Lokakuun lapsoset 2016 *heinäkuusta meidän kuuhun*

Heissan kaikki mammat ja tietysti isot onnittelut ekoista vauvauutisista!
Täällä vielä yhtenä kappaleena odotellaan.
Niin paljon ootte kirjoitelleet ettei taida muistaa kommentoida juuri mitään. Kurjia nuo negatiiviset kokemukset/testitulokset. Mullahan on aiemmat lapset niin isoja ettei silloin tämmöisistä tiedetty, ekaa menin tekemään niin ponnistamisen alkaessa kätilö sanoi että olis viimeinen hetki veikata sukupuolta. Suhtauduinkin nyt aika nihkeästi kaikenmaailman tutkimuksiin ja osa jäi käymättäkin. Kaikkea on kyllä sitten eteen tullut aiemmilla kerroilla, mutta oon saanut odottaa ja synnyttää rauhassa ja positiivisella mielellä. Ite oon ottanut sen niin että mitään raskaudenkeskeytystä kun en pystyis omalletunnolleni ottamaan, niin en liikoja halua etukäteen tietää. Enkä osaa murehtia tai pelätä nytkään vaikka tausta on mikä on.
Parisuhteesta, mehän on tutustuttu kokonaista kaksi vuotta sitten ja asuttu yhdessä reilu vuosi. Mutta kun ei olla enää parikymppisiä, ei oikein tullut mieleen alkaa vuosia odotella. Aiemmista lapsista tiedän että elämä muuttuu mutta uskon että positiivisempaan suuntaan. Ja mies on kuitenkin aina halunnut lasta ja nyt sen saa vaikka välillä oli jo uskonsa menettänyt. Itse en ollut varsinaisesti ajatellut enää lisää lapsia haluta, mutta on tämä nyt niin ihanaa. Luotan täysin että kaikki tämä ilo ja onni kantaa kyllä niitten valvottujen öitten yli.
Piinaviikot on. Mulla tosin kai enimmäkseen eri syistä kun suurimmalla osalla... mielialat heittelee ja tämä Suomen harmaa syksy ei todellakaan helpota asiaa. Ja olen yksin. Aamusta iltaan ja illasta aamuun. Kyllä siitä keskusteltiin missä vaiheessa tulen tänne, ja fyysisen olon kannalta varmasti oikea ratkaisu, mutta ikävä on kova. Ja puhutte vielä jostain ulkona syömisestä, kaksin... Kun edes illalla se toinen tulis kotiin ja ottais kainaloon. Vielä viikon verran.
Eilen oli tosi huono päivä, jätinkin kirjoittamatta ihan siksi. Tänään onneksi paremmilla mielin. Maanantaina pelkäsin ihan tosissaan että vintiö päättää kohta syntyä. Onneksi nyt ei ole taas merkkejä siitä ollut. Koetan välttää kaikkea turhaa rasitusta ettei siksi ainakaan synny, niinpä kävin tänäänkin kuntoradalla vain 12 km juoksulenkillä . Kaverit nauraa mulle... mutta en mä oikeasti voi vaan olla kotona, hulluksihan siinä tulee. Luotan siihen että kun ei mitään tunnu niin voi mennä. Ja kai sitä itse kunkin kroppa on tottunut siihen mitä on tehnyt.
Neuvolakäyntejä on vissiin meillä aika vähän, maanantaina seuraava. Ja sittenkin vasta kahden viikon päästä jos sitä vielä tarvitaan. Hikasta päätellen pää alaspäin on pysytty, kiinnittymisestä en tiedä. Kova kaveri on touhuamaan ja möyrimään. Juostessa nukkuu koko ajan ja sitten kun tulen kotiin ja istahdan, on mahanahka kovilla kun alkaa toisen jumppavuoro.
Viime yöstä nukuin puolet sohvalla, istualleen pönkättynä. Pysyi närästys tiessään. Sitten oli kyllä kroppa niin jumissa että vessassa käytyäni menin suosiolla sänkyyn. Pääosin onneksi menee yöt hyvin.
Päivät menee jos on tarpeeksi tekemistä. Ongelma tietysti että kaverit on töissä ja teinit koulussa päivät, ei oikein ole seuraa. Iltaisin sitten olis mutta aina ei oikein jaksa. No toissapäivänä olin ahkera ja iso osa nimiäisleivonnaisista on jo pakkasessa
Eiköhän tässä jo ollut kuulumisia. .. taidan minäkin kahaville (myös täällä keskisuomessa!) .
Jaksamista itse kullekin!

