~ Lokakuun lapsoset heinäkuussa ~

Termosta kaikille!

Jaksuja kaikille sitä tarvitseville, syystä tai toisesta. :flower:

Äippäpakkauksen kestoista Jos jollakin halua ostaa pienellä korvauksella, pistäppäs yksityisviestiä. Itse en tule tarvitsemaan. :ashamed:

Mehukatille Voimia sinulle ja perheellesi, erityisesti pikkuveljellesi. On varmasti aika shokki myös veljelle alkaa yhtäkkiä miettimään suvunjatkumista. Viitaten tuohon pakastamis- ja hedelmällisyysasiaan.

Raskauskiloja mulle on kertynyt melkein 10kg. Neukkutäti on siihen tyytyväinen ja kai se sitte oon minäki.

Cinderella Kyllä mie vaatisin vuokraajaa käyttämään siivousporukan siellä asunnolla. Tuohan on ihan kamalaa. Tsempit! Ja vaadi tosissaan se toimiva jääkaappi!

Olotila Oon kamalan yksinäinen. Masentaa kamalasti, kun ei ole ystäviä tuossa ihan lähellä. Olen tottunut, että näen ihmisiä ja saan höpötellä. Nykyään tuntuu, ettei edes osaa jutella kenenkään kanssa. Onhan mulla mies mutta ei se ole sama asia. Ääh ja puuh. Ei sais valittaa mutta valitin nyt kuitenkin. Neukkutäti onneksi aikoo seurata mielentilaani (takana löytyy vakavaa masennusta yms. pientä) ja aikoo puuttua asioihin jos huomaa suuria muutoksia. Itse olen jo muutoksia itsestäni löytänyt, sellaisia mistä en pidä.

Kummit Miehen kanssa on päätetty pyytää yhtä minun hyvää ystävää (häntä kyllä oon jo pyytäny AIKOJA sitten, että tuleeko ekan lapsen kummiksi ja on suostunut mutta pitäähän se virallisestikin vielä pyytää, kun lapsi on syntynyt) ja ehkä samalla pyydämme hänen tulevaa miestään jos olisi halukas. Ja minun veljeni on tiedossa oleva myös. Sitten varmaan pyydämme miehen siskon tytärtä. Ehkä ne sit jää siihen. Katsotaan tarkemmin lapsen synnyttyä. Todellakin sitä toivoo valitsevansa sellaiset kummit, jotka on tukemassa lasta ja myös meitä vanhempia pyytämättäkin. Ei tarvitse tuhlata rahaa (kuten useat tuntuvat niin luulevan) vaan olla mukana elämässä, myös kun lapsi on vanhempi.

Nimet on tiedossa. Sekä tytölle että pojalle. Jos vaan lapsi synnyttyään edes vähää "näyttää nimeltä".

Nyt lähen ostaan kukkia ja tankkaamaan auton. Ai niin, iskias on parempi. Pääsee jopa liikkeelle! Jippii!

Tine ja VienoIlmari 29+2 (muistaakseni)

 

Joanmille vauvan asennosta: Minäkin sain täältä vinkkiä mistä tietää kuinka päin kaveri tuolla mahassa on, mutta en mä siltikään tiedä . Liikkeet tuntuu ihan yhtä kovina ylhäällä ja alhaalla. Ja myös molemmilla sivuilla! Mulla ei potkut oo koskaan sattuneet kyllä mitenkään erityisesti, tuntuu kovina ja semmoisina että joskus ihan säpsähtää, mutta ei satu sentään.

Mulla on vähän samanlainen olotila ku Tinella, että oon tavallaan ollut vähän yksinäinen. En osaa raskausaikana oikein käydä missään ja tunnen omituisesti jotain ihmeellistä ulkopuolisuuden tunnetta. Tosin mun ystävät on pitkälti lapsettomia ja heitä tapaan enemmän vaan viihteellä ollessani ja raskaana ollessa en osaa ollenkaan lähteä mihinkään : / Työkaverit on kaikki miehiä ja sen mitä meillä käy ystäviä kylässä, niin tuntuu hassusti vähän samalta kuin sinusta Tine etten enää tiedä mitäs tässä nyt sitten juteltais. Vaikka olen ollut äitinä jo kohta 12 vuotta! Haha.. Ihan hoopoa, mutta kai se on laitettava hormoonien piikkiin tai sitten sen, kun en tosiaan näe oikein ketään naispuolisia ystäviä nyt..

Nimistä: Ei vielä oikein hajuakaan. Kahta ihan kivaa nimeä on pyöritelty, mutta ei olla oikein varmoja niistäkään. Tai oikeastaan vaan yhtä, joka on ollut molempien mielestä hyvä. Nyt vain olen alkanut pohtimaan onko se enempi pienen pojan nimi, mutta ei ehkä aikuiselle kuitenkaan.. hmm.. ehtiihän tässä vielä miettimään

Oma vointi: Vointi on kyllä ihan hyvä ollut. *kopkop*, itse asiassa tuntuu että käyn kauhean ylikierroksilla. Touhuan kotona töidenkin jälkeen läkähdyksiin asti. Pitäisi opetella rentoutumaan ehdottomasti! Yöllä on kramppeja jaloissa ja kuumuus painaa ja sitten ne rytmihäiriöt joita on toisinaan, mutta kuitenkaan mikään noista ei sinällään tahtia ole hidastanut. Verenpaineet on tooosi matalalla ja sen takia huippaa, mutta korjailen tilannetta salmiakilla

C'mon ja Ilpo rv. 29+2

 

Mehukatille ja koko perheelle voimahalit! Toivotaan parasta! :hug:

Mielialoista siis ei muuten mitään, mutta nää helteet tekee musta ihan raivopään. :kieh: Oon niin turvoksissa (kävin tänään kotivaakalla ja oli painoakin tullut reilut viis kiloa viikonlopun aikana!) ja kokoajan on hiki ja kun ei saa edes nukuttua, niin väkisinkin raivostuttaa aivan kaikki. Mies onkin suosiolla touhunnut nyt pari päivää autotallissa omia hommiaan ja antanut mun kiukutella itekseni täällä. Tosin onhan se pari kertaa tarvinnut käydä tuola autotallissakin mäkättämässä, ettei vaan miehellä olis liian hyvä päivä. :headwall: Ihana vaimo tosiaan juu.

Asennosta mahassa oon päätellyt, että viihtyy edelleen raivotarjonnassa, koska liikkeet on tuntunut nyt siitä lääkärineuvolasta asti kaiken aikaa samalla tavalla. Välillä kääntää kylkeä, niin potkut vaihtaa puolta, mutta siis ei käänny perätilaan. Hyvä näin. Välistä potkii kylkiä niin lujasti, että pelkään sen tulevan niistä läpi. Ei ollenkaan käy kateeksi niitä, jotka saa samanlaista monotusta alapäähän.

( . )
Mun maha pullahtaa jotenkin päivä päivältä enemmän ulospäin. Nyt se on ihan selkeesti jo sellanen ihana raskausmaha, eikä enää vaan "ootpas sä vähän lihonut ja turvoksissa"-maha. Mahasta tykkään, turvonneista norsujaloista ja sormista en. :heart:


pipituuna & pikku-ukko 30+5 :heart:

 

MEHUKATILLE halaus!:hug: Nuo on aina kurjia uutisia, mutta käsittääkseni jos kiveksessä kasvain on, ja on pysynyt siellä, niin ennuste on kait kohtuullisen hyvä? Toivottavasti ei nyt syöpää olisi. Koskettaa sinänsä läheltä että mun serkun miehen tyttärellä todettiin syöpä, ja käy hoitoja parhaillaan läpi, on siis nuori, ja löytyi melkoisen pahasta paikasta tuo kasvain :| mutta toivoa on aina, kun aletaan hoitamaan, ja täytyy toivoa parasta. Sinnekin siis voimia koko perheelle:hug:

