*LOKAVAUVAT 2007 tammikuu 2008*

Keiju07
Kiitos Enja, olin tosi iloinen itsekin! Paljon vaan imuja kehiin, aika iso paketti siitä tulee, mutta toimii! Meillä S-koon Fuzzyt menee varmaan vielä suht pitkään, vaikka senttejä tuo sama 59, kiloja 5300.

Tämä mamma lähtee nyt viihteellä, kiire junaan, pitää mennä!
 
yksäiti84

Mulla eilen jälkitarkastus ja sain lääkäriltä reseptin noihin Cerazette -pillereihin. Kysyin juurikin tuota samaista asiaa sitten ja lääkäri sanoi, että muutoin pitää odottaa menkkoja, mutta synnytyksen jälkeen ennen kuukautisten alkua voi aloittaa koska vain, kunhan on varma ettei mahdollisuutta uuteen raskauteen ole. Niitähän syödäänkin jatkuvasti, joten mitään taukoviikkojakaan ei tarvitse ajatella... Epäluuloinen kun aina välillä olen, niin metsästin vielä asiasta tietoa netistäkin ja löysin Lääkelaitoksen sivuilta (http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/0/436770.shtml) seuraavan tekstin:

"Synnytyksen tai toisella raskauskolmanneksella tapahtuneen raskauden keskeytymisen jälkeen.

Synnytyksen jälkeen Cerazette-tablettien käyttö raskauden ehkäisyyn voidaan aloittaa ennen kuukautisten alkamista. Jos synnytyksestä on kulunut yli 21 päivää, raskauden mahdollisuus on suljettava pois ja ensimmäisen viikon ajan on käytettävä lisäehkäisyä."

Ajattelin siis itse aloitella pillerit huomenna vaikkei menkoista tietoakaan... :)
 
Minä olen tykännyt ja tehnyt tosi hyviä löytöjä noiltaa MLL:n kirppareilta. Kannattaa mennä ketkäpäin Hämeenlinnassa asustelee!

Dogtor kuinka pian rokotuksesta nosti kuumeen pojalle?

Meillä oli tänään 3kk neuvola ja annettiin rota ja sitten se piikki rokotus. Mietityttää vaan kuinka levoton ensi yö on tulossa kun kaksi rokotetta annettiin samalla kertaa. Painoa pojalla oli 6600g ja pituutta 63cm.
 
Ihan pikainen mielipide kysely:
Meillä tuolla perhekerhossa pyydettiin äitejä (jotka ehtivät) tekemään jotain myytävää tonne yhteisvastuumyyjäisiin. Aattelin, että josko tekis pieniä lorupusseja... Tyyliin nätti pussi ja noin 10 lorua/pussi. Tekisin niitä ehkä myyntiin joku 5 pussia. Oliskohan järkevää? Ostaisikohan niitä joku ihan oikeasti vai tekisinkö turhaa työtä?
 
APUA! miten tää on mahdollista? mies tuli äskön kottiin,melina köllötteli sitteris ja mies meni neitiä moikkaamaan. hetken kuluttua alko lohduton itku. mä sit sain sen jotenki rauhoteltua. sitten hetkeä myöhemmin mies otti melinan syliin ja sama kamala huuto alko eikä loppua meinannu tulla. eihän se voi omaa isäänsä alkaa vierastaa yhdessä päivässä? mitä tää tarkottaa?
 
Lillastina: minä ainakin ostaisin. Huusin tytölle Huutonetistä lorupussin enkä todellakaan ollut ainoa huutaja, monesta pussista huudettiin aika koviakin hintoja n.16? jne.. Itse maksoin tuosta meidän lorupussista muistaakseni 8? ja siinä on 20 käsin tehtyä korttia. Meidän Anni ainakin tykkää leikkiä tosi paljon lorupussilla.
 
Kiitos pilleri vinkeistä ;) alotan siis huomena nuo...

Pessi on sit kovasti alkanu laittaan hanttiin nukkumisessa...tyyppi on ihan silmät ristissä ja puoli unessa niin taisteleee kaikin keinoin vastaan :LOL:
no sit vastapainoks on heränny kaks yötä vaan kerran syömään,tosin sit sen seurauksena ollaan noustu jo 7:ltä. Ja sen saurauksena on menny päivät ihan oudoiks kun jotenkin Pessin päiväunet alkanu meneen sekasin... Tarvii katsella ja kehitellä jotain jos meinaa jatkua näin...tai tää väli vois olla hyvä hieman "muutella" päikkäriaikoja jos muutenkin unet ihan sekasin...
No en tiä..kunhan nukkuu joskus ja tarpeeks :D

Nyt taidan painua itekkin jo unille..ensin aamulla salilla,sit babybrasilissa tanssimassa Pessin kans ja sit vielä koko konkkaronkka kaupassa. Huh huh mikä päivä... kummasti kyllä tulee energiaa tosta liikunnasta. Ja ehkä myös jostain muusta pieni piristys ruiske päivään ;)

Heipsan.. :wave:

suupielet korvissa oleva yksäiti+ poikaset :heart:
 
iltoja....

Parisuhteesta sen verran että ollaan oltu 4 vuotta yhdessä, ja 1,5v asuttu yhdessä, ja muksu oli kyllä ihan tervetullut :) .Naimisissa n.1kk verran.Hassua oli kun kaikki kaverit kauhisteli että miten se lapsi nyt jo tulossa, mä vaan sanoin että mitä sitä miettimään, tässä kukaan enään nuorru.

Meille ei ainakaan tuo rokotus nostannut kuumetta, annoin jo heti kotona sitä nestemmäistä banadolia...ja puolet rinnuksille =) ...Vähän kitisi illalla mutta aamulla oli taas oma iloinen itsensä.

Tuntuu vaan jotenkin pahalta kun mun oma äiti ei ole näkemässä Millaa, olis ollut niin mukava jo raskausaikana kysellä kaikkee mutta minkäs sille mahtaa.
 
:hug: Yksäidille onnistuneista treffeistä =) , kyllä se alkuaika on niin jännän ihanaa.

Puhuttiin parisuhteesta, meilläkin aika nopsaan asiat tapahtuneet, maaliskuussa 2006 tavattiin (eli yhdessä kohta 2v.), kesäkuussa asuttiin jo epävirallisesti yhdessä, marraskuusta 2006 sitten virallisesti, kun sanoin asuntoni irti. Vuoden lopulla sitten päätettiin, että vauva saa tulla jos tullakseen ja jätin pois ehkäisyn, siten että viimeiset pillerimenkat tuli tammikuussa ja helmikuussa olinkin jo raskaana =) , eli heti tärppäs. Sitte vuosipäivänä maaliskuussa 2007 mentiin kihloihin, poika syntyi lokakuussa 2007 ja tapaninpäivänä 2007 menimme naimisiin! Ollut tapahtumarikas vuosi tuo edellinen :heart: Vaikka tietty se suhde on muuttunut siitä alkuhuumasta arkisemmaksi, olen onnellisempi kuin koskaan olen ollut. Nyt kyllä tiedän, kun aina puhuttiin siitä "oikeasta". Sitä on vaikea sanoin kuvailla.

Noista kiinteiden aloittamisesta. En ihaan vielä sitä ajatellutkaan, jos tuolla maidolla vielä nälkä pysyy poissa pidempään. Vielä ainakin. Lisämaitoa joudun jo ainakin illasta antamaan, on sellainen illan syöjä ;) Nukkuu päivisin ja yöt niin hyvin.

Pupuko se oli, jolla ne häät tulossa? Meillähän oli myös vasta, ristiäisten yhteydessä pidimme. Eivät olleet suuret, eikä ihan pienet, varmaan siltä väliltä. Kyllähän se pienen vauvan kanssa varmasti se järjestely olisi ollut rankkaa, mutta mulla oli onneksi niin ihana sisko, äiti ja täti, sekä muutama muu tuttu, jotka lähes hoiti kaiken. Mun ei tarvinnut, kuin juuri itsemme sinne huolehtia jne. Ja tietty hommasimme raaka-aineita yms. jos tarvittiin, käytännön jutut hoiti lähestulkoon muut. Apu, oli todella ihanaa ja tarpeen! Ei sulla olisi ketään, rohkeasti vaan kysyt, jos sulla olis. Tuskin kukaan tykkää huonoa siitä, päinvastoin. Mun ei tarvinnut edes alkaa kysymään, alkoivat vaan touhuamaan

Nyt nukkumaan, öitä :wave: :)
 
Öitä...

Täällä taas valvotaan :headwall: Neitokaisen vein just omaan sänkyyn ja mieskin tuolla jo kuorsaa, mutta mulla on silmä niin kirkas että heikompia häikäsee :kieh:

No oli tänään ihan kiva päivä sateesta ja unettomuudesta huolimatta. Käytiin Siljan ja hänen kummitätinsä kanssa aleostoksilla ja lounaalla. Hyvin selvittiin ja tarjoilijapojan hämmentyneistä katseista huolimata imetin ravintolapöydässä. Hemmetti jos ei ole kerran lastenhoitoon varattuja tiloja niin sitten hoidetaan pöydässä! Terveisiä vaan ravintola Olympokseen |O No nyt siitä reissusta sitten kuitenkin kärsittiin loppuillasta, sillä enhän minä siinä ruuan tuoksussa muistanut, että valkosipuli on se pahin vihollinen. Niinpä siis kakka haisee ja balalaikka soi (lue -tyttö huutaa). Mutta oli kumminki hyvät valkosipulipotut :D

Voi niinkukka, kateuden kihinä teidän yöunista! ei meilläkään herätä kuin kerran-pari yössä mutta kun se yö jää niin lyhyeksi. Oliko se tiipii joka valitteli kans sitä rytmiä. Tuntuu, että päivässä ei ehdi tehdä mitään jos nukutaan sinne puolille päivin kun on ensin kukuttu yli puolen yön. Viime yö jäi tytöllä 7 tuntiseksi ja mullahan se tarkoittaa siitä miinus 2 tuntia, eli vähillä polttoaineilla taas pörrätään.

mamma3, en tiedä oliko vähät unet syypää vai oliskos ne menkat mullakin alkamassa kun tänään ei maitoa ole tisseihin juuri noussut. Ihan normaaliin tapaan olen kuutisen kertaa imettänyt (sen mitä niissä on ollut), mutta ei niihin uutta tavaraa juurikaan tule. Tähänkö se loppui :'(

Parisuhteen pituudesta olette keskustelleet. Meillä yhteistä taivalta takana 12 vuotta ja viimeset 3 siitä naimisissa. 2 vuotta sitten asumusero ja vähältä piti avioerokin, mutta tässä sitä vaan taas ollaan ja mukavaa on jälleen yhdessä. Minä oonkin sitä mieltä, että joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Niin se on. Ja toki paljon anteeksiantoa ja terapeuttien neuvoa tarvitaan myös :)

tuutilullalle iso :hug: . Toivottavasti jaksat vaikean ajan yli. Menkat on mullekkin se ajankohta jolloin kaikki vanhat sanomiset ja tekemiset kaivetaan taas pöydälle. Enimmäisenä yhteenpaluuvuotena oli varmasti just sen 12 kertaa avioliitto vaakalaudalla. Onneksi tuo mies osaa jo panna osan jutuista toisesta korvasta ulos ja loput hormoonien piikkiin... Ja apua kannattaa ehdottomasti pyytää ja ottaa vastaan! Mulla itsellä on ikävä kokemus masentuneisuudesta. Mun äiti sairastui aikoinaan ensin työuupumukseen, sitten synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja siitä vuosien mittaan se painui maanisdepressiivisyydeksi. Loppuajasta mietittiin jo skitsofrenian mahdollisuutta :( Äiti kuolikin tuossa pari vuotta sitten ja loppuajan hän oli täysin holhottava. Kuuntelen itseni tosi herkästi ja olenkin pari kertaa turvautunut ammattiapuun vähän niin kuin ennaltaehkäisevästi kun tiedän mitä sevittämättömistä asioista voi seurata... Kaikkea taakkaa ei kannata kerätä omille harteille. Voimia!

Oli jotain muutakin mitä piti kommentoida... taidanpa mennä unta yrittämään kun en kerran muista. Hyvää yötä!

R
 
Huomenta!

Kiitti mielipiteistä. Mä taidankin sitten alkaa tekemään pusseja myyntiin...

MEILLÄ NÄKYY JO ENSIMMÄINEN HAMMAS! Siis ei mitenkään ole täysin puhjennut tai mitään sellaista. Vähän se pilkistää tuolta ikenestä. Vähän on jännää. :LOL:

Meillä nukuttiin kunnon unet. Eemeli heräs ekan kerran vasta puol kasilta... meni nukkumaan siinä puol kymmenen. On taas niin levännyt olo jotenkin. Nyt kun jaksais pari tuntia, niin jätkä pääsee päikkäreille ulos. Eemeli jää isin kanssa kotiin, kun äiti lähtee shoppaileen... :p Pitäis käydä teetättää valokuvia, ostamassa eemelille potkareihin ja vaippoihin kangasta.

mutta nyt itse aamupalalle
 
Millin typykkä aivan ihana =)

Alotin Sannille riisivellin ja hyvin on masu ottanu vastaan. Viime yönä söi vaan kerran ja nyt aamulla otti puol pulloo ja jatkaa unia.

Dogtor
Ite oisin jo ehkä vieny lääkäriin kun noinkin korkee kuume pienellä ja vielä jos ei supoilla laske...

Yksäidin tilanne kuulostaa herkulliselta :D
Toivottavasti pidät meidät ajantasalla...
... en ollenkaan utelias... :whistle:

Me ollaan tunnettu yli 20v. Eka kerran seurusteltiin 13v sitten ja nyt tää toinen yritys on kestäny pian 9v. Kihloihin mentiin 2002, samana vuonna kun eka yhteinen tyty synty. Naimisiin sitten 2005 kun odotin tuota nelosta.
Ois se kyllä piristävää, kun sais sen alkuhuuman ees hetkeks takas...
 
Huomenta kaikille.

Täällä ollaan taudin kanssa jo voiton puolella. Itsekin jo taas jo haistaa ja maistaa. :D Tänään lähden tyttöjen kanssa tuttavalle kylään ja siellä onkin sitten kolmet kaksoset yhtäaikaa. Saas nähdä mitä tapahtuu.... :heart:

Me ollaan alettu miehen kanssa seurustelemaan vuonna 1995. Neljä vuotta mentiin niin että vaan viikonloppuisin ja lomilla nähtiin toisiamme, kun mies oli jo silloin matkatöissä ja oli usien viikot poissa suomesta. 1998 Juho ilmoitti yllättäen (pillereistä ja menkoista huolimatta) tulostaan ja muutimme loppuvuodesta -98 yhteen asumaan, hiukka kyllä jännitti että miten käy kun vielä vauva syntyy samaan syssyyn. Juho siis syntyi huhtikuussa -99. Mutta tässä sitä ollaan edelleen. Maaliskuussa tulee siis 13 v täyteen ja tässä kuussa tuli 1v kun ollaan oltu kihloissa. Naimisiin tuskin pääsen koskaan (mies ei halua). Niin ja 4 lasta olen saanut vaikka aluksi mies sanoi että yksikin riittää. :LOL:
Ja tapaamisemme miehen kanssa on sitten jo stoori erikseen ja vaatii paljon palstatilaa...... :LOL: Sillä miehen vanhemmat ja pikkuveljen olen tuntenut jo paljon kauemmin kuin oman mieheni, mutta siitä sitten joskus.

Mutta nyt siis valmistautumaan kyläilyyn. Jos kerrankin laittaisi oman tukankin kuntoon. Yleensä on aina pipo kun johonkin menee.
 
olihan yö.....kokeiltiin sitä unipussia, ja pojuhan taantui ihan pikkuvauvaikään ja heräs läpi yön KAHDEN TUNNIN VÄLEIN :eek: ! söi kyllä joka heräämisellä että liekkö pussista johtunut vai ihanko tankkausta vaan... :| . onneks isäntä kävi kurkkaamassa joka heräämisellä että voisko tehä jotain, antaa korviketta tms olla apuna, kummasti anto voimaa toisen läsnäolo, eikä juurikaan väsytä nyt, onneks. mutta voi olla ukko poikki työpäivän jälkeen.....on tottunu koisaamaan kunnon yöunet et jaksaa töissä; fyysinen työ kun on...
noh, kokeilen ensyön ainakin tuota pussia vielä....luulis olevan hyvä siellä köllötellä mutta kukapa näitä tietää :(
kellä se oli se kaukalopussi? onko hyvä? on meinaan aika hankala mahduttaa tuota vauvelia kaukaloon toppapuvun kans ja sit hikoo autossa ku mikä.....
muutenkin alkaa ahtaaks käydä se kaukalo, minkäslainen istuin se sitten pitää hommata?

palataan myöhemmin, ja dogtor: soita ihmeessä lekurille, sitä vartenhan ne on! aika kova lämpö noin pienelle niin ei menis voimat toiselta ihan kokonaan :flower:
:wave:
 
Heh.. Me ollaan miehen kans tunnettu "aina", siis ihan mun syntymästä lähtien. :saint: Mies on tietääkseni ollu mun ristiäisissäkin. (on mua 1,5v vanhempi). Ja anoppi ja appiukko on mun kummeja. :D Että tämmöset kuviot. :whistle:

Mutta yhessä on oltu kohta 9v, josta 8v naimisissa. Ja vaikka alun huuma on kadonnut, niin silti huomaa että aina uudestaan tuohon ukkoon rakastuu. :heart: Pahimmat erimielisyydet ja riidat on jo tässä vaiheessa takana ja elo on aika tasaista. Nyt on ollu pitempään tosi hyvä vaihe menossa, eikä mitään isompia riitojakaan oo ollu. Jotenkin sitä osaa suodattaa jutut jos toinen on vaikka väsyny tai joku vastustaa. Ei ota enää henkilökohtaisesti kaikkea. Ja kai sitä on itekin ajanmyötä tasoittunu. Ollaan molemmat nimittäin aika äkäisiä. :snotty:

Mies sai muuten hyvän t-paidan joululahjaksi. Siinä lukee: Olen isäntä talossa! (ja minulla on vaimon lupa sanoa niin..) :saint: Sai tuon mun siskolta, kun meillä on tapana arpoa mun suvun aikuisten kesken, et kuka ostaa kenellekin lahjan.

