Onnea vauvan syliin saaneille, ainakin
Silleri, Siiri, Liina, Ulpulummukka ja
mammatuu! (meniköhän noi oikein.....?)
Ja kiitos onnitteluista! :flower:
Synnytystarinaa tulin kirjottamaan, jos se jotain kiinnostaa.
Meidän Muru syntyi siis toissa lauantaina viikoilla 37+1. Edellisenä iltana menin nukkumaan täysin tietämättömänä että seuraavana aamuna sylissä olisi jo pikkuinen. Jonkin verran oli illan ja alkuyön aikana semmosia menkkakipumaisia supistuksia, joita oli ollut silloin tällöin jo pitemmän aikaa, joten en niistä sen kummempaa aatellut. Olin kuitenkin niiden takia hereillä, ja klo 1.50 sängyssä maatessa tunsin että nyt meni
lapsivettä. Nousin tosi nopeesti ylös ja menin vessaan, ja pönttöön lirahti lisää. Aina makuulle mennessä tuntu, että lirahteli sitä vettä siteeseen. Soitin sitten synnärille, ja sanoivat että 6 tunnin kuluessa vesien menosta pitää tulla näytille, että Tule sitten aamulla jos siihen asti kotona pärjäät. No siinä vaiheessa ei oikein ollu ees supistuksia, mutta klo 2.30 ne sitten toden teolla alkoi! Ja voin sanoa, että niistä ei voi erehtyä, täysin erilaiset ja TODELLA PALJON KIVULIAAMMAT kuin ne ennakoivat, ainakin mitä mulla oli ollu. Aluksi niitä tuli 10-12 min välein, ja oli todella kipeitä. Aattelin että meen aina supistuksen ajaks suihkuun, kun moni oli sitä suositellut, ja meninkin. Tunnin kuluttua suppareiden alkamisesta niitä rupeskin kuitenkin yhtäkkiä tulemaan 2-3 min välein siten, että en päässy enää suihkusta pois! Kuume vesi kyllä autto kipuun, mutta kun yritti tulla suihkusta ulos, alkoi seuraava suppari heti perään, eikä auttanu kun mennä samantien takaisin veden alle! Klo 3.30 sanoin miehelle että nyt ajat auton etuoven eteen, mun ei auta kun juosta täältä nopeasti siihen autoon, tai muuten mä synnytän tänne. Sit mentiin nopeesti synnärille, onneks meiltä ei oo sinne kun 5 min matka. Aika, joka kätilöltä meni tulla avaamaan ovi meille kun soitettiin kelloa tuntu IKUISUUDELTA. Ikinä en oo niin kipee ollut. Kätilö käski sitten antaa pissanäytteen, eikä siitäkään meinannut tulla kivun vuoksi mitään. Sitten yritettiin ottaa vauvalta käyrää, eikä sekään onnistunut, kun en voinu olla hetkeäkään paikoillaan. Sen vuoksi varmaan sykkeet oli harvat ja kuulu huonosti, ja kätilö sanokin mulle että Varaudu ihan kaikkeen, jopa hätäsektioon. Kutsu sitten lääkärin kattomaan tilannetta, joka kuitenkin totes että se KTG oli täysin normaali...Samalla todettiin että olin 4 cm auki ja suoraan saliin. Se muutama minuutti mikä meni siihen että mentiin saliin ja synnytyssalin kätilö tuli sinne valmistelemaan mua tuntu taas ikuisuudelta. Pyysin itku kurkussa kivunlievitystä, ja sanoin että haluan epiduraalin jos se vaan on mahdollista. Anestesialääkäri tulikin paikalle ja viiden aikaan
sain epiduraalin, ja siitä alkoi TAIVAS. puudutus vei kaikki kivut, kattelin vaan hymyssä suin siinä makoillessa käyrältä että Jaahas, nyt näyttää supistavan, mutta enpähän tunne sitä
Se oli jotain todella ihmeellistä. Miehen kanssa vaan juteltiin ja ooteltiin, että mitähän tässä seuraavaks tapahtuu. Aurinko nousi ja katottiin kun ihanin syyspäivä oli alkamassa. Kaheksalta aamulla vuoro oli kätilöillä vaihtunut ja uusi kätilö tuli tarkastamaan tilannetta. Aattelin, että epiduraali on varmaan vienyt supistuksiltakin tehot ja synnytys varmaan pitkittyy sen vuoksi, mutta mitä vielä! Olinkin sitten jo täysin auki, kohdunsuu oli avautunut itekseen enkä mä tuntenut mitään kun epiduraali vei kivut. Sit laitettiin tippa kiinni ja ruvettiin oottamaan ponnistamisen tarvetta. Puol yheksältä sitten alettiin ponnistamaan, ja se nyt sitten oli taas tuskaa. Kun olin tunnin ponnistanut, olin aivan poikki, tuntu että kätilöt vaan koko ajan hokee että Se on ihan lähellä, enää hetki, Ihan vähästä vaan kiinni.....Musta tuntu että se ei edennyt yhtään!! |O Kätilö sanoi sitten, että jos ei muutamalla seuraavalla supistuksella synny, soitetaan lääkärille. Mun voimat oli kuitenkin niin lopussa että se soitettiin heti, ja synnytystä päätettiin avustaa imukupilla. Muru syntyi sitten yhdellä supistuksella ns. nostokupilla, eli vaan vähän tartti kupilla auttaa. Siinä vaiheessa tajusin miten vähästä se ois ollu kiinni, mutta voimat oli niin lopussa että en enää millään jaksanut ite loppuun asti. Kaiken kaikkiaan ponnistusvaihe kesti 1h9min. Muru syntyi klo 9.39...Mutta se tunne, kun Murun sai masun päälle.....! :heart: Siihen loppu kaikki tuska ja kipu ja murhe, sen jälkeen kaikki muu unohtu. Miehen kanssa vaan ihasteltiin murua, ja vasta jälkikäteen tajusin, että kätilöillä oli täysi työ saada istukka irtoamaan, ei meinannut tulla itekseen, ja piti pistää tippa tehostamaan sen tuloa, ja just kun olivat harkitsemassa saliin menoa ja istukan käsin irrotusta, se onneksi irtosi. Imukupin takia tehtiin episiotomia, ja lisäksi limakalvoille tuli muutama pintanaarmu. Ne alkavat olla jo parantuneet......