Rouva M ja pikkuriiviö 37+1

 

Paljon paljon onnea Valpurille tytön syntymän johdosta Komppaan Stellaariaa vauvakateustuntemuksissa...sen verran tukalaa on, että toivoisi kaiken olevan jo ohi...ja onnellisesti ohi! Hienoa, että Nuppusuu sai helpottavia uutisia yksityiseltä. Olen kyllä sitä mieltä, että ehdottomasti olisi pitänyt lähete järjestyä julkiselle puolelle, jos neuvolan hoitaja on epävarma asennosta ja la noinkin lähellä! Itsekin kysyin viimeisellä ultrauskerralla vielä kystasta. Sikiötutkimusyksikössä jo selvittivät kyllä hyvin asian, että nesterakkula tulee lähes varmasti katoamaan nopeastikin, koska on juurikin tiettyyn kehitysvaiheeseen liittyvä asia ja sen vuoksi kontrolleillakaan ei juuri ole merkitystä. Kysta oli poissa meilläkin.

Meillä yhteistä tavalta on takana jo 14 vuotta ja toistaiseksi elämän muuttuminen ei ole jännittänyt. Varmastikin siitä syystä, että suurimman jännityksen on aiheuttanut se, että mitä jos se ei muutukaan! Luulen, että meillä tämä asia konkretisoituu vasta myöhemmin, enkä epäile yhtään, etteikö leppoista ja huoletonta pariskuntaelämää vielä hetkellisesti ikävä tulisi

Stellaria otti puheeksi lemmikit. Meillä myös asuu kehrääviä perheenjäseniä kolme kappaletta ja aivan lapsen asemassa ovat minulle olleet aina sekä isosti seurana nyt kotona ollessa Vauvan vaunut on jouduttu piilottamaan vaatekaappiin, mutta karvakorvat ovat oppineet avaamaan liukuoven ja kopassa nukkuvat vuorotellen vaikka mamma päällään seisoisi Pinnasängyn päällä on kissaverkko, joten sitä eivät ole omakseen ottaneet

Vointi on ollut melko tuskainen eilisestä illasta asti, kun alkoi inhottavasti vatsaa vääntelemään, eikä kyseessä ole supistukset. Vatsaongelmia (paha ummetus) on ollut lähes koko raskauden ajan, mutta ehkä noin kuukauden verran suvaitsi toimia jo melko normaalisti. Kärvistelin puruissani koko yön ja aamun...edelläänkään ei ole toiminut ja tuntuu kuin mahaan olisi pumpattu ilmaa litratolkulla, eikä minkäänlaista ruokahalua ole Niin kovin kypsää kauraa alkaa olla täällä päässä...ehkä huomenna on parempi päivä!

Nuppis 38+5

 

Pikainen kysymys, kun juuri teen lähtöä apteekkiin. Mitä rautalisää olette käyttäneet?

 

Mulla on ollut rv 9:stä asti Maltofer purutabletti 100mg (löytyy myös tippoina). Samaa olen käyttänyt teinivuosista asti...markkinoitiin aikanaan vatsaystävällisenä. Mulla kuitenkin kaikki rautavalmisteet kovattaa vatsan.

