Mulla siis alko lauantai sunnuntai välisenä yönä supistella siinä kahentoista aikaan. Sellaista menkkmaista kipua alavatsassa ja selässä, mutta taukoa oli puolituntia. En kuitenkaan osannut nukkua, vaan mietin ja mietin.... Puoli kahdelta aloin sitten tosiaan kellottamaan ja siitä puoli kolmeen saakka supistuksia tuli noin kymmenen minuutin välein. Ne oli täysin siedettäviä suppareita. Suppareitten välissä laitoin kämppää kuntoon lapsenvahdille(eli tiskasin tiskit, petasin pedin, laitoin lasten päivävaatteet valmiiksi...) Kolmelta herättettiin naapuri lasten vahdiksi ja puol neljältä taidettiin olla TAYS:ssa. Tässä vaiheessa suppareita tuli ehkä taas harvemminkin kuin 10min välein, mutta kaksi aiempaa synnytystä on ollut suht nopeita ja kaikki sanoo, et ne vaan nopeutuu, niin en sit uskaltanu jäädä enää kotiin. Synnytysvastaanotossa kohdunkaula oli hävinnyt kokonaan ja olin 2cm auki(2cm olin auki jo torstaina äippäpolilla, mutta tuo kohdunkaula oli uus juttu). Saliin pääsimme ehkä neljän aikoihin. Aluksi keinun keinutuolissa ja kuuntelin musiikkia. Noin viideltä menin ammeeseen, mikä on muuten ihan vitsi TAYS:ssa!!! Oli vaihtunut sitten viime synnytysteni jäljiltä. Kätilökin sanoi, että on ihan vitsi, mutta ainahan sitä voi kokeilla(tää kätilö oli huippu!). Jos olin ammeessa kontillani(olen 176cm pitkä), niin selkäni ei peittynyt vedellä! Pystyin kuitenkin istumaan muutamassa eri asennossa, ja näin supistusten tullessa lämmöstä oli apua. Ainut miinus oli tosiaan se, ettei hartiat olleet supistusten aikana veden alla, jotta olisin voinut rentouttaa ne paremmin. Olin ehkä tunnin ammeessa ja sit alkoi tulla tosi kivuliaita suppareita tiheämpään. Siis ehkä vaille kuusi alkaen. Nousin välillä sieltä ylös ja koetin keinutuolia(ei todellakaan enää!!!), Menin sängylle puoli istuvaan asentoon ja otin siinä suppareita vastaan samalla miestäni kädestä puristaen. Mä oikein painoin kynteni hänen kämmeniinsä, siitä sai jotenkin virtaa, onneks ei jääny raapimisjälkiä
Mut saipahan mieskin tuntea jotain nahoissaan
Seittemältä tehtiin sisätutkimus ja olin reilut 4cm auki. Epätoivo iski! Pyysin kohdunkaula puudutteen ja kalvojen puhkasua. Kävin ensin kuitenkin vielä ammeessa oleilemassa reilun vartin ja puoli kasin jälkeen sain tuon kohdunkaulan puudutteen ja samalla kalvot puhkaistiin. Olin tuolloin 5,5cm auki. Loopuajan olin kyljellään sängyllä. Loput supistukset oli sitten jo MEGA kivuliaita(mut näin jälkikäteen kun katsoo, niin eihän tuosta mennyt kuin 1h 10min vauvan syntymiseen ja kohdun suu aukeni tuossa ajassa siis 5,5cm-->10cm) Raavin siis miestäni, otin ilokaasua ja kätilö painoi erittäin lämmintä geelipussia todella voimakkaasti supistuksen aikana selkääni ja teki sellaista pyörivää liikettä. Kätilö teki näin ehkä kolmen supistuksen aikana(onneksi ei jättänyt yhteen.,..) siitä oli todella iso apu! Mies otti sitten ohjat käsiinsä, mutta ei löytänyt niin hyvin paikkaa tietenkään, mutta kyllä siitäkin apua oli. Mies ehti yhden supparin verran geelipussia käsitellä ja sit huusin, et PAINA SITÄ NAPPIA TÄÄ TULEE. Meni kaksi minuuttia ja pikku nyytti oli maailmassa. Istukkakin syntyi tällä kertaa ihan normaalisti. Tällä kertaa selvisin ilman repeämiä, tai yhden/kaksi tikkiä joutui laittamaan ilmeisesti, mut nekin meni ilokaasun voimalla, vaikka mä sanoin, et ihan OIKEESTI nyt sattuu. Mut kätilö oli vissiin koko ajan sitä mieltä, et kyl tää riittää, ettei tähän tarvii ees tikkejä, ai no pulppuaa se kuitenkin vielä, no laitetaan vielä yks..ja eikun ilokaasua. Olisin todellakin siinä vaiheessa kaivannut alapäähän kunnon puudutuksen. Ei se sessio varmaankaan muutamaa minuuttia kauempaa kuitenkaan kestänyt ja suihkun jälkeen istahtaa rojahdin keinutuoliin. Minkään aiemman synnytyksen jälkeen en ole voinut istua samana päivänä!
Sunnuntain olin todella väsynyt, koska olin valvonut koko edellisen yön. Lisäksi pikku herra nautiskelee tissiä yöllä neljän tunnin ajan tahdilla tissiä, pieruja, tissiä, ehkä 10min unta, röyhtäytys, pieruja, tissiä, röyhtäisyjä, 10min unta, tissiä, jne. Nukkuu sitten kuin murmeli aamu viiden jälkeen. Eli sit syö 2-3tunnin välein. Aamupäivät siis nukkuu. Viime yönkin valvoin neljään ennkuin pääsin itse nukkumaan! Lastenlääkäri on jo tsekannu pikku herran ja kaikki kunnossa kotiin pääsyä varten. Bilirubiini arvot on jyrkässä nousussa ja kun mun kaks aiempaa lastakin ovat olleet keltaisia, niin tälläkin on suurempi riski kellastua. Tämän vuoksi olemme vielä osastolla, mutta valohoitoon ei oo vielä menty. Mulla ei oo täällä ollu aiemmin netti käytössä, niin päivitys viivästyi aika paljon
TAYSiin tulijoille tiedoksi, et viime to-ti tääl on ollu kauheeta ruuhkaa. Käytäviä myöten kakkos osastot täynnä, mä en ees päässy niille osastoille vaan oon täällä nelosella, kun ei mahtunu muualle! Eli ihan hyvä, jos ette vielä ole saapuneet
Sellainen tieto vielä päivitykseen, että
syntyi rv 38+5