Loukkaantuisitko tästä kommentista?

[vieras]

Eräs ihminen sanoi minulle, että hänen mielestään on hyvä, että meidän vauvamme on niin vaativaa sorttia, koska muuten me vain istuttaisimme häntä yksin nurkassa.

Vauva on ollut koko ikänsä suuritarpeinen.. Mitä olette mieltä kommentista?

 

[PangPang]

tätä mieltä

 

[pikkiriikkinen]

pöh...tyhmästi sanottu...tiedätkö yhtään et miksi tää ihminen sanoi näin?siis onko siinä taustalla jotain?

 

[Autumn]

Paremminkin nauraisin

 

[äiti täälläkin]

Melko lailla törkeästi sanottu. Olisin varmaan kysynyt;"Niin mitä sinä tuolla tarkoitit ". Todella ärsyttäviä "keveitä heittoja" tuollaiset.

 

[sisukasmami]

ottaisin vitsinä, jos mun kaveri mulle sanois näin, heittäsin vitsinä vaan

 

[vieras ap]

Enpä tiedä, kyseessä anoppi. Ja on sanonut aiemminkin noin, että kaipa hän sitten ihan oikeasti sitä tarkoittaa. Mua ei vaan oikein jaksa naurattaa..

 

[Migrantt]

Kuulostaa ihan anopiltani. Häneltä tulee tuon tasoisia kommentteja.
Katsoisin varmaan tuollaisen jälkeen vähän pitkään kommentoijaa. Ja ei kai siinä auttaisi muuta kuin nauraa.

 

[larvae]

Mummolla taitaa olla hyvä käsitys sekä omasta lapsestaan että tämän kumppanista...? Aika ilkeästi sanottu :/ suuttuisin

 

[jaa]

Vähän pistäis ehkä miettimään ja katsoisin myös "peiliin".

 

[Dr Vanilja]

Jäisin ihmettelemään, mitä tarkoitti. Vihjaisiko jotenkin, että hänen mielestään teidän on vaikea keskittyä lapseen ja antaa huomiota, jollei lapsi sitä vaadi? Vai tarkoittiko, että teillä riittää jaksamista vähän vaativammallekin vauvalle? En tiedä, ei tuo ihan ystävälliseltäkään vaikuttanut, jokin tausta-ajatus siinä ehkä oli.

 

[Rouva Räpylä]

Suuttuisin jos anoppi sanois mulle noin. Tai ihan kuka vaan!

 

[En tiedä]

mutta sen tiedän, että 5 sekuntia viihdyn sellaisen ihmisen lähellä, joka koko ajan puhuu lastensa vaativuudesta.
Kaikki lapset tarvitsevat yhtä paljon rakkautta ja aikaa. Jos on hiljainen eikä osaa ilmaista tarpeitaan, vaatii paljon enemmän aikaa ja herkkyyyttä kuin kovaääninen perinteinen "temperamenttinen" lapsi.

 

[en tiedä]

mutta sen tiedän, että 5 sekuntia viihdyn sellaisen ihmisen lähellä, joka koko ajan puhuu lastensa vaativuudesta.
Kaikki lapset tarvitsevat yhtä paljon rakkautta ja aikaa. Jos on hiljainen eikä osaa ilmaista tarpeitaan, vaatii paljon enemmän aikaa ja herkkyyyttä kuin kovaääninen perinteinen "temperamenttinen" lapsi.

niin, ja itsekin sanon joskus jotain vain sanoakseni, uskon että tuo oli vain heitto, hiljaisuutta peittämään. Yrittäisin vastaisuudesa puhua muusta kuin itsestäni ja lapsestani, niin tulisi muitakin puheenaiheita. Eikä tarvitsisi jäädä miettimään mitä se tuollakin tarkoitti.

 

[Dr Vanilja]

mutta sen tiedän, että 5 sekuntia viihdyn sellaisen ihmisen lähellä, joka koko ajan puhuu lastensa vaativuudesta.
Kaikki lapset tarvitsevat yhtä paljon rakkautta ja aikaa. Jos on hiljainen eikä osaa ilmaista tarpeitaan, vaatii paljon enemmän aikaa ja herkkyyyttä kuin kovaääninen perinteinen "temperamenttinen" lapsi.

Niin minä ainakin ymmärrän, että myös hiljainen ja vetäytyvä on myös tavallaan vaativa, nimenomaan siinä mielessä, että tarvitsee paljon kannustusta ja positiivista huomiointia.

 

[mä]

tässä lähipäivinä täällä oli ihan samanlainen alotus....

 

[larvae]

mutta sen tiedän, että 5 sekuntia viihdyn sellaisen ihmisen lähellä, joka koko ajan puhuu lastensa vaativuudesta.
Kaikki lapset tarvitsevat yhtä paljon rakkautta ja aikaa. Jos on hiljainen eikä osaa ilmaista tarpeitaan, vaatii paljon enemmän aikaa ja herkkyyyttä kuin kovaääninen perinteinen "temperamenttinen" lapsi.

