~ Lokakuun lapsoset huhtikuussa ~

moikka kaikille! Vihdoin ja viimein työ"päivä" takana... Tänään sain kuulla asiakkaalta niinkin mielenkiintoisen ilmaisun, että olen saanut penismyrkytyksen. Kuuli minun olevan siis raskaana.Tuota en tainnut olla vielä kuullutkaan...Mikä ihme siinä on kun on raskaana,on yhtäkkiä kaikkien omaisuutta ja ihan julkisen arvostelun kohteena? Työskentelen ravintolassa ja ymmärrän kyllä että humalaiset päästelevät suustaan kaikenlaista, mutta joskus vaan ampuu yli.Jos olisin "normaalisti" lihonnut,kukaan ei uskaltaisi mainita asiasta;) Siellähän nuo taas päivittelivät että mahtaako tulla kaksoset kun olen jo näillä vkoilla näin iso... Olen 171cm ja 68kg,liikun paljon ja syön terveellisesti.Silti minusta on kahdesta edellisestäkin raskaudesta tullut valtavan kokoinen. Olisin kyllä pieni ja ketterä koko raskauteni jos itse saisin sen päättää:) Rakkaudella ja ylpeydellä minä lapseni kuitenkin kannan:heart: Nämä on pieniä murheita mutta kunhan nyt tulin pärisemään kun ei uni tule:) Osmiina ja Osteri-ossi 13+6
 
Täällä on ollut puhetta äitiysvaatteista. Itse tilasin tuollaiset
Noppies Maternity Slimfit Washington- farkut
bebesistä ja olen ollut 100% tyytyväinen ostokseeni! (kandee katsoa housuista se parempi lisäkuva) Farkut näyttää niin normaaleilta kuin vaan olla voi, näitä voisin käyttää ilman raskauttakin :)

Nellystä tilasin hieman levempilahkeiset farkut, niitä en ole vielä käyttänyt mutta nätit on nekin.
Haluaisin tuollaiset äitiysjegginsit, saakohan sellaisia h&m:ltä?

Oli myös puhetta vaunuista, joku kyseli kokemuksia teutonia prestigestä ja emmaljunga city crossista. Itse suosittelen prestigejä (ei lainkaan oma lehmä ojassa :p )
teutonia on huippumerkki ja laatu on hyvä vielä nykypäivänäkin, emmaljungassa laatu huonontunut selvästi. Minulla kokemusta useista emmaljungan malleista, enkä enää ko. merkkiä ottaisi.
Kai nämäkin enemmän mielipide- tai makuasioita, omaa silmääni myös miellyttää enemmän teutonia- vaunujen tyyli.

minimuu ja pikkuruinen 16+0 (mistä näitä viikkoja oikeen tulee??)
 
Kotonaolosta jos olen tuon 2,5v kotona toisen kanssa, niin olen ollut putkeen (4kk työpätkää lukuun ottamatta) poissa työelämästä 5v, kun menen takaisin töihin. En jaksa siitä stressata, puhuttiin miehen kanssa, että pieni on pieni vain hetken aikaa, ja ne ensimmäiset kasvuvuodet ovat niin nopeita ja lyhyitä muutenkin, että otetaan niistä kaikki irti :) Vaikka vakipaikkaa ei olekaan, olen opintoni suorittanut ja alallani töitä riittää. Joten sitä mietin sitten kun aika on :)

Hoitopöydästä me mentiin hoitopöydän suhteen mahdollisimman halvalla –linjalla ja ostettiin Ikeasta sellainen ihan perusperustaso, jossa on siis neljä jalkaa ja kaksi päällekkäistä levyä. Kooltaan sellaisen hoitoalustan kokoinen. Lähdettiin siitä, että käytetään, mikä käytetään… oli tosi kätevä meille, pariin laatikkoon alemmalle tasolle vaipat ja kestot ja pehmuste siihen ylemmälle. Vuoden ikään käytettiin ja sitten jätettiin pöytä pois.

mimmu meidän apteekissa oli 22e nuo pahoinvointirannekkeet.

shenda sen kun tietäis :D Niin se vaan kuitenkin on. Kai siinä on ajateltu, että esm. 15+1 on 15 viikkoa täynnä ja päivä päälle, ja kun se viidestoista on jo täynnä, niin kuudestoista on menossa.

