loukkaantua/suuttua ?

[toinen poski ?]

Olen suhteessamme havainnut oudon eron suhtautumisessa toisen osapuolen pahaan sanaan/tekoon. Toinen meistä loukkaantuu ja suree sitä jos toinen on ilkeä, toinen taas puolustautuu, suuttuu tai antaa takaisin samalla mitalla.
Mistä tässä on kyse ?
Onko kyseessä kaksi erilaista ihmistä jotka suhtautuvat erilailla kohtaamaansa negatiiviseen käytökseen ?
Vai tuleeko erilainen suhtautuminen siitä, että he jotenkin tuntevat erilailla toisiaan kohtaan ?
Päästääkö loukkaantuva osapuoli toisen jotenkin lähemmäksi itseään, kun taas puolustautuva osapuoli yrittää välttää sitä ?

 

[mielipide]

Ilkeilyn johdosta puolustautuva/suuttuva osapuoli tekee käytöksellään selväksi, miten häntä EI saa kohdella tai "täältä pesee ja täysillä takaisin". Loukkaantuva/sureva osapuoli alistuu ilkeyden edessä.

Mielestäni kyse ei ole siitä, mitä tuntee toista kohtaan, vaan siitä mitä tuntee itseään kohtaan ja miten antaa itseään kohdella.

Näin ainakin minä toimin suhteessani - annan siis samalla mitalla!

 

[toinen poski ?]

Mulle tulee mieleen, että jos osoittaisin, että kuinka minua EI saa kohdella ja hän oppisi sen, niin silloin en näkisi sitä kuinka hän todellisuudessa HALUAA minua kohdella.
Siis minulle on tärkeämpää saada selvyys hänen tunteistaan kuin saamani kohtelu.

 

[mammuttti]

on aika selvää, että silloinkun ollaan eri aallonpituudella, ja kun toinen loukkaanutuu ja toinen osapuoli ei sitä ymmärrä. Olen lyönyt päätä seinään tässä asiassa ja vaikka rautaöangasta väännän, ei se mene jakeluun. En halua tulla loukatuksi enää. Jokin raja. Se, että ollaan eri taajudella, ei johda mihinkään. Parisuhteeseen tarvitaan kaksi taspainoista ja tasapuolista ihmistä, samalta taajuudelta.

 

[mahmutti]

Oletko osannut vääntää oikein rautalangasta vai oletko itse miettinyt että olet tehnyt jotain väärin. Voi ollakin että olet itse väärässä mutta et sitä huomaa. Monesti käy niin että toinen rakastaa sinua ja sinä loukkaat häntä toisen ihmisen kanssa. luutet voivasi tehdä vapaasti mitä haluat ja etkä tunne toista kohtaan mitään sympatiaa.

 

[Vesimies -70]

Olen suhteessamme havainnut oudon eron suhtautumisessa toisen osapuolen pahaan sanaan/tekoon. Toinen meistä loukkaantuu ja suree sitä jos toinen on ilkeä, toinen taas puolustautuu, suuttuu tai antaa takaisin samalla mitalla.
Mistä tässä on kyse ?
Onko kyseessä kaksi erilaista ihmistä jotka suhtautuvat erilailla kohtaamaansa negatiiviseen käytökseen ?
Vai tuleeko erilainen suhtautuminen siitä, että he jotenkin tuntevat erilailla toisiaan kohtaan ?
Päästääkö loukkaantuva osapuoli toisen jotenkin lähemmäksi itseään, kun taas puolustautuva osapuoli yrittää välttää sitä ?[/quote


Minä:
Täs on kyse kahdesta erilaisesta persoonasta, joilla on erilainen tapa suhtautua em. asiaan. Tuo, joka loukkaantuu ja suree, ja ilmeisesti ei sano, että näin ei saa käyttäytyä häntä kohtaan, on liian kiltti. Jos toinen loukkaa ja sanoo pahasti, niin pitää tehdä selväksi, että niin ei saa tehdä, minä en tykkää siitä.


toinen poski:
"todellisuuden kieltämistäkö ?
Mulle tulee mieleen, että jos osoittaisin, että kuinka minua EI saa kohdella ja hän oppisi sen, niin silloin en näkisi sitä kuinka hän todellisuudessa HALUAA minua kohdella.
Siis minulle on tärkeämpää saada selvyys hänen tunteistaan kuin saamani kohtelu."


Minä:
Niin mutta jos tämä toinen henkilö ei tiedä, että hänen käytöksensä loukkaa sinua. Jos sanot sen, että loukkaa, ja hän edelleen kohtelee niin, niin silloin hän haluaa loukata sinua. Jos lopettaa sen kohtelun, niin silloin ei halua loukata sinua. Ja monet ihmiset ei TODELLAKAAN tajua, että joku asia loukkaa toista, vaikka toisen mielestä se pitäisi tajuta fiksun aikuisen ihmisen. (No ilmeisesti eivät nämä oo sitten fiksuja aikuisia ihmisiä.) Yllättävän moni ihminen käyttäytyy ajattelemattomasti, eikä tajua, että joku asia loukkaa toista. Vaikka kaiken käsityksen mukaan pitäis tajuta.

 

[stenby]

Mielestäni kyse on ennenkaikkea siitä käyttäytymismallista, jonka on oppinut lapsuudessaan. Jos on oppinut, että esimerkiksi omat vanhemmat eivät siedä sitä, että lapset vastustavat vanhempiaan sanallisesti, vaan vanhemmat herkästi suhtautuvat lapsen eriäviin mielipiteisiin esimerkiksi tukistamisella tai luunapilla tai huutamisella, niin lapsen tahdon aikuinen kykenee murtamaan systemaattisella alistamisella. Silloin lapsi oppii, että vaikka hän on eri mieltä, hän vaikenee eikä puhu koskaan mistään negatiivisesta asiasta sitten aikuisenakaan.

Jos taas lapsi on oppinut, että mielipiteitä voi ilmaista ja jos aikuinen on väärässä, niin silti voi kertoa mielipiteensä. Ihannetapauksessa riitely on rakentavaa, jossa on tilaa kummankin esittää omia näkemyksiään eikä tarvitse lähteä huutamis- ja solvaamislinjalle.

 

[Ei sellaista]

olekaan joka ei tietäisi milloin loukkaa toista.Ilkeät ihmiset oikein nauttivat lyödessään kilttejä polvilleen.
Kiltti ei pidä oikeutenaan käyttäytyä yhtä härskisti kuin ilkeä ja siinä sitä ollaan.
Parisuhteessa ei pidä jäädä kiusattavaksi loppuelämäkseen, löytyy niitä kilttejä muitakin.