Meille syntyi pikku peikkopoika 12.9.2008. :heart:
Tänään päästiin kotiin.Synnytys tapahtui täällä Rovaniemellä.
Synnytys meni hyvin, kokonaisuudessaan se kesti 5h 46 min.
Josta ponnistusvaihetta oli tuo 46min.
Eli siis:
12.09.2008 klo: 11.01
syntyi poika raskausviikoilla: 35+5
paino: 3375 g
pituus: 49 cm
pisteet: 1 minutin jälkeen - 8 (jäntevyydestä)
5 minutin jälkeen - 9
Kaikki oli vauvalla hyvin, siksi olimma viikon sairaalassa kun vauvan bilirubini arvot nousivat
korkeiksi alkuviikosta. Niitä seurailtiin ja poika viettikin pari-kolme yötä sinivalokaapissa.
Keskoisuudesta ei mitään merkkejä.
Syö hyvin, oikea ahmatti!!!
Niin tosiaan, synnytys kertomusta vähän omakokemuksellani:
Vartin yli 4 aamulla heräsin perjantaina kun käänsin sängyssä kylkeä ja jotain lorahti housuihin. Unisena havahduin että "hei, mä pissasin sitten sänkyyn"
Kävelin vessaan. Ja pissahan tuli pöntölle sitten..
Nousin pöntöltä ja jotain lorahti taas, sellasta limaista ja vetistä ja lämmintä kirkasta.
Menin herättämään miestä ääni väristen, että "nyt mä vissiin synnytän" ja muistan hokeneeni kotoa sairaalalle "en halua sinne ouluun".
Sairaalassa oltiin n. viiden aikaan. Mut pistettiin käyrään ja kyseltiin vaatteiden kokoa jne.
Sitte alko supistella se tuntu sellaselta menkkajomotukselta. Olin tuolloin jo auki 3-4cm, että siksi mua ei laitettu ouluun koska en olisi ehitinyt enää saada puudutusta tms, kun sinne on se 300km noin.
Sitte siirryttiin synnytys saliin. Siellä makasin ja valitin sängyssä tovin, (aikoja en enää muista).
Sitten jossain vaiheessa supistukset muuttu ihan sietämättömiksi. Huusin kätilölle että
nyt kuule pungerran, tuli sontaa tai ei! (olin ajatellut nolona sitä että kakat tulee pöydälle).
|O Yritin käydä wc:ssä tyhjentämässä suoltani, mutta vauva painoi jo niin paljon tuolla jossain alhaalla että itkin kivuissani.
En saanut peräruisketta koska en pystynyt edes istumaan.
Sitten jossain vaiheessa tuli joku lääkäri, joka laittoi epiduraalin.
Se oli AIVAN hirveää!! Siis tuntu niinku selkärangan väleihin olis tungettu päänkokosia kuplia ja vielä tuntu sellane kuplinta.. Siinä huusin ja valitin ja hammastapurin itkien kuinka se sattui ja en saanut henkeä kunnolla ja oksetti kun kätilö väänsi mua ihan kippuraksi.
Kun se oli saatu laitettua, ne lohdutti että hienosti jaksoin olla liikkumatta.
Ennen epiduraalia kätilö laittoi mulle jonku tippaletkun käteen.
Epiduraalin jälkeen siihen laitettiin supistuksia lisäävää ainetta. Ja todella autto!
Eka supistuksia tuli 5 min välein, sitten 2,5 min välein, sitte 1min välein ja lopulta oliki enää 30 sekunnin välein.
Sitte kätilö sanoi että jos työnnättää (tuntu siltä ku jättikokonen paska ois tulossa!!!)
että työnnä vain.
No minähän pungersin ja vängersin naama punaisena.
Siinä ponnistelin sen 46 min, ja viimisellä kerroilla ku ponnistelin, niin se sattu ihan saakelisti!
Tuntu siltä niinku häpyluuta murrettais hiljaa rikki kuin tuoretta leipää keskeltä kahtia!! :kieh: Kipein vaihe oli kuitenkin se hetki, kun kätilö pyöritteli sormea mun välilihan ja vauvan pään välissä. Olin vannonu että en huuda/karju, mutta siinä viimisellä ponnistuksella huusin niin lujaa että itelläki korvissa humisi.
Kun vauva pullahti ulos, tuli epätodellinen olo. Tuijotin vain seinällä olevaa tulppaani taulua
ja tunsin kuinka tuskan hiki lähti kropasta ja tuli ihanan viileä olo.
