Frangipani, peikkotyttö,minnuska, kolmenmutsi ja Liljaana onnea vauvoista!! :heart::flower:
Oijoi, se on lokakuu! Meilläkin olisi ollut tänään laskettuaika. Mutta vauvahan päättikin yllättää äidin ja isin ja syntyä jo 39+1 Kummasti sitä oli valmistautunu siihen että tässäkin raskaudessa mennään lasketunajan yli niinkuin kahdessa muussakin, ja vielä mitä.. Me ei edes oltu laitettua vauvaa varten kotona juuri mitään valmiiksi. Vauvan vaatteet sentään oli pestynä ja loput tarvikkeetkin hankittuna, ettei ihan keskeneräiseen sentään vauva syntynyt. Äkkiäpä nuo sitten laitteli varsinkin kun mies oli osan jo laitellut kuntoon sillävälin kun oltiin vauvan kanssa sairaalassa.
Amfora, Astre ja Villany Onnea!!
Täällä liputetaan sen puolesta että myös vauvojen synnyttyä olisi pino myös täällä, tai siis tuolla vauvapuolella. Mukavaa se on täälläkin välillä kirjoitella ja lueskella. Kaikki ei ihan taida siellä FB:ssa edes olla.
Tässä imetyksen lomassa olen kyhännyt parin sormen järjestelmällä jonkinlaista synnytystarinaa:
Maanantain ja tiistain välisenä yönä supisteli hyvin epäsäännöllisesti, napakoita mutta kestoltaan melko lyhkäsiä supistuksia.Jotain kuitenkin saivat aikaan, limatulppa lähti ja vatsakin tyhjeni tehokkaasti.
Eipä sinä yönä paljoa tullut nukuttua, istuttua vessassa lähinnä
Kipuja ei juuri ollut ja supistuksetkaan eivät ollenkaan pahoja. Tiesin kuitenkin että jos ne siitä nyt säännöllistyy vähänkään niin se on menoa sit
Kuuden maissa tiistaiaamuna (27.9) mies heräili töihin. Hetken jo ajattelin, että pyydän ettei lähtisikään. En kuitenkaan sanonut mitään ja päästin miehen töihin.
Seitsemältä lapset herää ja siinä vaiheessa kipua on jo sen verran, että tiedän etten selviä päivää yksin lasten kanssa, ajatuskin siitä, että pitäisi aamupalattaa ja hoitaa päivävaatetta lasten päälle sai pahoivoivan olon.
Soittelen miehelle että tulisiko kuitenkin kotiin, on sen verran supisteluja.
Heti kahdeksan jälestä mies on kotona ja heti lähdössä sairaalaan (MIEHET ).
Minä siinä toppuuttelemaan, että sairaalakassikin on pakkaamatta ja ei kai tässä nyt vielä minnekkään. Ja jos lapsille aamupalaakin kun en itse ole pystynyt antamaan.
Mies hoitaa lasten aamupalan, minä menen pukemaan ja pakkaamaan sairaalakassia, supistuksia tulee muttei omasta mielestä riittävän säännöllisiä tai edes kovin kipeitä, saatika, että olisi kestoltaan tarpeeksi pitkiä.
Yllätykseksi hätähousu mies on pakannut lapset autoon ja hoputtaa lähtemään, itse pistän hieman vastaan ja vetoan siihen ettei supistele riittävän säännöllisesti.
Lopulta suostun lähtemään autoon, mutta pyydän joskos vaan ajellaan ja seuraillaan tilannetta. Autossa sitten jo supistelut kipuilee enemmän ja tulee säännöllisenä. Käydään ajamassa lenkkiä ja tankkaamassa.
Kymmenen maissa ajellaan sairaalalle, jään sinne yksin. Mies tulee tuomaan lapsia kotiin ja odottelemaan soittelenko hakemaan kotiin vai mukaan synnytykseen.
Sisään kirjaudun kymmenen jälkeen.
