Lokakuun Lutuset 2014

Maijac onnea kihlautumisesta :flower:

Hempsuli ja Tähtitomu kovasti jaksamista epävarmuuteen!

Keskeytyneestä keskenmenosta ja oireista, oireet tosiaan voivat jatkua samanmoisina, vaikka kesken olisi mennytkin. Niistä oireista ei oikeen muutenkaan voi päätellä juuri mitään, tosiaan voivat vaihdella päivittäin ja raskauksittain (ainakin omakohtaisen kokemuksen perusteella). Ekassa (ja toistaiseksi ainoassa loppuun saakka onnistuneessa) raskaudessa oireita oli alkuvaiheessa kaikista vähiten. Ei ollut pahaa oloa, mahakipuja yms. yms ja muutenkin oli vaikea uskoa koko raskauteen. Nyt taas lievää menkkamaista kipuilua on ollut lähes päivittäin.

Linea negra löytyy täälläkin, itseasiassa on vielä ekan raskauden peruja ja erottuu selvästi.

Nyt pieni seuralaiseni ei anna enää armoa - leikki kutsuu

Viikonloppuja kaikille!

Ronja & 5+5

 

Matkoista! Viimeksi oltiin ihan alkuraskauden aikana kaksi kertaa kaupunkilomalla, euroopassa viikolla 7 ja tuolla rapakon takana viikolla 13. Eka reissu meni tosi hyvin, ei ollut silloin vielä mitään oireitakaan. Toisella reissulla koko päivän kävely rupes ottamaan voimille, mutta jaksoin sellaisen 6h/päivä mennä.
Pitkä lento oli kyllä kurja, kun turvotus on raskaana ollessa ihan erilaista. Ei tahtonut lennon jälkeen mennä melko väljien saapikkaiden vetoketjut kiinni...

Sillä asenteella menin, että kyllä niitä lapsia sielläkin syntyy. Ja hotellihuoneessa oli jääkaappi, hella ja mikro, niin syöminen hoitui pitkälti ruokakaupan antimilla. Jos jossain syömässä käytiin, niin pelkästään kypsennettyä ruokaa eikä jäitä juomaan.
Lähinnä tässä mietin, että kesällä vois jossakin käydä, kun sitten menee taas vuosi ettei varmaan tuu lähdettyä...
Iisuli, WAU, reppureissu on kyllä jo aika extremeä raskaana =)

SannaMarko, onpa sulle tullut aikaisin toi viiva! Ikävä kuulla, että jo tässä vaiheessa on nukkumisen kanssa ongelmaa.

Venetsia + pömppis

 

Matkustaminen ei tietenkään ole kiellettyä raskaana eikä kyse ole sairaudesta. Lähtökohdat on jokaisella erilaiset. Kannattaa muistaa, että 1,5 vuoden yrityksen jälkeen tähän projektiin suhtautuu hiukan toisella tavalla (hyvin vakavasti) kuin silloin jos se tärppi olisi ollut helppo saada. Myös ikä on iso juttu. Jos lapsihaaveella on iän takia kiire, ei todellakaan ole valmis riskeeraamaan yhtään millään tavalla raskautta ja pienen hyvinvointia. Ulkomailla bakteerikanta on erilainen ja pöpöjä saa hyvin helposti. Jokaisella reissulla olen ollut yhden päivän vatsataudissa, vaikka olenkin hyvin tarkka siitä mitä syön. Lisäksi esim. aurinkoa ei saisi ottamalla ottaa eikä aurinkorasvojen kanssa löträtä. Pahoinvoivana mitkään retket ei ole kivoja ja meidän pääretkelle ei saa edes raskaana lähteä. Pitkä lentomatka ei ole helppo, eikä riskitönkään. Aina voi sattua mitä vain Suomessakin, mutta sitä syyllisyyttä en ole valmis kantamaan, jos omalla ulkomaan matkalla aiheuttaisin vaaratilanteen sikiölle. Siksi perun matkan. Halvempaa voida pahoin vaikka kotimaisessa kylpylässä.

