Loukkaantuisitko jos miehesi ei haluaisi pitää isyyslomaa ollenkaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hara
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Maira:
Mä en nyt käsitä sitä että mikä siinä on niin kamalaa jossei mies halua sitä lomaa pitää?

Mun mielestä se on aika kamalaa jos mies ei halua olla niin paljon vauvan kanssa, kuin vain mahdollisuus on. Miksi sitten tehdä lapsia jos niiden kanssa ei oikeasti halua vietää aikaa ja heihin tutustua. Ja ymmärrän kyllä, ettei se ole ensimmäisestä 2-3 viikosta kiinni, mutta jakeluuni ei mahdu, että miksei sitäkin aikaa lapsensa kanssa haluaisi viettää, jos siihen mahdollisuus on.

Ja mä itse koen että mulle on apua jos mies on siinä läsnä.
 
Loukkaantuminen on tässä tapauksessa väärä sana. Raivostuisin noin mulkkua asennetta. En itse olisi ikinä pärjännyt synnytyksen jälkeen yksin. Hyvä kun vessaan pääsin ilman apua. Ensimmäisinä päivinä en uskaltanut paljon lasta nostella tai kannella kun huimasi niin. Mies kantoi sekä lasta että mua. Auttoi välillä lattialle ja piti jalkoja ylhäällä kun taju meinasi mennä. Ja jos ei olisi sen kiinostuneempi olemaan lapsensa kanssa niin saattaisin jopa miettiä että tuliko tehtyä lapset väärän miehen kanssa. Onneksi meillä ei tuollainen olisi mahdollista! Mies jäämässä kotiin kun minä palaan äitiysloman päätteeksi töihin. Ihana isä on!
 
En loukkaantuisi. Asiassa on monta puolta. Nyt mammat ovat taas lähteneet varsin itsekkäästi liikkeeelle. Isä ie myöskään synnytä, eikä imetä. Kaikki miehet eivät ole sellaisia, jotka luonnostaan ovat kiinnostuneita lapsen hoidosta. Syitä voi olla monia.
Meillä isä ei ole pitänyt isyyslomaa, muuten kuin olemalla synnäriviikon esikoisen kanssa kotona, kun kuopus syntyi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja uts:
mä ihmettelen että millaisia lapsia teillä on kun toinen vanhempi ei halua olla niiden kanssa? eikö ne osaa käyttäytyä, onko niiden kanssa todella raskasta, meillä ainakin me molemmat haluamme tutustua lapsiimme ja tulla heidän kanssaan toimeen. tulee mieleen, että tämä isä ei ole saanut osallistua lasten hoitoon aiemmin ja nyt häntä pelottaa ettei hän osaakaan. tai sitten lapsen täytyy olla jotenkin outo, kun ei isää lainkaan kiinnnosta..

siis isähän voi olla aivan hullu myös mutta ei aina syytetä isiäkään.. todella outoa, sori tää pohdintani, mutta kyllä minua suututtaisi jos isää ei lainkaan kiinnostaisi lastemme ja minun hyvinvointi!!

Joillakin vaan sen miehen on tuotava leipä pöytään,sossunluukulta kun ei mitään saada.
Tuskin tässä kyse siitä ettei mies halusi olla kotona
jos normaalin kunnon palkkan lisineen ym juoksee.
Kyllä meilläkin mies töiden jälkeen auttaa tosi paljon, samoin auttaa vapaapäivinään.
Ja mitä äidin hyvinvointiin tulee niin onko synnytys jokaiselle sitten niin rankka?
Kaikki kun ei ole rapakuntoisia,
kaikilla ei matala kipukynnys ja jääräpäisesti vaan synnytetään silti ilman puudutteita ja syitähän löytyy.
Kuka käskee sieltä sairaalasta vinkua poliklinisen toimenpiteen jos ei vielä jalat kanna kotona?
Minäkään en mikään huippukuntoinen ihminen mutta jos synnytys sujuu suht normaalisti niin kyllä sen jaksaa, etenkin kun monessakin sairaalassa ne pitää jopa uudelleen synnyttäjiä sen 2vrk sisällä jolloin saa taas hiukan levätä :)
Toki en minäkään hanttiin pistäsi jos mies olisi ollut kotona mutta en minä nyt siitä suuttunutkaan sillä pakko on asuntolainakin maksaa,pakko on leipää saada.
 
