Loukkaantuisitko tästä kommentista?

[Shine]

Ei oo kenenkään asia sanoo tolleen kellekkään. Paitsi jos on yksinkertanen tai kännissä, sen ymmärrän sitten, mutten siis hyväksy siltikään tän tyylisiä kommentteja ihmettelemättä suuresti.

 

[Viblsp]

Typerästi sanottu. Meillä kaikki ollu vaativia, paitsi kaksostyttö oli aluksi ns. helppo vauva. No, nyt on 8kk vanhat kaksoset ja saan kommenttia että liikaa sylissä jne... No, eipä ole vaihtoehtoja, en jätä lattialle huutamaan.

Tuo nyt on ihan jo ero ajattelutavassa muutenkin. Minusta vauvan paikka on syli, ja hellyyttä ei voi saada liikaa. Jotkut vanhemman polven ihmiset muutenkin suhtautuvat läheisyyteen jotenkin vaikeasti. Ymmärrän tietysti siis että kaksosten sylissä pito on rankempaa kuin yksinään syntyneen vauvan.

Juu no musta hyvä jos vauvat joskus viihtyvät lattialla. Ei kauhean pitkä aika olekaan siitä kun viihtyivät, mutta nyt taas huonommin. Lähinnä ärsyttää kun syli niin harvoin tyhjä. Ehkäpä tätä sitten parin vuoden kuluttua kaipaan...

Vauvat vaistoaa herkästi vanhempien tunnetiloja ja reagoivat niihin.

Tunnetila ollut esim. tänään kyllä ihan ok. Joululaulut soi ja muksutki lähes rauhallisesti leikkivät. Ja on täällä naurettu ja tanssittuki tänään. Mutta niin, oli hyvä tai huono päivä, vaativuus ei muutu mihinkään.

Ja en henk.koht. usko että lapsilla on mitään taianomaista vaistoa, jos minä patoan esim. surun tai vihan sisälleni, enkä näytä sitä lapsille, ei lapset sitä huomaa, väitän minä.

 

[vieras]

Typerästi sanottu. Meillä kaikki ollu vaativia, paitsi kaksostyttö oli aluksi ns. helppo vauva. No, nyt on 8kk vanhat kaksoset ja saan kommenttia että liikaa sylissä jne... No, eipä ole vaihtoehtoja, en jätä lattialle huutamaan.

Tuo nyt on ihan jo ero ajattelutavassa muutenkin. Minusta vauvan paikka on syli, ja hellyyttä ei voi saada liikaa. Jotkut vanhemman polven ihmiset muutenkin suhtautuvat läheisyyteen jotenkin vaikeasti. Ymmärrän tietysti siis että kaksosten sylissä pito on rankempaa kuin yksinään syntyneen vauvan.

Juu no musta hyvä jos vauvat joskus viihtyvät lattialla. Ei kauhean pitkä aika olekaan siitä kun viihtyivät, mutta nyt taas huonommin. Lähinnä ärsyttää kun syli niin harvoin tyhjä. Ehkäpä tätä sitten parin vuoden kuluttua kaipaan...

Vauvat vaistoaa herkästi vanhempien tunnetiloja ja reagoivat niihin.

Tunnetila ollut esim. tänään kyllä ihan ok. Joululaulut soi ja muksutki lähes rauhallisesti leikkivät. Ja on täällä naurettu ja tanssittuki tänään. Mutta niin, oli hyvä tai huono päivä, vaativuus ei muutu mihinkään.

Ja en henk.koht. usko että lapsilla on mitään taianomaista vaistoa, jos minä patoan esim. surun tai vihan sisälleni, enkä näytä sitä lapsille, ei lapset sitä huomaa, väitän minä.

Kaikilla meillä on erilaisia tunteita ja päiviä, eikä minusta niitä erityisesti padota kannata. Tyhmää minusta on syyllistää esim kaksosten äitiä vasymyksestä. Eiköhän se ihan luonnollista ole, ja kyllä se siitä sitten aikanaan.

 

[Viblsp]

Typerästi sanottu. Meillä kaikki ollu vaativia, paitsi kaksostyttö oli aluksi ns. helppo vauva. No, nyt on 8kk vanhat kaksoset ja saan kommenttia että liikaa sylissä jne... No, eipä ole vaihtoehtoja, en jätä lattialle huutamaan.