En ihan noin yksioikoisesti osaa ajatella. Onhan aikuisissakin erilaisia persoonia, osa on seurallisempia, osa viihtyy omissa oloissaan. Miksei siis lapsissakin? Yleensä vanhemmat huomaavat, milloin lapsi on seuran tarpeessa ja milloin tahtoo puuhata jotakin omaa. Väittäisin, että näen jo omasta lapsestani, milloin on seurustelutuuli ja milloin poika tahtoo keskittyä muuhun. Jos väkipakolla koettaa lapsen kanssa seurustella ja olla, niin ei se lapsi viihdy, vaan hermostuu. Toisilla lapsilla seurusteluntarve on suurempi kuin toisilla. Rakkauden ja ajan kanssa sillä ei minusta ole mitään tekemistä.

 

[En tiedä]

mutta sen tiedän, että 5 sekuntia viihdyn sellaisen ihmisen lähellä, joka koko ajan puhuu lastensa vaativuudesta.
Kaikki lapset tarvitsevat yhtä paljon rakkautta ja aikaa. Jos on hiljainen eikä osaa ilmaista tarpeitaan, vaatii paljon enemmän aikaa ja herkkyyyttä kuin kovaääninen perinteinen "temperamenttinen" lapsi.

Niin minä ainakin ymmärrän, että myös hiljainen ja vetäytyvä on myös tavallaan vaativa, nimenomaan siinä mielessä, että tarvitsee paljon kannustusta ja positiivista huomiointia.

Aivan. Jos on vilkas ja rohkea ja temperamenttinen ja aktiivinen, joka uskaltaa ilmaista itseään, on helppo lapsi. On yksinkertainen hoidettava, koska tarvitsee vain kuria ja rajat. Toistoa toistoa. Hän ei mene rikki, vaikka saa arestia kerta toisensa jälkeen. Jämäkkyyttä.

Mutta paljon vaikeampi on hoitaa sellainen, joka ei uskalla ilmaista itseään, joka ei usko, että hänestä on johonkin, joka ei uskalla mennä mukaan vaikka haluaisi. Tällaisen kanssa pitäisi osata kuunnella ja olla herkkä.

 

[tätä mieltä]

No eikö kaikki pienet ole omalla tavallaan vaativia? Tarpeet on tyydytettävä ruuan, leikin ja hellyyden suhteen kaikilla lapsilla.

 

[Dr Vanilja]

mutta sen tiedän, että 5 sekuntia viihdyn sellaisen ihmisen lähellä, joka koko ajan puhuu lastensa vaativuudesta.
Kaikki lapset tarvitsevat yhtä paljon rakkautta ja aikaa. Jos on hiljainen eikä osaa ilmaista tarpeitaan, vaatii paljon enemmän aikaa ja herkkyyyttä kuin kovaääninen perinteinen "temperamenttinen" lapsi.

Niin minä ainakin ymmärrän, että myös hiljainen ja vetäytyvä on myös tavallaan vaativa, nimenomaan siinä mielessä, että tarvitsee paljon kannustusta ja positiivista huomiointia.

Aivan. Jos on vilkas ja rohkea ja temperamenttinen ja aktiivinen, joka uskaltaa ilmaista itseään, on helppo lapsi. On yksinkertainen hoidettava, koska tarvitsee vain kuria ja rajat. Toistoa toistoa. Hän ei mene rikki, vaikka saa arestia kerta toisensa jälkeen. Jämäkkyyttä.

Mutta paljon vaikeampi on hoitaa sellainen, joka ei uskalla ilmaista itseään, joka ei usko, että hänestä on johonkin, joka ei uskalla mennä mukaan vaikka haluaisi. Tällaisen kanssa pitäisi osata kuunnella ja olla herkkä.

Olen joskus ennenkin maininnut, että Liisa Keltikangas on kirjoittanut asiantuntevasti erilaisista temperamenteista. Usein tällaisen temperamentin omaavalla lapsella on erinomaista potentiaalia pärjätä elämässään, ja hän voi olla hyvin sosiaalinen ja omata hyvät selviytymisstrategiat ja stressinsietokyvyn, kunhan vanhemmat eivät latista häntä huomauttelemalla hänen arkuudestaan ja yrittämällä muuttaa häntä. Meilläkin tällainen "vetäytyvä arkajalka" esikoinen, joka on nyt 9-vuotiaaksi kasvettuaan aivan upeasti löytänyt oman tapansa olla sosiaalinen, joka ei tarkoita niinkään tyrkyttäytymistä joukon keskipisteeksi ja huomion keräämistä itselleen.

 

[En tiedä.]

No eikö kaikki pienet ole omalla tavallaan vaativia? Tarpeet on tyydytettävä ruuan, leikin ja hellyyden suhteen kaikilla lapsilla.

Juuri näin. Siksi ärsyttää joidenkin vaahtoaminen sen ainokaisensa vaativuudesta.
Mitä hakevat sillä? Luulevatko olevansa jotenkin parempia, jos jankuttavat toisille lapsensa vaativuutta?