Ihme mies.. Tottakai pidetään isyysloma, että äiti saa vähän huilia synnytyksen jälkeen. Mä en olis edes selvinnyt ilman miestä kun mulle tehtiin sektio. Onneksi mies oli pakkolomalla monta kuukautta vauvan syntymän jälkeen, meillä oli tosi mukavaa kun tutusteltiin uuteen perheenjäseneen :)
 
No enemmän mä arvostan sitä että se mies lähtee tekemään sitä leipää pöytään, toki tilanne on eri siinä kohtaa jos ite oot niin kipee ettet yksinkertaisesti pärjää yksin, muuten en nää mitään syytä alkaa kiukuttelee asiasta..
 
Alkuperäinen kirjoittaja niin:
Joillakin vaan sen miehen on tuotava leipä pöytään,sossunluukulta kun ei mitään saada.
Tuskin tässä kyse siitä ettei mies halusi olla kotona
jos normaalin kunnon palkkan lisineen ym juoksee.
Kyllä meilläkin mies töiden jälkeen auttaa tosi paljon, samoin auttaa vapaapäivinään.
Ja mitä äidin hyvinvointiin tulee niin onko synnytys jokaiselle sitten niin rankka?
Kaikki kun ei ole rapakuntoisia,
kaikilla ei matala kipukynnys ja jääräpäisesti vaan synnytetään silti ilman puudutteita ja syitähän löytyy.
Kuka käskee sieltä sairaalasta vinkua poliklinisen toimenpiteen jos ei vielä jalat kanna kotona?
Minäkään en mikään huippukuntoinen ihminen mutta jos synnytys sujuu suht normaalisti niin kyllä sen jaksaa, etenkin kun monessakin sairaalassa ne pitää jopa uudelleen synnyttäjiä sen 2vrk sisällä jolloin saa taas hiukan levätä :)
Toki en minäkään hanttiin pistäsi jos mies olisi ollut kotona mutta en minä nyt siitä suuttunutkaan sillä pakko on asuntolainakin maksaa,pakko on leipää saada.

Juu, ei mekään käydä sossussa, synnytin luomuna ja erittäin helposti ja olin loistavassa kunnossa synnytyksen jälkeen jne, mutta TOTTA KAI mies jäi kotiin hoitamaan esikoista ja tutustumaan vauvaan jne. Paska mies jos ei olisi jäänyt. Onneksi ei talous kaadu jostain 3 viikon isyyslomasta...
 
Mies piti esikoisesta isyysloman vasta esikon ollessa muutaman kuukauden ikäinen. Kuopuksesta taas virallista isyyslomaa ei pidetty ollenkaan, mutta mies oli talvilomalla + pekkasilla pari viikkoa. En mä loukkaantuisi, mutta ap:n tapauksessa kyllä ihmettelisin silti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja uts:
Alkuperäinen kirjoittaja hara:
Toisen lapsen laskettuaika on parin viikon päästä ja mies ilmoitti ettei aio pitää isyyslomaa ollenkaan. Ei kuulemma koe sitä tarpeelliseksi. Esikoinen on 2v ja kotihoidossa. Mä suutuin sitten miehelle koska musta isyysloma on sitä varten, no et isä voi tutustua lapseen, mutta myös et voi olla avuksi ensimmäisten viikkojen aikana kun äiti vielä toipuu synnytyksestä. Mutta mies voi kuulemma ihan hyvin viettää aikaa vauvan kanssa sitten illalla ja viikonloppuna ja hänestä mä en tule mitään apua tarvitsemaan.

mä ihmettelen että millaisia lapsia teillä on kun toinen vanhempi ei halua olla niiden kanssa? eikö ne osaa käyttäytyä, onko niiden kanssa todella raskasta, meillä ainakin me molemmat haluamme tutustua lapsiimme ja tulla heidän kanssaan toimeen. tulee mieleen, että tämä isä ei ole saanut osallistua lasten hoitoon aiemmin ja nyt häntä pelottaa ettei hän osaakaan. tai sitten lapsen täytyy olla jotenkin outo, kun ei isää lainkaan kiinnnosta..

siis isähän voi olla aivan hullu myös mutta ei aina syytetä isiäkään.. todella outoa, sori tää pohdintani, mutta kyllä minua suututtaisi jos isää ei lainkaan kiinnostaisi lastemme ja minun hyvinvointi!!