Mutta minusta jokainen saa matkustaa ja itse päättää siitä mitä tekee ja mitä ei. Mun lähtökohdat on kuitenkin erilaiset

 

Sannamarko: linea negra se viiva siis. Mulla ei kerenny edellisestäkää hävitä joten tossa se taitaa olla jöllöttää toisenki vuoden.

Alkaiskohan mun olot helpottamaan, ajoittain välillä vihlasee tonne alakertaan tai jonneki sinne mut se menee nopeesti ohi,myöskin vesi maistuu..... noin varmaa 5litraa päicässälitkin ja sen kunniaks ravaan yölläki vessassa.

Liikunnasta, edellisesä raskaudessa käpyttelin edellisenä päivänä vielä 5km lenkin koirien kans siis ennen synnytystä. ja nyt on oisänä nuo vaunut joten näillä mennää mitä on, kunto pysyy ylläkun elukat on pakko käyttää lenkillä päivällä kunnolla kun illalla ei jaksa ja yleensä tuo pirpana nukkuuki päiväunia sit sen aikaa ku Ollaan ulkona. Joten näillä mennään, oon kyllä yrittäny tehä muutaki kotosalla, lankku on ollu tappo mulle jostaon syystä. Johtuu myös siitä kun edellisestä synnytyksestä on nii vähän aikaa.

Mä muuten mietin että mitähä mahtaa kroppa tykkää kun edellinen synty sektiolla ja toki oon parantunu hyvin mut kun tuo aika on niin kovin lyhyt tässä että mitenhä ehtii toipuu ennen uutta sektioo..... meinaan siis sektioon painella suoraan ilman mitään yritystä edes alakautta.... tuli selväksi ettei tuu onnistumaan ja vaikka onnistuiski nii oon"pilannu" kroppani jo sillä sektiolla.. ja jäi lievä kammoki koko alapää synnytys touhuun joten jätän sen muille.

Jotain piti kirjottaaa.... aa se matkailu juttu, ollaan menossa heinäkuussa kajaaniin koko poppoo autolla joten päätin et sen kestän, pitää vaan pysähdellä enempijos tarvii ja kyllähän tuo pirpana haluaa jalotella kans.

Nyt saunaan mammailemaan! Mukavaa lauantai iltaa leidit!

 

Linea negra Piti ihan muistella, että olikos semmoinen masulla esikoista odottaessa ja kyllä vain oli. Minulle tuli raskausarpia ihan loppumetreillä ja osa niistä näkyy haaleana yhä, joten en usko, että bongaisin linea negraa, vaikka sellainen olisikin taas kehittymässä.

vauvatoiveinen Ymmärrän todella hyvin ajatuksesi matkustamisen suhteen. Olen tavallisesti innolla matkustamassa (teimme viime kesänä kolmen viikon reissun Amerikkaan ja Kanadaan), mutta nyt epäröin ja olen vakavasti pohtimassa, että ehdottaisimme äidilleni kotimaan reissua sen sijaan. Juuri monet mainitsemasi syyt minuakin mietityttävät. Kylpyläintoilijana voisin mennä innolla kellumaan Flamingo Spahan...

 

Vauvatoiveinen, olet ihan oikeassa.
Kerran kuuntelin vuodatusta siitä, kuinka nämä raskaana olevien ruokavalion rajoitukset ovat ihan hölynpölyä: "Minä ainakin sitten käytän maalaisjärkeä ja syön tuorejuustoja ja muuta, turhaa hysterisointia kaikki rajoitukset". Siinä vaiheessa kun itse on odottanut ensin raskautta kuin kuuta nousevaa ja rakastaa jo lastaan yli kaiken, ei voi mitenkään perustella sitä, miksi vaarantaisi hänen hyvinvointinsa toimimalla vastoin suosituksia.
Eikä siitä matkasta todellakaan voisi nauttia, jos olisi koko ajan pelko pienen puolesta.

 

Kiitos uudesta kivasta ketjusta

Joku tuolla viimeketjussa kyseli että miten mun sisko suhtautui mun yllätäviin vauvauutisiin, ni toivon et hän voi olla onnellinen mun puolesta, mutta epäilen että häntä myös aika kovin harmittaa. Hän on miehensä kanssa yrittänyt reilun pari vuotta ja viime syksynä hän sai viikolla 12 keskenmenon. Että kyllä mua jännittikin miten asian hänelle kerron, et oikeastaan ihan hyvä et kävi miten kävi, koska musta tuntus jo et valehtelen hänelle päin naamaa vaikka näin ei kuitenkaan ollut.

