheelta ja hyväksyä se. Vai pitäisikö lähteä matkoihini, koska muutosta tilanteeseen ei tule?
Aina tilanteen ollessa päällä olen niin vihainen, suorastaan raivoissani etten mene takuuseen enää itsestäni. Viimeksi mies oli nukahtanut nojatuoliin. Kävin potkimassa jalkoihin, painelin rystysten välistä ja läpsin naamalle, että saisin hänet hereille ja omaan sänkyyn. Ynisi ja jatkoi uniaan. Annoin nukkua siinä. Koskahan tulee päivä, että kumautan kaulimella tai kynttilänjalalla tai jollain muulla tappavalla?
Joskus olen pakannut kassini ja lähtenyt lasten luo yöksi. Seuraavana päivänä mies on rukoillut tulemaan takaisin. Ja sitten taas parin päivän päästä itsekin ajattelen, että onhan minullakin paheita.
En ole pahemmin kertoillut lapsilleni tästä ongelmasta, mutta ilmestymiseni yökylään yllättäin vaikuttaa miehen ja heidän väleihinsä etäännyttävästi. Mies ei ole heidän isänsä, mutta suhtautuu heihin tosi hienosti.
Fyysistä väkivaltaa ei suhteessamme ole ikinä ollut, vielä.
Ilmeisesti mies on alkoholisti, joka ei osaa kontrolloida juomistaan.
Kännejä ottaa ehkä n. kerran kahdessa viikossa. Sellaista mahdollisuutta, että joisi vain yhdet saunan jälkeen ei ole. Kun alkuun pääsee, mitään rajaa ei ole. Itse on juo juuri ollenkaan, ehkä yksi lonkero kerran viikossa tai vieläkin vähemmän.
Kaipaan asiallisia neuvoja, tunnen oikeasti hätää sekä itseni että miehen puolesta.