Sairaalassa meni viikko kaikkineen, kun 2 vrk iässä murulla todettiin keltaisuutta ja kohonneet Bilirubiinit, ja muru joutui sinivalohoitoon ensin vuorokaudeksi. Arvot ei kuitenkaan pysyneet, ja sitten oltiin vielä toinen vrk valossa. Se oli äidille tosi tuskaa, vaikka eihän muru siitä kärsinyt, mutta kyllä mä itkin hormoneissani huolesta suunniltani varsinkin sen ekan yön, kun kattelin vaan murua siinä lämpökaapissa. Pieni oli niin reppana...... :'( Perjantaina arvot kuintenkin lähtivät jo itsekseenkin laskemaan ja päästiin kotiin.
Nyt on muutama päivä mennyt vauva-arkea opetellessa. Väsymys on suunnaton, mutta pienetkin unet aina välillä auttavat kummasti. Maitoa tulee, välillä sairaalassa tuli jopa niin että muutamia desejä päivässä jäi yli. Nyt ei oo pariin päivään tarvinnut enää pumpata, mutta ilmeisesti juuri Murun tarpeisiin riittää. Ja nyt kun edellisestä imetyksestä on 2 tuntia aikaa, alkaa rinnat taas olemaan arat. Sairaalassa rinnat oli niin pinkeet, että pelkäsin oikeesti rintatulehdusta, nyt pelko on enemmänkin että toivottavasti maidon tulo ei tästä enempää vähene, että murulle riittää....Oonkin miettinyt, että
JOS PUMPPAA RINTOJA, ylläpitääkö se runsasta maidontuloa entisestään? Eli jos säännöllisesti pumppaisin pois sen, mitä muru ei syö, stimuloisko se maidontuloa entistä enemmän? Tietääkö kukaan?
Tosta imetysasiasta, meillä synnärillä myös vauvaa kehoitettiin syöttämään 3-4 tunnin välein, ja valohoidossa olevilla se 3 h oli ehdoton maksimiväli. Lisämaitoa meidän muru taisi saada muutaman kerran alussa, kun oma maidontuotto ei vielä ollu käynnissä. Mutta kysyivät kyllä, haluanko antaa lisämaitoa, väkisin eivät tuoneet. Itse koen hankala arvioida,
milloin vauva on saanut tarpeeksi maitoa, kun imemisen kesto ainakin meillä vaihtelee tosi paljon, voi olla 10min-tunti, ja kaikkea siltä väliltä.
Mistä sitten tietää, riittääkö esim se 10 min imeminen?? :ashamed: Välillä pelko, että vauva ei saa tarpeeksi maitoa, jos vaan tuon 10 min imee ja samantien nukahtaa tissille. Toisella kerralla saattaa sitten imeä sen tunnin ajan rintaa. Kun itsekin on kovin väsynyt, tuntuu tämmönenkin asia tosi isolta huolelta välillä. Oon vaan yrittänyt ajatella, että kunhan on hereillä ollessa virkeä ja syö ees useimmilla syötöillä vähintään vartin niin kaipa se riittää....Mutta todellakin syötän vähintään sen 4 tunnin välein, vaikka pitäis välillä vauvaa herättääkin, en vaan uskalla pitää pitempiä välejä....Onneksi keskiviikkona on neuvola, niin saa nähän onko paino noussut ja miten, ja muutenkin kysyttyä neuvolasta vinkkejä..
Oho, tulipa tilitys......Ei varmaan kukaan jaksanut lukea.
Nyt murua taas syöttämään! :wave:
Niin, ja voimia kaikille, jotka kärvistelevät synnytystä odottaen tai muiden vaivojen vuoksi :hug: Ja
Angel Eyesille tsemppiä!
Kirppiina ja Pätkä 9 vrk :flower: