Ellamae mikä tilanne???
MeaMinnis tervetuloa!
rontti1 voi jännitystä... Tulehan kertoilemaan lisää!
Macy Gray olen eilisestä saakka aamulla oikein kiiruhtanut koneelle lukemaan kuulumisia sydän pamppailen ja jännityksessä eläen. Harmi, kun tilanne on vieläkin avoin, ja olo surkea. Varmaan siitä ammattilaisen kanssa juttelemisesta voisi olla apua omien tuntemusten ja ajatusten selvittämisessä. On kyllä varmasti raskasta käydä asioita yksin läpi. Itsestänikin tuntuu kuukausi kuukaudelta, että tuota pettymyksen vauvakuumeiselle miehelleni, vaikka hän ei pettymystään minua kohtaan osoitakaan, vaan harmistumista siitä, kun vauvaa ei ole vielä(kään) tulossa. Mutta ihana tuo tähdenlentojuttu, itsellä samanlainen "kokemus" elokuun lopulta ja toivoahan sitä piti
Vielä ei ole vaan toive toteutunut. Mielenkiinnosta vielä kysäisen, että saitko nyt muuten lopetettua sen tupakanpolton, kun aiemmin kerroit, että ei ole yhtään maistunut?
Täällä tänään
kp 1, kierto oli tällä kertaa 38 päivää (viimeksi 40) ja luteaalivaihe 7 päivää (viimeksi 8),
yk7.
Itkuhan siinä piti tirauttaa salassa tyttöä pihalla nukuttaessa. Harmittaa todella raskaasti, sillä koska tunsin ovulaation ensimmäistä kertaa oikein kunnolla, ja ovistestikin oli selvä vahva plussa, ajattelin sen olevan hyvä enne (tyyliin jos en olekaan ovuloinut kunnolla aiemmin, ja luteaalivaihe jäänyt sen takia lyhyeksi tms.). Raskautumistuntemuksia ei kyllä ole ollut kp 5 menkkajomotteluita lukuunottamatta, joita varovasti toivoin - jälleen kerran - hedelmöittyneen munasolun kiinnittymiskivuiksi. Pari viikkoa, niin pääsen lääkärille juttelemaan. Mutta on tosi lyöty olo. :/