 

Kiitos Nuppis vinkistä! Nyt on lisärauta hankittu ja toivottavasti maha kestää hienoa, että teilläkin kystat oli kadonneet, meille sanottiin myös, että yleensä katoavat, mutta vaikka eivät häviäisi niin ne eivät mitään aiheuta..
Uutena vaivana jatkuva, siis JATKUVA pissahätä. Tai sen tunne. Mitään ei kuitenkaan tule.. Tuntuu, että pakko päästä heti ja kuitenkaan en saa liruakaan pönttöön. Epäilin jo tulehdustakin, mutta ei mulla kirvele tms.. Todella ahdistavaa! Liekö vauva painaa niin alhaalla.. Saapa nähdä vietetäänkö sitten loppuviikot sisällä, kun vessa on oltava lähellä

Varasin optimistina (vai pessimistinä) kampaajan ensi keskiviikolle, saapa nähdä miten käy!

nuppusuu ja rymyiita 38+1

 

Sehän ois lokakuu! Pian niitä vauvauutisia alkaa tupsahdella

Rouva M, tsemppiä, onneksi ei ole enää pitkä aika, että miehesi tulee! Tuli ihan tippa linssiin, kun kirjoitit, että miehesi on aina halunnut lapsia ja nyt teille se onni suodaan

Lemmikeistä, meillä on koira, 9v vanha herra. Välillä niin raivostuttavan ihana on oikein lapsiystävällinen ja ei paljon tytöistä välitä, mutta kun hänessä on myös pystykorvaa, niin kaikki tulijat ja kaukana tielläkulkijatkin haukutaan ehkä vauva on kuitenkin siihenkin mekkalaan mahassa ollessaan tottunut. Nyt koira on anoppilassa siltä varalta, että lähtö jossain vaiheessa tulee. Mun isä kun on hälyytysvalmiudessa öisin (asuu kaikkein lähimpänä) ja ei ole koiraihminen sitten yhtään. Ja eipä ainakaan koiruus herätä sitten nukkuvia lapsiakaan haukunnalla, jos yöllä alkaa tapahtua.

Ei tosin enää mitään merkkejä, että lähtö olis edes lähellä! Viime yön nukuin taas todella huonosti, mutta en supistusten takia ihan vain oli turhautunut ja levoton olo..

Nuppisko se niistä pukamista kirjoitti, bingo! Aiemmin ne on tulleet vasta synnytyksen jälkeen, mutta nyt sain ne jo "ilokseni" ja voin kertoa teille kokemukesta, että ne vain pahenee synnytyksen jälkeen, kun joutuu ponnistamaan ja vatsan toiminta on aluksi vaikeaa.. Kannattaa varata kotiin esim Levolacia, että saa vatsan pehmitettyä synnytyksen jälkeen ja jo sairaalassa tarjoavat tarvittaessa pehmentävää lääkettä, muistaakseni jommassa kummassa synnytyksessä sanoivat etteivät kotiuta ennen kuin vatsa toimii eli kannattaa ottaa apu vastaan!

Mukanaa raikkaan syksyistä viikonloppua ja meidän kuun alkua!

nuppusuu ja misukka 38+2

 

Ei oo kyllä tullut tehtyä tänään niin mitään järkevää, aiiiivan turha päivä. Jotain ihmeellisiä kipuja on tuolla vatsan ja lantion seutuvilla ollut niin että oon vaan lähinnä kuulostellut niitä enkä oikein uskaltanut lähteäkään minnekään vaikka oli kaunis päivä ja tavallaan olisi pieni kaupungilla kävely ollut ihan paikallaan. Oltiin siskon kanssa alustavasti sovittukin myöhäiset lounastreffit mutta peruutin ne sitten kuitenkin. Sellaista jännää paineen tunnetta ja vihlontaa tuntunut läpi päivän, elättelen tietysti toiveita että olisi jotain kypsymistä tapahtumassa vaikka ei nämä kyllä supistuksia olekaan! Masumisu liikuskelee paljon edelleen että siitä ei nyt ole onneksi huolehtimaan joutunut - jos yhtäkkiä koskisi näin ja sitten vauva olisi vielä liikkumatta, olisin varmaan jo sairaalassa huutamassa apua

Meillä ei ole lemmikkejä, valitettavasti. Minä kovasti haluaisin mutta allergia estää. Ehkä jonain päivänä vois jonkun vähähilseisen koiran ottaa mut jospa nämä pikkuvauvavuodet vielä ihan suosiolla ollaan ilman karvaisia kavereita. Kaloja ja muita sellaisia en oikein osaa varsinaisiksi lemmikeiksi laskea.

