Lokakuun lapsoset 2016 *heinäkuusta meidän kuuhun*

Heipä hei pitkästä aikaa täältä zombilandiasta Ja onnea kaikille pienoikaisten johdosta, jotka ovat tässä välissä laitoksella pyörähtäneet Ehdin lukea vain parit viimeiset kommentit, joten pahoittelut, että olen hieman tietämätön viime aikaisista tapahtumista. Marikkisen tarina kuulosti niin tutulta, että nyt piti tsempata ja kirjoittaa.

Meillä päivä rytmittyy myöskin 1,5-2,5 tunnin pätkiin. Ja mamman pääkoppa on ollut unen puutteen vuoksi todella kovilla. Sairaalan kielteisyydestä huolimatta tutti anettiin kotona ja imuote ei ole siitä kärsinyt. Kun poika tuli kahden viikon ikään hän huusi lähes tauotta kaksi vuorokautta putkeen. Yritettiin ruokkia tiheästi ja turvauduttiin jopa korvikkeeseen mikä olikin sitten iso virhe. Vatsanväänteet olivat kamalat. Nyt on palattu jokseenkin tuohon vanhaan rytmiin pelkällä rintamaidolla, mutta silti ilmaa tuntuu kertyvän vatsaan todella paljon. Joka syötön jälkeen ei meinaa röyhtäystä tulla ja poika ei pulauttele. Kesken unen saattaa herätä huutamaan aivan yllättäen.

Mies on mahdollistanut minunkin parin tunnin tirsojen oton juurikin niin, että ollaan eri huoneissa ja mulla korvatulpat korvissa. Tänään pitää miehen lähteä töihin ja tuska oli mulla suuri nukunko enää ollenkaan millonkaan. Oma äiti oivalsi avun tarpeen tässä kohtaa ja on tulossa avuksi siksi aikaa kun tarvitsee...ei ollut kyllä ollut helppoa ottaa apua vastaan

Hirmu paljon tsemppiä jokaiselle vauva-arkeen ja jaksamista myös loppumetreillä odottaville

 

Nuppis, täällä myöa huudetaan mahaa, viime yö oli taas yhtä ähinää ja huutoa. Mies otti vauvan sitten aamuyöstä, että sain itekin vähän nukuttua. Meillä on käytössä disflatyl -tipat, joiden pitäis auttaa ilman kertymiseen. Ehkäpä ilma tuleekin ulos vähän vähemmillä huudoilla, mutta d-tippojen aloitus on taas pahentanut tilannetta. Toivottavasti sielläkin helpottaa! Terkkari lohdutti, että suolisto on vielä niin kehittymätön, että yleensä kahden kk:n iässä alkaa helpottaa..

Marikkinen, kiitos kysymästä, juhlat meni hyvin ja sankari oli onnellinen vauva nukkui lähes koko ajan, tuntuu nukkuvan sitä paremmin mitä enemmän on meteliä hyvä, että oot saanut levättyä!

Imetys ei tosiaan oo helppoa, se vaan monesti unohdetaan mainita. Meillä nyt tytöllä ikää 3 viikkoa ja nyt alka tuntua, että on saatu homma toimimaan ja voitaisiin vaikka uskaltautua neljän seinän ulkopuolelle meillä on kahta ekaa pitänyt herätellä syömään, toista bilirubiiniarvojen ja toista sokereiden takia (mulla oli radi, vauvalla ei sokerit tippuneet liikaa). Nyt tän kolmannen kohdalla sitten luulin, että sitäkin pitää syöttää tiheään ja olin ihan hädissään, kun en saanut syömään 3h kuluttua. Kätilö osastolla sanoi, ettei tarvitae herätellä vaan voidaan mennä lapsentahtisesti. Herää kyllä itse 3h välein viimeistään, päivisin tiheämmin. Kannattaa siis herätellä, jos sellaisen ohjeen olette saaneet, uskoisin siihen olevan hyvä syy. Terkkari varmasti antaa teille sitten "vapautuksen" siitä.

Tutti rauhoittaa meilläkin. Monesti huomaa, ettei ole nälkä, mutta haluaa imeä. Hetkessä rauhoittuu tutilla. Mä teen monesti niin, että kun on nukahtanut, niin nappaan tutin pois. Silloin ei vauva havahdu tutin tippumiseen ja saattaa jatkaa unia, vaikka heräilisi välillä.