Viikonloppuna käytiin virpomassa esikoisen kanssa ekaa kertaa ja oli kyllä ihana kokemus itse kullekin :) Ikävää vaan oli, kun kaveri soitti, että heidän loppukesän tulokas oli menehtynyt kohtuun :'( Nähdään vielä tämän kaverin kanssa aika paljon, niin nyt on jotenkin huono omatunto omasta mahasta. Lähinnä siksi, ettei haluaisi häntä muistuttaa menetetystä onnesta :( Mutta näinhän tämä välillä menee.

Branwen ja sissi 16+5
 
Terveisiä sokerirasitustestistä. Olipas kamalaa litkua mutta alas meni :x Aikakin kului labrassa ihan hyvin eikä itselle tullut huonoa oloa. Saas nähdä sitten mitkä ovat tulokset, jännittää josko onkin jotain häikkää. Sokerirasitukseen jouduin jo nyt korkean painoindeksin takia, jos joku sitä ihmettelee :whistle:

Hoitopöytänä meillä on ollut Elfan korisysteemi, jonka päällä oli Elfan hoitotaso. Oli kätevä, kun sen korisysteemin sai siitä sitten käyttöön kun hoitotasoa ei enää tarvittu. Nyt tarvitaan toinen alakertaan, mutta ajattelin pärjätä ihan pelkällä hoitoalustalla.

Osmiinalle on annettu vähän erikoisia kommentteja : / Mulla näkyy vatsa myös, mutta olen toimistohommissa miesvaltaisella alalla, joten kommentteja en ole saanut puoleen enkä toiseen. Ne varmaan kuvittelee, että oon vaan lihonut :p
 
AJ
Heippa taas pitkästä aikaa :)

On tässä taas ollut murheita niin paljon, ettei ole ehtinyt edes juurikaan koneella käymään. Isä sai sairaskohtauksen ratissa ja ajoivat aika ilkeästi ulos tieltä äidin kanssa. Äiti pääsi samana päiväna sairaalasta, mutta isä on edelleen yliopistosairaalassa hoidossa. On jo onneksi teholta pois päässyt ja kovaa vauhtia toipumassa, mutta kuitenkin vielä toipilas. Tässä on jotenkin oma raskaus ja vaivat tuntuneet niin kovin vähäiseltä. Nyt kuitenkin jo valoa tunnelin päässä:)

Täällä on ollut keskustelua äitiyspakkauksesta. Itse olen onnellinen, että tuollainen mahdollisuus meillä Suomessa on ja otan sen kyllä ilomielin vastaan. Eihän ne kaikki tavarat kaikkia voikaan miellyttää ja on siellä osa tavaroita joilla mekään ei tehdä mitään, mutta laitan ne sitten eteenpäin tai myyn kirppiksellä. Onhan tuo nyt hieno ja joillekin oikeasti todellinen aarre tuollainen ilmainen "starttipaketti".

Hoitopöytä saatiin esikoisen aikaan kaverilta ja menee oikein hyvin vielä seuraavankin kanssa. Se on sellainen kaappi, jonka päälle kiinnitetään iso hoitopöytä osa. Tuon pääliosan voi sitten ottaa pois ja kaappi jää ihan vaikka lapsen leluille tms. myöhemmin.

ON: Vatsa on kasvanut ja on kasvanut ihan koko vatsa eikä vaan alaosa. Tämä on tuttua esikoisen kohdalta jo. Minulla vaan on taipumus turvota todella aikaisin. Tätä ei pysty kyllä enää keneltäkään piilottamaan ja en nyt tiedä onko tarpeenkaan :) Iltaisin on nyt aika paljon alavatsaa kiristellyt, mutta olen laittanut stressin piikkiin. Täytyy nyt seurailla tilannetta ja tarvittaessa sitten ottaa muutama päivä sairaslomaa jollei ala helpottamaan. Mutta siinä kai tärkeimmät. Mukavaa odotusaikaa kaikille ja voikaahan hyvin :)

AJ rv 13+4
 
Pikaisesti omaa napaa :)

Terveiset ultrasta :wave: Vauva oli kovin vilkkaalla päällä ja nyrkkeili koko aika :) Vastasi 2 päivää isompaa, mut eihän sitä laskettua aikaa silti muutella. Uskoisin kuitenkin että tämä syntyy pari-kolme päivää ennen laskettua eli 27.10. tai 28.10. Voi että tää mamma on ONNELLINEN :heart:

Voikaa hyvin!!

hertta ja nuppu 12+2 (tai 12+4) :heart:
 
Onpa älyttömiä kommentteja Osmiina saanut : / . Mua ärsytti jo sairaasti kun yksi kaveri sanoi, että "ai olet paksuna?". Jotenkin halventava ilmaisu mun herkkään korvaan :saint:

Oletteko muuten nyt ihan rennosti jo kertoneet "kaikille" raskaudesta? Vai vieläkö vähän niinkun salailette? Mulla yhä duunissa kertomatta, ja jotenkin muutenkin vähän vielä hirvittää asiaa levitellä. No muut onkin sen kai tehneet mun puolesta, ainakin äiti ja jotkut kaverit. Hmph.