Letti oli hiestä märkä, niinku oisin suihkussa käynyt!!
Vauva nostettiin rinnalle ja se oli ihana hetki, mutta olin vähän sekaisin etten oikein osannu itkeä enkä nauraa.
Mies oli ponnistus vaiheen ajan oven ulkopuolella koska halusin olla kätilön kanssa kahden.
Mies oli kuunnellut kun joka synnytys salista kuulu huutoa ja parkua
:wave: (sillo just 8 oli synnyttämässä samaan aikaan).
Sitten multa ommeltiin kätilön sanojen mukaan "lievä repeämä" (vaikka synnytys kertomuksessa lukee toisen asteen välilihan leikkaus!!!)
Se ompelu ei sattunu. Yhdessä kohtaa ei ollu puudusta niin tuntu kuin sääski ois pistäny mutta ei sen enempää.
Kävelin itse suihkuun ja koivet harottaen levältään koska välilihaa kiristi niin paljon, että tuntui kuin paska kikkare ois puristanu peräreikää
! Oli sekin näky!!!
Suihkussa pitelin seinistä koska epiduraalin ja syömättömyyden jäljiltä huippasi.
Sitte sain ruokaa synnytys salissa ja pullakahvit ukon kanssa.
Sitte mut kärrättiinki ylös 6 osastolle lepäämään. Nappasin 1g panadolin ja aloin nukkumaan.
Mieskin lähti kotiin nukkumaan, vauva meni vauvojen huoneeseen hoitoon.
Siitä sitte aloin hoitelemaan vierihoidossa vauvelia ne päivät jolloin se ei ollut sinivalohoidossa.. sairaalassa aluksi jännitin vaipan vaihtoa, ja pukemista ja vauvan käsittelyä, parin eka päivän jälkeen opettelin ihan yksin omassa rauhassa lastenhoitohuoneessa, sillon ku siellä ei ollut muita.
Nyt se menee melkein kuin vettä valaen!!
tosiaan, tuo oli sieltä täältä kertomus..en muista kaikkea, enkä jaksakaan kirjoittaa kaikkea.. ja pien varoituksen muoto!! Yöunet jää aika vähiin aluksi, ainaki mulla.
mutta NUKKUKAA ne eka päivät ku voitte, sillo ku vauva ei oo vierihoidossa. Minähän en nukkunut ja podin kaksi päivää kamalaa migreeniä ja sen lomassa yritin hoitaa vauvaa.
|O onneksi viime yön se sai olla siellä hoitajien kans missä muutki vauvat oli, että sain nukkua..
Alapää on vielä vähän hellänä, (tuskin ketään nyt liiemin kiinnostaa mutta kuiten..)
Istuminen on vielä tietyillä tuoleilla kuten kovat puiset tuolit niin hieman hankalaa, muttei muuten. Kuulema paraneepi tuo leikkaushaava paremin ku lämpillä suihkuttelee päivittäin ja monesti. Ja ottaa kipulääkettä vaikkei paljon särkisikään.
PS: PISSAAMINEN EKA PÄIVINÄ ON IHAN SIETÄMÄTTÖMÄN TUNTOSTA! kirvelee, ja sun kroppa jännittyy niin että se pissaaminen vie sen 20min.. ainaki mulla mutta siitäki selviää kirvelystä siis kun samalla suihkuttelee käsisuihkulla. Auttaa tosi paljon!!
:hug: EKa päivät olin tosi sad. ja itkuki tuli herkästi, esim ku katoin ikkunasta ja näin komean ruskan metsässä ni märisin sitä! mutta kyllä se siitä..
Nyt synnytyksen jälkeen olo on mitä mainioin!!
Ja maitoa tulee liikaakin, pitää hommata rintapumppu.. mitä pumppua suosittelette?
niin ja en oo vielä ehtiny lukia mitä ootte kirjotellu.. nyt lueskeleen ku poikaki nukkuu..
Niin ja ei se synnytys nyt niin kauhea kokemus ole loppupeleissä,näin ku jälkikäteen ajattelee!!
MÄ ARVASIN ETTÄ JOKU NÄKEE JOSSAIN ETTÄ OON SYNNYTTÄNY! KYTTÄÄJÄT :kieh: ..EN OO VIHAINEN..
KIITOS KAIKILLE ONNITTELUISTA!!! :flower: :heart: