Huomenta odottajat!
Täällä flunssailtu koko perhe nyt kunnolla. Alkuviikon sairasti poika, loppuviikon mies ja nyt viikonlopun minä. Jospa taas hetkeksi olisi sairastelut tältä tuvalta ohi. Eilinen meni miulla ihan täysin nukkuessa: en tiedä johtuiko raskaudesta, vai flunssasta vai kenties molemmista, mutta aamulla kun heräsin yhdeksältä, olin kymmeneltä jo uudestaan päiväunilla, kahdeltatoista heräsin vähän syömään ja katsomaan telkkaria, kun siihen nukahdin taas ja viideltä heräsin. Yöunillekin menin jo ennen yhtätoista ja nyt yhdeksältä heräsin oikein virkeänä ja terveen oloisena!!! :O Vaan tämän päivän yritän ottaa vielä rennosti, ettei mitään jälkitauteja vaan iske...
Lähipiiristä olitte keskustelleet, meillä minun vanhemmat (äiti ja isäpuoli) asuu 15 km päässä, ja ovat kyllä tosi paljon meitä auttaneet aina kun pystyneet. Kuitenkin molemmat vielä työelämässä, niin sillä "rajoituksella". Miun isä ja äitipuoli asuvat aika kaukana ja siitä syystä heitä tulee vähemmän nähtyä, eivätkä sillä tavalla ole meidän elämässä mukana. Mutta kyllä heiltäkin varmasti lastenhoitoapua saisi jos olisi tarvetta (ovat vielä kyllä työelämässä hekin). Miehen vanhemmat asuvat n.100km päässä ja eläkeläisinä heillä aikaa olla lastenlasten kanssa. Poika onkin heillä jokusen kerran ollut yökylässä näiden kahden vuoden aikana ja nyt ensi viikonloppuna on ehkä menossa myös. Tädit ja sedät on kaikki käytettävissä myös, mutta nämä isovanhemmat ovat olleet niin osallistuvia, ettei heitä oo tarvinnu kyllä lastenhoitoavulla kiusata Mutta meillä siis lähipiiri on kyllä tiivis ja ihanan osallistuva.
Seulontoihin ajateltiin osallistua. Miulla ei mitään erityislapsia vastaan ole, ja voihan niitä kehitysvammoja tulla vaikka ultrissa kaikki hyvin, mutta ennen kaikkea se, että saa aikaa varautua ja valmistautua ajatukseen erityislapsesta. Toki joskus noissa seuloissa vielä paljastuu sellaisia vammoja, joiden takia ei pienen elämä olisi elinkelpoista ollenkaan, on mielestäni silloin parempi, että niin äidin mielenterveyden kannalta, kuin pienen kärsimysten kannalta, että odotus päätetään siihen, eikä päästetä enää pidemmälle.
Oireeton on tämäkin raskaus vielä tässä vaiheessa. Vaan samalla kaavalla mennään kuin keskenmenneen raskaudenkin kanssa ja oireita alkaa esiintyä tuossa viikon, parin päästä. Silloin pahoinvointi alkoi 6+1, esikosta viikon aiemmin. Tissitkään ei oo vielä huomanneet raskautta, toivottavasti kohta alkaa ees niissä tuntumaan, että alkaisi ees vähän konkretisoitumaan tämä odotus.
DsariaL ja pieni rv 4+2
Täällä flunssailtu koko perhe nyt kunnolla. Alkuviikon sairasti poika, loppuviikon mies ja nyt viikonlopun minä. Jospa taas hetkeksi olisi sairastelut tältä tuvalta ohi. Eilinen meni miulla ihan täysin nukkuessa: en tiedä johtuiko raskaudesta, vai flunssasta vai kenties molemmista, mutta aamulla kun heräsin yhdeksältä, olin kymmeneltä jo uudestaan päiväunilla, kahdeltatoista heräsin vähän syömään ja katsomaan telkkaria, kun siihen nukahdin taas ja viideltä heräsin. Yöunillekin menin jo ennen yhtätoista ja nyt yhdeksältä heräsin oikein virkeänä ja terveen oloisena!!! :O Vaan tämän päivän yritän ottaa vielä rennosti, ettei mitään jälkitauteja vaan iske...
Lähipiiristä olitte keskustelleet, meillä minun vanhemmat (äiti ja isäpuoli) asuu 15 km päässä, ja ovat kyllä tosi paljon meitä auttaneet aina kun pystyneet. Kuitenkin molemmat vielä työelämässä, niin sillä "rajoituksella". Miun isä ja äitipuoli asuvat aika kaukana ja siitä syystä heitä tulee vähemmän nähtyä, eivätkä sillä tavalla ole meidän elämässä mukana. Mutta kyllä heiltäkin varmasti lastenhoitoapua saisi jos olisi tarvetta (ovat vielä kyllä työelämässä hekin). Miehen vanhemmat asuvat n.100km päässä ja eläkeläisinä heillä aikaa olla lastenlasten kanssa. Poika onkin heillä jokusen kerran ollut yökylässä näiden kahden vuoden aikana ja nyt ensi viikonloppuna on ehkä menossa myös. Tädit ja sedät on kaikki käytettävissä myös, mutta nämä isovanhemmat ovat olleet niin osallistuvia, ettei heitä oo tarvinnu kyllä lastenhoitoavulla kiusata Mutta meillä siis lähipiiri on kyllä tiivis ja ihanan osallistuva.
Seulontoihin ajateltiin osallistua. Miulla ei mitään erityislapsia vastaan ole, ja voihan niitä kehitysvammoja tulla vaikka ultrissa kaikki hyvin, mutta ennen kaikkea se, että saa aikaa varautua ja valmistautua ajatukseen erityislapsesta. Toki joskus noissa seuloissa vielä paljastuu sellaisia vammoja, joiden takia ei pienen elämä olisi elinkelpoista ollenkaan, on mielestäni silloin parempi, että niin äidin mielenterveyden kannalta, kuin pienen kärsimysten kannalta, että odotus päätetään siihen, eikä päästetä enää pidemmälle.
Oireeton on tämäkin raskaus vielä tässä vaiheessa. Vaan samalla kaavalla mennään kuin keskenmenneen raskaudenkin kanssa ja oireita alkaa esiintyä tuossa viikon, parin päästä. Silloin pahoinvointi alkoi 6+1, esikosta viikon aiemmin. Tissitkään ei oo vielä huomanneet raskautta, toivottavasti kohta alkaa ees niissä tuntumaan, että alkaisi ees vähän konkretisoitumaan tämä odotus.
DsariaL ja pieni rv 4+2
Viimeksi muokattu: