Huomenia täältä!
Mies lähti töihin kuuden maissa ja enhän mä enää saanut unta silmään. Kaikenlaiset asiat pyörii mielessä, kun sänkyyn kaatuu ja eihän se uni tule, ja jos viimein tulee niin sitten lapset just heräävät ja sitten on äiteellä tosi väsy, kiukkuinen olo lähes. Et parempi olla hereillä ja levätä jossain välissä päivällä jos suinkin mahdollista.
JOku tuossa taannoin kyseli millainen vointi on kolmatta tai neljättään odottavilla, no, meillehän tämä on kolmas ja tää raskaus on pahin ollut nyt, moneen viikkoon ei ole voinut pitkiä matkoja kävellä, kun niin kipeäks käy jalkoväli ja joka askeleella muutenkin tietää raskaana olevansa. Yöt menee monien tyynyjen kanssa nukkuessa ja välillä tehnyt mieli teipata ne reisiin kiinni, etteivät luisu pois ja sais nukkua hiukan pidempiä pätkiä ilman, ettei joutuis heräämään särkyyn ja asettelemaan niitä taas uudestaan. Neljättä raskautta en uskalla edes ajatella, silloin varmasti pitäis jo hommata alkuvaiheessa rollaattori, et pääsis liikkumaan.
Mutta vannomaan en mene, että lapsiluku on tämän jälkeen täysi, mieshän jo puhuu neljännestä välillä, mä nyt lähinnä olen aivan kauhusta jäykkänä, vaikka rakkaita nää lapset on ja mitään estettä en näe isolle perheelle, mutta nyt ei kyllä lähivuosina ehkä lisää lapsia tule. Hieman jännittää miten isommat lapset suhtautuu vauvaan, vanhimmasta, 4v4kk ei sillai tule mitään ongelmaa, kun odottaa kovasti vauvan syntymää ja et pääsis hoitamaan, mutta nuorempi, joka on lähes 2v10kk, kun vauva syntyy niin oikein pelottaa kyllä. Nyt jo komentelee yksivuotiasta serkkuaan niin ja meinaa kopata kiinni, taistelevat leluista ja on niin mustis sitten kaikesta, jos serkku saa liikaa huomiota. Ja pientä uhmaa on havaittavissa ja hän on vielä niiin isin tyttö, iskä antaa periksi kaikessa ja mulle sitten uhmaillaan ja kiukutellaan, kaikessa pistää hanttiin. Et kyllä koetellaan äidin pitkää pinnaa välillä jo nyt... :| Toisaalta ärsyttää, kun mies on lepsu kaikessa ja antaa periks, vaik mä yritän opettaa arjen ohella, et kaikki ei tuu tuosta vain ja jotain sääntöjä mitä jo voi noin pienelle yrittää laittaa, niin ei. Toinen puoltaa ne het ku selkäni käännän. |O Mutta ihana isä lapsille on silti, osallistunut kummankin vauva-ajassa niin paljon, ettei voi enempää pyytää ja osallistuu nytkin lastenhoitoon, eikä rilluttele eikä juo. Ihana mies kaikin puolin ja harmittaa välillä, kun tulee niin marmatettua väsyneenä ja kipeenä sitten hälle kaikesta, vaikkei toinen ole sitä ansainnut. Mutta onneks varmasti ymmärtää, et raskaudesta johtunee kaikki ja ei ota sitä niin pahalla.
Me ostettiin viime perjantaina uusi auto, tai meille uusi, mutta käytettyhän tuo ja ikää jo kymmenisen vuotta, mutta todella siisti ja hieno, 7-hengen tila-auto ja nyt on tilaa sitten reissata ja kaikki mahtuu hienosti mukaan. Tosi tyytyväisiä ollaan. =) Nyt päästään lastenkin kanssa päivisin liikkumaan, kun meillä on vielä toinen auto miehellä sitten, jolla ajelee työmatkat.
