Lokakuun lapsoset 2016 *heinäkuusta meidän kuuhun*

Kiitokset myös muille tervetulotoivotuksista ja kannustavista kirjoituksista...eipä ollut huono huono idea lähteä tätä kautta vertaistukea etsimään Omasta lähipiiristä ja työkavereiden joukosta ei vastaavaa kokeneita ole löytynyt. Mammamiinan tarina oli kyllä karmeudessaan hyvin tutun kuuloinen. Itsekin terveydenhuoltoalan ammattilaisena ymmärrän kiireen ja resurssipulan tänä päivänä ja miten se valitettavasti palvelun laatuun vaikuttaa, mutta asiakkaan läsnäollessa ei pitäisi tällaisista asioista alkaa väittelemään.

Myönnettäköön, että edellä mainittujen lisäksi haastetta raskausaikaan on tuonut myös se, että vuoden sisään saimme lähipiiriin uutiset kahdesta syöpädiagnoosista...toiselle ei hoitokeinoja ole ja kyse on omasta vanhemmastani. Vauvauutinen oli ikään kuin suuri pelastus surun keskelle ja varmasti siksikin pelottaa ja koen, että jos tässä käy huonosti suru kasvaa liian valtavaksi monelle ihmiselle. Nyt on vaan ajateltava, että josko käänteiset lottovoitot olisi nyt hetkeksi tässä...ja elämä kantaa kaikesta huolimatta aina, kävi miten kävi!

Täällä myös on muutamana yönä ollut ajoittain napakoitakin supistuksia, mutta aina hiipuvat päiväksi. Vielä viimeviikolla lyllersin leffaan Bridget Jonesia katsomaan, mutta kaksi tuntia teatterin penkissä maha pinteessä oli jo melkosta Nyt yritän kaivaa Elisa viihteeltä kaiken katsottavan...ja onneksi kaikki aivot narikkaan hömppäsarjat on taas alkaneet pyöriä Mielessä siintää jo kovin lenkkipolut...ja josko kohta puoleen jaksaisi kauppareissunkin ilman, että kärry hoitaa rollaattorin virkaa

 

Heh toi kärry rollaattorina ihan ku meillä!

Mulla on karsea yö takana tän tautini takia, poskiontelot särkee... ihan tuskassa koitan nenäkannulla estää tulehdusta. Toivottavasti olis nyt vika räkis tän raskauden aikana... tuntuu et huonojen unien takia on paikat kans tosi kipeenä tänään, oli koiran kans lyllertäminen ihan tuskaa.

Alan olemaan siinä pisteessä kypsä tähän kroppaan et valmis synnyttämään vaikka heti... alaselän kipuihin hankin lämpöpussin. Oli muuten hauska ku esikoisen 3v kans äsken selitin et selkä on kipeä. Sit tyttö kysyi et Sattuuko se kovin paljon ku pikkuveli tulee? Ressukat murehtii tollasia asioita vaikka en oo synnytyskivuista tolle kyllä mitään puhunut... aww

Jotain piti kommentoida mut aivot on ihan muusia... lähden tästä ripsiä ja kulmia värjäyttämään ja kampaaja ajan koitan viel saada ennen synnytystä. Sit ei niin vaan enää kampaajalla käydä ainakaan värjäyksessä ku nyytti tulee, mun tukassa kestää aina se 3 tuntia...

Luna poksuu 36+0

 

Luna, toivottavasti nenäkannusta on apua ja tokenet pian! Anoppi on useaan otteeseen kertonut miten oli kamalassa flunssassa kun miestä punnersi ulos (ja tarinaan kuuluu toki myös se että miehen isä tuli osastolle silmä mustana ja krapulassa varpajaisten jäljiltä...), joten kun mies oli sitkeässä flunssassa viime ja toissa viikolla niin pidättäydyin pussailustakin parisen viikkoa taisi toimia, toivottavasti ei enää mikään tauti iske muillekaan!