Pukamilta olen onneksi välttynyt! Viimeksi synnytyksen jälkeen taisi mennä melkein viikko että vatsa toimi luumujen sun muun mättämisestä huolimatta. Kyllä ne kotiin sairaalasta päästi ennen ison asian ilmestymistä mutta painottivat kovasti että tämä on nyt hyvin tärkeää että kohta antaa kuulua itsestään. Ja joo kyllähän sitä alkoi itsekin huomata että on aika tukalat meiningit siinä loppuvaiheessa kun ei vatsa toiminut niin pitkään aikaan. Sen jälkeen oonkin ihan normaalissakin elämässä yrittänyt kiinnittää huomiota siihen että tulis syötyä puurot ja vihannekset ja hyvät rasvat jotta ei menis ainakaan niiden puutteesta johtuen epämukavasti tukkoon.

Muistelen että oli muutakin mitä halusin kommentoida mutta tää on nyt taas tätä kun puhelimella käyttää niin kaikki on hankalaa äh.

Mutta siis tulevana tiistaina olis LA mulla. Sen suhteen on kyllä ihan luovuttanut olo edelleen että ei se vauva tuolta sillon tuu. Kai sitä pitäis ajatella että sitten se tulee kun kokee olevansa valmis mutta hankalahan se on kun itse kokee olleensa valmis jo viimisen kolme viikkoa ja olo on sellainen kun on niin puh huh vaan.

Tsempit kaikille meidän kuuhun!

 

Sohvalta pikaiset terkut: Toisenlaiset äidit sai nyt hanat aukeen ja kipeitäkin supistuksia aikaseks ni että suppareita kaipaavat, ei muutako tätä töllöttään

 

On se kumma, että sitä pitää koko ajan kuulostella pienintäkin nipistystä, vaikka ei täällä päässä ainakaan mitään tapahdu. Toivotaan, että MammaMiina pääsee pian tositoimiin!

Väsynyt päivä täällä, tunnin tirsat pariin otteeseen. Sen jälkeen jaksoi haravoida ja just saunottiin. Ehkäpä voisi miehen houkutella vielä siihen yhteen S:ään

 

Ihanaa lokakuuta! Vaikka mulla on tänään kyllä ollut vähemmän ihanaa Eilen tuntui tosi hyvältä ulkoilla kauniissa syyssäässä, ja tänään ajattelin sitten ottaa uusiksi. Nyt onkin sitten kotiin tultua ollut ihan jumalattomat liitoskivut eikä kyllä mikään liikkuminen onnistu. Kyllä ne varmaan tässä lepäillessä helpottavat, mutta taitaa olla vielä pitkiä päiviä edessä, huoh. Ja juuri kun mietin aamulla, että kyllä on kiva, kun ei juuri nyt mikään asia tässä raskaudessa ota hermoon Kohta varmaan iskee ne peräpukamatkin... Ummetus vaivasi satunnaisesti jossain vaiheessa, mutta se helpotti ihan marjoilla ja hedelmillä sun muilla.

Meillä minä olen allerginen ja mies haluaisi koiran. Itse ottaisin kyllä kissan, jos pitäisi valita, mutta ei allergian takia onnistu sekään. Hoivaillaan siis vain tuota vauvaa

Minervan 37+3

 

Hassu juttu, mutta tänään on ollut aivan samanlainen päivä MammaMiinan kanssa. Koko päivän on ollut ihme vihlontaa/repimistä, jomottelua ja paineen tunnetta alamahalla, itse "mestoilla" ja lantion alueella....ja tuli otettua kahdet päiväunet Kunnon supistelua ei kuitenkaan. Ja vatsanvääntely onneksi helpotti eilen illalla