C'MONILLA ja TINELLA oli sellasta yksinäisyyden,/ulkopuolisuuden tunnetta? Mulla vähän sama homma... siis sanotaan että kaverisuhdepuolella. Toisaalta mä olen nyt nauttinut siitä, että kaikki tietää mun km historian ja ymmärtää että yritän ottaa tosi rauhallisesti, joskus sitä kaipaisi silti päästä oikee vaikka viihteelle.. mut jotenkin ei huvita kuskin roolissa sinne mennä... ja mitäpä mä siellä mahan kanssa tekisinkään Itse olen reissannut paljon kavereiden luona kuitenkin, mutta tuntuu et kaikilla on niin vaikee tulla meille
Siis mä oon aina se joka reissaa lasten kanssa, ja kaverit (ne kellä on lapsia) vetoaa aina et on niin hankala lähteä... mutta pystynhän minäkin lähtemään, ja aina ei kyl huvittais kauheita matkoja ajella AINA toisten luo... kyl munki luota kahvia ja pullaa saa (ja meil on ihan kiva tää pihapiiri, on hiekkikset ja keinut yms et lapsetki viihtyy)

KUMMEISTA ja NIMISTÄ ei vielä tietoa

 

Mehukatti hirmuisesti voimia!! :hug:

Kivunlievityksestä vielä, spinaalia minäkin olisin edellisessä synnytyksessä halunnut, mutta halusivat odotella että päästään 6-7cm, mutta vartissa tilanne menikin sitten kutosesta täyteen kymppiin joten spinaalit jäi valmisteluvaiheeseen. Katsotaan nyt jääkö mulla tälläkin kertaa tehokkaimmat piikit saamatta kun on klexane piikitys trombi riskin takia tässä raskaudessa.

Nimet on aika varmasti valmiina, toinen nimi saattaa muuttua mutta se ensimäinen todennäköisesti pysyy jos vauva nyt yhtään on nimensä näköinen. Synnytyksessä sitten viimeistään sukupuoli selviää varmaksi, poikaahan meille on lupailtu ja pojan nimi on varmemmin valmiina mutta on myös tytön nimestä taka-alalla puhuttu.

Vauvan asento: Eilen kirjoittelin että vauva istuu massussa kun tatti, no illalla sitten maate käydessä alkoi sellainen möyrintä että vatsa lenteli puolelta toisella ja tuntui lopuksi siltä kun vauva olisi kääntynyt, no tänään neuvolassa sitten asiasta mainitsin ja ultralla vielä tarkasteltiin, vauva oli tosiaankin vaihtanut asennon raivotarjontaan, JEE! toivottavasti nyt pysyy.

Neiti: Mukavasti olit ex-miehestäsi kirjoitellut, hienoa tosiaan että suhde on asiallinen teidän välillä erosta huolimatta ja pystytte asioista puhumaan. Ja ihanasti ajateltu toisen puolesta sitä rakkauden löytymistä ja elämän jatkumista onnellisena eteenpäin. Aika harva niin taitaa exälleen kuitenkin toivoa. Hatun nosto sinulle!!

Me on tästä kesästä nyt tosiaan koitettu nauttia, mies on jo lomansa viettänyt joten aika viikonloppu painotteiseksi jää nämä kaikki retket mitä sitten tehdään, yksin käyn lähiympäristössä sitten lasten kanssa, huomennakin ajattelin viedä lapset kotieläinpuistoon, seillä me on esikoisen syntymän jälkeen joka kesä käyty. Viikonloput on sitten vietetty kylässä, mökillä tai kuskattu lapsia jonnekkin, viime viikonloppuna oltiin kaksi päivää muumimaailmassa ja jos mies ei joudu ylitöihin viikonlopuksi, niin jos sitä vaikka heurekaan ajelisi dinosauruksia katsomaan. Jos oma vointi pysyy hyvänä, niin jos sitä sitten vielä tykkimäelle koittaisi mennä jonain viikonloppuna, ellei kesä ja ilmat lopu kesken, muutama mökkiviikonloppukin olisi kiva viettää vielä ennen vauvan syntymää. Ei siihen kuitenkaan niitä viikonloppuja enään hirveästi ole.

( . ) Neuvolassa kävin aamupäivällä, kaikki kunnossa. Hemppa oli laskenut nyt 135 joka on siis edelleen oikeen hyvä, mulla se tässä olikin yli 150 pitkään. Verenpaineet oli hyvät ja pissa puhdasta. Painon muutosta ei juuri ollut ja siitä sain valitusta. Mulle on ekasta neuvolakäynnistä tullut painoa tähän mennessä vajaa 2kg ja jo sitten alettiin epäilemään syönkö mä tarpeeksi vai syönkö ollenkaan ja kasvaako vauva nyt tarpeeksi ja plää plää. Oli neuvolantäti palannut kesälomalta ja tais olla liikaa virkaintoa Koitin suodattaa toisesta korvasta samalla ulos. Kolmeen kertaan se kuitenkin mun syömisiä tenttasi ja lopulta jo juomisiakin että juonko mä sitten edes tarpeeksi, kerroin juovani useamman litran päivässä ja lopulta kai tyytyi sitten kun lakkasi tenttaamasta. Pitää vissiin alkaa vetämään mättösapuskaa huiviin :kieh:
SF mitta taisi olla 28,5 siinä keskikäyrällä kulkien noin suunnilleen. Vauvaa hetki katseltiin ultralla, kauniit kasvot hänellä :heart: jalkoväliäkin koitettiin tarkastella, että onko siellä se pippeli vai not, kun kerroin että rakenneultrassa poikaa lupailtiin,mutta tällä neuvolantätillä ei ole minkäänlaista parempaa koulutusta hommaan joten se oli vähän miten sattuu ultrausta, ihan ku ite olisin siinä viuhtonut menemään. Mielenkiinnosta hän sinne jalkoväliin koitti katsoa muttei osannut etisiä kunnon kuvakulmaa edes. No parin viikon päästä on lääkäriaika niin sitten saa varmaan painoarviota jne.
Syke vauvalla oli 150 ja vähän alle.

Jos sitä hetkeksi ulos ennen päivällistä.

Pohjaton ja Nappi 30+1 :heart:

 

Mehukatille kovasti jaksamista!

Kivunlievityksestä ehdottomasti haluan ja mielellään tehokasta! Esikoisesta oli epiduraali ja se vei kivut mennessään. En tiiä sitten saako tällä kertaa epiduraalia vai spinaalia, ihan sama, mutta jompi kumpi!

Nimestä ja kummeista Etunimi on tytölle mietittynä. Kummeja ei olla vielä mietitty, vaihtoehdot on vähissä ja mietitään että viitsiikö pyytää samoja kummeja kuin esikoiselle?

Neuvolassa kävin iltapäivällä. Esikoinen oli mukana, meinasi ihan hermostua kun koitin yksin lähteä Hienosti jaksoi olla siellä, sydänäänien kuuntelu vähän pelotti, kun terkka piti äänet niin kovina Neuvolassa kaikki ok, päänsäryistä ja pahasta olosta huolimatta ei alkavaa myrkytystä ainakaan vielä. Pissa oli puhdas ja paineet kohdillaan. SF-mitta oli laskusuunnassa, mutta se selittyy sillä kun ilmeisesti vauva on nyt RT. Terkkakin oli löytävinään pään melkoisen alhaalta jo. Puhuin myös, kun mietityttää vauvan koko, miten suureksi kasvaa kun nyt on se RD-diagnoosi. Sain viikoille 36+6 (ehkä vähän myöhään, mutta ei aikaisemmin oikein aikaa olluit) ajan neuvolalääkärille, joka katsoo vauvan kokoa sitten. Muuten ei olisi mitään painoarvioita ollutkaan tulossa. Muuten rd:n suhteen kaikki hyvin, saan vähentää mittauskertoja 1-2/viikko, kun arvot pysyneet hyvinä =) Kovasti jaksuja vielä toisille rd:n kanssa kamppaileville jotka yritätte lääkitystä saada kohdilleen Toivottavasti löytyy hyvä hoitotasapaino =) Itse saan olla onnellinen että pysyy ruokavaliolla vielä ainakin kurissa.