Ja miten söpöä että toinen on huolissaan äipästä

Kampaaja-aika on täälläkin vielä listalla, jos saisi vielä loppuviikolle kun mikä tahansa aika oikeastaan käy. Kuontalo kuntoon ennen kuin imetys vie sitten kaikki hiukset päästä...

 

Vessat puunattu ja pyykkivuori selätetty, nyt vois vaikka lähtee huomenna taas neuvola, tuskinpa siellä taaskaan mitään ihmeempiä tulee..

Miten Rouva M? Onko pieni jaksanut odotella isiä? Yritän tässä jossain vaiheessa jaksaa avata koneen ja päivittää listaa

 

Huh! Tänään on shoppailtu urakalla! Nyt on imetysliivit ja -paitoja ja ties mitä, ja lantio ja lonkat ihan tohjona samaan hintaan... Ja kyllä taas supisteli napakasti kävellessä! En kyllä loppuiltana nouse sohvalta! Marikkiselta melkein meinasin kysyä, että missä oli tarjouksia Kampissa, mutta päädyinkin sitten vähän lähemmäs kotikulmia ostoksille

Mäkin mietin, että pitäisikö käydä vielä kampaajalla, mutta taidan mennä vasta ennen ristiäisiä. Lähinnä mietin, että mitä tukalle tapahtuu siihen mennessä... Mulla alkoi pillereiden lopettamisen jälkeen ihan järjetön hiustenlähtö (joka sopivasti ehti loppua juuri ennen raskautta...) ja jos nyt on luvassa jotain samankaltaista, niin pitää sitten kuitenkin ottaa reilusti pituutta pois.

On teillä kyllä ollut aikamoisia ultrakokemuksia!! Varmaan joka alalla toimitaan nykyään paineen alla ja resurssipulassa, mutta kuten Nuppis sanoi: ei sitä voi asiakkaiden edessä purkaa millään tavalla. Itsekään harvemmin sähellän oppilaideni kanssa vaikka mikä olisi, kyllä ne hetket ja omat purnaamiset täytyy ammattitaitoisesti säästää ihan muualle. Itseäni nyppii myös ihan hirveästi tuo, että ollaan patistamassa yksityiselle puolelle asioita selvittämään.

Tsemppiä Lunalle vointeihin! Mäkin olen karkottanut miehen viime aikoina kauemmas aina kun on vähänkään valitellut karheaa kurkkua

Minervan viimeinkin tasan 37!

 

Minervan, no Bebesille upposi yli satanen imetysliivit ostin tarjouksesta, ja onpa huima ero kunnon liivien ja noiden pari viikkoa sitten HM:ltä ostettujen välillä, tosin ei nuo halvemmatkaan musta huonot ole. Ehkä yökäyttöön sitten. Samoin yksi Boobin imetys-t-paita ja -toppi lähti mukaan. Hikoilin sovituskopissa kuin mikäkin possu mutta olin tyytyväinen että jaksoin kokeilla, nyt on täälläkin ensi hätään tarpeeksi vaatetta. Sanoinkin siskolle, että olis imetyksen parempi onnistua kun on kaikki pelit ja vehkeet hankittu

Huomenna sitten aamusta neuvola ja sit Bridget! Löysin lompakosta 15 euron arvosta kulttuuriseteleitä joten raaskii mennä!

 

Hyvä tietää, Marikkinen, kiitos! Saapa nähdä, jos innostuisin vielä sinnekin! Mä ostin tänään liivit ihan alusvaateliikkeestä - mulla on liian vähän ympärysmittaa ja liian paljon sitä toista, että sillä yhdistelmällä yleensä löytyisi sopivia muualta Ja oli kyllä ihanaa, kun ei itse tarvinnut muuta kuin kiskoa liivejä päälle ja pois, myyjä hoiti kaiken muun! Siinäkin oli mulle tarpeeksi hommaa... Aikaisemmin satsasin jo pariin kalliimpaan imetyspaitaan ja yhteen mekkoon, mutta H&M:ltä hain tänään pari T-paitaa kotikäyttöön. Ja mietin ihan samaa: tämän homman on nyt parempi toimia, kun varusteet on kasassa

 

Mulla on vissii ihan oma murre. Pohjanmaalta kotosin, Savossa asuin usiamman vuojen ja nyt alkaa vähä jo Kainuu tarttua ukolta. Pohjanmaalla asustelen kyllä taas. Äkkiä tarttuu mukaan kaikkia ihmeellisiä pikkujuttuja.