Hoitopöydästä , apua, mä en osaa edes alkaa suunnitella hoitopöytää tai muutakaan. Ei mitään hajua että miten meille sellanen mahtuu makkariin....vai mihin se olis paras laittaa? :confused: Mietin että vessassakin olis varmaan hyvä olla joku taso johon vauvan voi laskea...mutta meillä on aika pieni vessa, tosin kyllä sinne varmaan jotain voisi mahduttaa. Äh mä olen niin hukassa näissä jutuissa kun en moisia ole ikinä joutunut miettimään :rolleyes:

ON: Mua on tänään vihlonu alavatsasta, ja kun asiasta ohimennen äidilleni mainitsin, niin hän alkoi heti stressaamaan. Äh miten se jaksaa! :headwall: Ihan normaalia varmasti on ne liitoskivut vai mitä onkaan. Eli juuri sitä terävää viiltävää ajoittaista kipua.
Mun äidille ei vois kyllä puhua mistään kun se alkaa heti vatvomaan ja stressaamaan. Onneksi itse olen nyt osannut ottaa rennommin!

Kenzie 13+5
 
Osmiina on kyllä saanut melkosia kommentteja... :hug:

Hoitopöydästä Meillä myös samanlainen Ikean hoitopöytä kuin Branwenilla. Halpishan se oli, mutta on meillä kyllä ajanut asiansa. Ja pöytä on siis meillä yläkerran kylppärissä. Itse olen sitä mieltä, että makuuhuone ei ole vaipanvaihtopaikka :saint: Harvemmin ollaan myöskään alakerrassa vaippoja vaihdeltu, eli aina kun tarvetta niin on menty yläkertaan. Sellaista ylös-alas-menemistähän se on välillä ollut, mutta enpä ole valittanut. Meillä hyvin toiminut käytäntö.

Kenzie: Eipä tätä salailla enää voi, joten olen ottanut ihan rennosti. En ole sellainen ihminen, joka ihmisille alkaisi ihan henkilökohtasia sanomaan. Kaikki kenelle ollaan haluttu kertoa on kerrottu. Jos joku kysyy, niin tottakai kerrotaan totuus, mutta jos joku puolituttu ei uskalla kysyä, niin ei hälle tartte alkaa kertomaankaan.

Tänään oiskin sitten koiran kanssa agiliitopäivä, ihanaa päästä ulos reenaileen! =)
 
Tää lähtee nyt kohta ultraan, vihdoin ja viimein pääsee sinne masuun kurkkaamaan. aika matelee niin piti tänne tulla vielä katsastamaan.

kenzie: ei noita tartte vielä tietää:) mulla oli vessassa esikoisen hoitotaso sivusta täytettävän pyykkikoneen päällä lavuaarin vieressä. Toimi hyvin kun oli vesipiste vioeressä ja pyykkikoneen yläpuolella seinällä hyllyt jossa vaipat ym. hoitotarvikeet. Toimi hyvin. Nyt muutetaan omaan taloon niin meinaan laittaa yläkerran vessaan hoitopöydän kun pyykkikone on kodinhoitohuoneessa ja alakertaan sit joko vessaan tai kodinhoitohuoneeseen hoitoalusta vaan. Monet pitää hoitopöytää makkarissa mut mä en oo koskaan hiffannu sitä kun kuitenkin tarttee sitä vesipistettä niin helpompi kun ovat vierekkäin kuin alkaa juosta ympäri kämppää:) mut kukin tekee niinkuin itse mukavimmaksi näkee, se on pääasia et äiti ja vauva viihtyy:)
 
Onpas aika taas karannut käsistä! :) En ole ehtinyt käymään koneella tai siis en käy tietsikalla juuri koskaan nyt kun saan olla vapaalla! Töissä ollessa olin liikaakin kiinni näissä masiinoissa eli nyt nautin vapaudesta, mutta teidän kuulumisia pitäisi muistaa käydä lukemassa! Toki kolmen pojan kanssa touhua riittää ilman tietokonettakin eli aikakin on toki rajallinen. Illalla ei yleensä jaksa koneella istua, mieluumin menen nukkumaan suht ajoissa tai vietän miehen kanssa 2-keskistä aikaa.