Nessu ja pieni 30+5

Muoks. Niin ja cinderellalle piti kommentoida, että vaadi ainakin toimiva jääkaappi! Meillä oli myös yhdessä vuokra-asunnossa toimimaton ja siivoton jääkaappi ja huoltomiehet väittivät että kun siivoot sen niin kyllä se siitä. Ärähdin oikein kunnolla ja seuraavana päivänä oli uusi kaappi. Sen on oltava kunnossa! Muutenkin voisi vaatia siivousta vuokranantajan puolesta koko asuntoon jos on ihan siivoomatta, mutta sitä voi joutua odottamaan jonkun päivän. Itse olen aina kuitenkin siivonnut, kun en ole kestänyt katsella niitä törkyjä. Mutta älytöntä miten toiset kehtaa jätää asunnon ihan hirveeseen kuntoon. Ja eikös ainakin kaupungin vuokra-asunnoilla käy huoltomiehet tarkastamassa asunnon että on siivottu ja ehjä? Näin muistelen, kun itsekin aikoinaan siivousfirmassa töissä olen ollut ja noita muuttosiivouksia tehnyt.

 

Mehukatille voimia!!!! :hug:

äitiyspaketti saatiin mekin vihdoin kotiin tänään. Olin jo pyytänyt kyytejä kaverilta mutta mies roudasikin sen yksin junassa kotiin Mun mielestä koko paketti on yhä jotenkin poikamainen, ja tosiaan valkoisen ja ruskean/harmaan sijaan olisin niiiin kovasti tykännyt oikein kirkkaista väreistä. Mutta toisaalta valkoinen on pesujen kannalta hyvä ja muutenkin ymmärrän kyllä tuon neutraalin linjan. Hyvää kamaa siinä oli! Se toppapuku on vaan varmaan ihan liian iso?? Sääli kun oli niin kivan näköinen! Toisaalta mistäs mä edes tiedän paljon vauvat kasvaa mutta jotenkin se näytti tosi isolta lokakuun lopussa mahdollisesti syntyvälle vauvalle.

norsunilkat &-sormet myös täällä! Koko päivän olen touhunnut tänään ja nyt kun istahdin lukemaan hauskaa hömppäromaaniani (Sophie Kinsellan "Himoshoppaajan vauva") niin yhtäkkiä tuntuu että jalat on ihan hemmetin jäykät ja kipeät ja yhä enemmän turvoksissa. Eikös näitä helteitä tai kesäkelejä lupailtu tänään iltiksessä lokakuulle saakka? Huh huu!

Nimi on yhä mysteeri, ja mua ahdistaa kun ei tiedä varmasti sitä sukupuolta. Tytölle on jo yksi "työnimi" eli millä nyt kutsutaan, mutta en tiedä suostuisko mies sitä lopulta antamaan...ja toisaalta en ole varma haluanko mäkään. Mutta paras mahdollinen se tällä hetkellä on. Meillä on niiiiiiiiiin erilaiset maut ja tämän kahden kielen ja kultuurin törmäys aiheuttaa haasteensa. Pojalle ei oikein ole mulla mitään ideoita, miehellä runsaastikin mutta en tykkää niistä yhdestäkään

kummit yhä myös mysteeri....enkä ole päättänyt koko kastamisesta vielä....äh hankalaa!!

ON: huomenna lähden koiran kanssa vanhempien luo lomailemaan ehkä vajaaksi viikoksi, kivaa! Äitin kanssa mennään pinnasänkyjä katselemaan yms. Koirakin pääsee uimaan kun pikkukaupungissa paikkoja on enemmän tarjolla ja meillä on auto käytössä. Miehestäkin varmaan ihan kiva olla musta vähän erossa kun tosiaan ihan hitusen äkäinen olen tässä ollut :xmas:

Kenzie 27+5

 

Moikka kaikille!

Cinderella: Kyllä on törkeää! Siulla on oikeus vaatia siivottua kämpää, jos ite joudut siivoomaan niin silloinhan siun pitää saada veloittaa siivouskulut vuokranantajalta. Ja kyllähän asunnossa on toimivan jääkaapin oltava.

Neiti 81: olipas ihanasti kirjoitettu siun ex miehestä! tuolleen toivoisikin asioiden olevan eron jälkeen niin lapset ei joutuisi kärsimään. Ei kyllä tosiaan siun mahasta uskois että sen verran painoa tullut lisää, mutta sehän on niin yksilöllistä ja jos on jo entuudestaan hoikka niin hyvin yleistä tosiaan että tulee tosi paljon painoa lisää.

Mehukatti: Voimia teidän perheelle! Mie tiedän yhden tutun, jolla oli myös kivessyöpä ja hänellä on vaimonsa kanssa kaksi tervettä lasta ja on toipunut todella hyvin syövästä, onneksi hoidot nykyisin on niin hyviä!

Supistuksista: Minkälaisissa tilanteissa teillä noita supistuksia tulee. Miulla kans tulee noita kivuttomia yleensä automatkoilla, jos on pitkään seissyt tai tehnyt jotakin ja hassua miusta niin yleensä aina ruoan jälkeen.

Kummit: Ei olla vielä pyydetty, mutta mietinnässä on. Itsellä ainakin ehdokkaat mielessä, pitää vielä kysellä miehen mielipiteitä ja hänen ehdotuksiaan, mutta luulen että samoja läheisiä ollaan ajateltu. Eli tarkoitus varmaan yksi sukulainen minun ja hänen puolelta ja yksi kaveripariskunta. Kummit pyydetään varmaan vasta lapsen syntymän jälkeen.

Nimet: Nimet on valmiina sekä tytölle ja pojalle ja niillä nimillä tulee vauvaa ajateltuakin. toivotaan että vauva on nimensä näköinen!

ON: Täällä aloitettiin vielä työt loman jälkeen. Vielä kuukausi ja sitten alkaisi viikon loma ja siitä suoraan äippälomalle Kiva on olla töissä, mutta kyllähän tuo jo tässä vaiheessa voimia melko lailla tahtoo viedä. Yöunet on aika katkonaisia ja viimeki yönä heräilin varmaan neljään kertaan. Pissittää ja janottaa monta kertaa yössä ja istumatyö käy selkään. Lisäks tää helle, meillä töissä on tosi kuuma, joten tuntuu et se kuumuus vie voimat. Piti kotonta viedä tuuletin töihin et jaksaa koko päivän tehdä töitä ja ettei ihan hikeentys.. kun oiski ilmastointi!

Mimmu ja pikku-apina 28+0 poks poks :heart:

 

Terve taas kaikille!

Mehukatti, ikävää että tuollaisia uutisia on perheesi saanut, toivottavasti hoidot tehoaa pian.

Neiti, kaikilla meillä välillä menneisyys mietityttää ja tuntuu haikealtakin. Se ei ole nykyiseltä mieheltäsi pois! Omat vanhempani erosivat kun olin pieni, ja olen hyvin kiitollinen sille että ovat pysytelleet lämpimissä väleissä.

Mieliala: oon edelleen niin väsy että mietin onko tää masennusta. Mutta ehkä kuitenkin vaan väsyä. Tsemppiä kaikille alamaissa oleville, yritetään yhdessä saada hännät kippuraan!
Mä oon ollut kamalan ailahtelevainen ja suuttunut kaikenlaisesta, ja nyt on tullut pari juttua joissa olen huomannut jälkeenpäin suuttuneeni turhasta ja syyttäneeni ihan väärää puuta. Noloa. Yritän olla vähän rauhallisemmin.