Se oli taas semmonen yö se. Lyhkäsissä pätkissä muutama tunti. Ei supistellu oikeestaa paljoo, mut muuten vaan toooosi levotonta. Alkas nouseen ylös, kyllä se päivällä sitte nukkumatti verottaa omansa pois. Nostan hattua kaikille teille joilla on muksuja jo ennestään, ite ainaki välillä niim raatona päivisin että miten siinä enää ketään pientä hoitaisi tai viihdyttäisi. Olen kyllä kuullut joskus viisaammilta että se on täysin eri asia ku ei ole enää vaihtoehtona jäädä sänkyyn, sitä vaan jostain sitte saa puhtia touhuta.

Itse tilasin eilen muutamat imetysliivit. Saa nähä mitä tulee. Tässä kun ei hirveesti viihti lähtiä shoppailemaan kun kauemmas joutuisi lähtemään valikoiman perässä. Että tosiaanki toivottavasti ruokapankkina toimiminen onnistuu ku alkaa tuota tarviketta olla. Mutta jos ei niin ei, en ala repimää pelihousuja siitä sitte. Lähipiirissä muutamia jotka on nii pahasti ottaneet ressiä ettei sitte sen takia tullut mistää mitää. Neuvolassaki mulle korostettiin että imetys ei ole hyvän äitiyden mittari.

Ei kai se auta. Jos alkas nousemaan. Jos vaikka imuroitua sais tämän huushollin tänään.

 

Anrai, tämä mun työkaveri on Oulusta itse olen kotoisin Savosta, murre tosin on melko hyvin karissut matkan varrella kun olen siirtynyt Keski-Suomen kautta tänne etelään. Tosin ihanasti sitä vaan "taantuu" kahdentuneisiin konsonantteihin aina kun kotikonnuille palaa! Ja Jyvääskylään ajoista on jäänyt joihinkin sanoihin tuo venyttäminen. Murteet on ihania, millaistakohan kieltä sitä oma lapsi sitten päästelee suustaan

Täällä oli kanssa vähäuninen yö. Terkkarikin totesi aamulla neuvolassa, että näytän väsyneeltä. Muuten kaikki hyvin meillä molemmilla. Vaavi oli hitaahkosta sykkeestä päätellen ilmeisesti unilla kun lähdettiin kuuntelemaan mutta äkkiä häiriintyi tökkimisestä ja heräsi

Mulla on ollu nyt taas jotenkin kamalan tunteellinen olo. Eilenkin tuli sohvalla makoillessa muuten vaan itku, kun ajattelin että kohta elämä muuttuu ihan peruuttamattomasti (tai johan se on muuttunut) ja miten sitä pitäisi nyt nämä viimeiset päivät ja viikot käyttää. Ja välillä melkein ahdistaa se ajatus, että kohta ei ole vain meitä kahta jotka olemme maailman tärkeimpiä toisillemme vaan sitten se vauva on ykkönen, niin kuin pitääkin. Mutta että sitten muistaisi olla myös puoliso eikä vain äiti. Samaan aikaan odottaa niin kovasti omaa äitiyttä ja sitä, millainen isä puolisosta tulee, mutta samalla myös on vähän surumielinenkin olo yhden aikakauden lopusta. Ja nyt pitää tunnustaa että kirjoitan tätä viestiä kahvilassa ja taas tuli itku silmään, yritän piilottaa sen kahvikupin taakse onko kellään muulla tällaisia fiiliksiä?

marikkinen 37 + 3

 