Miten Anrai? Odottelin jo vauvauutisia sieltäpäin! Mahtavas Rouva M, että teillä menee hyvin! me käytettiin keskimmäinen passikuvassa 3kk iässä aikoinaan ja se tehtiin niin, että pidin sylissä ja tuin niskaa, väliin laitettiin valkoinen levy. Jotenkin ne sai kuvan onnistumaan, suurin ongelma saattaa ihan pienellä olla, että silmät pysyy auki Luna ja Minervan, täällä eletään mukana teidän turhautumisessa ja tuskissa. Tänne saa purkaa!

nuppusuu ja pikkuneiti 3 viikkoa

 

Marikkinen, kiitos päivän ensimmäisistä nauruista!! Mä todella voin kuvitella tuon synnytyssalitilanteen, kun nytkin alkaa olla jo tuollaiset tunnelmat aika monessa tilanteessa Mutta joo, onneksi se on tuo aviomies, joka ei ota hermoon! Osaksi varmasti siksi, että mies kyllä ihan tietoisesti varoo ärsyttämästä (...tosin tässä kohdassa saattaisin hiiltyä ihan mistä vain, kuten äänekkäästä hengittämisestä tai muusta vastaavasta... ) ja osaksi toivottavasti siksi, että yhdessähän tässä tilanteessa ollaan. Kahden ystävän kanssa juttelen melkein joka päivä, mutta muuten tekisi kyllä usein mieli heittää puhelin seinään.

Viime yönä taas heräilin supistuksiin, mutta pyh. Nyt tekisi mieli jäädä vaan peiton alle, mutta ruoanhimossa ehdin sopia lounastreffit tälle päivälle.

Hyviä unia isoille ja pienille ja jaksamista arkeen! Täällä on myös tutit anarkistisesti valmiina

Minervan 40+5

 

Heippa myös meiltä pitkästä aikaa!

Ensiksi tsemppiä odottajille- se päivä kun vauvat on täällä on koko ajan lähempänä! Muistan kyllä niin hyvin sen epäuskon, kun vauvaa ei kuulunut, mutta tulihan se sieltä vihdoin kuitenkin.

Ja onpa vihdoin myös kiva päästä kirjoittamaan vauva-arki juttuja: mekin ollaan-jälleen kerran vihdoin-päästy kotiin muutama päivä sitten. Tai en muista monta päivää, menee vähän sumussa, mikä päivä nyt on ja sellain. Vauva rupesi yhtä äkkiä paranemaan vauhdilla ja miulle tuli käsky jäädä sairaalaan yöksi hoitamaan häntä- just kun oltiin kivasti laitostuttu ja sopeuduttu sairaala-elämään. Paniikki meinasi iskeä, mutta ihan suht hyvin meni ja oltiin miehen kanssa vielä toinenkin yö sairaalassa ja sitten vauva luovutettiinkin meidän hallintaan kokonaan. Kaikenlaista kömpelyyttä ja epävarmuutta on vielä ja kaikesta pitää olla huolissaan - ja tosiaan googlettaa koko ajan.. Miten ne entisaikaan selvisivät! Mutta toisaalta yllättävän jouhevasti on kaikki sujunut, vaikka pikkuiselle on kyllä temperamenttia, ainakin syömistilanteissa, jos ei saa maitoa tarpeeksi nopeasti, eli sekunnissa. (Vai oonko mä kirjottanut tän kotiutumistarinan jo??)

Että edelliseen viitaten "kiva" kuulla että muillakin imetys-alku-hankaluuksia. Meillä lapsonen oppi onneksi imemään rintaa aika nopeasti, vaikka sairaalassa oli pulloruokinnassa ja letkulla. Nyt ollaan päivisin päästy jo pullosta kokonaan, yöksi saa vielä vähän korviketta, kun tuntuu, ettei tule kylläiseksi millään. Ja että saisi nukkua pidemmän pätkän. Ongelmana meillä sairaalasta saatu rintakumit-jotka koko ajan meinaa irrota, kun vauva on niin kova nokkimaan ja möyryämään. Ja sitten tulee kiukku. Kaupasta saisiparemmin pysyviä-mutta MISTÄÄN ei löydy sopivan kokoisia, eli m kokoa, pelkkää s ja L.. äh Mutta onkohan liian isosta kumista jotain haittaa, saako vauva siitä ruokaa yhtälailla..? Imetysasennoista olen parhaaksi kokenut puoli istuvan, johon kerran taisin jopa nukahtaa, mutta haluisin kyllä oppia erityisesti kylki asennossa, se vaan on niin hankalaa. Ehkä neuvolasta saa neuvoja..