Vauvatarvikkeet: tänne ulkomaillehan en saa äitiyspakkausta, esikoiselle ostin sellaisen kun vaikutti niin kätevältä ja ennen kaikkea "valmiiksi ajatellulta" kokonaisuudelta, ja olihan niille tavaroille käyttöä. Kun Suomeen lähdettiin tuli talvivaatteille käyttöä, niitä en olis välttämättä osannut täältä edes ostaa oikeanlaisia.
Nyt toiselle olen haalinut takaisin poislainattuja vaatteita ja kieltämättä vähän tuolla kesän alennusmyynneissä ostanut kaikkea söpöä, alkaa ainakin vaatepuoli olla koossa. Muistaakseni Suomen alet ei ole yhtä hyvät, täällä on alet yhtä aikaa kaikissa kaupoissa ja usein koko kauden kokoelmasta isot prosentit, ihan muutamalla eurolla saa ihania vauvanvaatteita. äitiyspakkauksen tavara kun on tosi käytännollistä, olen siihen lisäksi hankkinut sitten sellaista kaikkea sievää "vierailuvaatetta", mekkoa sun muuta. Minähän sitä vauvaa kaiket päivät katselen!
Unipussin ostin uuden, mä tarviin niitä kolme kun kotona tarvitaan kaksi (jos pyykkivaraa haluaa) ja sitten perhepäivähoitajalle kolmas. Ranskassa suositellaan jonkun turvallisuusargumentinkin varjolla unipussia, mutta mun mielestä se on myös hurjan kätevä kun ei tarvitse miettiä onko vaavi nyt hyvin peitelty vai ei.
Pinnasänky: ostan varmaan ikeasta uuden, esikko raateli hampaillaan tuon edellisen siihen kuntoon että se kaipaisi maalia ja mies ilmoitti että se pinniksen maalaaminen on niin pirun iso homma (uskon kyllä!), että hän mieluummin investoi sen 50 euroa uuteen valmiiksi valkoiseen.
Menopelit: kuten jo sanoin, kävelylauta vanhoihin rattaisiin esikolle ja sit uudet kunnolliset matkarattaat

Päivähoito: teitä siellä Suomessa varmaan nyt hirvittää, mutta täkäläinen äitiysloma päättyy mulla joulukuun lopussa, siihen muutama säästetty lomaviikko päälle, ja mun on mentävä töihin tammikuussa. Eli lapset menee täällä tosi aikaisin hoitoon, se on maan tapa. Mä oon tosin esikon kanssa ollut töissä osa-aikaisesti (80% eli 4 päivää viikossa) ja jatkan niin nyt toisenkin kanssa. Vauvalle pitää kuitenkin löytyä päivähoito loppuviikoksi, ja täällä ei todellakaan ole mitään subjektiivista päivahoito-oikeutta! Tarhapaikan jos saa niin se on kuin lottovoitto, ja yksityistä perhepäivähoitajaa saa metsästää. Me ollaan nyt loydetty yksi hyvä vaihtoehto, mutta se tulee maksamaan meille 850€ kuussa! Ja siis palkat on täällä hiukan Suomen tasoa alemmalla. No, lapsilisät ym avustukset jos laskee pois niin maksettavaa jää nelisensataa. Eli tiukallehan tuo vetää, mutta ei auta valittaa. Ennen kaikkea olen huojentunut, että löysin sellaisen hoitajan johon luotan ja jolle voin vauvani huoletta viedä.

Nimi: muutama vaihtoehto on, eiköhän me lokakuuhun mennessä päästä yhteisymmärrykseen. Samoin kummit on mietitty, toinen on jo pyydetty ja toiselle pitäis soittaa.

Supistuksia tulee (vähän epämukavia, ei kivuliaita) kaiken aikaa, kävellessä ja kumarrellessa, seksin aikana ja jälkeen, jos on pissahätä, jne jne jne... Pari viikkoa sitten lääkärissä oli kuitenkin kohdunkaula pitkä ja napakka ja kohdunsuu kiinni, eli ei syytä huoleen.

Muuten vaivalistalla: närästys, selkäkipu, liitoskivut, väsymys, mamneesi eli äitiysalzheimer (joka aamu seison töiden ovikoodin edessä ja mietin että ei taas), jalkojen turvotus ja suonikohjut, ja uutena kivana yllärinä virtsankarkailu. Että näin meillä Onneksi nämä ovat vain ikäviä ja ohimeneviä vaivoja, mitään huolen syytä ei siis ole.

Synnytys: esikoisen synnytys meni mulla tosi hyvin, sain epiduraalin joka toimi ja tilanne oli muutenkin rauhallinen ja turvallinen, vaikka tietysti sattuikin. Eli samoin tovomuksin lähden nyt matkaan, vaikkei sitä kyllä etukäteen oikein viitsi liikaa suunnitella, tilanteen mukaan on mentävä kuitenkin.

imetys mua sensijaan pelottaa jo etukäteen, esikoisen kanssa se ei lähtenyt hyvin käyntiin, oli tosi kivuliasta ja vauvan paino laski liikaa. Eli annoin lisäruokaa 3,5kk ikään asti ja sitten vauva laittoi stopin imetykselle. Aion tälläkin kertaa yrittää...

 

Vielä tuosta exästä: mehän aikoinaan oltiin kavereita ennen kun rakastuttiin joten ehkä se on ollut sellainen hyvä pohja tälle tilanteelle. Tavallaan mä taannuin 7v jälkeen sinne ystävyystasolle takaisin.. Hattua pitää nostaa sille, meinaan se hetki kun kerroin että olen rakastunut toiseen, mursi sen koko maailman:ashamed: Hän otti sen hyvin, siitä huolimatta että hänelle se oli hyvin vaikeaa. Itse olen vaan niin perusmoraalin omaava, että eihän hyvää miestä pidetä suhteessa jossa itse ei ole täysillä mukana. Oli tehtävä se ratkaisu sitten että haluaako korjata vanhan parisuhteen, vai haluaako luoda uutta. Itse en kokenut sellaisia tunteita enää, joita olisi pitänyt kokea joten päätös oli minulle selvä, joskaan ei helppo. Koska pahintahan on kun periaatteessa siinä miehessä ei vikaa ole ja kaiken piti olla hyvin jne...
Kai mä omalla tavallani aina välitän hänestä, koska on ollut minulle hyvä ystävä alusta asti, ja olen iloinen että 2 ihanaa lasta saatiin aikaan, vaikka rakkaus ei loppuun asti kantanutkaan:heart:
Mua surettaa vaan tuo hänen yhä kokemansa suru, mutta koen sen hienoksi asiaksi että hän edelleen pystyy siitä minulle puhumaan.
Itseasiassa hän on tapaillut aina välillä yhtä naista, jolla on myös vanhasta liitosta lapsi, ja tytötkin ovat viihtyneet kun ovat kyläilleet siellä. Toivottavasti siitä tulisi jotain ja uuden onnen hän löytäisi siitä:heart: Tuo hänen työnsä vaan tietysti rajoittaa paljon..... harva nainen jaksaa sitä: /
(oikeesti, välillä mietin olenko jotenkin kieroutunut kun toivon että hän löytäisi sen oikean ja olisi onnellinen.. tosi moni mun ystävistä ei pysty sitä käsittämään etten koe mitään mustasukkaisuutta hänestä enää, enkä siitä että mun lapsille tulisi mahdollisesti myös isänpuolelta uusi kumppani elämään.. minusta se olisi luonnollista ja lastenkin on hyvä nähdä, että elämä jatkuu, ja molemmissa paikoissa on rakastava koti.)
Mut se tästä aiheesta taas

IMETYKSESTÄ, mä imetin esikoista 4kk (sitten sille oli 4 hammasta tullut ja lopetin siihen paikkaan kun puri mua kokoajan), kuopusta en voinut halkion takia imettää, mutta lypsin 2kk maitoa. Ja olisi riittänyt pidempään (mulla on tullut maitoa viimeiset liki 6vuotta... loppui maidon tulo vasta tähän raskauden alkuun..) Imetys siis ehdottomasti, ja toivottavasti täysimetystä 6kk ja jos vuodenkin pystyisi imettämään....

MYRTILLE, kuullostaa hurjalta tuo päivähoidon hinta :O kannattaako siinä töihin mennäkkään?:O (täällä suomessa taitaa sittenkin olla kohtuullinen tuo päivähoitosysteemi...)


KENZIElle kivaa lomaa:flower:

KIVUNLIEVITYKSESTÄ, esikoisesta sain epiduraalin, kuopus meni luomuna.. mitään synnytykseen liittyvää en etukäteen suunnittele, kun synnytys ei koskaan mee kuitenkaan kuten on suunnitellut Tietysti luomuna haluis taas selvitä mutta mutta...

(.)