 

[Ultramariini]

No eikö kaikki pienet ole omalla tavallaan vaativia? Tarpeet on tyydytettävä ruuan, leikin ja hellyyden suhteen kaikilla lapsilla.

Juuri näin. Siksi ärsyttää joidenkin vaahtoaminen sen ainokaisensa vaativuudesta.
Mitä hakevat sillä? Luulevatko olevansa jotenkin parempia, jos jankuttavat toisille lapsensa vaativuutta?

jaa-a muista en tiedä. Enkä enää muista puhuinko esikoisestani vaativana vauvana, ehkä ajoittain.
Mutta oikeasti esikoinen ei ollut erityisen vaativa vauva, vaan pikemminkin tilanne mulle uusi ja vaativa =haastava.

Mutta kyllä on olemassa vaativiakin vauvoja, näkyväthän ne temperamenttierot jo ihan vauvasta. Kolmas lapseni oli jo vauvana hyvin vaativa.
Enkä ole sanonut sitä koskaan pönkittääkseni jotenkin omaa äitiyttäni.
Vaan valitellut asiaa lähinnä väsymystäni.

 

[ap]

No eikö kaikki pienet ole omalla tavallaan vaativia? Tarpeet on tyydytettävä ruuan, leikin ja hellyyden suhteen kaikilla lapsilla.

Juuri näin. Siksi ärsyttää joidenkin vaahtoaminen sen ainokaisensa vaativuudesta.
Mitä hakevat sillä? Luulevatko olevansa jotenkin parempia, jos jankuttavat toisille lapsensa vaativuutta?

En toki väitäkään että kukaan lapsi ilman huomiota ja hyvää hoitoa kasvaisi. Mutta niin kuin tuossa ylempänä kirjoitettiin, on vauvoillakin synnynnäisiä eroja temperamentissa (olen lukenut tuon Keltikankaan kirjan, suosittelen kaikille), ja esim. siinä, kuinka he asioihin reagoivat. Ihmiset toki kokevat jokainen asiat eri tavalla, mutta esim. meillä vauva on todella temperamenttinen ja vaikeasti tyytyväisenä pidettävä.

 

[minä]

No siis minusta vaativa vauva on sellainen, joka ei ole luonteensa vuoksi vaativa vaan jostain muusta syystä. Esimerkiksi huutaa jonkun sairautensa vuoksi tai allergioiden vuoksi tms. Silloin joutuu kuitenkin vanhemmatkin aika mutkalle taipumaan. Mutta muuten minusta vauvat on kuitenkin kaikki yhtä lailla huomion kipeitä, toiset eivät vaan osaa sitä välttämättä pyytää tai vaikuttavan tyytyvän vähempään.

Mulla on lapsilla ollut erilaiset temperamentit, ja kyllä mun on pakko sanoa että tuo herkempi on ollut äidin korville hellempi tapaus. Huomiota on saanut ihan yhtä lailla, mutta positiivisena puolena on ollut se että heti eli ole täydet desibelit olleet käytössä kun jotain on tarvinnut. Toisella taas on vain on ja off nappi, on vain joko täysin hyvin tai kaikki ihan huonosti, ei ollenkaan sellaista välivaiheen itkua joka on vähän hiljaisempaa.


Ja muuten, meidän herkkä "arkalainen" on nyt jo erittäin sosiaalinen ja reipas, vaikka toki vieläkin sellainen herkempi kuin tuo hurrikaanimme.

 

[Ultramariini]

mutta sen tiedän, että 5 sekuntia viihdyn sellaisen ihmisen lähellä, joka koko ajan puhuu lastensa vaativuudesta.
Kaikki lapset tarvitsevat yhtä paljon rakkautta ja aikaa. Jos on hiljainen eikä osaa ilmaista tarpeitaan, vaatii paljon enemmän aikaa ja herkkyyyttä kuin kovaääninen perinteinen "temperamenttinen" lapsi.

Niin minä ainakin ymmärrän, että myös hiljainen ja vetäytyvä on myös tavallaan vaativa, nimenomaan siinä mielessä, että tarvitsee paljon kannustusta ja positiivista huomiointia.

Aivan. Jos on vilkas ja rohkea ja temperamenttinen ja aktiivinen, joka uskaltaa ilmaista itseään, on helppo lapsi. On yksinkertainen hoidettava, koska tarvitsee vain kuria ja rajat. Toistoa toistoa. Hän ei mene rikki, vaikka saa arestia kerta toisensa jälkeen. Jämäkkyyttä.

Mutta paljon vaikeampi on hoitaa sellainen, joka ei uskalla ilmaista itseään, joka ei usko, että hänestä on johonkin, joka ei uskalla mennä mukaan vaikka haluaisi. Tällaisen kanssa pitäisi osata kuunnella ja olla herkkä.

minusta ei voi sanoa, kumman tyyppistä lasta on vaikeampi hoitaa.
Molemmat asettavat omat haasteensa.