Tuo nyt on ihan jo ero ajattelutavassa muutenkin. Minusta vauvan paikka on syli, ja hellyyttä ei voi saada liikaa. Jotkut vanhemman polven ihmiset muutenkin suhtautuvat läheisyyteen jotenkin vaikeasti. Ymmärrän tietysti siis että kaksosten sylissä pito on rankempaa kuin yksinään syntyneen vauvan.

Juu no musta hyvä jos vauvat joskus viihtyvät lattialla. Ei kauhean pitkä aika olekaan siitä kun viihtyivät, mutta nyt taas huonommin. Lähinnä ärsyttää kun syli niin harvoin tyhjä. Ehkäpä tätä sitten parin vuoden kuluttua kaipaan...

Vauvat vaistoaa herkästi vanhempien tunnetiloja ja reagoivat niihin.

Tunnetila ollut esim. tänään kyllä ihan ok. Joululaulut soi ja muksutki lähes rauhallisesti leikkivät. Ja on täällä naurettu ja tanssittuki tänään. Mutta niin, oli hyvä tai huono päivä, vaativuus ei muutu mihinkään.

Ja en henk.koht. usko että lapsilla on mitään taianomaista vaistoa, jos minä patoan esim. surun tai vihan sisälleni, enkä näytä sitä lapsille, ei lapset sitä huomaa, väitän minä.

Kaikilla meillä on erilaisia tunteita ja päiviä, eikä minusta niitä erityisesti padota kannata. Tyhmää minusta on syyllistää esim kaksosten äitiä vasymyksestä. Eiköhän se ihan luonnollista ole, ja kyllä se siitä sitten aikanaan.

Juu no väsymystä en osaa peittää kovinkaan hyvin. Mutta turha se on lapsille kaikkia negatiivisia tunteita näyttää, en halua että on ahdistava tunnelma lapsilla. Nyt on vain ollut huonompi kausi, papan kuolema, mummolla todettu imusolmukesyöpä (vasta kesällä leikattiin yksi syöpäkasvain muistaakseni haimasta), kaveri tappoi itsensä vähän ennen kuin pappa kuoli, avioliitto isoissa ongelmissa jne... Tähän päälle 2-vuotiaan uhmaikä, 4-vuotiaan temppuilut, kaksosten huonounisuus ja vaativuus yms. No, onneksi joskus helpottaa.

Niin paljon kuin nuo lapset energiaa viekin, tuovat kyllä paljon iloakin elämään.

Vauvat nukkuvat, voisi mennä askartelemaan isompien kanssa.

 

[vieras]

Juu no väsymystä en osaa peittää kovinkaan hyvin. Mutta turha se on lapsille kaikkia negatiivisia tunteita näyttää, en halua että on ahdistava tunnelma lapsilla. Nyt on vain ollut huonompi kausi, papan kuolema, mummolla todettu imusolmukesyöpä (vasta kesällä leikattiin yksi syöpäkasvain muistaakseni haimasta), kaveri tappoi itsensä vähän ennen kuin pappa kuoli, avioliitto isoissa ongelmissa jne... Tähän päälle 2-vuotiaan uhmaikä, 4-vuotiaan temppuilut, kaksosten huonounisuus ja vaativuus yms. No, onneksi joskus helpottaa.

Niin paljon kuin nuo lapset energiaa viekin, tuovat kyllä paljon iloakin elämään.

Vauvat nukkuvat, voisi mennä askartelemaan isompien kanssa.

Voimia sinulle.

 

[pieras]

On ihan turhaa kuvitella, että vauva, joka nukkuu lyhyitä pätkiä, haluaa jatkuvasti olla sylissä ja syö puolen tunnin välein, ei ole vaativa. Onneksi se ei kuitenkaan kestä kuin sen vauva-ajan. Sitten on vielä kaikki terveysongelmat, kuten koliikki, allergiat, sairastelut ja näihin liittyvät vaivat, jotka saattavat vaivata pidempäänkin, mutta ne eivät liitykään temperamenttiin.

Mä olen sitä mieltä, että riippuu vanhemmista, millainen lapsi on (temperamentiltaan) vaativa. Esimerkiksi jotkut eivät kestä jatkuvasta valvoa tekemisiä ja antaa huomiota, toiset taas eivät saa antaa sitä tarpeeksi. Sellaista se vain on ja Keltinkankaan kirja on siitä hyvä, että siinä kehotetaan vanhempaa muuttamaan omia asenteitaan ja käytöstä lapseen sopivaksi eikä toisin päin.