Oireita täällä ei oikeastaan ole edelleenkään mitenkää hirveesti. Ensimmäisessä raskaudessa muistan kuinka julmetun kipeet mun tissit oli, kun ei voinu ilman liivejä olla yölläkään. Ni pohtisin vaan et mahtaako tolla imettämisellä olla jotain tekemistä sen kanssa, et kroppa säästä mut siltä tuskalta mikä tulis imettää kipeillä tisseillä

Pahoinvointia ei ole ollut sellasta kunnollista, mutta vähän kuvotusta kuitenkin. Ja ainakin eilen tähän kuvotukseen auttoi Piparminttu öljy, eli muutama tippa lasilliseen vettä.

Mua kans pelottaa kuin rapakuntoon menee, jos ei helkkari sentään saa tätä raatoa liikenteeseen täältä sohvalta. Kait sitä pystyy jos kunnolla tsemppaa

*Madde ja Bebis 6+2*

 

Täällä kans yks "hysteerikko" vauvatoiveisenja venetsian rinnalle. Olen pyrkinyt noudattamaan raskausajan ruokavaliota ja muita ohjeita ja saanut ihmettelyjä muilta... Että mikset voi syödä tuorejuustoa, graavattua kalaa ym., ihan turhaa ylivarovaisuutta sellaiset.

Olen jopa välttänyt turhaa kosmetiikkaa, hiustenvärjäystä, aurinkorasvoja, lääkkeitä ym. ja vaihtanut kaikki mahdolliset tuotteet luomuun. En viitsi siitä edes paljon muille puhua, kun tiedän, että se aiheuttaa ihmetystä. Haluan vain antaa vauvalle parhaat mahdolliset lähtökohdat ja välttää turhat riskit. Itse en ketään arvostele, joten olisi kiva, että myös itse saisi toimia omien arvojensa mukaan ilman ikäviä kommentteja.

Anteeksi saarnaus, mutta tämä joskus suututtaa itseäni. Jos suosituksia noudattamalla päätyy jotenkin oudoksi friikiksi, niin kumma on maailma

 

maijac onnea kihloista

anteeksi nyt kun en jaksa hirveästi kommentoida muiden juttuja mutta täällä tulee niin pitkästi tekstiä koko ajan ja menee niin kauan lukea ja sitten ehtii jo unohtaa kuka sanoi mitä eikä riitä energia lähtä enää uudestaan kattomaan....

täällä tuli vähän aikaa sitten verta kun olin viruuttamassa pahimmat liat ennen saunaan menoa, ei sitä paljon ollut eikä kipuja :S. Ollut lähinnä ähky ja sellaista vatsanväännettä kun ollu ilmavaivoja. Ei oo ollu pahoinvointiakaan ainakaan vielä ainakaan niin että laittaisin raskauden piikkiin yks päivä oli ehkä hieman ällö olo mut tuntu et se johtui huonoista yöunista.. väsymystä on kovasti ja vatsa tuntuu sellaiselta ähkyiseltä et hengitys on raskasta. rinnat ei oo enää niin kipeät ku aiemmin lähinnä herätessä kun kääntää esim kylkeä sattuu..

anni00 7+0 poks!

 

Tosta syömisestä, kyllä mäki aika tarkkaan meinasin niitä suosituksia noudattaa. Joo okei, söin kaura-pellava paahtoleipää ja pellavansiemenet tais olla kiellettyjen listalla (?), mutta en todellakaan aio syödä mitään graavikalaa tai pehmeitä juustoja.. Hiukan mietin et uskallanko syödä Subwayssa kun käyttvät kuulemma ulkomaisia kasviksia - en siis tiijä onko totta ees mut kuulemma - mut sit päätin luottaa siihen että ne on pessy ne kunnolla Kampaaja mulla on värjäyksineen varattu ens viikkoon mutta aattelin kyllä senkin muuttaa pelkäks leikkuuks, varmuuden vuoksi. Olkoon sitte vaikka ylihysteeristä

Paha olo jatkuu, tissit kipeet ja pariin kertaan tullu menkkamaisia kipuja, eiköhän siellä joku kasva :heart:

anni00 eiköhän se oo ihan harmitonta, toivottavasti, kun ei kerran kipujakaan..