Täällä tosiaan elettiin melkoinen pukamaepisodi elokuun lopussa. Ovat pienesti vaivanneet ja jopa vuotaneet ihan normielämässäkin ajoittain, mutta toisen kolmanneksen lopussa ummetus paheni niihin sfääreihin, että pitkän aikaa vatsa toimi ainoastaan 1-2 kertaa viikossa Ja hölmönä yritin väkisin puskea suolta toimimaan! Kaikki sallitut konstit pyrin käyttämään Vi-Siblinistä luumuihin ja vettä join 2-3 litraa päivässä. Tilanne äityi siihen pisteeseen, että särky oli ympärivuorokautista. Lääkäriin oli mentävä, joka tilanteen nähtyään suoritti "pienen" toimenpiteen, jolla oli tavoitteena poistaa verihyytymiä. Puudutuksen kadottua kotimatkalla kipu oli jotain mistä en ole ennen mitään tiennytkään...ja buranaan ei ollut koskeminen! Noin kolmisen päivää vietin kylkimakuuasennossa ja pukamat pitivät operaatiosta huolimatta pintansa. Tästä noin viikon kuluttua alkoi kipu hieman helpottaaa...olin pääasiassa porkkanakeitto ja mehukuurilla, namTällöin päätin, että toimikoon vaikka kerran kuussa, mutta väkisin en enää päkistele!

La olisi meilläkin ensi viikolla ja ehkäpä nyt näin kun anonyymillä palstalla ollaan uskallan vielä sen verran paljastaa, että olemme päätyneet pelkopolikäynneillä käytyjen keskustelujen perusteella suunniteltuun sektioon, joka olisi näillä näkymin 6.10. Päätös oli varmasti vaikein mitä olen ikinä tehnyt ja asiasta ei lähipiiriä lukuunottamatta kukaan tiedäkään. Tiedostan tämän valinnan myötä saavani itselleni runsaasti komplikaatioriskejä ja toipuminen voi olla varsin hidasta, kivuliasta ja hankalaa....mutta pelko siitä, että lapselle kävisi jotain synnytyksessä tai yliaikaisuudesta johtuen ajoi tähän päätökseen. Sovimme kuitenkin, että mikäli synnytys käynnistyy ennen tuota ajankohtaa, katsomme tilanteen mukaan miten edetään...jos näyttäisi etenevän reippaasti, ei leikkaukseen lähdettäisi. Saimme sairaalasta myös listan aiheita, jotka estävät leikkauksen sovittuna aikana, kuten esim. flunssaoireet. Eli mikään ei kuitenkaan ole niin varmaa kuin epävarmuus...päivä kerrallaan mennään!

 

Huh Nuppis ja onnea matkaan jo nyt torstaille! Hankala päätös ollut varmasti. Mekin palloteltiin tuota ajatusta elektiivisestä sektiosta mutta päätettiin sitten vaan toivoa spontaania käynnistymistä ja yrittää ihan normaalia alatiesynnytystä, lähinnä sen takia että toipuminen olisi sitten nopeampaa ja pystyisin nostamaan esikoisenkin halutessani syliin. Ekan kuukauden aikanahan sitä ei saa sektiosta toipuessa mitään vauvaa painavampaa nostella tai kanniskella eli pieni tottuminen siinä ilman lastakin on jos on tottunut menemään ja tekemään paljon ja itse

Vessajutut muutenkin kun olleet puheena niin se vielä sanottava että sektion jälkeen se vessassa ponnistelu on kyllä vielä kamalampaa tuoreen leikkausarven kanssa. Mulla auttoi tosi paljon vaippapaketti millä painoi vatsaa ponnistaessa, ne newborn-koon paketit oli ihan parhaita siihen hommaan! En tosin tiedä kuinka erilaista on kun on ihan suunniteltu operaatio ja leikataan biksurajasta vaakaan, mulla vedettiin koko vatsa navasta asti alas auki niin siinä oli sitten oma hommansa parannella ja päkistystuki hyvinkin tarpeen. Ehkä ilmankin pärjää jos on menty vähän harkitummin sisään?