Olipa omanapaista-mutta kyllä mä oikeesti luin teidän muidenkin jutut ja kiva lukea muidenkin arjesta-ja hyviä neuvojakin. Ei vaan taida pää pystyä prosessoimaan kun omia juttuja, vaikka meillä taidetaan valvoa aika vähän. Vielä..

AI niin, oli mulla yks kysymys vielä: milloin ootte uskaltautuneet ulos vauvojen kanssa?Kauhea hinku ois vaunuilemaan, mutta jossain oli, että vasta 2-viikkoisen kanssa, tosissa ohjeissa, että heti voi mennä.. ota näistä sit selvää.. (muutenkin kyllä kaikissa muissakin asioissa vauvan hoidollisia ohjeita on kylläkin monenlaisia, että vähän valinnan vaikeutta mihin uskoa..)

Nyt tsemppiä vauvojen kanssa, oli ne sitten mahassa tai mahan päällä!

T.Stellaria ja äksy neiti 10 pv

 

Stellaria, kiva kuulla teistä Epävarmuus ja kömpelyys kuulostavat hyvin tutuilta. Hoen vain itselleni, että joka päivä opitaan lisää

Rintakumi ahdistaa täällä hieman joo. Koko ajan saa olla miettimässä mihin sen laski ja pesemässä eikä imetys ole siten kovin spontaania. Se lykättiin meille siis heti ekan syötön yhteydessä käteen, mistä olen jälkikäteen hieman harmissani. En ajatellut, että mulla olisi niin matala rinnanpää. Tarjoan kyllä päivittäin rintaa ilman kumiakin, ja joskus poika tarttuukin kiinni... mutta päästää sitten irti. Pitää torstaina kysyä terkkarilta tähänkin vinkkiä. Mies kun kävi hakemassa mulle uudet kumit niin huomasi myös, että M-koot loistavat poissaolollaan. Mulla on nyt S ja ilmeisesti toimii ihan OK. Niin ja mä imetän edelleenkin vain istualtaan, enimmäkseen vauvan jalat kainalossa tai toisinaan kehtoasennossa. Sitäkin mietin että pitäisi enemmän vaihdella, jotta rinta tyhjenisi tehokkaasti. Kaikkea sitä voikin stressata... ja vaikka nappaisin heti syömäpuuhiin kun osoittaa nälän merkkejä niin silti suurin osa ruokailuista alkaa ähinällä tai ihan jopa raivarilla. Toivottavasti menee ohi kun turvotus vähän laskee.

Ulkoilusta, meidän poika siis syntyi ma-ti-yönä ja päästiin kotiin to. Yksi hoitaja sanoi, että loppuviikosta voi ulkoilla jo lyhyesti ja toinen sanoi, että sitten kun tulee sinappikakkaa. Kävimme siis lauantaina tekemässä 15 min vaunulenkin. Oli jännää ja vauvalla ehkä tosi paljon liikaa päällä

marikkinen ja poitsu

 

Yösyötöltä taas kirjoittelen alan ihan tykkäämään näistä öisistä hetkistä, varsinkin kun viime ja tämä yö toistaiseksi on mennyt raivareitta olen ottanut tavaksi latoa tähän olkkarin pöydälle imetyseväät aina valmiiksi yötä varten. Että tulisi varmasti syötyä.

Nuppista unohtui viime viestissä kiittää vertaistukitarinasta meilläkin mies lähtee huomenna töihin ja kello soi 5.10. Toivon siis hänenkin puolestaan että loppuyö menisi suht kivuttomasti. Yksin olon suhteen ei onneksi jännitä. Kyllä nämä hengissä pysyy, sekä äitit että lapset

marikkinen ja yösyömäri

 

Huomentaaaa!