 

Mä noudatan myös noita ravinto-ohjeita ihan pilkulleen. Ei sillä, että se mulle mikään ongelma olisi. En pidä juustoista ja olen kala-allergikko, mutta noudattaisin jokatapauksessa, vaikken olisi. Vielä kun muistaisi vihannekset pestä tarkasti. Olen siinä aika huono. Ja pakastemarjojakaan en ole koskaan kuumentanut, mutta nyt ei uskalla enää silläkään riskillä leikkiä.
Ja tosiaan, me ollaan tätä nyyttiä tehty 1v8kk, mutta en silti aio ylihysterisoida matkustelun ja muun suhteen.

 

Ärrin murrin!! Mun boobsit sattuu aivan jäätävästi enkä pysty nukkuu!!! :kieh: |O :headwall:

 

En siis lukeudu ylihysterisoiviin, vaan järjellä asioita omasta lähtökohdasta miettiviin mielumminkin. Mitään hysteriaa ei siis ole täällä nähtävissä ja katson, että osaan tässä iässä itse päättää mikä minulle ja pienelle on parasta. Muitahan se ei estä tekemästä oman mielensä mukaan

 

Morrison: mä ostin sellaset urheiluliivien tapaset liivit edellisessä raskaudessa just ton takia kun oli rinnat niin kipeet että itkin öisinki. Ne liivit veti tiukasti rinnat mua vasten eikä antanu liikkuma varaa ollenkaan. Helpotti heti, toki pois ottaminen oli tuskaa mut kannattaa kokeilla? Lopulta olin niillä liiveillä niin kauan ku ne mahtu.

(.) Äääärgh, mä pyysin mieheltä et olis ottanu viime yön syötöt huolekseen et saisin tätä univelkaa vähän nukuttuu pois, ja et ei olis hermot nii kireet jatkuvasti... eipähä ottanu ja nyt vein äsken natiaisen sille ja sanoin et nukun sit päivän nii ylläri ettei enää nukuta ei sit pätkäökää............ ihan vähä vituttaa taas....

 

11.10 / Nonnie / 32 / 2. / Jorvi

 

Onpas meillä nyt hieno uusi ketju, kiitoksia! Kiva kun listan näkee nyt selvästi heti ensimmäisestä viestistä.

Mäkin olen tarkasti noudattanut tuota ruokasuositusta, tai siis listaa, joka sisältää kieleltyt ainekset. Tosin ihan ekoina päivinä plussan jälkeen söin ajattelemattomana ruokaa, joka sisälsi hieman inkivääriä, mutta ehkei se vielä mitään haitannut. Erityisruokavalio on muutenkin niin tuttua, ettei tää ainesten tiirailu ja rajoittaminen mikään uusi juttu mulle ole. Lähinnä mietin, miten suppeasti tulen syömään, kun muutenkin rajoittava ruokavalio ollut.

Olette matkoistakin ehtinyt jutella. Itsekin olen lähdössä ruotsiin pikkuiselle lomalle maaliskuussa enkä ajatellut kyllä perua matkaa. Olen vaan tarkkana, ruotsi on kuitenkin ihan naapurissa ja siisti.

Omista oloista jos jotakin, pahoinvointi on pahentunut huomattavasti viime päivinä. Välillä pääsin vaan etovaan oloon ajoittain, mutta nyt taas voidaan ihan kunnolla huonosti. Mitään ruokaa ei tekisi yhtään mieli ja tänään pitäisi mennä ravintolaan syömään merkkipäivän kunniaksi..

Innolla odottelen ensimmäistä neuvolaa, vaikka tiedän ettei me mitään varmuutta vieläkään saada pikkuisesta ja sen voinnista. Mutta epätietoisuudessa on vain elettävä, on mulla ainakin näitä oireita, joka varmaan on ihan hyvä merkki.

senya 7+3

 

maijac: Onnea kihloista, ihana yllätys mieheltä :heart:

willarose: Kiitos upeasta uudesta ketjusta! En kestä miten söpö toi vauvan kuva on tuossa alussa! Melkein itkettää kun se on niin söpö :heart:

Omaa napaa, tänään poksuu myös täällä. Tänään siis 5+0. Hitaasti mutta varmasti siis perässä porskutellaan. Tuntuu, että teillä muilla on huisin paljon enempi jo viikkoja kasassa, vaikka samassa kuussa on laskettuaika. Vielä ei ole muutenkaan paljoa meitä loppukuun odottajia pinoutunut, mutta eiköhän lähiviikkoina tule lisää hännän pitelijöitä

Perjantaina tuli mieleistä postia, nimittäin neuvolasta kauhea kasa paperia. Oli tietenkin ne normaalit esitietolomakkeet täytettäväksi, mutta myös muun muassa juuri listaus noista ruokasuosituksista. Itse lukeudun myös niihin, jotka aikovat niitä noudattaa. Yhdeksän kuukautta on kuitenkin lyhyt aika toimia ohjeiden mukaan jos se riskejä pienentää

Seulontoihin aiotaan osallistua, niistä tuli myös tietoa postin kautta. Sitä en tiedä, mitä teemme jos seulonnoissa jotain selviäisi? Se on sitten sen ajan murhe. Haluan kuitenkin tietää, kerran sen mahdollista on.

Täällä uutena oireena on, että vatsa on sekaisin. Mies nauroikin, että minä pahoin voin alakautta Eilen katsoimme myös erään ystävyyteen perustuvan komediadraama elokuvan ja selvisi, että taitaa tällä rouvalla tosiaan hormoonit hyrrätä. Pillitin nimittäin melkein koko elokuvan, kun kaikki oli muka niin herkkää. Yhdessä vaiheessa sellaiset pikkulapset lauloivat minusta niin kauniisti, että itku oli jo ihan hysteeristä. Paita oli ihan märkä sen kaksi tuntisen jälkeen. Taidan jatkossa katsoa vain action-leffoja, jos niissä ei tunteet noin heräisi, voi hormoonit voi hormoonit


beanna ja Hessu 5+0, POKS!

 

Joo, ehkä tässä matkustelu/ruoka/kosmetiikkakeskustelussakaan ei ole kyse hysteriasta, vaan justiinsa siitä, miten eri tavalla ihmiset arvottaa eri asioita. Kyllä mun puolesta sitä tuorejuustoa saa syödä jos se ei valvota yöllä, enkä rehellisesti sanottuna usko, että se mitään vaikuttaisikaan. Tosi huonoa tuuria saa olla, että jotain tulisi. Ja värjään kyllä hiuksia, ja saatan sen sämpylänkin syödä missä on pellavansiemeniä päällä. Mutta minusta on ainoastaan hienoa, että ajattelee vauvan parasta myös noissa kosmetiikka-asioissa. Pisteet sinne, koruharakka =)

Alkoholin käyttö raskausaikana on oikeastaan sellainen ainoa asia, mitä en ymmärrä yhtään. Toisaalta luin jostain, että joissakin maissa saunassa käynti on ehdottomasti kielletty raskaana olevilta (huonontaa sikiön hapensaantia hetkellisesti?) ja niin istun saunassa joka toinen ilta jos vaan ehdin... ja varmasti näissä maissa sen lasin viiniä saa ruoan kanssa ottaa. Ja terveitä lapsia syntyy. Eiköhän vaan yritetä löytää joku kultainen keskitie

Heh, beanna erittäin hyvä vertaus toi pahoinvointi alakautta Toisaalta se on ihan mukavaakin, eipä tartte mitään erityisiä kuituvalmisteita käyttää että saisi mahan toimimaan!

Addoda, sympatiat sinne!! Eiköhän teidänkin taloudessa vielä nukuta kunnon öitä ennen kuin syksy saapuu.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Venetsia + pömppis

 

Addoda, kiitti vinkistä. Täytyy käydä ostamassa moiset josko niistä apu löytyis.