Mut älä Nuppis liikaa tosiaan sitä toipumista mieti ja stressaa, tosi yksilöllistä se on ja rohkaisevin itse näkemäni esimerkki oli ystävä joka (synnytyksen etenemisen keskeydyttyä) päätyi kiireelliseen sektioon ja joka seuraavana päivänä oli jo että eipä tässä mitään, kylläpä äitiys on mukavaa. Imetys lähti käyntiin hienosti ja toipuminenkin sujui oikein mallikkaasti, arpeakaan ei näin parin vuoden jälkeen huomaa ollenkaan. Tosi hienosti Suomessa kuitenkin pääsääntöisesti nämä hoidetaan joten vaikka riskit onkin fiksua tiedostaa niin ihan hyvin siinä kuitenkin kaikista suurimmalla todennäköisyydellä käy


EDIT : terveydenhoitoalan ammattilaiselle tietty vähän turha varmaan tälleen peukutella kun todennäköisyydet ja toimintatavat varmasti tiedät muutenkin mutta no ei kai se tsemppi haittaakaan

 

Nuppis, aika hurjaa toisaalta, että tietää mahdollisen tulevan syntymäpäivän minusta sektio on täysin perusteltua, jos äiti kokee sen itselleen paremmaksi vaihtoehdoksi tai vauvan vointi sitä tarvitsee. Huoli pois, olet hyvissä käsissä! Teillähän taisi olla esikoinen tulossa? Ei tarvitse sitäkään miettiä, että toipuessa pitäisi nostella isompia sisaruksia tms. Aijai, kohta tulee vauvauutisia sieltä!

Miten MammaMiina? Johtiko eiliset olot mihinkään? Mä sain miehen houkuteltua vällyjen väliin yön sitten supistelin kipeästi, alaselkä oli ihan tulessa ja olo toiveikas. Selkä on edelleen kipeä ja tuossa vessassa käydessä oli muutamia veriviiruja valkovuodon seassa - elättelen toiveita, että olisi limatulppaa eikä pelkästään ärtyneistä limakalvoista johtuvaa supistukset kyllä taas hellitti aamuyön jälkeen, mutta väsymys on jotain käsinkosketeltavaa, kun uni tuli joskus 4-5 välillä..

Mukavaa sunnuntaipäivää!

nuppusuu ja minimisu 38+3

 

Lämmin kiitos tsempeistä MammaMiina ja nuppusuu Kaikki kannustus tulee tarpeeseen, vaikka tietoa olisi kuinka paljon. Omalla kohdallani vähäisempi tieto ja tiedon jano olisi vain ja ainoastaan hyödyksi!! Jos leikkaus toteutuu, mieheni on kotosalla ainakin kolme viikkoa ja vanhempani ovat auttamisvalmiudessa myös. Oli varsin helpottavaa kuulla, että MammaMiinakin on sektiosta selvinnyt, vaikka varmasti on ollut hurja kokemus, kun leikkaustavan perusteella on ilmeisesti hätäversio ollut kyseessä. Ja kaikki vinkit haavan kanssa elämiseen voi tulla hyvinkin tarpeeseen!

Nytpä alkoi jänskäämään myös nuppusuun puolesta...jospa eilisilta isännän kanssa laittoi vauveliin vauhtia Täällä oli rauhallinen yö...alavartalo kipuilee pienesti lähinnä vain liikkuessa.

Nuppis 39+0

 

Voi Nuppis, sehän on sitten jo ihan lähellä! Itse ainakin ajattelen niin, että kaikessa on riskinsä, ja omista ystävistä olen myös huomannut sen, että sekä alatiesynnytyksestä että sektiosta toipuminen on kuitenkin ihan valtavan yksilöllistä.

Täällä alkaa selkeästi monella olla jo jännät paikat! Itseä jännitti viime yönä lähinnä se, että miten moni asia voi ihmistä valvottaa Ensin piti käydä vessassa, sitten ei saanut unta kun oli niin kova nälkä - ja lopuksi piti kaivaa vielä Renniet lääkekaapista. Aika hyvä pätkä siinä tuli valvottua, mutta muuten oli sentään rauhallinen yö. Lantiossakin tuntui aamulla onneksi jo paremmalta! Eilen oli ihan hermo mennä. Tänään kyllä hissuttelen ihan kotosalla.