Juu.. Pitää se vissiin lähtä aamupalalle..

Ninni ja Elia tasan 4kk tänään :heart:
 
Tilda77, mulla on tytöillä Lumikidsin kaukalopussit ja ne on tooodeeella hyvät. Nyt varsinkin näillä keleillä ei sinne tartte muuta laittaa päälle kun normi vaatteet ja tumput ja huppuhattu. Ja hyvin tarkenee. Ja ne menee tosi pitkään vielä vaikka vaunuissa/rattaissakin. Seuraava istuin pitäisi mun mieestä olla vielä sellainen jonka saa säädettyä sopivan kaltevaksi, koska selkö ei vielä kestä istumista. Meillä on Hts:n Besafekid istuin joka on ollut todella hyvä. Tosin tämä on vanhempaa mallia mutta sitä on saatavissa tänäkinpäivänä. Hinta on hiukka suolainen mutta se on aina jokaisen itse päätettävissä minkä ottaa.
 
Huomenta päivää :)

Kiitos kaikille haleista, niitä kyllä ollaan tarvittukin. Jospa tää olo tosiaan johtuis näistä megamenkoista. On nimittäin toooosi runsahat ja edelleen oon kuin jyrän alle jäänyt :x Eilen en koneelle pahemmin tullutkaan tai istuin useasti tähän eteen mutta pakotin itteni ylös ja tein näitä rästiin jääneitä kotihommia. Ja saimpas valehtelematta 10 koneellista pyykkiä viikattua ja jouluverhot vihdoinkin vaihdettua :D Jee!

Sillee itteä pikkusen hermostuttaa kun muistan tän olon myös noiden muiden vauva-aikana joka jälkeenpäin on neuvolassa luokiteltu jonkin asteiseksi masennukseksi jota yllättäin en kyllä kenellekään silloin kertonut. Ja nyt kun muistelin sitä ja vertaan nykyistä oloa niin hermostun enempi vaan :/ Ei pitäis miettiä niin paljon saatika sitten verrata. Kumminkin tilanne on sillee toinen että tällä kertaa mieskin osallistuu hoitoon ja kotihommiin. Toinen vaistoaa mun mielialan aika hyvin ja eilenkin piteli Kiiaa ennen töihin menoa ja töistä tulon jälkeen. Miä sain vaan olla silloin klo 21 jälkeen :) Huomasin istuvani ja tuijottavani seinää tavallaan kumminkaan ajattelematta mitään. Nollasin vissiin päätä tai sitte se on vaan jo ihan tyhjä ettei ajatuskaan kulje :whistle:

Synnytyksen miettimisestä
Täytyy sanoa että miä oon paljon kelannut sitä ja miettinyt miten ja missä vaiheessa neiti on poikittain mennyt. Ja miten synnytys eteni, mitä ois voinut tapahtua vesien mentyä ennen kun leikkuriin ehdittiin(miettii mörköjä) jne. Mutta oon myös paljon miettinyt sitä että miten on mahdollista että miä kolmen pojan jälkeen sain tytön. Se "vahinko" ja taatusti viimeinen oli ihmeellisesti tyttö joka halus oman pään mukaan tulla tänne maailmaan :D

Kuinkahan kauan myö nyt ollaan yhdessä oltu *laskee sormilla* saa tulokseksi reilu 8 vuotta josta naimisissa 5vuotta miinus vuoden asumusero josta n. 6kk ihan erossa (eropaperitkin viety). "Kuherruskuukauttahan" meillä ei pahemmin ole ollut ja kaksistaan oloaikaa. Molemmilla kun oli lapsia/lapsi ja he olivat itse asiassa toisesta tapaamiskerrasta lähtien kuvioissa mukana. Reilu puoli vuotta tapaamisesta muutettiin yhteen (miä laitoin hanttiin ja ukko puhui ympäri kera molempien lapsien). Niin kyllä puhui minuu puolisen vuotta ympäri ennen kuin suostuin naimisiin mennä. *minäkö vastarannankiiski*.

Yksäidille hirveesti onnea matkaan. Meille pitää kertoa kaikki etapit suhteen matkalla :whistle:

Eemelille onnea hampaasta :flower:

Millillä on aivan ihana muskelimamma siellä :heart:
 

Yhteistyössä