Tutkimuksessa (klo 10.30) todetaan paikojen olevan 3cm auki, mutta tarjoutuva osa on korkealla ja pää liikkuu vielä lantiossa.Ei minun kohdalla ole kuitenkaan koskaan tarkoittanut sitä että synnytys vielä kestäisi pitkään, kohtalaisen nopeahko synnyttäjä olen ollut aina, "huonommastakin" tilanteesta..
Käyrille. Supistelee mukavasti, muttei kovin kipeästi. Klo 11.00 tuntuu kovin märälle mietin soittelenko kellolla kätilön paikalle vai odottelenko. Päätin odotella.
Kätilö tulee 11.30 ja kerron että epäilen vesienmenoa. Samalla kun käännyn selälleni tutkimuspöydällä ne vedet todella tulee.Heh, hassun tuntuista Eli aikaisemmin kalvot puhkesi, mutta lopullinen vesienmeno tuli sitten liikkeessä.
Lapsivesi on vihreää :/ Ennen saliin siirtymistä auki 4cm.
klo 12.00 saliin ja ilokaasua supisteluun.Soitan miehelle, että soittelee lapsenvahtia kotiin ja tulee itsekkin paikalle, vihjaisen että ei kiirettä mutta olisitko jo Lähinnä siitä syystä, kun tiedän että syntymään todennäköisesti ei mene enään kauaa.
Edelleenkään ei ole kovin kipeitä supistuksia. Vauvan päähän laitetaan scalp ja minulle nestettä tippaan.
12.30 paikat auki 7cm ja pyydän kohdunkaulapuudutetta. Kivut ei edelleenkään ole kovinkaan kovat, mikä tietysti mukavaa. Synnytys sujuu leppoisasti ja rauhallisesti. Lähinnä olen ollut koko synnytyksen yksin, kätilö sillointällöin on käynyt katsomassa kuinka pärjäilen.
Lääkäri tulee pian ja laittaa puudutteen. Ah, ihanan tehokasta :heart: useampi supistus ei tunnu juuri miltään. Minua jo hieman hymyilyttää, liekkö ilokaasusta vaiko se, että siihenmennessä kaikki on ollut kovin helppoa.
Ilokaasukin on pienellä annoksella, sovittiin että nostellaan sitten jos tarve vaatii.
PCP oli todellakin tehokas puudutus siinä vaiheessa, paikat aukeili rauhassa 9cm oikeastaan ilman minkäänlaisia kipuja, 9 sentissä tulee kuitenkin ponnistamisen tarvetta ja soittelen kätilöä paikalle. No ei auta kun kestää ja odotella sitä viimeistä senttiä aukeavaksi.
Mies saapuu paikalle n. 13.20 vaihdetaan muutama sana, lähinnä mies kysyy vointia ja totean viimeisen olevan tiukassa kätilö siihen sanoo puoli huvittuneena että synnytyssalissa sanottuja ei oteta totena. Viittasi siis siihen ettei usko jos salissa sanotaan ettei koskaan enään
13.23 tulee TODELLA se ponnistamisen tarve ja vauva alkaa syntyä, kun pää on syntynyt kielletään ponnistamasta koska vauvalla on napanuora kerran kaulanympäri. Tehtävä on kuitenkin mahdoton, vauva vain tulee.
13.24 syntyy poika 3040g ja 49cm.
Kaksi tikkiä tuli, lähinnä siitä että vauva halusi kohdusta ulos vauhdilla. Kätilö joutui siis melkein ottamaan kopin, onneksi oli salissa kun ponnistuksen tarve todella tuli.
Synnytys oli helppo, yllättävän kivuton. Rauhallinen ja ihana synnytys. Kahden kivuliaamman synnytyksen jälkeen oli ihanaa saada kokea tälläinenkin.
Kätilö oli mahtava ja mukava ihminen.
Mietitään synnytyksen kestoa ja lopulta päädytään laskemaan kestoksi n. 6 tuntia.