Kävin sokrurasituksessa ja kaikki arvot erinomaisia. Menin rasitukseen siksi, että pojissa on ollut kaksi erittäin isoa vauvaa (4,8 - 5,35 kg) ja se aiheuttaa tutkimukset nytkin. Joka kerta on todettu, että sokrut ovat suorastaan erinomaiset, kuten nytkin. :)) Paastoarvo oli 4,6 mmol/l, tunti sen jälkeen 5,4 mmol/l jne.


Masu näkyy jo selvästi, mutta toki kuopuksen jälkeen mulla on ollut pientä pömppistä olemassakin. Elintasovatsa, koska olen niin hyvin toimeentuleva kodinhoidontulella. :D No, onneksi nyt maksetaan jo kuntalisää lisäksi. Se toki on iso lisä "tuloihin". Ultrassa oli kaikki ok ja mielestäni on selvää, että meille tulee 4. poika. Okei okei, ei pitäisi sanoa vielä, mutta kätilö totesi, että eipä noista kikuleista voi erehtyä, kun kysyin, että onko nuo tuolla kikkelit... :D Jotensakin tuttu näky ja kyllä nyt 4. kertaa tai oikeastaan 5. kertaa varhaisultrassa olleena osaan jo jotakin katsoakin sillä silmällä...

Nyt onkin mentävä kuopus heräsi!!

Oskari ja vauveli rv. 15+2
 
Viimeksi muokattu:
Oskari olematon Oisko sulla kuvaa laittaa tuosta tulokkaasta? Kun niin vahvasti poikaa siis epäilet :) Olitko nyt juuri siinä ultrassa? Vai millä viikoilla? Mielenkiinnolla ois kiva nähdä teidän "pojasta" ultrakuvaa...meillä on 2 tyttöä ennestään ja eilen oli ultra. Jalkoväli näytti kyllä aika lailla tyttömäiseltä :D Mutta, eihän tässä vaiheessa voi olla niinkään varma sukupuolesta. Rakenneultra onkin sitten oma juttunsa.
PS. synnytitkö nuo isot poijjaat ihan alakautta?? hui.

hertta ja nuppu 12+2 :heart: (ps. nää viikot tuntuu matelevan.....!)
 
Kuopuksen kanssa koneella... :D Eli pikaisesti, herra numero kolme on siis vasta 1 v. :)

Joo kuvia sain useita mukaan, koska mies ei päässyt ikävä kyllä mukaan. (Oli tod. sairaana tuolloin, samoin 2 isompaa poikaa...) Niissä ei kikulit näy. :) Moni toki sanoo, että 333333333333333333333333333333333333355555555555555551115 (=välihuomautus 1veeltä, piti käydä esikoisen luona, "hätätilanne"), siis moni sanoo, että tytön häpyhuulet ovat turvoksissa ja näyttävät samoilta noin varhain. Voi se olla niinkin. En minä mitään mene vannomaan. Toisaalta sykkeet ovat aina olleet 140 pinnassa näillä kolmella ja niin on ollut nytkin. JOS silti tulisi tyttö, niin toki hän on ihan yhtä tervetullut. :) Emme ehkä kuitenkaan kysy 20 viikon ultrassa sukupuolta... Siis annetaan elää itsemme "jännityksessä".

Synnytin joo normaalisti nuokin isot sällit. Kaikki meni muuten ok, mutta kakkospojalla epäiltiin solisluun naksahdusta/ murtumista. Kokoarvio meni hänen kohdalla totaalisen pieleen, arvio samana päivänä oli "vain" 4,5 kg - ja kotiin oli lekuri laittamassa... Puhuin itseni käynnistykseen rv. 40+6, koska vaistosin ison vauvan olevan tulossa... Kivunlievitys oli paraservikaali + ilokaasu ja aika "helppo" synnytys, 5,4 kiloa tuli noin 7 tunnissa ja ilman repeämiä selvisin. Esikoinen oli monta viikkoa "etuajassa" ja painoi 3,5 kiloa. Hänen synnytyksessä tuli pieniä repeämiä. Kuopus syntyi noin 3 tunnissa niin ikään käynnistyksellä ja rv. 39+4. Hänen synnytys meni ihan ilman "mitään" ts. toki minulla oli ilokaasu ja synnytyslaulun tapainen apuna. Sekä aquarakkulat + MIES = paras apu ja tuki lämpögeelipussien kanssa... :) Toivuin tosi nopeasti ja synnytys oli ihana kokemus kaikkinensa. Poika painoi siis noin 4,8 kg.