Nii se alko la-su yönä ennen kolmea nii supistelemaan että viien aikaan piti soittaa ensin ukolle joka ei kotona ollu tosiaan ja sitte omille vanhemmille että nyt asiantuntijat neuvomaan sieltä että määpä keitän meille ny aamukahvit. Seiskan aikaan lähettiin vanhempien kans ajelemaan Oulaisia kohti ku alko väli olemaan melko lailla alta kymmenen minuutin, mää odotin kyllä kovempia kipuja. Noo kaheksan aikaan saliin sitten ja kamppeet vaihtoon. Ukkokin oli melkein yhtä aikaa perillä. Oli melko ruuhkaista ja me oltii vähä oman onnemme nojassa melko paljon. Auki olin 5cm ku tutkivat ekan kerran. Siitäpä se rupeama sitten alkoi.

Meni varmaan 3h ennenki aukesin enempää, 6cm. Supistukset oli täysin siedettäviä ja väli oli jaloillaan ollessa se kolmesta viiteen minuuttia, käyrillä maatessa heti piteni parilla minuutilla. Aika paljon käveleskelin ja muutenkin olin jaloillani että väli pysyisi lyhkäisenä. Siinä söin lounaan ja söin päivällisen, tai vähäsen närpin. Ei tohtinut ähkyyn vetää itseään. Kunnes seittemältä illalla sitten käyrillä maatessa tuli tosi kipeä supistus ja kuului kuulema melko kova rusahdus, kalvojen puhkomisesta kätilö oli puhunut jo jonkin verran, mutta nepä meni itsekseen. Jossain vaiheessa ennen tuota tosiaan tutki ja auki 8cm. Nyt homma vasta muuttuki ku vedet meni. Lähes saman tien alkoi tuntua ponnistuksen tarvetta. Hetkessä olin auennut loppuun asti. Kokeilin jakkaraa ja kyljellään ja kontillaan ponnistamista. Se oli yllättävän vaikeaa! Siis ponnistaa oikeilla paikoilla. Mulla vähän venähti tämä ponnistusvaihe, tais papereissa olla vajaa tunti. Mutta sitte ku homman vähä niinkö ymmärsi ja hoksas että miten puskea nii nelinkontin sain sitten puoli kymmenen aikaan sunnuntai-iltana kossin pihalle. Lopen meni ihan muutamalla supistuksella sitten loppurytinä. Pari pientä repeämää tuli ja kohtu ei halunnut olla yhteistyökykyinen vauvan tultua ulos. Verta meni jonkin verran enemmän kuin "normaalisti" mutta lisäverta en tarvinnu. Sain supistuksia edistävät lääkkeet vähä jälkijunassa synnytyksen jälkeen. Yhteensä kestoksi taidettiin merkitä reilu 19h, salissa tästä olin sen jonku 15h. Melko kokemus etten sanoisi. Ja kivunlievityksenä mulla oli ainoastaan lämpöpussi alaselällä. Hullu kai sitä on. Kossilla syntyessää painoa 3550g ja pituutta tais olla 50cm.

Mutta ettei mikään menisi kohtuuella... Käyttikö ne termiä kosteat keuhkot, eli happikaappiin ekaksi yöksi. Tottakai siis salissa sain ensin ihokontaktiin tikkauksen ja muun odottelun ajaksi. Pääsin osastolle ja nukkumaan joskus yhden aikaan. Aamulla sitten tuotiinkin jo pieni viereen ja kokeiltiin vähän jos se syöminen sujuisi. Ei se oikein sujunut. Tulehusarvot oli kuulema pikkusen koholla. Mutta sittenpä ne eilen päivällä oliki nousseet enemmän, ja niin sitä lähdettiin Ouluun. Meinasihan siinä hätä iskeä, mutta mitää vakavaa ei ilmeisesti ole ainakaa toistaseks löytyny. Antibiootit on alotettu ja sinivalolla hoitavat ku alkoi nousta arvot. Tänään kunhan tässä hetken vielä nukkuisi, niin lähtisi sitten katsomaan mikä siellä on meininki.

Tuli melko romaani. Mutta joo. Vähä avautumista. Persaus on vähä kipiä, ei onneks pahasti. Vuotokin jo vähä rauhoittunu. Huomenna ite mahollisesti pääsen kotiin. Ehkä. Saa nähä. Mutta siinäpö ne tärkeimmät ehkä. Tai tärkein asia kai se oli se että jakaannuttu on. Ja viikkoja oli tosiaan se 39+1. Ettö kyllä se lääkäri oikeassa oli ku sanoin ettei mene laskettuun asti.