Sairaalassa oltiin kaksi päivää ja nyt on nautittu kotona olemisesta ja totuteltu 5 henkiseen perheeseen :heart:
Pohjaton ja Kurttu 6pv
Oijoi, se on lokakuu! Meilläkin olisi ollut tänään laskettuaika. Mutta vauvahan päättikin yllättää äidin ja isin ja syntyä jo 39+1 Kummasti sitä oli valmistautunu siihen että tässäkin raskaudessa mennään lasketunajan yli niinkuin kahdessa muussakin, ja vielä mitä.. Me ei edes oltu laitettua vauvaa varten kotona juuri mitään valmiiksi. Vauvan vaatteet sentään oli pestynä ja loput tarvikkeetkin hankittuna, ettei ihan keskeneräiseen sentään vauva syntynyt. Äkkiäpä nuo sitten laitteli varsinkin kun mies oli osan jo laitellut kuntoon sillävälin kun oltiin vauvan kanssa sairaalassa.
Amfora, Astre ja Villany Onnea!!
Täällä liputetaan sen puolesta että myös vauvojen synnyttyä olisi pino myös täällä, tai siis tuolla vauvapuolella. Mukavaa se on täälläkin välillä kirjoitella ja lueskella. Kaikki ei ihan taida siellä FB:ssa edes olla.
Tässä imetyksen lomassa olen kyhännyt parin sormen järjestelmällä jonkinlaista synnytystarinaa:
Maanantain ja tiistain välisenä yönä supisteli hyvin epäsäännöllisesti, napakoita mutta kestoltaan melko lyhkäsiä supistuksia.Jotain kuitenkin saivat aikaan, limatulppa lähti ja vatsakin tyhjeni tehokkaasti.
Eipä sinä yönä paljoa tullut nukuttua, istuttua vessassa lähinnä
Kipuja ei juuri ollut ja supistuksetkaan eivät ollenkaan pahoja. Tiesin kuitenkin että jos ne siitä nyt säännöllistyy vähänkään niin se on menoa sit
Kuuden maissa tiistaiaamuna (27.9) mies heräili töihin. Hetken jo ajattelin, että pyydän ettei lähtisikään. En kuitenkaan sanonut mitään ja päästin miehen töihin.
Seitsemältä lapset herää ja siinä vaiheessa kipua on jo sen verran, että tiedän etten selviä päivää yksin lasten kanssa, ajatuskin siitä, että pitäisi aamupalattaa ja hoitaa päivävaatetta lasten päälle sai pahoivoivan olon.
Soittelen miehelle että tulisiko kuitenkin kotiin, on sen verran supisteluja.
Heti kahdeksan jälestä mies on kotona ja heti lähdössä sairaalaan (MIEHET ).
Minä siinä toppuuttelemaan, että sairaalakassikin on pakkaamatta ja ei kai tässä nyt vielä minnekkään. Ja jos lapsille aamupalaakin kun en itse ole pystynyt antamaan.
Mies hoitaa lasten aamupalan, minä menen pukemaan ja pakkaamaan sairaalakassia, supistuksia tulee muttei omasta mielestä riittävän säännöllisiä tai edes kovin kipeitä, saatika, että olisi kestoltaan tarpeeksi pitkiä.
Yllätykseksi hätähousu mies on pakannut lapset autoon ja hoputtaa lähtemään, itse pistän hieman vastaan ja vetoan siihen ettei supistele riittävän säännöllisesti.
Lopulta suostun lähtemään autoon, mutta pyydän joskos vaan ajellaan ja seuraillaan tilannetta. Autossa sitten jo supistelut kipuilee enemmän ja tulee säännöllisenä. Käydään ajamassa lenkkiä ja tankkaamassa.
Kymmenen maissa ajellaan sairaalalle, jään sinne yksin. Mies tulee tuomaan lapsia kotiin ja odottelemaan soittelenko hakemaan kotiin vai mukaan synnytykseen.
Sisään kirjaudun kymmenen jälkeen.