Mustahan on tullut ihan palstahäirikkö :ashamed:
Ai että mua närästää!! Mulla on kurkku aivan tulessa taas kun söin salaattia...:headwall: Liekö tuo kurkku tms kun aiheuttaa... hirvee tunne!!!!:stick: Ainahan mua närästää mutta nyt 2 pvää ihan järkkyä ollut.. en tiedä mitä uskaltaisi syödä :vampire:

Tytöt sain juuri sänkyyn ja huh huh.. oltiin vielä uimassa iltasella ja rakennettiin hiekkajuttuja tyttöjen kans Mää siel mahan kans möngersin menemään
Ny on kyl sellanen olo et taju lähtee ku vaaka-asentoon menee
Jospa nyt sais miehestä jotain irti ennen sitä kuitenkin
se on ollu oudon hyvällä tuulella, liekö mun kokkaama ruoka ja puhdas kämppä sitten saanu sen noin höveliks Tulee mieleen se atrian "hyvä ruoka, parempi mieli" -mainos

Mut ny mä meen vikittelee sitä

 

Mehukatille jaksamista veljen tilanteen suhteen ja toivotaan, että kaikki menee hyvin.

Täällä kuulutaan kanssa kilonkerääjien sakkiin, esikoisesta se 30 kg tuli ja tähän mennessä on tullut tässä raskaudessa 10 kiloa. Niitä kiloja vaan tulee, vaikka mitä tekisi, ei ne syömällä ole aikaansaatuja. Vaikka kilot onneksi esikoisesta lähtivät helposti, jäi harmina se, että ihohan repesi arville vatsasta, kyljistä, rinnoista, reisistä, polvitaipeista ja jopa sääristä. Ovathan nuo arvet vaalenneet, mutta eipä paljoa naurattanut, kun iho on ihan pilalla. Ei tarvitse paljoa bikineissä aikaa viettää.

Mua on kanssa viime päivinä kiristänyt ihan huolella, tosi pahalla päällä olen välillä. Muutenkin on tullut nopeasti tosi raihnainen olo, montaa paikkaa särkee ja väsyttää tosi paljon. Vielä ei turvota kauheasti, sormusta pystyy vielä ainakin käyttämään. Neuvola oli eilen, siellä ei mitään ihmeellistä. Painoa oli tullut joku +600 g/vk, paineet olivat matalat, hb pysynyt hyvin (124). Vauva oli raivotarjonnassa ja kuulemma pää hyvin siellä alhaalla. Esikoinen ei kiinnittynyt missään vaiheessa, toivottavasti tämä kiinnittyy.

Terkka tekee nyt lähetteen pelkopolille, nyt kun synnytys lähestyy, tuntuu asiaankuuluvammalta käydä siellä. Synnytys on alkanut välillä pyöriä mielessä, nyt on alkanut se kipukin pelottamaan. Esikoisen synnytystä en pelännyt yhtään, mutta nyt kyllä jännittää vähän. Toivon, että tällä kertaa synnytys edistyy paremmin, esikoisesta ei meinannu kohdunsuu aueta millään, vaikka supisti todella kipeästi.

Lisse ja Ilona 30+0 iso poks

 

Pikainen käväisy täällä
Viikko on hurahtanut muuttotouhuissa ja hitto että ottaa koville kun ei itse voi tehdä kaikkea, hermot menee Toissa päivänä mies ja tyttö pakeni pihalle pariksi tunniksi kun eivät jaksaneet mun kiukuttelua :ashamed:
Mulla ei ole tullut tässä raskaudessa painoa vielä yhtään - tai onhan sitä kun paino ensin laski niin hurjasti, nyt ollaan tasan lähtöpainossa. Huomenna on neuvola ja katsellaan noita sokereita, polillehan se lähete tulee kun sen verran arvot on sekaisin...
Laitanpa minäkin mahakuvan, kuva on otettu rv 28+0
Aijaa.com - 8375886.jpg

Jestas, tulipas se kuva isona

 

Supistuksista miulla kyllä supistelee jatkuvasti... Syönnin jälkeen, kun on pissahätä, ihan vaan maatessa, seksin jälkeen, nukkuessa, imuroidessa, kävellessä ei kohta naurata. Välillä tuntuu tosi ilkeelle, ihan kun hengitys menis ahtaalle, vaikka vaavi alhaalla onkin. Ihan herättää yölläkin (jos ees antaa nukkua).

Täällä kans sama tilanne painon kanssa, kun pikkubertalla. Onneks ei vieläkään olla ihan lähtöpainossa, voin vaan kuvitella miten tukalaa olis olla, jos tässä olis vielä 10kg painavampi. (ylipainoa entuudestaan sellanen +10kg).
Mutta oon kans sitä mieltä, että sitä painoa tulee, jos on tullakseen.
Koska en itekkään ole kummempia tehnyt, kattonut vaan vähän mitä laitan suuhun ja minkä verran. Enkä juurikaan liikkunut, jos hyötyliikuntaa ei lasketa, eikä mulle silti ole tullut painoa. Ja joku toinen taas liikkuu kaiken päälle vielä paljon, ja painoa tulee silti. Olipas taas harvinaisen epäselvä kirjotus...

Alkaa olo olla niin "raihnanen" et tuntuu kun oltas jo ihan lopussa. Ou mai gaad, mitähän se sitten onkaan ei tosiaan kauheesti nukuta, yleensä aamulla vasta kunnolla nukahdan. On niin kuuma ja vaikee löytää asentoa. Tilasin Doomoo buddy -imetystyynyn, ihan sillä varjolla, jos se auttais nukkuma-asennon löytämisessä. Olihan tuo aika hintava, toivottavasti tulee käyttöä. Mutta samahan se millon sitä nukkuu, kun ei töihin kuitenkaan ole asiaa. Ja pää asia, et masussa kaikki olis hyvin Sais nyt aika mennä äkkiä tuonne syksyyn, että edes ilmat viilenis!

Synnytysvalmennukseenkin varattu aika, se olis edessä 3.9.. Tuntuu niin kaukaselta vielä.

Niiskuneiti ja tyttönen(?) 27+4

 

Mehukatille iso halaus :hug: Teillä on siellä nyt paljon mielen päällä

cinderella
Piä nyt vaan puoles tuossa asiassa. Ehjä jääkaappi ja siivottu asunto!

Supistuksista...
Millon mitenki niitä tulee... Ja kyllä ne kipeitäki välissä on. Semmonen painava olo...
Mulla olis neuvola ens maanantaina mut meen nyt torstaina käymään ylimääräsessä neuvolalääkärissä noitten supistuksien takia.
Esikoisen perässä ku joutuu koko ajan juoksemaan niin ei paljoa saa hengähtää...
Saa nähä mikä on tilanne. Esikoisesta jäin saikulle rv.30 ku töissä olo oli mahotonta kipeitten supistuksien takia. Mitään ne ei onneks aikaan saanu ja en usko et nytkään on mut oman mielenrauhan vuoksi sinne kuitenki menen

Imetyksestä...
Esikoista imettäessä en mitään rajaa pistäny vaan menin sillä mielin et niin kauan ku on luontevaa ja homma pelaa niin poika saa tissiä
Imetys loppu sitten pojan ollessa 1v4kk, ootin sillon tätä toista jo jollaki 7-8viikolla muistaakseni...
Nyt en ole myöskään suunnitellu sen kummemmin. Katotaan sitten ku se on ajankohtasta...


Talvicci ja Torsti rv.31+4 :heart:

 

Ihania masuja oli muuten laitettu! Tulin vaan iltakiukuttelulle nyt. Mies nukkuu, niin ei voi sillekkään marmattaa.

Mutta siis. Onko muille käynyt niin, että ei oteta ollenkaan todesta enää puheita? Siis kyllähän mun kiukutteluista suurin osa menee ihan hormoonien piikkiin, mutta kyllä mä silti osaan edelleen ihan loogisesti tehdä päätöksiä ja kertoa mielipiteenikin. Jotenkin vaan nykyään AINA, kun en tee toisten mielen mukaan, niin se on jotain hormoonikiukuttelua. :kieh: Siis se, että mä en suostu viimesilläni raskaana/pienen vauvan kanssa hoitaan oman kotini lisäks toisten koteja/lapsia/lemmikkejä tai muuta tällästä, niin se on heti hormoonikiukuttelua ja sitten vaan päätetään mun puheista huolimatta, että kyllähän mä sen sitten teen. Kyllä nyt taas jaksaa ärsyttää nää ihmiset. :kieh: Kumma, että sillon alkuraskaudessa kohdeltiin kun kukkaa kämmenellä, mutta nyt sitten kun oikeesti alkaa oleen hankalaa nii lisätään vaan hommia ja sanotaan: "kyllähän sä nyt LOMAILLESSA ehdit nääkin hoitaa". :headwall:

Synnytysvalmennuksesta taitaa olla sekin paikkakuntakohtaista miten järjestetään? Täällä ei oo ainakaan mitään tietookaan neuvolassa sellasista ja synnärin sivuillakin oli tyyliin joku videopätkä, josta sitten pitäis oppia nää kaikki tekniikat yms.