Niinpä, se kieli... Mies on täältä pääkaupunkiseudulta ja itse olen Pohjois-Pohjanmaalta, mutta täällähän me on asuttu jo niin pitkään, että mun oma murre on alkanut jo aikaa sitten hävitä - osaksi kyllä työn takia ihan tahallaankin. Siitä huolimatta tuntuu kummalta, että omasta lapsesta tulee espoolainen! Aion vakaasti opettaa lapsen sanomaan "Lehemä", "Maitua" ja "Pahki"

Mua itkettää aina mennen, tullen ja palatessa, mutta nyt on ehkä vähän hellittänyt... Mutta samoja asioita pyörii päässä luin Marikkisella. Mietin, että miten näihin kahden ihmisen yhteisiin juttuihin mahtuu se rakas lapsi, kun ollaan niin pitkään oltu kahdestaan - ja mitä niille sitten tapahtuu. Silti paljon helpottaa se ajatus, että tiedän, että miehestä tulee hyvä isä, ja vaikka oma tilanne mietityttää, niin varmaan olen kuitenkin tässä raskausaikana kasvanut tämän pienen ihmisen äidiksi.

Anrai, juuri eilen juteltiin ystävän kanssa tuosta samasta aiheesta: että miten osaisi ottaa kaikki imetysasiat rennosti. Nyt tuntuu kyllä juuri siltä, mutta kun näistä omista hormoneista ei voi aina olla ihan varma Ei kai se auta kuin miettiä asiat järjellä etukäteen - ja sitten vain toivoa, että pysyykin järjissään

Voi itku, toivottavasti saatte nukuttua! Nyt en edes kehtaa kertoa omista yöunistani Sen sijaan suuntaan neuvolaan...

Minervan 37+1

 

Marikkinen, nyt kun kuite jo kolmas lapsi tulossa niin sitä aattelee, ettei se tule hirveästi mun ja miehen keskinäistä suhdetta muuttaan, vaikka tietysti tähän arkeen tuleekin muutoksia. Mutta jotenkin välillä suren sitä miten meidän toistaiseksi kuopus suree sitä, ettei hän ole sitten enää perheen pienimmäinen. Sanon hälle tämän tästä, että mulle hän on aina mun pikku prinsessa Esikoinen sen sijaan kokee tietyllä tapaa ylpeyttä, että sitten hän saa olla "pomo" kahdelle pikkusisarukselle. Enemmän tunteellisuutta, jopa kyyneliä, saa aikaseksi kun väistämättä palaan hetkittäin muistelemaan lasten synnytyksiä - on ne sen verran elämänmullistavia kokemuksia Muutoin en kyllä tunnusta tai tunnista muuttuneeni mitenkään herkemmäksi. Joskus parikymppisenä totesinkin, että teini-ikäisenä taisin kuluttaa kyynelvarastoni loppuun. No, onneksi en

Anrai, se on kyl ihan tosi, et jos on pakko jaksaa niin sitä vaan jaksaa. Mutta on tosi tärkeää huolehtia omasta sekä fyysisestä että psyykkisestä jaksamisesta. Jokainen tuntee itsensä parhaiten ja jokaiselle tuo jaksaminen tulee eri asioiden kautta, vaikka tietysti perusasiat pitää olla kunnossa (riittävä uni, hyvä terveellinen ruoka...) Itse pärjään vähemmälläkin unella, kunhan saan riittävästi sapuskaa ja liikuntaa. Sillon ei iske kiukku ja uupumus.

Nuppusuu jos jaksat niin mulle voi päivittää iäksi 32 ja synnäriksi LKS.

Mammamiina, unohtu viimeks kommentoida et onpas sullakin vaan ollu hurja ja kurja RU-kokemus!

Täällä ei mitään uutta. Nolottaa myöntää, että nukuin viime yönä taas niin hyvin et uni loppu jo puol kuus No, kävin sit salilla ja kotona lämmitin saunan - ja otin päikkärit Sitten möllöttäny sohvalla ja kattonu telkkaria. Nyt pitää lähteä hakeen neiti tarhasta. Mut sitä jynssään mahasta pois tän kosteusvoiteen joka haisee niin pahalta että hedaria pukkaa

Tokkis

 

Lupaan ja vannon päivittäväni listaa pian!