Kyllä isää voi kiinnostaa äidin ja lapsen hyvinvointi. Isä voi olla monella muulla tavoin lasten kasvussa mukana tehdä todella paljon työtä niiden eteen. Isyysloma heti synnytyksen jälkeen on enemmänkin äidin tarve saada lepoa ja sekin tapauskohtaisesti. Isä ei voi imettää, vaikka alussa äidillä olisi kuinka rankkaa, Ei lapsi isään tutustu ekojen elinviikkojen aikana, eikä tunnetusti äiti anna isän juuri laspeen koskea, kun se sattuu olemaan hereillä ne pienet jaksot. Perusetlkaa nyt edes raivonne oikein.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Maira:
No enemmän mä arvostan sitä että se mies lähtee tekemään sitä leipää pöytään, toki tilanne on eri siinä kohtaa jos ite oot niin kipee ettet yksinkertaisesti pärjää yksin, muuten en nää mitään syytä alkaa kiukuttelee asiasta..

Niin, kukin arvostaa eri asioita. Meillä molemmilla ykkössijalla on tietenkin perhe.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maaemo:
. En itse olisi ikinä pärjännyt synnytyksen jälkeen yksin. Hyvä kun vessaan pääsin ilman apua. Ensimmäisinä päivinä en uskaltanut paljon lasta nostella tai kannella kun huimasi niin. Mies kantoi sekä lasta että mua. Auttoi välillä lattialle ja piti jalkoja ylhäällä kun taju meinasi mennä. !

Jos sä olit noin huonossa kunnossa, ni miksi ne kotiutti sut synnäriltä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Isyysloma heti synnytyksen jälkeen on enemmänkin äidin tarve saada lepoa ja sekin tapauskohtaisesti. Isä ei voi imettää, vaikka alussa äidillä olisi kuinka rankkaa, Ei lapsi isään tutustu ekojen elinviikkojen aikana, eikä tunnetusti äiti anna isän juuri laspeen koskea, kun se sattuu olemaan hereillä ne pienet jaksot. Perusetlkaa nyt edes raivonne oikein.

Ihana parisuhde teillä :o
 
Minun mies ei ole pitäny esikoisen jälkeen ku sitten ku lapsi oli jo lähes vuoden. Ei sillä olis ollu mitään tekemistä ku vauva oli just syntyny. Tuskin olis jaksanu kauaa olla kotona. Ihan hyvin kerkes töitten jälkeen olla ''kaverina''.
 
Itse en ollut rapakuntoinen mutta synnytys oli vaikea ja menetin paljon verta, kyseinen synnytyssairaala remontissa ja kotiuttivat normaalia nopeammin. Itselläni pahimmasta toipumiseen meni kaksi viikkoa, tuskin olisin voinut olla sairaalassa tuota aikaa. Isyysloma on palkallista ja meilläkin asuntolaina maksettavana. Joten höpöhöpö.
 
No tottahan se, että äiti ja vauva ovat symbioosissa keskenään ja miehen vaikea mahtua siihen kuvioon. Mutta mun mies teki kotona kaikki taloushommat, hoiti juoksevia asioita (kaupassakäynti, virastoasiat ym)käytti koirat lenkillä ja teki mun elämän muuten paljon mukavammaksi. Ja olihan se oikeasti tosi ihanaa kun mies pystyi kunnolla tutustumaan vauvaan ajan kanssa :)

Mutta jokainen tehkööt tavallaan, kaikki ihmiset ovat erilaisia ja joillakin vähän eri arvostuksen kohteet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Isä ei voi imettää, vaikka alussa äidillä olisi kuinka rankkaa, Ei lapsi isään tutustu ekojen elinviikkojen aikana, eikä tunnetusti äiti anna isän juuri laspeen koskea, kun se sattuu olemaan hereillä ne pienet jaksot.

Ei kannata yleistää, jos teillä näin.
Kaikki äiditkään ei imetä, ja silloin lapsen voi ruokkia kumpi tahansa.

Ei mulla ole yhdenkään kohdalla ollut mikään tarve omia vauvaa. Kyllä noita on saanut mies hössöttää vauvasta asti ihan samalla lailla kuin minäkin. Voi tietysti olla, että olen ainoa, mutta en millään jaksa uskoa...

