Moi!
Meille syntyi tyttö 5.10.2009 klo 01.14. Paino 3705 g ja 52 cm. Rv 39+4.
Minullahan on ollut monen monta kuukautta ennakoivia (myös kovia supistuksia) ja niiden vuoksi olen ollut vuodenlevossa pienen aikaa ja käynyt synnärillä kaksi kertaa. Ennen synnytystä oli kaksi päivää tyyntä supistuksien suhteen TYYNTÄ ENNEN MYRSKYÄ.
Synnytys:
Ensimmäinen supistus la 4.10.2008 klo 18.45 ja heti tiesin, että nyt tuli synnytyssupistus. Näitä supistuksia jatkuin alle tunnin 15 minuutin välein kunnes tiheentyi 6-8 minuutin välein tuleviksi. Siinä vaiheessa sanoin miehelle, että soitan synnärille ja lähdetään sinne.
Olimme synnärille muistaakseni yhdeksän jälkeen. Olin ensiksi tarkkailuhuoneessa käyrillä n 45 min. Supistukset olivat jo melko kovia, mut eivät mahdottomia. Kätilöltä toivoin saavani peräruiskeen, muita toivomuksia ei ollut. Käyrien jälkeen kätilö tarkisti tilanteen, olin 3 cm auki.
Siirryimme siinä vaiheessa synnytyssaliin. Kätilö antoi ruiskeen, menin suihkuun, jossa viihdyinkin jonkin tovin. Suinkussa olessa supistukset kovenivat, mutta lämmin suihku helpotti suunnattomasta.
Kun tulin suihkusta, menin hetkeksi sängylle. Levossa supistukset tuntuivat huomattavasti kipeämmiltä, joten pakotin itseni taas uudemman kerran ylös. Heijailin itseäni puolelta toiselle. Kätilöharjoittelija toi minulle jumppapallon, jonka päälle röjähdin istumaan ja pomppimaan.
Pomppiminen ja heijaaminen pallon päällä supistusten aikana oli rentouttavaa. Jossakin vaiheessa menin taasen lämpöiseen suihkuun helpottamaan kipuja, ja sieltä tullessa kätilö ja kätilöharjoittelija tarkistivat tilanteen. Olin auki 8 cm, mutta vesiä ei ollut tullut. Kätilö kysyi, puhkaistaanko kalvot, ja sehän sopi minulle n. klo 00.15.
Vaikka kalvot puhkaistiin ei aukeaminen edistynyt sängyllä maatessa elikkäs ei muuta kuin ylös sängystä. Kolmen supistuksen ajan seison heijaten itseäni, ja takaisin sänkyyn. Olin auennut lähes auki, pieni lipare edessä, joka lähti pois seuraavan supistuksen aikana kätilön avustuksella.
Ponnituslupa:Sain luvan ponnistaa, jeejee.
Kätilöharjoittelija avusti tytön pihalle, minun ponnistaessa. En muista tarkkaa ponnitusaikaa olisikohan ollut jotain 8 min. Pään tuleminen otti tällä kertaa kipeämpää kuin kahdella aiemmalla kerralla, johtuen varmaankin siitä, että nyt on jo aiemmista raskauksista syntyneitä arpikudoksia ja nehän ei veny niin paljon kuin terve kudos.
Pään saatuani pihalle, oli minun osuus hoidettu ja kätilöharjoittelija hoiti kätilön neuvojen saattelemana olkapäät ja loput tytöstä pihalle.
Tyttö nostettiin vatsalleni ja niin unohtuivat kivut. Toki vielä istukka oli tulematta ja tikit laittamatta, mutta itse lahja oli jo käsillä
Synnytys summarum: Kipeitä ne supparit ovat/olivat, mut mulla auttoi niiden kestäminen kun seurasin supparin kestoja kellosta. Osasi arvioida supparin lopun, kesto oli aina reilun minuutin. Jotenkin kesti kivun ilman lääkkeitä, kun tiesi että kyllä se loppuu ja palkinto on edessä "kärsimyksestä"...
Eli en saanut/ottanut tälläkään kertaa kipulääkityksiä ja hengissä ollaan. Toki olisin ottanut, jos olisi siltä tuntunut. Minulle riitti suihku, jumppapallo ja miehen ihana huumori, jota riitti synnytyksen loppuun asti.
Kätilökin ennen ponnistusvaihetta totesi, että harvoin ennen ponnistusta vielä uskaltaa heittaa tsoukkia ja hymyillä, mutta näillä mentiin ja nyt nautitaan kotona kahden pojan ja yhden tytön arjesta.
Synntyksen kokonaiskesto oli 6 h 51 min.
Minulle pitkä synntys, aiemmat oli 4 h ja 3 h, mut eikös me naiset anneta aina vähän odottaa.
-Kuusis76-
Ps. Jälkisupparit olivat kyl nyt kolmannella kertaa aivan hervottomia. Ensimmäisenä yönä en saanut niiden takia nukuttua ja jouduinkin ottamaan särkytabletteja. Mut nekin helpotti jo seuraavana päivänä.