Tutkimuksessa (klo 10.30) todetaan paikojen olevan 3cm auki, mutta tarjoutuva osa on korkealla ja pää liikkuu vielä lantiossa.Ei minun kohdalla ole kuitenkaan koskaan tarkoittanut sitä että synnytys vielä kestäisi pitkään, kohtalaisen nopeahko synnyttäjä olen ollut aina, "huonommastakin" tilanteesta..
Käyrille. Supistelee mukavasti, muttei kovin kipeästi. Klo 11.00 tuntuu kovin märälle mietin soittelenko kellolla kätilön paikalle vai odottelenko. Päätin odotella.
Kätilö tulee 11.30 ja kerron että epäilen vesienmenoa. Samalla kun käännyn selälleni tutkimuspöydällä ne vedet todella tulee.Heh, hassun tuntuista Eli aikaisemmin kalvot puhkesi, mutta lopullinen vesienmeno tuli sitten liikkeessä.
Lapsivesi on vihreää :/ Ennen saliin siirtymistä auki 4cm.
klo 12.00 saliin ja ilokaasua supisteluun.Soitan miehelle, että soittelee lapsenvahtia kotiin ja tulee itsekkin paikalle, vihjaisen että ei kiirettä mutta olisitko jo Lähinnä siitä syystä, kun tiedän että syntymään todennäköisesti ei mene enään kauaa.
Edelleenkään ei ole kovin kipeitä supistuksia. Vauvan päähän laitetaan scalp ja minulle nestettä tippaan.
12.30 paikat auki 7cm ja pyydän kohdunkaulapuudutetta. Kivut ei edelleenkään ole kovinkaan kovat, mikä tietysti mukavaa. Synnytys sujuu leppoisasti ja rauhallisesti. Lähinnä olen ollut koko synnytyksen yksin, kätilö sillointällöin on käynyt katsomassa kuinka pärjäilen.
Lääkäri tulee pian ja laittaa puudutteen. Ah, ihanan tehokasta :heart: useampi supistus ei tunnu juuri miltään. Minua jo hieman hymyilyttää, liekkö ilokaasusta vaiko se, että siihenmennessä kaikki on ollut kovin helppoa.
Ilokaasukin on pienellä annoksella, sovittiin että nostellaan sitten jos tarve vaatii.
PCP oli todellakin tehokas puudutus siinä vaiheessa, paikat aukeili rauhassa 9cm oikeastaan ilman minkäänlaisia kipuja, 9 sentissä tulee kuitenkin ponnistamisen tarvetta ja soittelen kätilöä paikalle. No ei auta kun kestää ja odotella sitä viimeistä senttiä aukeavaksi.
Mies saapuu paikalle n. 13.20 vaihdetaan muutama sana, lähinnä mies kysyy vointia ja totean viimeisen olevan tiukassa kätilö siihen sanoo puoli huvittuneena että synnytyssalissa sanottuja ei oteta totena. Viittasi siis siihen ettei usko jos salissa sanotaan ettei koskaan enään
13.23 tulee TODELLA se ponnistamisen tarve ja vauva alkaa syntyä, kun pää on syntynyt kielletään ponnistamasta koska vauvalla on napanuora kerran kaulanympäri. Tehtävä on kuitenkin mahdoton, vauva vain tulee.
13.24 syntyy poika 3040g ja 49cm.
Kaksi tikkiä tuli, lähinnä siitä että vauva halusi kohdusta ulos vauhdilla. Kätilö joutui siis melkein ottamaan kopin, onneksi oli salissa kun ponnistuksen tarve todella tuli.
Synnytys oli helppo, yllättävän kivuton. Rauhallinen ja ihana synnytys. Kahden kivuliaamman synnytyksen jälkeen oli ihanaa saada kokea tälläinenkin.
Kätilö oli mahtava ja mukava ihminen.
Mietitään synnytyksen kestoa ja lopulta päädytään laskemaan kestoksi n. 6 tuntia.
Sairaalassa oltiin kaksi päivää ja nyt on nautittu kotona olemisesta ja totuteltu 5 henkiseen perheeseen :heart:
Pohjaton ja Kurttu 6pv