 
Alkuperäinen kirjoittaja Alaston lohikäärme:
Alkuperäinen kirjoittaja Maaemo:
. En itse olisi ikinä pärjännyt synnytyksen jälkeen yksin. Hyvä kun vessaan pääsin ilman apua. Ensimmäisinä päivinä en uskaltanut paljon lasta nostella tai kannella kun huimasi niin. Mies kantoi sekä lasta että mua. Auttoi välillä lattialle ja piti jalkoja ylhäällä kun taju meinasi mennä. !

Jos sä olit noin huonossa kunnossa, ni miksi ne kotiutti sut synnäriltä?

Niin just! Mitä varten lähteä sairaalasta tossa kunnossa?? Ei sitä tartte ekoina päivinä muuta tehdä vauvan kanssa kotona kun imettää, vaihtaa vaippaa ja nukkua..

 
En loukkaantuisi. Mikäli syynä olisi se että jonkun on siellä töissäkin käytävä. Miehellä on kuitenkin päävastuu elatuksesta kun äiti on kotona ja stressi ei ainakaan lisää viihtyvyyttä ja rentoutta perheessä.
Eli keskustelun kautta usein löytyy se kompromissi ja syyt miksi näin tehdään.
Meillä ainakin mulle olisi apua tarvittaessa luvassa muualtakin ja jäisi miehelle kuitenkin aikaa olla lasten kanssa. Tilanne olisi tietysti toinen jos en oikeasti pärjäisi ja mies ei sitä ymmärtäisi. Mutta itseäni passaamaan ja hoivaamaan et vaatisi miestä jäämään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Mari:
No tottahan se, että äiti ja vauva ovat symbioosissa keskenään ja miehen vaikea mahtua siihen kuvioon.

Meillä mahtui oikein hyvin!

Niin meilläkin! Isästä oli todella paljon apua kaikessa ja hoiti pientä yhtä paljon kuin minäkin. Ainoastaan imetykseen ei pystynyt.
 
Riippuu vähän syystä miksei pitäisi. Meillä tilanne se, että mies aloittanut uudessa duunissa, ulkomaalaisen firman palkkalistoilla ja koeaika vielä päällä kun vauva syntyy. Muutenkin oli vaikeaa työsopparia muokata niin että britit ymmärsivät mm. päivärahakäytännöt Suomessa yms. Ei siis riskeerata työpaikkaa ja niin ollen pitää isyyslomansa sitten joskus myöhemmin. Yritetään aluksi järjestellä työpäivät niin, että on apuna muutenkin ainakin osan viikosta. Olishan se ollu kiva kun voisi pitää, mutta nyt on tärkeämpää, että se uusi duuni lähtee hyvin liikkeeseen. Kyllä sitä suhdetta ehtii rakentaa onneksi, jos vain haluaa.
 
Riippuisi ihan omasta tilanteesta, perheen tilanteesta ja miehen töistä. Diipadaapa-vastaus... mutta mun mies ei pitänyt nuorimmaisen aikaan isyyslomaa virallisesti kuin muutaman päivän. Mutta koska työaika oli epäsäännöllinen, teki esim viikossa 2-3 erittäin pitkää päivää ja loput lyhyempiä tai vapaata. Se toimi meillä silloin.
 
Olisin kyllä että :o :o :o . Meillä on pienimpiä palkkoja mun miehellä ja silti on pitänyt tytöstäkin ensin osa lomasta ja sit kohta lisää. Että jaotteli eri kuukausille jotta ei rahat ihan loppuis. Kyllä se rahallisesti on sitten muillakin mahdollista jos meidänkin ukon pskapalkalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alaston lohikäärme:
Alkuperäinen kirjoittaja Maaemo:
. En itse olisi ikinä pärjännyt synnytyksen jälkeen yksin. Hyvä kun vessaan pääsin ilman apua. Ensimmäisinä päivinä en uskaltanut paljon lasta nostella tai kannella kun huimasi niin. Mies kantoi sekä lasta että mua. Auttoi välillä lattialle ja piti jalkoja ylhäällä kun taju meinasi mennä. !

Jos sä olit noin huonossa kunnossa, ni miksi ne kotiutti sut synnäriltä?

Mitääh? Mäkin olin tosi huonossa kunnossa kun ei voinut istua ja oli kipuja. Totta kai ne kotiuttaa synnäriltä, nuohan on normaaleja synnytyksen jälkeisiä vaivoja. Kipulääkeresepti käteen ja kotiin.
 

Yhteistyössä