Anrai

 

Meillä on vauva! Upouusi neiti Ihana syntyi yöllä yhden aikaan. Kirjoitan enemmän, kun saan joskus vähän nukuttua...

 

Ooh vauvauutisia oikein kaksin kappalein!! Onnea Anrai ja Minervan

 

Mahtavaa Minervan ja Anrai! Onnea pienistä ihmeistä ja Anrain pikkuiselle tsemppiä keuhkojen kuivatukseen ja nyt vielä Luna, me kyllä jokainen eletään niim hengessä mukana!

 

Oi, onnea Anrai ja minervan!!! Ja Anrain vauvalle pikaista tervehtymistä
Tuun kirjotteleen lisää myöhemmin, nyt äitin sylivauva (taas) heräilee..

Tokkis

 

Lämpöiset onnittellut Minervan ja Anrain perheille ja pikaista toipumista Anrain pikkuiselle

 

Onnea Minervan ja Anrai! Pikaista toipumista mammoille ja vauvoille, siinä ne Nyytit nyt on!

Joo, täällä odotus senkun jatkuu... oon asennoitunut et käynnistetään. Laskin et 41+5 on maanantai ei ens vaan seuraavalla viikolla. Voi perse jos sieltäkin laittaa kotiin. Miksi oi miksi mun suvun naiset joutuu aina käynnistykseen? Ja saadaan tietty isoja lapsia kaupan päälliseks. Kunhan tästä selviän niin viimeiseksi jää.

Luna 39+6 tai oikeestaan 41+2.

 

Oi ihanaa Minerva ja Anrai, onnea kamalasti molemmille! Ja Anrain vauvalle pikaista paranemista! Meillähän oli kanssa sama juttu, kosteat keuhkot ja tulehdusta- toivottavasti teidän vauva paranee nopeasti. Ja onneksi tosiaan se on kuitenkin täysin hoidettavissa oleva tila.. Tsemppiä myös teille vanhemmille!

Ja Lunalle toivotan supistuksia ja muita synnytyksen käynnistymisen merkkejä!!

Piti mun jotain muutakin kirjoittaa, mutta.. enpä taas muista enää.

Vaaleanpunaista vauvailua, ihan kohta meille kaikille.

T. Stellaria, jonka kannattaisi mielummin nukkua, kun beibikin nukkuu

 

Voimia, Luna! Meillä tämä synnytys alkoikin sitten todella pyytämättä ja yllättäen Viideltä eilen illalla alkoi ihan puun takaa ja yhtäkkiä supistella viiden minuutin välein, ja se olikin sitten menoa. Tosi nopeasti supistukset muuttuivat todella kipeiksi, ja kahdeksalta oltiin jo sairaalassa käyrillä 3cm auki. Siitä pian synnytyssaliin ja kokeilemaan ilokaasua... joka sai aikaan ainoastaan hyvät huuto-oksennukset Kyllä epiduraali oli naisen paras ystävä, ja sitä ehdinkin saada kahdesti. Kaikki meni niin nopeasti, että ennen sitä olo oli ihan sietämätön. Kätilö oli vähän ihmeissään, että harvoin näkee näin rivakkaa synnytystä ekakertalaiselta Puolilta öin päästiin ponnistamaan, ja yhdeltä oli tyttö maailmassa. Ponnistaminen ei hirveästi sattunut, kiitos jälleen hyvien lääkkeiden, ja tuli vain pieniä limakalvovaurioita, joita ei edes tarvinnut paikkailla. Olen vieläkin ihan pihalla, kun kaikki kävi niin nopeasti ja helposti Oltiin varauduttu pitkään odotteluun, mutta tosiaan viisi tuntia sairaalaan tulon jälkeen oli vauva jo sylissä. Paikat on hellinä ja unenpuute aikamoinen, mutta muuten vointi on tosi hyvä. Ja neiti Ihana on kyllä ehkä maailman suloisin Hyvät keuhkot, pikkuisen päälle kolme kiloa ja tuhisee tuossa vieressä ekaa pidempää unipätkää. Ihan heti ei tajunnut tuota imemisjuttua, mutta nyt alkaa vissiin saada ideasta kiinni

Onnea, Anrai! Toivottavasti teidän vauvasenne voi pian mainiosti!!

