Maanantaita?
No niin, muutaman kauniisti sujuneen päivän ja yön jälkeen, saatiin taas kokea kamala yö.. ainakin meidän mittareilla. Ekaa kertaa tyttö itki, tai raivosi, eikä oikein tiennyt mikä vaivaa, ei taittunut tissillä niinkuin normaalisti
. Minä spekuloin, että saattaisi johtua suklaan puutteesta, kun olin syönyt sitä poikkeuksellisen vähän
. En tiedä mikä oikeesti oli, pitänee odottaa ensi yöhön, että voi analysoida enemmän. Oltiin tosin myös päästy edellisenä päivänä yhtäkkiä eroon rintakumista!!, en tiedä miten se olisi vaikuttanut syöntiin ja syntyihin määriin. Ei kai se voi ainakaan vähentää maidon määrää? Ja yön suunnittelin meneväni turvallisesti kumin kanssa, mutta ei sekään toiminut.. Saattaisihan se olla myös vatsavaivoja, kakkaa ainakin riitti läpi yön..
Mutta oli kuinka kamalaa tahansa, sydän sulaa sitten aamulla kun näkee taas tytön(yöllä ei kauheasti katsella) ja nyt se pieni oveluus on alkanut hymyillä ja äiti on ihan myyty
. En tiedä, onko ne ihan aitoja hymyjä, mutta kyllä minusta vahvasti siltä tuntuu
, ja ei se kai mahdotonta olisi, varsinkin kai kun yliaikaisena tuo lapsukainenhan on kai vähän vanhempi kuin aikaisemmilla viikoilla syntyneet ikätoverit-kai sekin vaikuttaa kehitykseen, vaikka ei sitä ikinä mainita..
Nimiäisistä, nimi ehkä päätettiin eilen, mutta ehkä kanssa pidetään juhlat vasta tammikuussa. Mutta siihen asti ei kai jaksa pitää nimeä salassa, mut oisko hassua pitää vauvan nimenantojuhlat jos kaikki jo tietää nimen?? Ehkä ne voi olla sellaiset muuten-vaan-vauvan juhlat..
Harrastuksista, minä kanssa ajattelin vauvauintia, mutta en oikein saanut selvää mahtuuko enää mukaan mihinkään ensi vuonna alkavaan ryhmään, vai olisko ne pitänyt jo varata ennen vauvan syntymää
.. Äiti-vauva jumpatkin vois olla kivoja.. Perhekahvilat tms., uskaltaiskohan sitä?
Ja
Minervan, huh, nostan kyllä hattua, että olet jaksanut ilman miehen apua.. Just aamulla mietin, ett miten jaksan, kun mies ei aamulla ota lapsosta vähäksi aikaa, että saan nukkua kymmeneen
(no en kyllä joka päivä sentäs
). No, kai sitä jaksaa, kun on pakko. Ja teille monilapsisille nostan kyllä kanssa hattua-miten sitä muka jaksaisi monen lapsen kanssa..?
Niin ja
Minervan onnittelut myös vauvan onnistuneesta unipesäilystä. Meilläkin oli tarkoitus, että nukkuu unipesässä sivuvaunupinniksessä, mutta kas vain, meidän sänkyynhän vauva on päätynyt ja ei tule kuuloonkaan, että nukkuisi omassa sängyssään.. Nyt pitää miettiä isompaa sänkyä..
Itse en niin välitä tästä lumesta, liikaa valkoista, mutta kieltämättä tulee siitä aina jouluinen olo. Varsinkin nyt kun syö konvehteja, lojuu sohvalla ja kuuntelee väsynyttä sunnuntaimusiikkia.. Yöpaita asusteena vielä puuttuu
. Tänään taitaa mennä kyllä koko päivätälläisissa sunnuntaitunnelmissa, onneksi äitiysloma
Nautinnollista äitiyslomaa!
Stellaria ja haisuli yli 3 vkoa