Nyt tuli tajunnanvirtaa... Pakko lopettaa... Oli mulla mielessä jotain kommentoitavaakin, mutta taitaa jäädä... tulin konelle katsomaan äitiyspäivärahahommeleita... Taitaa siirtyä siihen aikaan, kun mies on kotona.. :D
 
Isoja ovat olleet teidän pojat, Oskari Olematon :) Hauska muutenkin, kun näitä lupauksia alkaa jo satelemaan. Nopeasti ne viikot vierivät!

AJ :hug: surun keskelle

Esikoinen 2v+ sitten potkaisi tänään kovaa suoraan mahaani : / Ei tahallaan, kunhan riehkaisi, mutta kyllä hetkeksi säikäytti. Onneksi kipuja ei ole ollut, mitä nyt vähän arka maha, eikä vuotoja ja istukka on takaseinällä... Mutta käyn kyllä tänään kirjastosta jonkun meille tulee vauva -kirjan, kunhan mies kotiutuu. Jos vähän yrittäisi opettaa varomaan äidin mahaa...
 
AJ
Toivottavasti isäsi voi kohta jo paremmin.

Meillä iskä tokaisi kun kuuli mun raskaudesta että "pitikö noita nyt ruveta jatkuvasti tekemään".
Hitto mä suutuin,jos muksuja tulee 3-4 vuoden välein niin onko se nyt niin jatkuvasti???
Isä kyllä tietää meidän lapsettomuudesta mutta koskaan en ole tukea saanut häneltä,tokaisun vaan että eikö yksi riitä??!!

Ja aika suurella todennäköisyydellä tämä on meidän viimeinen lapsi jos ei esim. iltatähteä sitten joskus luomusti tule.
3 vuotta yritystä kumminkin takana,mennyt mun mielenterveys,rahat ja myös seksielämä.Eli hoitoihin ei enää todellakaan olla lähdössä...

Hoitopöytää ei meille tule kun vessassa ajattelin panna tason päälle alustan.

Mä saan kuulla päivittäin töissä että millonkas sä synnytät??
Ja kun sanon etten hetkeen niin varsinkin vanhemmat ihmiset sanoo että se on poika....kuulemma näke mahan muodosta =)

Jännä miten erinlaisia voi raskaudet olla.Esikoisesta oksensin 24/7 ihan synnytyssaliin asti ja vedin kaksin käsin herkkuja...tuloksena +20kg raskauskiloja.

Nyt olen oksentanut vain pari kertaa mutta sellainen inhottava kestokrapula on kyllä vaivannyt senkin edestä ja nyt ei edes oikeestaan tee mieli makeaa.Hyvä vaan jos paino pysyy kurissa.

Meillä esikoinen oli 4010g ja jouduttiin kiireelliseen sektioon kun vauvan sydänäänet oli liian tasaiset ja hän oli väärässä tarjonnassa.
Jos nyt saisin kokea sen normaalin synnytyksen niin olisin very happy.
Mutta yleensä mikään ei mene niinkuin on suunniteltu.

Mä sanoin neuvolassa että tahdon kättärille synnyttään niin neuvolatäti oli sitä mieltä että kuulemma pitäis jorvia suosia jos kättärillä esim. ruuhkaa.

Shenda ja muru 13+0 poks poks =)
 
Kenzie Samassa veneessä ollaan ;). En tiedä oikein vauvan hoitamisesta, varusteista sun muusta edelleenkään oikein mitään :ashamed:. Luotan kuitenkin siihen, että pikku hiljaa selviää kaikki tarpeellinen :). Vaunumerkeistäkin kun palstoilla puhutaan, niin ihan olen pihalla. Yritän aina kuitenkin tartuttaa korvan taakse muiden kokemuksia, josko niistä sitten itselle joskus olisi hyötyä.

Vihlomisesta Täällä kanssa nyt parina iltana ollut oikein kunnon vihlaisuja/ kramppeja. En tiedä, mitä ovat. Hiukan pelästytti, kun toissa iltanakin otti oikein kunnolla mahasta aina pienen hetken kerrallaan ja tätä menoa jatkui sitten pari tuntia. Pikkasen jo mietin, että mitä tämä on ja pitääkö huolestua. Dopplerilla piti vielä tarkistaa, että varmasti pienen sydän sykkii. Ajattellin kuitenkin, että varmaan on jotain asiaan kuuluvaa kasvukipua :confused:. Eilenkin tätä oli illalla pariin otteeseen, mutta onneksi ei enää niin paljon. Katsotaan, miten tänään...