Minerva 37+4

 

Minervan, sun yöt kuulostaa samalta kun mun oli pakko viime yönä käydä syömässä banaani ja sitten kaiveltiin Renniet esille

Enköhän mä taas toivo liikoja, että pääsisin pian tositoimiin. En edes ymmärrä miksi oon näin kärsimätön! Ehkä kun vauva on jo rv30 lähtien ollut "tulollaan", niin oli ajatellut mielessään, ettei tässä ainakaan laskettuun aikaan saakka mene. Enää ei edes supistele, välillä paineen tunnetta ja vihlontaa alakerrassa. Eikä sitä toivottua limatulppaakaan enempää näkynyt.. Plaah

No, lapset lähti synttäreille ja mulla on pari tuntia aikaa ottaa päikkärit ihanassa rauhassa!

 

Nuppis, voi vitsit miten jännää et teillä on tiedossa mahdollinen synnytyspäivä jos nyt ei spontaanisti muuten tule! Oli varmasti vaikea päätös teille mutta toisaalta ihan oikeakin. Ja eihän ne varmaan pelkopoliltakaan suostumusta sektioon antais jos ei oo painavaa perustetta. Tsemppiä kovasti tulevaan!

Lemmikkejä ei oo eikä tuu koska mies on superallerginen kaikelle maholliselle karvaselle. Jos joku lemmikki ois tullu niin koira. Bordercollieta oltiin suunniteltu ennenkuin mies kävi testeissä.

Oma olo on fyysisesti ihan ok, se hemmetinmoinen ähky ja tukehtuminen tullu takas, ko tuntuu et tää bebe kasvaa ny supernopeaa eikä tunnu laskeutuvan. Henkinen puoli alkaa kyl olla jo ihan tapissa Kaikki ärsyttää ja siksi en halua nähä ketään ja sitten sen ärsyttää kun oon yksin...jepjep, mikkä hormoonit... Mies on lähes ainut jonka seuran kelpuutan muitta mutkitta. Onneksi silläkin alkaa parin viikon syysloma kohta, tai todennäköisestihän se muuttuu isyyslomaksi, mutta yhtä kaikki, kotona ja käytettävissä.

Vaikka toivonki kovasti pääseväni jo tositoimiin niin silti piän enemmän peukkuja teille joilla se h-hetki on jo oikeesti kulman takana Ei kai tää auta ko sinnitellä ja aatella et kyllä se päivä meillekin joskus koittaa, kun saadaan vihdoin tää remuaja täältä vatsanahkan takaa syliteltäväksi Meno ei tosiaan oo mahassa rauhottunu yhtään. Esikoinen tuumaski tuossa iltapalalla, et "äiti, sie oot kuminauha kun toi sun maha niin venyy ja paukkuu"

Väsyttää taas vaikka nukuin päikkärit. Tosin viime yönä valvoin taas pari tuntia ko oli niin kuuma, piti käydä ihan nakuna kekkuloimassa ulkonakin ja ihastella tähtikirkasta taivasta

Ei kait se auta ko lähteä hampaidenpesun kautta yöunille. Hyviä vointeja kaikille tasapuolisesti!

Tokkis ja edelleen kova karate-kid 37+4

 

Nuppis, ei tossa sektion menossa ole mukaan mielestä mitään vikaa. Pahempi olis se et stressaisit entistä enemmän kaikkea. Mun kummitäti on gyne ja sen kaikki 3 lasta on sektiolla syntyneet 80-luvulla. Silloin suhtauduttiin paljon armeliaammin asiaan ja esim hän meni ihan hyvin vuoksi siihen. Nykyisin ei taitaisi ihan huvin vuoksi onnistua... Koen itse että nykyisin suorastaan terveydenhuollon puolesta painostetaan alatiesynnytykseen suorastaan hinnalla millä hyvänsä... Samaten imetyksestä on tehty joku perkeleen itseisarvo ja arvo johin sairaalat sitoutuvat. Asiat kun eivät ihan noin yksinkertaisia ole, meitä ihmismieliä, vauvoja, alapäitä ja tissejä kun on vähän joka lähtöön. .. mua nyt muutentin raivostuttaa yhteen muottiin tunkemisen, harmaan sävyjä kun on paljon. Mulla imetys sujui super hyvin kun en ottanut asiasta paineita, totesin et pullollaan jos ei toimi mut imettää jos toimii...