Beanna, mulla on kans tota toisen pään pahoinvointia ollu kokko ajan. Maha ihan sekasin! Mitä taas itkemiseen tulee niin mäkin oon alkanu vollottaa ihme asioita toisinaan.

Seulontoihin mekinosallistutaan ehdottomasti. Kyllä mä haluan etukäteen tietää kaiken mitä mahdollista on tietää.

Joku kyseli siitä rd:stäkin niin mulla ei varsinaisesti ole ollut, mutta viime raskaudessa seurailin sokereita kun rasituksessa oli joku arvo olevinans pielessä. Seurannassa arvot oli kuitenkin koko ajan ok. Käsitykseni mukaan täällä joutuu kaikki yli 25-vuotiaat automaattisesti sokerirasitukseen. Lisäksi meidän pienet on olleet niitä 4-4,5kilosia niin siksikin mulle on suositeltu sitä. Mä olen toisaalta edelleen sitä mieltä että se 4,5kilonen ei edes oo kovin iso. Sit kun mennään sen yli niin alkaa jo olla, mutta noi 4-4,5kiloset on aika normiotuksia mun mittapuulla. Meidän pienin oli esikoinen 3800g ja suurin oli kakkonen 4490g. Kaksi muuta siinä 4,2-4,4kilosia. Eikä kellään edes sairaalassa syntymisen jälkeisessä seurannassa ollut sokereissa mitään. Tai no kahesta viimosesta niitä on edes seurattukaan, mutta silti.

Siitä ylihysterisoinnista vielä, että en mäkään koe ylihysterisoivani tai edes hysterisoivani. Mä pyrin kattomaan asioita joka kantilta ja sitten päätän mitä teen. Yleisesti ottaen kyllä menen suositusten mukaan asioissa. Mulla painaa taustalla se, kuinka pahasti ihminen voikaan itseään syyttää asioista, joihin ei edes olisi voinut vaikuttaa. Se järki ei toimi siinä vaiheessa kun on kyse oman pienen menettämisestä ja mitä vähemmän sillon voi löytää vikaa itsestään, sen parempi. Kun meidän toinen lapsi menehtyi pimahdin ihan totaalisesti ja löysin sen viisi tuhatta asiaa, jotka mun olisi pitänyt osata ja ymmärtää tehdä toisin niin hänelle ei mukamas olisi käynyt mitään. Lääkäreiden puheet siitä, että mitään en olisi toisin voinut tehdä ei auta siinä mitään. Onneksi terapia ja aika auttaa tässäkin. Että ehkä mä sittenkin siltä pohjalta ihan hiukan hysterisoin...

Morrisson &Hilpiäinen 5+2

 

Tosiaan, ollaan mekin lähdössä Ruotsiin ens kuussa! En vaan osannu mieltää sitä matkusteluks, hehee mut sinne ollaan kyllä siis todellaki lähdössä.

Addoda tsempit sulle, väsyttää ihan jo näinkin et saa kokonaisia öitä nukuttua niin voin kuvitella mitä se ois heräillyiden öitten jälkeen..

Elien illalla oli taas melkoiset mahakivut, tai no ihan ku menkkakivut sillon kun ovat vähän kovempia, mut niin vaan tää vainoharhainen pää onnistuu miettimään et onkohan kaikki kunnossa.. Mistä voi tietää mikä on normaalia ja mikä ei? huomasin myös että paha olo vaivaa kun on pystyssä, mitä enempi aikaa viettää sohvalla röhnöttäen niin sitä parempi olo. Oiskohan siinä hyvä syy vaan löhötä ja olla tekemättä mitään vielä ku mahollista, kjeh.

Lähen taas tappelemaan syömisen kans, paha olo vaivaa ku maha tyhjä mut kun miettii syömistä no yäks..

 

Jos koittais nyt itekin vähän enemmän kirjottaa, vaikka kovin vahvasti olen toivosta luopunut. Mutta roikutaan täällä nyt kutienkin niin kauan kun asioille vahvistus saadaan

Morrisson, olihan mullakin tuplista vuotoa itseasiassa kokoajan millon enemmän millon vähemmän. Mutta kyllä se silti vaan näyttää aina tipauttavan vahvasti maan kamaralle.