Kertomisesta Edelleenkin olen vain lähimmille kertonut. Ja heistäkin osa on todennut, että mietti asiaa, muttei uskaltanut kysyä, kun jos olenkin vaan muuten lihonut :popcorn:. Muut huomatkoon, kun tämä "lihominen" alkaa mennä överiksi.

Joanmi + salamatkustaja 14 +1
 
No tervehdys kaikille :)

Kivuista ja vihlonnasta
voisin minäkin vähän kommentoida. Minulla on taas ollut vaivana nämä kipeät vatsalihakset! Ne olivat jo ihan ensimmäisillä viikoilla, välissä vaiva hävisi, sitten se taas palasi. Nyt on viimeiset kaksi viikkoa ollut niin karmeassa krampissa suorastaan vatsalihakset, että tänään soitin sitten jälleen neuvolaan. Sain ajan gynekologille, joka tutkii sitten voisiko kyseessä olla ihan supistukset, varsinkin kun kaksi pikkusta masussa. Käsitin että aika olisi ollut heti tänään, mutta joko neuvolan täti sanoi väärin tai minä kuulin väärin, ja kun menin sairaalaan, minulle sanottiin että aika onkin huomenna... :( Joten vielä pitää kärvistellä huomiseen. Toivon että saisin sairaslomaa! Minulla on kyllä pääsiäinen vapaata mutta jospa saisi levätä vielä sen ylikin. Vaikkei tämä olisikaan mitään vakavaa, niin on tämä kyllä aivan älytöntä etten edes aivastaa uskalla. Ja jopa kävellessä tarvii näimmä vatsalihaksia :) Kun olen vielä niin uuno etten yhtään tiedä miltä ne supistukset sitten oikein tuntuvat...

Hoitopöytä
meille järjestyi kuin itsestään, kun isäni halusi kunnostaa minun ja siskoni vanhan hoitopöydän :) Se on täysin kunnossa vielä, puinen ja jämäkkä laatukaluste, pari koloa vain tullut pintaan. Isäni pakkeloi kolot ja maalaa hoitopöydän vaalean violetiksi niin sopii muuhun huoneen sisustukseen. Vessaan tai kylppäriin se ei mahdu, mutta ajattelin ostaa lisäksi sellaisen hoitoalustan kodinhoitohuoneeseen, josta on ovi suoraan kylppäriin.

Sitten vielä isäni vanha kehto on vielä täysin kunnossa, ollut lainassa serkkuni vauvalla, mutta tyttö ei enää mahdu siihen joten saadaan se käyttöön :) Mun iskä onkin painanut syntyessään 1600 g joten on vissiin aika olemattoman kokoinen se kehto.

Onnittelut vielä kaikille jotka käyneet ultrissa ja saaneet kivoja uutisia :) Muistakaahan lepäillä ja kuunnella omaa oloa, se minunkin pitäis vielä oppia!

Ituo 14+3 (hups väitin aamulla neuvolaan että 13+3...)
 
On pitkä aika kun viimeksi olen käynyt kurkkimassa koko pinoa enkä oikein ole nyt ajantasalla tapahtumista. Niinpä vain omaa napaa...

Kävin tänään np-ultrassa ja kaikki oli juuri niinkuin pitikin. Pikkuinen oli kasvanut niin hurjasti siitä kun hänet viimeksi viisi viikkoa sitten näin. Näytti ihan vauvalta ;). Niskaturvotus oli 1,07 mm ja riskirajat eivät paukkuneet joten hyvillä mielillä ollaan. Nyt on helpottunut olo, enää tätä raskautta ei tarvitse salata keneltäkään. Kyllähän tässä on erinäisiin kaapuihin jo tullut pukeuduttuakin...

Irmeli ja Eila 12+3
 
Hei!

Kauheesti ei uutta kuulu. Muuta kuin että pienimuotoinen huoli on päällänsä. Tämä lapsukainenhan on tosi kauan kaivattu ja lievillä hoidoilla aikaan saatu, joten pelko siitä, ettei tämä raskaus olekaan todellista, kalvaa mieltä tasaisin väliajoin. Olen taas saanut jostain päähäni, että ENTÄPÄ JOS vauva onkin menehtynyt kohtuun!! Ja kaikki tämä sen edellisen tuulimunan takia; ei uskalla iloita, ei uskalla toivoa sitä parasta, koska pelkää sitä pettymistä niin paljon.