Karvakamuista, meillä asuu 9,5v koira joka on ihan mahtava lasten kanssa! Eniten uuden tulokkaan kanssa ressaa se, et koira huolestuu vauvan itkua ja ressaantuu siitä...

Mulla on ollut hyvä viikonloppu! Nukuin viime yön alusta loppuun ilman taukoja! Jee! Pari päivää Supistelua siellä täällä ja maha laskeutunut entisestään... eilen olin liikkeellä koko päivän ja illalla olin toosa ja kaikki kipeenä... tänään ollut 3 ässää käytössä josko edistäisi jotain

Hurjia viikkoja täällä jo ihmisillä!

Luna 36+4

 

Meidän pikkuneiti päättikin yllättää oikein rytinällä! Supistukset alkoi puolilta öin ja olivat 10min välein. Kahdelta herätin miehen, että varmaan jossain vaiheessa lähdetään, mutta jatkaa vielä unia. Puoli kolme soitto lapsenvahdille, joka tuli vartissa. Siinä vaiheessa supistukset oli jo 2mim välein. Sairaalan ovella oltiin 03.10, jossa kätilöt tuli pyörätuolin kanssa juosten vastaan. Tyttö oli maailmassa 03.44. Huh, melko rutistus, mutta on hän täydellinen! Kirjoittelen enemmän kunhan tässä vähän toivutaan..

 

Meidän pikkuneiti päättikin yllättää oikein rytinällä! Supistukset alkoi puolilta öin ja olivat 10min välein. Kahdelta herätin miehen, että varmaan jossain vaiheessa lähdetään, mutta jatkaa vielä unia. Puoli kolme soitto lapsenvahdille, joka tuli vartissa. Siinä vaiheessa supistukset oli jo 2mim välein. Sairaalan ovella oltiin 03.10, jossa kätilöt tuli pyörätuolin kanssa juosten vastaan. Tyttö oli maailmassa 03.44. Huh, melko rutistus, mutta on hän täydellinen! Kirjoittelen enemmän kunhan tässä vähän toivutaan..

Voi miten ihanaa, isot onnittelut teidän perheelle! Tsemppiä ja jaksamista kaikille muille vielä odottajille, kyllä näitä alkaa täältä tupsahdella. Mulla oli hyvä viikonloppu, tänä aamuna neuvolaan ja muutama yö vielä miestä odotellaan.
Rouva M ja myllääjä 37+4

 

Valtavasti onnea, Nuppusuu!!! Ne tositoimet olivatkin siis todella lähellä... Ihania hetkiä vauvan kanssa ja lisäkuulumisia odotellessa!

Täällä oli huomattavasti rauhallisempi yö, eli jatkan tästä vielä aamu-unille...

Minerva 37+5

 

Nuppusuu isot onnittelut!

 

Onnea nuppusuu ja perhe!! voi että. Nauttikaa!

Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni
voi istua lumihiutaleille,
liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.

(Hannele Huovi)

marikkinen 38 + 0

 

Onnea Nuppusuu! Kun katselee noita sun eilisen tekstejä niin sä taisit kyl ainakin alitajuisesti aavistaa et on tulossa toipumista ja vauvantuoksuisia päiviä!

Luna 36+5

 

Voi miten ihanaa nuppusuu! Paljon paljon onnea kiireisestä pikkuisesta koko perheelle ja hyvää toipumista! Ja ihanan suloista vauvaisaa aikaa!

T.Stellaria+kiireetön poikanen