Willarose, eilen aamullakin tuli vielä tuhrua mutta samallai kun edellisenäkin, sen hetken ja sit loppu eikä loppupäivästä tullu enää mitään.

Kiitokset muillekin tsemppaajille, kovasti yritän harmittomana pitää MUTTA Tämä on jotenki hassua kun menee niin ylä/alamäkee, välillä on tosi vahva fiilis, että kaikki on hyvin jalähes samalla sekunnilla rysähdetään lumihangen läpi juuritasolle.

Hempsuli, toivosti ei ole säikähdystä kummempaa.. minä paraskin lohduttelija

maijac, hiirrmusesti Onnea :heart:

iisuli, :flower: Onnea :heart:

Kertomisesta: Ihan lähimmät tietää eli siskot, äiti ja pari kaveria jotka ovat näistä meidän hoidoista tietosia

Turvotusta täällä ei oikeestaan ole, mutta eipä sitä ollu tuplistakaan. Toisinaan iltasin huomaa mahan pömppäävän mutta varsinaisesti ei turvota.

Liikunnasta, sain tossa joku aika sitten ihme puuskan alkaa kuntopyöräilemään ja tuttavalta ostettiin kotiin punttipenkkikin. Mutta nyt en uskalla niitä tämän vuodon takia käyttää. Tuplistakin vuoto aina paheni jos jotain liikoja rehki. Välillä nurmikon leikkauskin oli liikaa.

Syömisestä, täällä mentiin tuplien kans maalaisjärjellä. Eli syön kyllä näitä ei niin suositeltujakin juttuja mutta järjen kans. esim. pellavansiemenet, se määrä mikä niitä niihin pariin leipäsiivuun tulee ei vielä kerkeä tehdä mitään. Jossain näin joskus jonkun listankin minkäverran noita ei kiellettyjä voi syödä ilman että siitä mitään seuraamuksia tulee.
Tosin sen verran itsekin oon tarkka etten noita pakastemarjoja ja graavilohta syö. Mutta nuo pehmeet juustot sun muut kunhan ne on tehty pastöroidusta maidosta niin kohtuudella aion niitäkin syödä.

).( Nyt on vahvasti tullu mieleen kohdun ulkoinen kun tonne selkään oikeelle “jomotta”/jumittaa ja väliläl tota oikeeta munista vihloksii. Ja vaikka senkin tietää, että voi kuulua ihan normiin raskauteenkin niin se ei vaan kauheesti lohduta. Muutenkin kun on niin oireeton. Viikko sitten oli pari repäsyä ja nyt nekin on tyystin pysyny pois ja niiden häviäminenkään ei oo minun kohdalla tienny hyvää. Vaikka ei niitäkään tainnu olla tuplista kokoaikaa.
Äklötys oli mooonta monituista päivää pois mutta nyt se taas ilmaantu Ehkä toive taas hitusen nostaa päätään Mutta jos tämä onkin keskeytynyt km.. ihanaa pähkäilyä :/


No johan kerkes tulla tuossa välissä paljon tekstiä :/ Mun pää ei pysy kohta perässä

 

Pumbuliini: Mulla oli myöskin taas yöllä ihan järkyttävä menkkakipukohtaus. Viis minuuttia sattui niin, että makasin vaan kippurassa ja heijasin itseäni. Sitten se alkoi laantumaan ja oli hetkessä ohi. Nuo on niin kummallisia. Tottakai siitä seurasi keskenmenouni.

 

Willarose kiitokset minultakin uudesta ketjusta!

Maijac onnea kovasti:heart:

Seulontoihin aiotaan osallistua. Neuvolassa sanottiinkin, että pitäisi tässä jo kohta varailla aikaa siihen verikokeeseen.

Linea negraa ei ole koskaan mulle tullut. Saas nähdä tuleeko tälläkään kertaa

Liikuntaa ei tule kyllä paljoakaan harrastettua tällä hetkellä kun on niiin väsynyt ja huono olo jatkuvasti. Ratsastusta harrastan muuten, mutta en ole nyt tehnyt sitäkään, enkä tiedä uskaltaako tässä raskauden aikana nousta hevosen selkään kun ei voi ikinä tietää jos jotakin sattuu.

Appelsiineihin on kyllä kova himo. Nam, voisin elää pelkästään niillä

Piti varmaan muistaa jotakin muutakin, mutta olette niin kovia kirjoittamaan, että ei perässä tahdo pysyä

Hyviä vointeja kaikille!

Sunniva 7+5

 

Mä tässä nopsaan puhelimella kirjoittelen teille ja illalla voisin sitte koneella kirjottaa paremmin.

Mä olen vielä täysin pihalla tästä kun en jotenkin olettanut voivani tulla raskaaksi vielä, yritystä takana siis 1v 2kk. Esikoinen nyt siis 1v 3kk ja häntä yritettiin vaan 11kk. Syntyi viikolla 37+1 kun oli raskausmyrkytys, yäk.

No nyt kuitenkin vitsillä ostin torstaina pc testejä ja illalla kun tultiin kotiin ni kappas, aika kiva plussa sieltä pamahti, vähän vielä haalee mut niin oli esikoisestakin. Mulla ongelmana se etten oo pitänyt kierroissa kirjaa (ajattelin vältellä stressiä) ennen esikoisesta kierto tasan 27 päivää. Nyt jotain sen ja 33 välillä tms. Laitoin sitten vau sivuston laskuriin tiedot viimeisistä menkoista (jos oikein muistin) ja kiertopäiviksi 33 niin antoi LA 19.10 ja sen mukaan nyt olisi 5+0. Huh, hirmu jännää! Vantaalla asutaan joten en ole ihan varma onko valittava se Jorvi vai saako valita kättärin tai naikkarin? Esikoinen syntyi TAYSissa ja siellä oli kaikki apu lähellä.

Minä olen siis 22v ja aviomies 23v, asutaan Vantaalla ja tosiaan meillä esikoinen on poika 1v ja 3kk. Koiria löytyy kanssa.

Maanantaina ajattelin soitella neuvolaan ja kattoo sitten mitä sanovat. Mulla ennen esikoista 2 km joten rauhassa koitan ottaa ja ajatella parasta.

Iippari ja PikkuKakkonen 5+0

 

Kiitos uudesta ketjusta listan päivittäjälle! Voi mahdoton, kun täällä ketjussa juttu luistaa, yritän kiriä mukaan...

Syömisistä ja vähän raskaushimoista Graavilohi ja valkohomejuusto ovat myös poissa listalta, ihan varmuuden vuoksi. Tämä ketjuhan toimiikin hyvänä muistuttelijana siitä, mitä saa syödä ja mitä ei. Täällä hyvin useampi on kirjoitellut, että on tehnyt mieli jotain suolaista: sienisalaattia ja maissilastuja bongasin tuolta ketjusta. Minulla on myös tehnyt pari viikkoa mieli ihan kauheasti suolaista ja eilen kauppareissulla himo kohdistui klassiseen raskausherkkuun: suolakurkkuihin

En tiedä tarvitsiko kroppa oikeasti lisäsuolaa tässä vaiheessa?

Liikunnasta Mitään en enempää toivo kuin sitä, että raskaus sujuisi normaalisti ja kykenisi liikkumaan loppuun saakka. Hölkkää, kävelyä, pyöräilyä, lumikenkäilyä, ja uintia. Liputan ulkoilmaliikkumisen puolesta, nyt ainakin huomaa, että se tekee hyvää tälle kuvotus-ololle ja mieli pysyy virkeänä. Lisäksi viime raskaudesta huomasin sen, että liikunnan harrastamisen etuna oli synnytyksestä nopeasti toipuminen. Ja tuossa loppuraskaudessahan ei haittaa vaikka vauhti "vähän" hiljenee, sillä vauva antaa hyvää lisävastusta siellä mahassa... kun vain jaksaa ne kengät punnertaa mahan alle jalkaan

Tsemppiä teille, jotka joutuvat elämään nyt epävarmuuden ja ultra-aikojen odotuksien kanssa.

Eka neuvola on vasta viikolla 9+ jotain, sitä odotellessa,

Emma 6+5