Maha ei kasva (ei yhtään tähän mennessä), enkä sen kummemmin tunne potkujakaan. Kaikki vihlaisut ja repimiset ja muut kivut ovat ohitse. En tiedä, onko tämä "normaali olotila" normaalia, mutta olen jostain saanut pyöriteltyä päähäni, että raskausaika 9 kk on yhtä ähinää ja puhinaa ja oksentelua ja turvotusta ja kipua ja kolotusta. Hah..

Juuri luin jostain palstalta, että keskiraskaudesta pitäisi pystyä nauttimaan, kun pahimmat etomiset ja oireet ovat kadonneet. Olisipa noin helppoa. En tiedä, miten sais vähän positiivisempaa mieltä kehitettyä itsellensä...

Kiitos, kun sain avautua, tämä on vähän tämmöstä taas

- Pessimistinen Untuvikko ja lapsukainen 15+3
 
Untuvikko Eihän ensisynnyttäjät kaikki tunne välttämättä mitään ennen 20 viikkoa, ite en oo vieläkään tuntenut yhtään mitään (vaikka maattu ja ihmetelty on!)... Vaikka toki ymmärrän, et jos on ollut tollanen pettymys aiemmin, niin nyt sit pelottaa. Oisko teilläpäin mahdollista soittaa neuvolaan ja käydä sielä vaik tarkistaan sydänäänet? Luulis ettei oo iso vaiva neuvolassa sellanen pikanen helpotuksen tuominen ku on tuo historiakin... :)

Hyi mikä sadepäivä, mut helpottaapa allergiaa ja nenä ei valu niin jatkuvasti. :) Jee tänään on muuten taas neuvolakin. :)

Oon muuten kehittäny hirveen himon riisimuroihin. Siis mikään ei oo niin hyvää ja niillähän melkein vois vaikka elää. Oon koittanut sitä rajottaa kuitenkin, kun eihän niistä oikeestaan saa juuri mitään.

pipituuna & tipi 16+6
 
Ituo hyvä, että tutkivat :hug: toivottavasti saat sairaslomaa, että saat levättyä. Nuo supistukset voivat tietty tuntua eri ihmisillä eri tavalla, mutta minulla tuntuu, kuin olisi jalkapallo mahassa ja tulee sellainen vähän ahdistava olo. Kun käden laittaa alavatsalle, niin se on ihan kova: kun kevyesti painaa, se ei painu vaan vastustaa samalla tavalla kuin vaikka jos puristaisi jännitettyä hauista.

Onnittelut hyvistä ultrauutisista ja jaksamista hermoilijoille! Sama vaiva täällä, vaikka liikkeitä tuntuu päivittäin, niin silti odottaa jotenkin sitä 25 viikkoa. Ja sitten varmaan kolmeakymppiä ja ja ja… :D Kai sitä pitäisi vaan osata rentoutua ja nauttia, mutta jotenkin vaan ”paineet” kasvavat, kun viikkoja on jo enemmän. Tuolla tekayn sivuilla kävin kurkkimassa, ja siellä on kyllä ihanan mieltä rauhoittavat nuo prosentit, jotka kertovat mahdollisuuden selviytyä loppuraskauteen.

Branwen ja sissi 16+6
 
heippa!


mä en ole ihan varma tunnenko liikkeitä välillä.
Tämä masukki tuntuu viihtyvän oikealla puolella ja maha on aamuisin ihan toispuoleinen aina :D Sellanen lituska vasemmalta puolelta, oikealla kauhee kova pallo :D hulvatonta <3
Poikaolo vaihtui tytto oloksi, koska mulla on tytoistakin aina aamusin ollut juuri tälläinen toispuoleinen maha.... ja samalla puolellakin kaiken lisäksi :D

Mua närästää ihan kamalasti oisin :/

Nyt pukee vaatetta ja kaverin luo kylään. :)

T.Neiti+kihuli 14+2
 
Untuvikko kuten jo pipituuna sanoi, niin ei liikkeet vielä välttämättä tunnu. Mutta kysele neuvolasta, pääsetkö kuuntelee sydänääniä, js epäilyttää :hug: Onhan tämä odotus epävarmaa, kun ei voi olla mistään ihan varma. Mutta toivotaan parasta! =)

Itse en ole varma tunnenko liikkeitä vielä. Ajan kanssa sitten. Mä muuten huomasin myös saman yksi ilta tässä kuin Neiti että asukki köllötteli toisella puolen alamahaa :D Olin selälleni sohvalla ja ihan selvästi oikealla puolen alamahaa oli tyhjää ja vasemmalla puolen sellainen pallo :D Tyttöä odottaessa huomasin tuon toisella puolen oleilun vasta paljon myöhemmin.