 

Minervan, olittepa kerrassaan tehokkaita toivottavasti saat itsekin nukuttua, vaikka mieluiten sitä tietysti vain tuijottelisi toista. Ja toivottavasti imetyshommat lähtee pian sujumaan.

 

Lunako on nyt sitten ainut aktiivisista kirjoittelijoista, jolla vielä vauva vatsanahkan sisäpuolella? Tsemppiä Luna, paljon supistuksia sinne, jaksaa jaksaa!!!

Aamupäivällä kuvittelin, et vauva söis, käytäis vaunuttelemassa ja kerkeäisin sitten kirjoitella... kuinka väärässä olinkaan!! Mitä ihmettä edes kuvittelin, tilanne kun sattuu olemaan tämä: herra nukkuu vaunuissa tasan sen aikaa kun ne liikkuvat ja sisällä uni maittaa ainoastaan sylissä. Olen siis tänäänkin leikkinyt siis nojatuolia enemmän kuin työpäivän verran... (onneksi meillä pehmoinen sohva niin hanuri puudu siitä istumisesta..) Hiipiny elävästi muistot mieleen esikoisen ajoilta, se kun oli myös sylivauva koko ekan vuoden. No, johan tässä kaksi ja puoli viikkoa vuodesta menny... Hereillä ollessaan pysyy tyytyväisenä tissillä. En tiedä johtuuko tämä tyytymättömyys/kitinä niistä d-tipoista vai onko hän vain superhellyydenkipeä. Vielä ei oo alkanu pipoa kiristään mutta sekin päivä koittanee... (vaikka mietin just saunassa et pitänee suunnitella kolmen tunnin vaunulenkkikierros...)

No nyt laittamaan isompia yöunille...

Tokkis ja sylivauva...

 

Terkut yölliseltä -tehtaalta! Mikä siinä onkin, että ne niskapaskat täytyy vääntää yöllä?! Ja viime yönä vielä kahteen otteeseen.. sen jälkeen oiskin ollut kiva seurustella äitin kanssa eilinen oli muutenkin kitinäpäivä, luulen että johtui mun edellisenä päivänä syömästä tzatzikista - valkosipuli lienee yks mahaväänteiden aiheuttaja.. ruisleivästä jouduin luopumaan toistaiseksi kokonaan, kun selkeästi aiheutti pienelle mahakipuja. Ja mä kun ajattelin, että nyt voin raskausajan jälkeen syödä huoletta mitä vain

Tokkis, täällä myös nukuttais parhaiten sylissä. Aamupäivän pidemmät unet saan nukkumaan sisällä vaunuissa, välillä pitää käydä heiluttelemassa.

Meillä on isommat muksut syyslomalla ja ajateltiin, että oisko ihan hullua ajella päiväreissu joulupukin pajakylässä. Ajoa tulis 3h suuntaansa.. onko liian pitkä aika pienelle olla kaukalossa?

Ensihymyt!! Niistä on saatu nauttia nyt muutamia päiviä ja sydän sulaa myös juttua yrittää kovasti tuottaa ja muutamia jokellusääniä saakin aikaiseksi. Niin hellyyttävää! Isi tosin saa parhaat jutut, äiti on vain maitobaari

Piti kommentoida vielä muutakin, mutta vaativa huuto kutsuu..

nuppusuu ja pimu 3,5vkoa

 

Minä oon ainoa joka ei ole vielä poksahtanut! Mut mihin kerttupetteri on hävinnyt? Huhuu?!

Tänään the day, virallinen 40+0. Kävin neuvolassa, verenpaineen alapaine oli yli 90, sitä seurataan nyt. Ens viikolle neukkuaika ja sit yliaikaiskobtrolli. Aivan järjetön Tatti otsassa, jokottelut ajaa hulluuden partaalle.

Arvasin et oon vika täällä joka jakautuu ja pistän pääni pantiksi et pääsen hommiin vasta ens kuun puolella. Mies veikkaa nyt tulevaa loppuviikkoa.

