Katiapatia Ulkonäköpaineita mulla ei ole ollut raskauden aikana, kun ekasta raskaudestakaan ei tullut mitään pysyviä ulkonäkömuutoksia.. onhan mulla vähän turvonnut olo, mutta se helpottaa viimeistään syksyllä Vaatteiden osaltakin on kiva, kun voi kulkea tavallisissa 38/40 kokoisissakin vaatteissa, oma koko on sitä 36/38 luokkaa normaalisti.
Alun pahoinvointi sinne reilu rv14 asti oli hirveää. Sitten mahavaivat eli se krooninen suolistotulehdus ja sen myötä huoli, syntyykö vauva ennenaikojaan. Nyt kuitenkin starttaa rv28 joten se huoli on helpottanut Mulla on kuitenkin sellainen tunne, että tämäkin vauva syntyy ennen la, kuten esikoinenkin, ajattelin synnyttää syyskuun puolivälin jälkeen
Ja nämä vihlovat alapääjomotukset, joita tulee välillä pelkästään imuroidessakin tms lyhyt aika seisten ollessa, ovat epämiellyttäviä. Olen kuitenkin onnekas, kun mitään kolotuksia ei tunnu istuessa tms. Autoilu tosin on rajoitettua, joten pitemmät reissut on saanut jättää suunnittelematta kun tiukkaa tekee jo kauppamatkatkin eli niillä alkaa myös kolottaa ja jomottaa paikkoja.
Ihanaa on tietysti vauvan odotus, esikoinen täyttää 2v ensi kuussa ja on niin helppo hoitoinen lukuunottamatta uhmakohtauksia, niin sitä jo innolla odottaa että pääsee vauvaa sylittelemään paljon (esikoinenkaan kun ei enää koko ajan halua äitin sylissä olla, heh) ja hoivailemaan pientä, pääsee katsomaan niitä vauvan kehityshetkiä kun toinen oppii kääntymään, ryömimään, konttaamaan, nauramaan.. :heart:
Esikoinen on pistänyt merkille äitin ison mahan, yhtenä päivänä puin päälleni ja hetken peilasin peilin edessä mahaa, jonka jälkeen tyttö pullautti oman mahansa pitkälle eteen ja lähti kävelemään
rv28
Alun pahoinvointi sinne reilu rv14 asti oli hirveää. Sitten mahavaivat eli se krooninen suolistotulehdus ja sen myötä huoli, syntyykö vauva ennenaikojaan. Nyt kuitenkin starttaa rv28 joten se huoli on helpottanut Mulla on kuitenkin sellainen tunne, että tämäkin vauva syntyy ennen la, kuten esikoinenkin, ajattelin synnyttää syyskuun puolivälin jälkeen
Ja nämä vihlovat alapääjomotukset, joita tulee välillä pelkästään imuroidessakin tms lyhyt aika seisten ollessa, ovat epämiellyttäviä. Olen kuitenkin onnekas, kun mitään kolotuksia ei tunnu istuessa tms. Autoilu tosin on rajoitettua, joten pitemmät reissut on saanut jättää suunnittelematta kun tiukkaa tekee jo kauppamatkatkin eli niillä alkaa myös kolottaa ja jomottaa paikkoja.
Ihanaa on tietysti vauvan odotus, esikoinen täyttää 2v ensi kuussa ja on niin helppo hoitoinen lukuunottamatta uhmakohtauksia, niin sitä jo innolla odottaa että pääsee vauvaa sylittelemään paljon (esikoinenkaan kun ei enää koko ajan halua äitin sylissä olla, heh) ja hoivailemaan pientä, pääsee katsomaan niitä vauvan kehityshetkiä kun toinen oppii kääntymään, ryömimään, konttaamaan, nauramaan.. :heart:
Esikoinen on pistänyt merkille äitin ison mahan, yhtenä päivänä puin päälleni ja hetken peilasin peilin edessä mahaa, jonka jälkeen tyttö pullautti oman mahansa pitkälle eteen ja lähti kävelemään
rv28