Hoitopöytä meillä oli esikoisen aikaan, ostin käytettynä. Pidettiin sitä makkarissa, kun meillä wc sen verran pieni ettei se sinne mahtunut. Ja vaikka sitten siitä piti mennä vessaan pesuille, niin hyvä oli kun vaipat ja vaatekaapit olivat siinä käden ulottuvilla. En mä kokenut sitä hankalaksi. Myytiin pöytä pois kun ei enää tarvittu, olisko ollut käytössä jonkun 6-7kk, kun se ei mahtunut varastoon. Ja tuumaisn silloin että pärjätään toisen kanssa ilman. Alkuun se oli hyvä olla olemassa, mutta aika pian alettiin avihtaa vaippaa milloin sängyllä, lattialla yms.

Aj jaksamista!

Nessu ja pieni 16+6

muoks. viikot väärin :D ei näitä meinaa muistaa, missä mennään..
 
Viimeksi muokattu:
AJ: Pikaista paranemista isällesi ja tsemppiä koko teidän perheelle! Läheisen sairastaminen on aina kovin raskasta. Pidä hyvä huoli itsestäsi huolen keskellä kuitenkin.

Ja kaikille hyviä uutisia saaneille onnea kovasti! :)

Ouluun tuli sitten takatalvi tänään... lunta sataa, tosi masentavaa. Mulla ois vasta yöksi töihin meno, mutta nykyään herään joka aamu akselilla 7-9, enkä pysty nukkumaan pitempään vaikka kuinka yrittäisin ja tietäisin, että pitäisikin nukkua! Ihan mystistä kohdallani, sillä yleensä olen ollut niin sikiuninen ja nukkunut aina 12 tunnin yöunia. Nyt sain kuitenkin onneksi eilen todistuksen lääkäriltä, että ei tarvitse tehdä yövuoroja, mulla on nimittäin ollut ihan tuhottoman vaikeeta pysyä hereillä yövuoroissa, ja samalla tarkkaavaisuus ja keskittymiskyky laskevat ku lehmänhäntä, ja se on aika huolestuttavaa, koska mun työssä tämmöstä ei missään nimessä sais tapahtua. Teen nyt nämä tämän viikon pari yövuoroa, jotka oli jo suunniteltu, että ei tule pomoilla paniikkia hommata mun tilalle työntekijää öihin. Saapas nähdä, miten selviän :D

Pakko avautua teillekin tästä meidän kaupungin äitiysneuvolan toiminnasta! Täällä terkkarille ei ole mitään suoraa puhelinnumeroa, vaan joudut ensin aina jonottamaan vähintään 15-30 minuuttia keskitettyyn ajanvaraukseen, josta täti varaa sulle ajan omalle terkkarille jonnekin tuntien päähän. Sitten vasta se oma terkkari soittaa. Onko muilla oikeasti näin vaikeeta saada apua jos on ongelmia? Tuntuu todella turhauttavalta vaan odottaa ja odottaa ja jonottaa aina vain siksi, että yhtä asiaa saisi kysyttyä! Joskus asiani on ollut pienempi, mutta joskus myös ihan todella tärkeä asia, johon pitäisi saada apua mahdollisimman pian.

Huh. No, se siitä. :)
Nyt aamuhommiin ja odottelemaa sitä terkkarin soittoa joskus tulevaisuudessa... :)

Terkuin Liisikki ja Pulla 13+6
 
RR
Untuvikko: Älä turhaan ressaa, voi vielä mennä viikkoja ennenkuin tunnet mitään liikkeitä ja siltikin kaikki on ihan ok. Itse tunnen välillä jotain kutinaa tuolta sisäpuolelta, mutta mitään kunnon liikkeitä ei ole sitä yhtä muljahdusta lukuunottamatta oikeastaan tuntunut.

Meilläkin pikkuinen on välillä oikealla puolella ja välillä vasemmalla :D Varsinkin, kun jännittää vatsalihaksia/vatsaa sen näkee hyvin. Mies aina iltaisin pyytäkin mua näyttämään, että missä se meidän baby on tänään :LOL:

Tänään taas kiristelee inhottavasti tuota kohtua, tämä istuminen ei ole hyvästä, mutten oikein voi liikkuakaan, kun olen sidottu tohon hemmetin luuriin : / Kävellessä ja maatessa olo helpottuu, joten voiskohan noi olla jotain supistelun tyyppisiä ja onko ne vaarallisia? Inhan tuntuista vaan...

RR ja Pähkinä 16+0 POKS :heart:
 

Yhteistyössä