Mä olisin kanssa jo valmis nyytin hakuun. Kateeks käy niitä, jotka jo pienen ovat maailmaan saattaneet täällä ja koko ajan kuulee vauvauutisia muutenkin ympäriltä. Tämän viikon on alaselkää pakotellut ja kivuttomat supparit lisääntyneet, mutta muuten vointi onkin sama. Mä jo elättelen toiveita, et vauva syntyisi viikonloppuna, jo ihan sen takia ku miehellä on kolmen päivän vapaa. Ei tarttis niin miettiä noita lastenhoitojuttukaan, vaikkei niissä mitään ongelmaa ehkä tulekaan, kun kummatkin mummulat ovat nykyään ihan kivenheiton päässä meiltä ja appivanhemmilla ei ole muuta kuin aikaa, kun kummatkin ovat jo eläkkeellä. Mutta eipä tämä taida viikonlopuksi syntyä, kun aikaa tässä on reilut 2 viikkoa la:n, et toiveajattelua vaan. Mulle kyllä ennustaja silloin veikkas, et syntyis 27.9 ja toinen veikkas 22.10, et saa nähdä kumpiko menee lähemmäksi totuutta. Hirveätä ajatella, et pitäis kärvistellä tuonne lokakuulle noinkin pitkälle, argh! |O Ihan jo näiden liikumisongelmien takia alkaa masentaa, kun kaikki on jo niin vaivalloista ja lapsetkaan ei sitä ymmärrä et äiti on niin hidas ja ei jaksa enää niin touhuta.
Perjantaina pitäis lähteä ostoksille, mitään kummoisia enää ei tartte ostella, mutta muuten vaan mennään, kun miehelläkin on vapaata. Vauvalle oon pakannut jo tulovaatteet laukkuun ja itselle kanssa sairaalakassiin sain ostettua kaikki tarvittavat. Tänään ajattelin laitella vauvalle jo petiä valmiiks pinnasänkyyn, ainakin pestä peiton ja lakanat,saa sitten nähdä laitanko ne jo valmiiks tuonne, kun pölyttyyhän ne jos kauankin tässä joutuu odottelemaan pienen syntymää.
Hirveitä asioita täällä Suomessakin vaan tapahtuu, niinkuin eilinen siellä Kauhajoelle. Ei voi ymmärtää ja toivoo vaan moniin perheisiin nyt voimia, ei taida kellään olla oikeita sanoja lohduttaa siinä surussa. Maailma muuttuu ja pelottaa tulevaisuus, kun ajattelee et omat lapset joutuu kasvaa kaiken tän keskellä ja millaiseks elämä vaan muuttuu vuosien varrella. :'(
Mutta muillekin pitää jättää palstatilaa ja nälkä taas iski, joten jaksamisia kaikille ja hyviä vointeja! :hug:
Kielo81 ja 37+4
Mies lähti töihin kuuden maissa ja enhän mä enää saanut unta silmään. Kaikenlaiset asiat pyörii mielessä, kun sänkyyn kaatuu ja eihän se uni tule, ja jos viimein tulee niin sitten lapset just heräävät ja sitten on äiteellä tosi väsy, kiukkuinen olo lähes. Et parempi olla hereillä ja levätä jossain välissä päivällä jos suinkin mahdollista.
JOku tuossa taannoin kyseli millainen vointi on kolmatta tai neljättään odottavilla, no, meillehän tämä on kolmas ja tää raskaus on pahin ollut nyt, moneen viikkoon ei ole voinut pitkiä matkoja kävellä, kun niin kipeäks käy jalkoväli ja joka askeleella muutenkin tietää raskaana olevansa. Yöt menee monien tyynyjen kanssa nukkuessa ja välillä tehnyt mieli teipata ne reisiin kiinni, etteivät luisu pois ja sais nukkua hiukan pidempiä pätkiä ilman, ettei joutuis heräämään särkyyn ja asettelemaan niitä taas uudestaan. Neljättä raskautta en uskalla edes ajatella, silloin varmasti pitäis jo hommata alkuvaiheessa rollaattori, et pääsis liikkumaan.
Mutta vannomaan en mene, että lapsiluku on tämän jälkeen täysi, mieshän jo puhuu neljännestä välillä, mä nyt lähinnä olen aivan kauhusta jäykkänä, vaikka rakkaita nää lapset on ja mitään estettä en näe isolle perheelle, mutta nyt ei kyllä lähivuosina ehkä lisää lapsia tule. Hieman jännittää miten isommat lapset suhtautuu vauvaan, vanhimmasta, 4v4kk ei sillai tule mitään ongelmaa, kun odottaa kovasti vauvan syntymää ja et pääsis hoitamaan, mutta nuorempi, joka on lähes 2v10kk, kun vauva syntyy niin oikein pelottaa kyllä. Nyt jo komentelee yksivuotiasta serkkuaan niin ja meinaa kopata kiinni, taistelevat leluista ja on niin mustis sitten kaikesta, jos serkku saa liikaa huomiota. Ja pientä uhmaa on havaittavissa ja hän on vielä niiin isin tyttö, iskä antaa periksi kaikessa ja mulle sitten uhmaillaan ja kiukutellaan, kaikessa pistää hanttiin. Et kyllä koetellaan äidin pitkää pinnaa välillä jo nyt... :| Toisaalta ärsyttää, kun mies on lepsu kaikessa ja antaa periks, vaik mä yritän opettaa arjen ohella, et kaikki ei tuu tuosta vain ja jotain sääntöjä mitä jo voi noin pienelle yrittää laittaa, niin ei. Toinen puoltaa ne het ku selkäni käännän. |O Mutta ihana isä lapsille on silti, osallistunut kummankin vauva-ajassa niin paljon, ettei voi enempää pyytää ja osallistuu nytkin lastenhoitoon, eikä rilluttele eikä juo. Ihana mies kaikin puolin ja harmittaa välillä, kun tulee niin marmatettua väsyneenä ja kipeenä sitten hälle kaikesta, vaikkei toinen ole sitä ansainnut. Mutta onneks varmasti ymmärtää, et raskaudesta johtunee kaikki ja ei ota sitä niin pahalla. Me ostettiin viime perjantaina uusi auto, tai meille uusi, mutta käytettyhän tuo ja ikää jo kymmenisen vuotta, mutta todella siisti ja hieno, 7-hengen tila-auto ja nyt on tilaa sitten reissata ja kaikki mahtuu hienosti mukaan. Tosi tyytyväisiä ollaan. =) Nyt päästään lastenkin kanssa päivisin liikkumaan, kun meillä on vielä toinen auto miehellä sitten, jolla ajelee työmatkat.
Mä olisin kanssa jo valmis nyytin hakuun. Kateeks käy niitä, jotka jo pienen ovat maailmaan saattaneet täällä ja koko ajan kuulee vauvauutisia muutenkin ympäriltä. Tämän viikon on alaselkää pakotellut ja kivuttomat supparit lisääntyneet, mutta muuten vointi onkin sama. Mä jo elättelen toiveita, et vauva syntyisi viikonloppuna, jo ihan sen takia ku miehellä on kolmen päivän vapaa.
Ei tarttis niin miettiä noita lastenhoitojuttukaan, vaikkei niissä mitään ongelmaa ehkä tulekaan, kun kummatkin mummulat ovat nykyään ihan kivenheiton päässä meiltä ja appivanhemmilla ei ole muuta kuin aikaa, kun kummatkin ovat jo eläkkeellä. Mutta eipä tämä taida viikonlopuksi syntyä, kun aikaa tässä on reilut 2 viikkoa la:n, et toiveajattelua vaan. Mulle kyllä ennustaja silloin veikkas, et syntyis 27.9 ja toinen veikkas 22.10, et saa nähdä kumpiko menee lähemmäksi totuutta. Hirveätä ajatella, et pitäis kärvistellä tuonne lokakuulle noinkin pitkälle, argh! |O Ihan jo näiden liikumisongelmien takia alkaa masentaa, kun kaikki on jo niin vaivalloista ja lapsetkaan ei sitä ymmärrä et äiti on niin hidas ja ei jaksa enää niin touhuta. Perjantaina pitäis lähteä ostoksille, mitään kummoisia enää ei tartte ostella, mutta muuten vaan mennään, kun miehelläkin on vapaata. Vauvalle oon pakannut jo tulovaatteet laukkuun ja itselle kanssa sairaalakassiin sain ostettua kaikki tarvittavat. Tänään ajattelin laitella vauvalle jo petiä valmiiks pinnasänkyyn, ainakin pestä peiton ja lakanat,saa sitten nähdä laitanko ne jo valmiiks tuonne, kun pölyttyyhän ne jos kauankin tässä joutuu odottelemaan pienen syntymää.
Hirveitä asioita täällä Suomessakin vaan tapahtuu, niinkuin eilinen siellä Kauhajoelle. Ei voi ymmärtää ja toivoo vaan moniin perheisiin nyt voimia, ei taida kellään olla oikeita sanoja lohduttaa siinä surussa. Maailma muuttuu ja pelottaa tulevaisuus, kun ajattelee et omat lapset joutuu kasvaa kaiken tän keskellä ja millaiseks elämä vaan muuttuu vuosien varrella. :'(
Mutta muillekin pitää jättää palstatilaa ja nälkä taas iski, joten jaksamisia kaikille ja hyviä vointeja! :hug:
Kielo81 ja 37+4