Kait se pitäis mennä yrittään nukkumista. On vaan niin levoton olo kiukkusena, että saa nähdä miten pitkään tulee pyörittyä. : /

 

ON: sain sitten aikamoisen v*mäisen herätyksen tänään. Miehellä on menneisyydessään sellainen nainen jonka kanssa se oli virallisesti vain kaveri, mutta oli kuitenkin jotain säpinää. No 3 v. sitten tämä akka alkoi yhtäkkiä mailailla yms. ja lähetellä kaikkia rakkaudentunnustuksia. Siitä tuli hirveä härdelli ja mä hypin seinille (tosin en sitä sille akalle näyttänyt) kun se alkoi mailailla mullekin. Oltiin sillon suomessa ja se miehen kotimaassa, vaikka mieheni ei täällä vielä asunutkaan vakituisesti.

No se lumppu pysyi poissa 3 v. kunnes eilen laittoi fb-kutsun miehelle. Mies kieltäytyi kunniasta, tietäen mitä draamaa siitä taas syntyisi. No sitten alkoi hirveä email -tulva miehelle tuolta nartulta, ja mies tiesi että myös minulle tulisi jotain. No aamulla minua odottikin maili tuolta kusipää-akalta, kun hän siinä seposti mitä on tehnyt mieheni kanssa tyyliin 5 v. sitten ja miten hän saa vielä mieheni takaisin yms yms :O

En ole sellainen että vajoaisin ihmisten mukana tuolle tasolle, vaan kirjoitin asiallisen mutta kärkkään vastauksen joka varmasti tehoaa häneen....ja torjuin osoitteen niin ettei hän voi enää minuun ainakaan ottaa yhteyttä. Mutta siis mitä ihmisten päässä liikkuu?!?! Kai jotkut vaan ei kestä olla yksin ja sitten etsivät miehiä menneisyydestään ja yrittävät huudella heidän peräänsä....
no ollaan oltu naimisissa 2 v., asutaan toisella puolella maailmaa ja vauva tulossa...joten ehkä tämä eukko voisi jättää meidät rauhaan!! :kieh:

 

KENZIE, voi luoja mika tapaus:O eiks tollasia naisia niiku haveta olla tollasia tyrkkyja?:headwall: Kyllahan noita aina loytyy :/


(.)

mun naapurissa asuu nainen, jolla ylittyi la jo tovi sitten ja katsoin asken etta auto oli pois pihalta aamutuimaan, lieko siella lahdetty vauvanhaku puuhiin:heart: Isanta sanoi et herasi etta aamuyolla lahtivat aika kiiruusti... en ma naapureita kyttaa mut

 

Huh kenzie, ei todellakaan mukavaa.
Mutta toivottavasti ja vaikuttaisi että miestäsi ei kiinnosta.Numeron vaihdos ja blokkaus fb:hen vaan niin ehkä hetken saatte olla rauhassa.Ärsyttävää.:kieh:

Mehukatti,otan osaa sinne tulleista uutisista...woimia paljon koko perheelle !!:|
Itsellä menetys syövän osalta pariin kertaan...joista toinen oli mieheni 29 vuotiaana.:'(

Ihania masukuvia tullut tosiaan !! :heart:

Synnytys: Haikaranpesään taas tähdätään,toivottavasti saisi taasen altaan käyttöön :heart:

Kivunlievitys: ilokaasu vain toden näköisesti.

Supistuksia eipä juuri ole.Harkkareita joskus.

Selkäkipuja on ruvennut olemaan..ihmekös tuo kun 157 cm varressa tönöttää 111,5 cm masu.

Kummit pyydetty ja saatu

Nimi valmiina.

Vaatteiden laittelut kesken,mutta homma hoidossa

Pinnasänky saadaan lainaan,patja pitäisi ostaa.

Vauvakutsutkin pidetään syyskuun 17.pv kummin kanssa :heart:

olen ruvennut miettimään että koskas se sairaalakassi kannattais laittaa... varmaan kuukautta ennen h.hetkeä osittain ainakin !
Vaatteet pikkuiselle katottu jo sairaalakassia varten.

Ollaan mietitty lainan ottoa ja omaa kämppää... pitäisi vaan pihalta sitten nyppiä kasvit sellaiseen paikkaan jotta saa mukaan kätevästi... sekä kivikokoelmani

Hmm..ihme ettei ole turvotusta juurikaan... kun viimekesänä olin kuin sotanorsu nilkoista ja jaloista muutenkin !

Raskauskiloja viimeneuvolan mukaan on tullut 6 kg..(omien laskujen mukaan tilanteesta ei raskaana ja ekaan neuvolaan oli tullut 2 kg eli yht sitten 8 kg.)

11 päivän päästä on nuorimmaisen 1.V.synttärit...joten niitä järjestellessä meneekin ensiviikko pitkälti.:heart:


Eipä muuta tälläkertaa, kaikille hyviä vointeja !!!

Gin ja Ulpukka pullaposki 27+6

 

Tsemppiä, Kenzie! Sun ei tosiaankaan tarvitse sietää tuollaista!!! Ihan uskomantonta, miten nykyään ei kunnioiteta "toisen omaa" - sehän näkyy ihan kaikkialla.... Tiukka linja vaan!!

ON: sain sitten aikamoisen v*mäisen herätyksen tänään. Miehellä on menneisyydessään sellainen nainen jonka kanssa se oli virallisesti vain kaveri, mutta oli kuitenkin jotain säpinää. No 3 v. sitten tämä akka alkoi yhtäkkiä mailailla yms. ja lähetellä kaikkia rakkaudentunnustuksia. Siitä tuli hirveä härdelli ja mä hypin seinille (tosin en sitä sille akalle näyttänyt) kun se alkoi mailailla mullekin. Oltiin sillon suomessa ja se miehen kotimaassa, vaikka mieheni ei täällä vielä asunutkaan vakituisesti.

No se lumppu pysyi poissa 3 v. kunnes eilen laittoi fb-kutsun miehelle. Mies kieltäytyi kunniasta, tietäen mitä draamaa siitä taas syntyisi. No sitten alkoi hirveä email -tulva miehelle tuolta nartulta, ja mies tiesi että myös minulle tulisi jotain. No aamulla minua odottikin maili tuolta kusipää-akalta, kun hän siinä seposti mitä on tehnyt mieheni kanssa tyyliin 5 v. sitten ja miten hän saa vielä mieheni takaisin yms yms :O

En ole sellainen että vajoaisin ihmisten mukana tuolle tasolle, vaan kirjoitin asiallisen mutta kärkkään vastauksen joka varmasti tehoaa häneen....ja torjuin osoitteen niin ettei hän voi enää minuun ainakaan ottaa yhteyttä. Mutta siis mitä ihmisten päässä liikkuu?!?! Kai jotkut vaan ei kestä olla yksin ja sitten etsivät miehiä menneisyydestään ja yrittävät huudella heidän peräänsä....
no ollaan oltu naimisissa 2 v., asutaan toisella puolella maailmaa ja vauva tulossa...joten ehkä tämä eukko voisi jättää meidät rauhaan!! :kieh:

 

Heips taas.

Hurjasti kiitoksia kaikille tsempeistä :heart:

Kuten sanottu, kivessyövässähän ennuste on hyvä, että sinänsä ei vielä olla ihan maamme myyneitä. Velikin on ihan rauhallisen oloinen. Mua vaan tympii, kun oli omien sanojensa mukaan "jo ajat sitten" käynyt ekan kerran näyttämässä kyhmyä lääkärissä, mutta lääkäri ei ollut ollut erityisen kiinnostunut, sanonut että ei se varmastikaan mitään ole, eikä ollut laittanut mihinkään tutkimuksiin!! Ei noi alta kolmekymppiset miehet kuitenkaan liian herkästi käy lääkärillä navan alapuolisista asioista...