Aamulla kävin neuvolassa ja nyt suuntaamme miehen kanssa yksityiselle ultraan, oli sen verran epämääräinen käynti kirjoittelen enemmän, kun ollaan viisaampia, mutta lyhykäisyydessään terkkari ei ollutkaan enää varma miten päin vauva on, arveli olevan RT, eikä laittanut mitään lähetteitä eteenpäin. Mulle kun ei riitä, että "kyllä se varmaankin on".. Lisäksi sf-mitan kuuluis jo tässä vaiheessa laskea, ja mulla se kasvoi viikossa 3cm: "voi olla iso vauva". Öö, no voisinko päästä kokoarvioon? Et, sitten vasta mahdollisesti yliaikaiskontrolliin. Mähän repesin pahasti jo 3,5kg:n synnytyksessä, niin mitenhän jos vielä isompi on tulossa..

nuppusuu ja minimisu 38+0

 

Ootte te rautasia naisia, kun jaksatte kuntoilla, siivota ja shoppailla...iso hatunnosto Tää valas on huikeen tyytyväinen jos päivän aikana onnistuu sekä ruuan laitto että pyykkäys Neuvolassa pyörähdettiin mekin eilen ja vaikuttaisi siltä, että vauveli on laskeutunut ja kiinnittynyt. Sf mitta oli sama kuin viime viikolla, mutta mulla elopainoa tasan kilo enemmän kuin viikko sitten. Painoa on tullut koko matkan aikana noin 17 kiloa...tuntuu hurjalta, vaikka on vallan normaali määrä, kun normi BMI:stä lähdettiin liikkeelle. Verenpaineet on hieman noususuuntaiset ja alapainetta tulee nyt seurailla kotona, proteiinin nousua pissinäytteessä ei kuitenkaan ollut.

Ja ylläripylläri...nenäliinoja kuluu täälläkin runsaita määriä milloin mistäkin aiheesta ja ilman aihetta. Pahimpia telkkuohjelmia ovat olleet Toisenlaiset äidit ja Kadonneen jäljillä...mahti vollotuksen saavat aikaan

Nuppis 38+4

 

No voi jestas, ei kyllä pelkät neuvolan arvailut enää tässä vaiheessa sydäntä lämmittäisi! Hyvä kun saatte muuten selvitettyä, Nuppusuu! Ja asiasta toiseen, jos jaksat, niin mulle voi päivittää iäksi 34 ja paikaksi Jorvin.

Täälläkin on taas yksi neuvolareissu tehty. Aika olikin siirtynyt samalle terkalle kuin viimeksi, huoh. Nyt hän ei ollut onneksi yhtä hermostunut kuin edellisellä kerralla, mutta silti vähän ärsytti. Onneksi seuraavat pari kertaa on taas vakkarille! Ei kyllä ollut kummemmin uutisia. Sf-mitta kasvaa tasaisesti keskikäyrän alapuolella, sykkeet hyvät ja pää ei ole vieläkään liiemmin kiinnittynyt. (Ei kai, koska tällä beibillä ei ilmeisesti ole aikomustakaan tulla ulos ) Gynenäyte pitäisi taas käydä antamassa, kun on ollut jälleen vähän epämääräistä oireilua

Mäkin olen kuntoillut. Muistaakseni maaliskuussa Nyt meni neuvolamatkatkin bussilla, vaikka normaalisti reissu taittuisi reippaasti kävellen vartissa, huoh. No, kyllä tästä vielä noustaan!

