Moron pitkästä aikaa. Lukemassa olen taas käynyt päivittäin, mutta väsymykseltä en ole jaksanut kirjautua sisään.
Ihania ultrakuulumisianne on ollut mukava lukea. :heart:
Suru-uutisiakin on joutunut jokunen kohtaamaan. :hug: Yeb & muut vauvansa menettäneet.
Minä kävin torstaina ekassa lääkärineuvolassa. Sisätutkimus tehtiin ja paikat ok. Kohtu oli viikkoja vastaavalla korkeudella. Sydänääniä lääkäri yritti kuunnella ja myhäillen kuuntelin hänen yrityksiään. En edes olettanut äänien vielä kuuluvan, sillä molemmissa edellisissä raskauksissa ei näillä viikoilla ole ääniä vielä saatu kuuluviin. Kai se johtuu jotenkin kohdun asennosta/sijainnista. En siis tuosta kauheesti panikoi. Kuitenkin viikkoa aikasemmin nähtiin ultrassa pienen sydämen syke ja itse en siis oikeestaan odottanutkaan niiden äänien doplerilla vileä kuuluvan. Kuukauden päästä sitten uusi yritys.
Mahan kasvusta: mulla ei maha ole kasvanut vielä yhtään. Ihan normi vaatteissa pystyy aivan hyvin vielä kulkemaan. Tosin mulla tota pelastusrengasta on tuossa vatsan ympärillä normaalistikin ihan riittävästi, että kai se vähän kans "estää" tuon vauvamahan esiintuloa. Ja taas vertaus noihin edellisiin odotuksiin; lähemmäs puoltaväliä on voinut ainakin löysempiä omia vaatteita käyttää.
Esikoisen (vanhempien lasten) hoidosta: Mä toimin tällä hetkellä perhepäivähoitajana (oikeesti olen päiväkodintäti ), eli omassa hoivassa ovat nuo ipanat muutenkin. Sama hoitopaikka siis vauvan synnyttyä pysyy
. Kannattaa muuten oikeesti miettiä tuon päivähoidon tarve! Sisarussuhteen syntyyn se vanhemman lapsen kotona olo saattaa olla aika tärkeä. Ja jokainen voi mielessään miettiä, miltä siitä vanhemmasta lapsesta tuntuu, jos hänet viedään päiväkotiin ja äiti on vauvan kanssa kahdestaan kotona! En usko päivähöidon myöskään auttavan sisarkateuteen/mustasukkaisuuteen! Tietenkin äitien jaksamisessa synnytyksen jälkeen on huimia eroja. Ja lapset ja lapsien tarpeet ovat myös huiman erilaiset; etenkin yli 3-vuotiaille kaverisuhteet alkavat tulla yhä tärkeämmiksi. Alle 3 vuotiaille kotihoito olisi kuitnekin se paras (tämän uusimman tutkimuksen lisäksi on asiasta myös vanhempia tutkimustuloksia). Meillä esikoinen täyttää elokuussa 3 ja olen ajatellut, että ilmotan hänet seurakunnan kerhoon (2krt/viikko) tuo syksyllä 1½ vuotias saa vielä olla ihan äidin ja vauvan kanssa kotona tai sitten käydään koko porukalla seurakunnan tai avoimen päiväkodin perhekerhoissa.
Muiskulle: Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa sitä, että kaikilla alle kouluikäsillä lapsilla on oikeus päivähoitopaikkaan, vaikka vanhempi/vanhemmat olisi kotonakin (en ole varma, suoko laki päiväkodille oikeuden rajottaa tuota oikeutta esim. osapäivähoidoksi? ) Monet kunnat ainakin yrittävät lakia rajottaa. Mutta oikeesti, mieti, tarvitseeko teidän 2 vuotias päiväkotia! Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ne ekat kuukaudet vastasyntyneen ja pienen isonsisaruksen kanssa kotoan on tosi raskaita, mutta siitä selviää ja koko ajan helpottaa. Nyt kun meillä neidit on 1v. ja 2½v. niin on ihana katsoa, kuinka rakkaita ja tärkeitä nuo ovat toisilleen. Olisiko asia näin, jos olisivat olleet päivät erillään toisistaan?
Juttua on ollut myös liikunnan harrastamisesta raskausaikana. Minä aloitin juuri ennen raskautumista kuntosalilla käynnin ja sitä olen edelleen jatkanut (kuntosalia, salsaa, sisäpyöräilyä, pilatesta). Neuvolassa sanottiin, ettei ne vanhat sykerajatkaan enää pidä paikkaansa, vaan omien tuntemusten mukaan saa harrastaa. Neukkatäti oikein kannusti kuntoilemaan, sillä sehän edistää äidin hvyinvointia ja sitä kautta myös vauvan.
Mutta nyt Nukku Matti kutsuu.
Hyviä vointeja kaikille!
S & Aleksis Kivi 12+0