Gin mä olen tosi pahoillani sun puolesta :hug:

Kenzie toi on törkeää käytöstä siltä ei-edes-exältä, hyvä jos blokkasit sen ja toivottavasti mies tekee saman. Ihan älytöntä miten toisilla voi olla tuollaisia pakkomielteitä!

Myrtille onpa hyvä että löysitte hoitajan, mutta aikamoinen hinta! Huh huh. Mä asuin 2006-2007 Pariisissa vuoden, ja muistan jo silloin hipelöineeni sikäläisiä lastenvaatteita. Siellä oli tarjonta vielä niin paljon monipuolisempaa kuin täällä käytännöllisessä pohjolassa. Ja tosi nätisti puettuja lapsia näki sunnuntaikävelyillä Suomen ilmastossa lastenvaatteiltakin tietysti edellyttää vähän erilaisia ominaisuuksia kuin Keski-Euroopassa... Mutta voisin kuvitella että itsellä olisi isoja vaikeuksia olla shoppailematta kaikkea ihanaa

Huomenna neuvola. Kysyn nyt siellä näistä supistuksista taas, vaikka ei se mun neuvolantäti kyllä ole osannut vielä ottaa kantaa oikein mihinkään mun kysymykseen... Jotenkin mullakin sellainen tunne, että ei oo tullut muutoksia, mutta eipä siitä ole haittaakaan, jos käy näytillä äitipolilla. Saisi vauva kuitenkin pysyä mahassa vielä hyvän tovin. Ja sit nähään paljon on tullut taas painoa :ashamed: Mä oon kyllä syönyt niin paljon pullaa, erityisesti possumunkkeja, ihan älytön makeanhimo :O

- Mehukatti + Urpo-vauva

muoks. meni nimet sekaisin, korjattu :ashamed:

 

Mehukatti :hug: kovasti jaksamista sinulle, veljellesi ja muutenkin perheellesi. Onneksi havaittiin, niin päästään hoitamaan. Toivottavasti hoidot tehoavat hyvin!

Yksinäisyys tuntuu välillä täälläkin. Toki kavereita on, myös lapsellisia sellaisia, mutta jotenkin mahan kanssa minusta on tullut tosi laiska :ashamed: eli toisaalta olisi ihana nähdä kavereita ja tuntuu, että omassa kodissa vaan kyllästyy, mutta se kynnys esim. kylään lähtemiseen on jotenkin hirveän suuri : /

Tine onneksi sinulla on noin hyvä neuvolaseuranta. Onhan tämä henkisesti heittelevää aikaa itse kullekin, vaikka mitään ei taustalla olisikaan. Eikös kuitenkin ole jotain lääkkeitä, joita voi raskaanakin tarvittaessa käyttää, jos maailma alkaa näyttää liian mustalta?

Kivunlievityksestä varsinkin lopun avautumisvaiheessa auttoi kovasti, kun mies hiero kätilön ohjeiden mukaan tuolta alaselästä. Samalla otin supistuksen tullessa hötsyjä ilokaasusta. Siitä ajattelin myöhemmin, että tätä olisi pitänyt kokeilla jo aikaisemmin

nessu sama vika noiden kummien kanssa… että pyytäisikö samat kuin esikoiselle. Esikoisella on neljä kummia, meidän sisaruksia puolisoineen siis, ja nyt tälle toiselle olisi kaksi hyvää kaveria oikeastaan aika varmoina. Mietitään vaan, kun haluttaisiin kuitenkin neljä kummia tälle toisellekin ja sellaisia erittäin luontevia vaihtoehtoja ei ole oikein muita…

Äitiyspakkauksen toppapuku meni meillä aikanaan n. 1-1,5v ikäiselle. Vaikka senttikoko taisi olla 62 tai 68, niin oli aivan valtava

Supistuksia tulee yleensä jos kävelee reippaammin, istuu huonossa asennossa, autossa esim. kun tulee monttu tms. töyssy tiessä, kylkeä kääntäessä, jos vauva potkii ja liikkuu tosi aktiivisesti, ööö… eiköhän siinä nuo yleisimmät aiheuttajat Mutta useampi kymmenen päivässä kuitenkin.

Unipussista kuulisin mielelläni lisää! :wave:

Myrtille totta, että nämä Suomen vanhempainvapaat ovat moneen maahan verrattuna aivan luksusta. Toivottavasti teillä onnistuu kuitenkin nuo suunnitelmat, että saatte hyvän hoitajan ja että pystyisit jatkossakin olemaan osa-aikaisesti työssä.

Imetyksestä esikoista täysimetin 5kk, sitten piti alkaa antamaan tuttelia 10ml viidesti päivässä, kun paino ei noussut enää riittävästi täysimetyksellä (ja siis neiti kasvaa painossa -20% suhteessa pituuteen ja paino oli tuolloin -2,5 sd:llä, eli oli tosi kirppuinen likka). Kiinteisiin alettiin totutella 6kk iässä. Osittaista imetystä jatkoin vuoden ikään, ja samalla tavalla haluaisin mennä nytkin.

Lisse saako kysyä, mikä sinua synnytyksessä pelottaa? Onneksi sait lähetteen tuonne pelkopolille, olen niistä kuullut paljon hyvää :hug:

Kenzie voi herttileijaa, mikä täti :O Jaksamista sinulle ja miehellesi, meillä vastaava tapaus tuolta 10 vuoden takaa… loppui, kun mies uhkasi kertoa naikkosen toiminnasta yhteisille kavereille. Mutta ahdistavaa ja tyhmää se oli.

Neiti meilläkin mies nauraa, että yksi kyttääjä minustakin on tullut – asuttu kohta 2kk tässä rivarissa, ja nyt jo on naapurien ihmissuhdekuviot sun muut selvillä

Sairaalakassin ajattelin pakata joskus viikolla 35. Onpa sitten hoidettu sekin Samoihin aikoihin voisi ajatella sitä pinnistä ja hoitopöytää kokoavansa :heart:

(.) hyviä kikkoja, millä vauvan saisi kääntymään perätilasta kotikonstein raivotarjontaan? Meinaan kun tämä yksilö on näemmä päättänyt tulla suun kautta ylös... :kieh: :x

Branwen ja Sissi 30+6

 

Mehukatti: Paljon voimia sinne koko teijän väelle. Toivotaan parasta :heart:

Kannatti muuten purnata tuosta muutosta sinne asuntotoimeen. Sain puolen kuun vuokran ilmaiseksi, kun siivoan itse! Talkkari oli myös käyny laittamassa pakastimen kuntoon. Jee, nyt jo paremmalla fiilikselllä siis muuttohommissa.

Mulla oli eilen neuvola. Painoa oli tullut 400g/vko. Nyt on tullu 3.4 kiloa koko raskausaikana. Pahempaakin jo pelkäsin ennen neuvolaa Hemppa oli 125, joten koko aika se laskusuunnassa on. Terkkari käski ottaa joka päivä kaks noita multivita raskaus vitamiini tablettii, että saa enemmän rautaa. Verenpaineet oli jälleen neuvolapaineita, eli _vähän_ korkeempia ku normaalisti. 132/88 ja tänään just kotona mittasin sitten 122/68. Kovasti se vaan neuvolassa aina nousee Sykkeet oli 140 ja sf-mitta 29cm.

Kenzie: VOi herranjumala mikä idiootti. Uskon että tuommonen pistää pikkusen ketuttaan, vaikka tuskimpa hällä tosiaan mitään mahkuja onkaan teijän suhdetta rikkoa. Pois tommoset kateelliset ämmät vaan! :stick:

Nyt mä meen jatkaa tavaroitten purkamis operaatiota! Kyllä tuota romua on vaan kertyny, muttaku ei muka voi mitään poiskaan laittaa!