Mulla ei ole enää mitään suunnitelmia enkä tosiaan halua ketään nähdä. Kunnon kiukutteleva mörökölli. Et nauttikaa niistä nyyteistä munkin edestä vaikka omat haasteensa toki siinäkin on!

Luna 40+0 POKS!

 

Luna, höllääs vähän, jo sun verenpaineen takia (ja ei ole kettuilua, toivottavasti huumorini osuu ja uppoaa..) Ymmärrän sun fiilikset. Sitä kun oottaa synnytystä niin hulluna ni jokainen päivä turhauttaa, varsinkin jos ympärilläolevat ihmiset oottaa vähintään yhtä kuumeisesti kuin te. Ja tatti saa olla otsassa niin paljon ku huvittaa

Nuppusuu, johan te voitte pitää taukoja matkalla. Eli tänne vain, poikkea vaikka kahville jos uskallat Meidän jäbä hymyilee kaikelle muulle paitsi ihmiskasvoille, et liekö vain vatsanväänteet saa huupielet hymyyn Äitin tissi tainnu saada toistaseksi eniten hymyjä... sitä todellista ensihymyä siis ootellessa...

Viime yö meni persiilleen, tuntu et vaihdoin vain kylkeä ja tissiä, muuten herra ähisi vieressä. Otin sitten päikkärit ja tiristin silmäluomia väkisin yhteen senkin jälkeen kun mies tuli töistä sillä seurauksella että mua ootti valmis ruoka ja siivottu keittiö, osaa se yllättää... Jatkoin sitten itsekkäällä linjalla ja kävin kaupassa ja nyt röhnötän sohvalla samalla kun mies leikkii vuorostaan nojatuolia.

Jaksamisia kaikille!

Tokkis

 

Hallelujaa! Pojan paino on noussut viikossa yli puoli kiloa ja nyt saadaan lopettaa herättelyt viime yön noin kahden tunnin unien jälkeen tämä uutinen oli HYVÄ.

marikkinen ja poitsu 9 päivää

 

Mahtavasti kasvaa teidän poitsu marikkinen! me käytettiin eilen kotipuntarilla ja aika tasan 4kg ois nyt painoa, viikossa arviolta +300-400g meillä on eka tiheän imun kausi ja missään muualla ei viihdy kun tissillä. Samalla on sitten alkanut myös puklailemaan

Kitinää, pieruja ja :aa ollut tämä päivä. Yöllä teki kolmet satsit niin, että meni vaatekertaa myöten vaihtoon. Miksi yöllä?! manduca on ollut mun pelastus, siinä tyttö viihtyy ja mulla on kädet vapaana. Puuh!

Ristiäisiä pitäis kovaa vauhtia järkätä, kun vielä jouduttiin aikaistamaan parilla viikolla aiemmin suunnitellusta. Ei riitä energia!!

Tokkis, kiitos kahvikutsusta tyydyttiin tänään vielä peffateatteriin ja Tatuun ja Patuun (mies ja lapset kävi ja mä nautin rauhasta), mutta kyllä meidän pitäisi sitä joulupukkiakin käydä katsomassa

 

Vieläkin yhtenä. Kotona verenpaine on osoittautunut normaaliksi, mikä lie mittausjuttu siel neuvolassa oli. Saan siis Tokkis rauhassa kiehua

Päivät tuntuu ihan ikuisuudelta, meen vaan nukkumasta nukkumaan. Eilen tuli illalla yllättäen muutama kipeä supistus. Voi perse sitä toivoa minkä ne taas herättivät ja pettymyksen kun loppuivat! olisin ehkäpä maailman innokkain synnyttäjä eilen taas vauva painoi koko päivän tota meikäläisen peräpäätä, nyt taitaa taas olla muussa asennossa.

Tiedusteliuviestit mun jakautumisesta lisääntyy koko ajan, arvaatte varmaan miltä tuntuu.

Luna 40+2 tai oikeestaan 41+5

 

Vedet meni aamulla! Esikoinen ja koira hoidossa ja odotellaan supistusten alkamista. Illalla viimeistään sairaalaan! Jee! Bring it on, mä oon niin valmis tähän hommaan!

 

Koitan myöhemmin kirjoitella meidän kuulumisia, mutta jeeeee! Tsemppiä ja onnea matkaan, Luna!!!