-Cinderella ja Nuutti 30+1 :heart:

 

Kenzie: Älä ota hirmuista stressiä. Jos miestä ei kiinnosta, niin jospa tämä nainenkin ymmärtäisi jättää rauhaan. Tietenkin jos häiriköi tms. niin sitten ei ehkä ole joka inkkari kanootissa ja asialle pitää jotain tehdä, mutta muuten en jaksaisi paljon välittää.
Tuosta tuli mieleen, että mulla on normaalisti aika paljon miespuoleisia ystäviä, mutta nyt uudessa suhteessa olen ollut varovainen senkin suhteen että jos toinen ei ymmärräkään, että todella nainen ja mies voi olla vain ystäviä. Tämä nyt vähän ohi aiheen, koska tuo teidän tilanne ei sellaiseen ystävyyssuhteeseen liittynyt millään lailla. Itsellä tämä ulkopuolisuuden tunne on kyllä rajoittanut yhtä paljon miespuolisten kuin naispuolisten tuttujen tapaamista nyt.. mistä siis tuolla aikaisemmin kirjoitinkin.

MEHUKATILLE paljon paljon voimia ja jaksamista. Onneksi nuo on voitettavissa! :hug:

KIVUNLIEVITYS: Niin.. mä pelkään tosi paljon ponnistusvaihetta. Olen kestänyt avautumisvaiheet suht hyvin, vaikka ne on olleet nopeita ja rajuja, mutta molemmilla kerroilla on puudutus tehonnut ponnistusvaiheessa, joskin olen ollut liiankin puuduksissa. Pelkään ponnistusvaiheessa eniten sitä että menen sen kivun tai repeämisen tunteen kanssa paniikkiin ja sitten vauvaa ei saadakaan ulos tai tulee sektio tms. En silti tiedä mitä kivunlievitystä haluaisin.. sellaista joka auttaisi nimenomaan ponnistusvaiheessa ei juuri ole olemassakaan ja olen niin epäilevä että ehtisin mitään saamaankaan. Pitää toivoa että vauva päättää tulla arkipäivänä virka-aikaan, niin lääkäreitä on paremmin saatavilla..
Olen tästä varmaan aikaisemminkin kirjoittanut, mutta kun ei voi tässä dementiassa muistaa yhtään :|

C'mon ja Ilpo rv 29+3 (kait?? )

 

Mehukatti Paljon jaksamisia.Onneksi noissa kuitenkin ennuste on aika hyvä ja suomen hoito on erittäin tasokasta.

Kenzie No olipa aika tyhmä muija....toiset ei vaan valiettavasti tajua.

Kävin tänään taas ultrassa siel meidän klinikalla.
Kohdunkaulaa mukavasti n. 4cm jäljellä.
Nythän olis niinkuin 27+3 mutta kaikki mitat vastas että nyt olis jo 29+4!!!!???.
ja pieni painaa jo nyt 1350g eli viikossa tullut lisää 350g.
Tosi hienoa eli syntymäpaino menee sinne 4500g tietämille.

Nyt mua pelottaa ihan sika jos vauva kasvaakin liian isoksi.
Lääkäri laski että LA olisikin 8.10 eikä 26.10.
Mutta kuulemma näin myöhäisillä viikoilla ei lähdetä neuvolakorttiin muuttamaan tuota laskettua aikaa.

Kait se pitää itse vaatia ja vaatia kunnon seurantaa, ja kait ne seuraa nyt varsinkin tuon RD:n takia.
Voi olla että aamuinsuliinit alkaa.

Kävelin sitten tuolla keskustassa ja oli kyllä sellaista tuskaa että...maha ihan kivi kova,ei varsinaisesti sattunut mutta helkatin epämiellyttävää ja tuntui että henki lähtee.

Ja poikalupaus piti edelleen.Lääkäri sanoi että on 2 kertaa erehtynyt 30 vuoden aikana =)

Shenda ja poju 27+3 (29+4)

 

Branwen meillä myös esikoisen kummit, 3 kpl, ovat minun pikkuveli, toisen veljen vaimo ja miehen pikkusisko. Oma isoveljeni ei silloin vielä ollut käynyt rippkoulua kun esikoinen kastettiin. Tällä kertaa voisi hänet pyytää ja ehkä hänen vaimoaan. Pikkuveljeni on jo monen lapsen kummi, en tiiä viitinko pyytää uudelleen. Miehen pikkusiskolla kova menovaihe elämässä, näkee meidän tyttöä vain muutamia kertoja vuodessa, ei tunne oikein kummilta joka olisi lapsen elämässä mukana. Kaksi muuta kummia näkee tyttöä kun kyläillään siellä päin. Mutta jos mies haluaa tuon siskonsa kummiksi, niin enpä voi oikein sanoa ei, vaikka itse ajattelen ettei tätä siskoa kiinnosta paljon veljensä lapset :/ Kavereita en oikein haluaisi pyytää kummiksi, koska kun me 3 vuotta sitten muutettiin tänne kotipaikkakunnalta, niin yhteydenpito on rajoittunut siihen mitä me miehen kanssa halutaan pitää yhteyttä. Harmittaa kun kaverit ovat tulleet etäisiksi, kun eivät pidä yhteyttä. Aina olettavat että siellä käytäisiin kuitenkin, kun olaan vanhempien luona käymässä. Minullakin yksi hyvä lapsuudenkaveri lopetti yhteydenpidon melkein kokonaan, on jopa yhden kerran täällä meillä käynyt! Ja olettaa että pyydetään kummiksi lapselle, kun joskus nuorena niin puhuttiin. Paska maku jäi suuhun jo keväällä kun kerroin olevani raskaana, tuumasi siihen että onko hän viimeinen joka saa tietää!? Eipä ollut, mutta minun mieleni pahoitti. Onneksi täällä uudella kotipaikkakunnalla on muutamia kavereita tullut, että ei ihan yksin olla. Mutta voisin liittyä yksinäiseksi itsensä tuntevien joukkoon. Nämä "uudet kaverit" ei kuitenkaan niin läheisiä ole kuin nuo pidemmän ajan kaverit, mutta oliko ne sitten niin hyviä ystäviä kuitenkaan, kun eivät pidä yhteyttä? Harmittaa kun elämä kuljettaa ystäviä eri teilleen

Tuosta aiheesta pääseekin taas siihen, että tunnen suurta kaipuuta ja ikävää kaukana asuvia perhettä kohtaan Tullut nyt raskausaikana taas enemmän pintaan ikävä ja kovasti haluaisin muuttaa takaisin sinne mistä ollaan lähdetty. Mutta meidän elämä on nyt täällä ainakin muutaman vuoden, miehellä on työpaikka ja itsellä opiskelupaikka. Sama kaipuu takaisin oli esikoista odottaessa ja vauva-aikana korostui, sitten vähän hiipui kun itse meni töihin ja opiskelemaan. Ehkä ne on nämä hormonit vaan, mitkä nyt nostaa tunteet pintaan. Ja ollaan opittu pärjäämään miehen ja lapsen kanssa keskenään, kun ei apujoukkoja ole lähellä.

Pakkauksen toppapuvusta piti minunkin kommentoida, että ihan vastasyntynyt hukkuu siihen. meillä on vastasyntyneelle 56cm reiman puku, äitini osti sen esikoiselle aikanaan. Otetaan se käyttöön ja sitten siirrytään talvella sen pieneksi jäätyä tuohon pakkauksen pukuun, vaikka iso onkin. Mutta eipähä'n se pieni ensimmäisenä talvena kuin pötköttele vaunuissa ja kulkee autossa ulkona Menee sitten varmaan alkutalvesta -12 jos kovin pieni lapsi on. Jos meillä seuraa esikoisen kasvukäyriä niin sopii vallan mainiosti vielä tuolloin

Sairaalakassi sen pakkaan joskus noin kuukautta ennen LA:ta. Tosin en pakkaa muuta kuin itselle hygieniatarvikkeet, kännylle laturin ja kameran. Kotiutumisvaatteet vauvalle valkkaan valmiiksi ja laitan pusiin kaappiin ja miehelle lappu päälle että tämän tuot sitten Minulle se osaa tuoda vaatetta mitä pyydän. Meillä tosiaan sairaala 2km päässä, että ei siksi roudata noita kotiintulovaatteita tai kaukaloa etukäteen.

Mä meinasin tänään lähtee kangaskauppaan ostamaan vauvan kastemekkoon kankaat. Pitää aloittaa nyt jos meinaan saada valmiiksi ennen ristiäisiä Minulla kun paha tapa aina innokkaasti aloittaa ja sitten jää tekeleet puolivalmiiksi.
No juu, tämmöstä tänään =)

Nessu ja pieni 30+6