 

Noniin, yritin päivittää listaan kaikki pyynnöt, mutta jos jotain unohtui, niin huikatkaa! MammaMiinan tiedot jostain syystä puuttui, niin laitatko niitä, jos haluat listalle

Lista näyttää meidän odottajien osalta nyt tältä, toki siellä on mukana monia, joista ei ole aikoihin enää kuulunut:
3.10.
miiula 27 / 2. lapsi / OYS
4.10.
MammaMiina / 2. lapsi / Helsinki
Stellaria / 36 / 1. lapsi / JS
9.10.
Nuppis_85 / 31 / 1.lapsi
13.10.
nuppusuu / 33 / 3. lapsi / OYS
14.10.
mauskis / 24 / 1. lapsi / TAYS
18.10.
Kiddi / 30 / 3. lapsi / PHKS
marikkinen / 1. lapsi
19.10.
tokkis84 / 32 / 3. lapsi / LKS
Minervan / 34 / 1. lapsi / Jorvi
20.10.
karkki88/ 27 / 2.lapsi / EKKS
Rouva M / 41 / 3. lapsi / K-SKS
26.10.
Luna85 / 31 / 2.lapsi / Jorvi
vekara5 / 30 / 5. lapsi / SatKs
27.10.
marskie / 24 / 1. lapsi / TAYS
28.10.
kerttupetteri / 21 / 1.lapsi
29.10.
Anrai / 27 / 1. lapsi
****

Peloista: mulla kans suurimpana pelkona kohtukuolema tai että synnytyksessä sattuu jotain. Mutta ajattelen sen olevan sitä kasvavaa äidinvaistoa ja kuuluvan asiaan. Yks ilta sanoinkin miehelle, että olisi ihan kamalaa kertoa lapsille, että kauan odotettua pikkusiskoa ei tulekaan..

Herkkyys on lisääntynyt täälläkin. Esikoisen aloittaessa koulu itkin harva se aamu, kun tyttö hävisi näköpiiristä Samoin tänään piti lähteä neuvolan jälkeen kaupungille (jopa meikkasin pitkästä aikaa), mutta niin vain tulin kotiin itkemään omaa surkeuttani. No itku helpotti ja tilalle jäi vain turvonneet silmät ja kova päänsärky. Muuten ei ohjelmat tms. oo saanut herkistymään, mutta mulle ei kyllä kannata sanoa yhtään vastaan - mies ja lapset ovat tämän jo aika hyvin sisäistäneet

Luna taisi mainita esikoisen kysymyksistä, että sattuuko vauvan tulo. En muista kerroinko meidän esikoisen reaktiota, kun kerrottiin vauvasta. Alkoi nimittäin itkemään ja sai lopulta sanottua, että pelkää sitä, kun äiti joutuu sairaalaan. Esikoinen oli 3v4kk, kun kakkonen syntyi, ja muistaa siitä varmaankin vain sen, että äiti oli sairaalassa. No, on juteltu asiasta ja ei sitä enää niin paljon ajattele. Kuopus oli muuten kertonut päiväkodin tädeille, että vauva syntyy lauantaina

Paranemisia kaikille syysflunssan kanssa painiville! Mäkin olen niiskuttanut pari päivää, mutta vielä ei ole kunnolla iskenyt. Koputan puuta! Mä nukun edelleen ikkuna auki vaikka yöt on kylmiä ja silti heräilen hikilammikosta. Mies on ajettu evakkoon vuodesohvalle vierashuoneeseen, ja on sovittu, että jos kuopus heräilee, niin mies hoitaa ne heräilyt. Saan edes vähän paremmin nukuttua..

Ja sitten tämän päivisiin koettelemuksiin Kävin tosiaan aamulla neuvolassa. Painoa oli tullut +200g ja taas muistuteltiin syömään. Juu, kyllä mä syön. Sf-mitta oli nyt 35cm, menee aivan siksakkia käyrällä miten sattuu. Noh, terkkari puristeli mahaa ja totesi, ettei ole varma miten päin vauva on. Sanoi olevansa melko varma, että raivotarjonnassa. Näillä viikoilla ei kyllä MELKO varma riitä Kysyin, että pääsenkö johonkin kontrolliin, niin kuulemma en, kun ei muita ongelmia ole ja kyllä hän on sen verran varma kuitenkin. SF-mitta antoi viitteitä isosta vauvasta, ja sehän mua tietysti huoletti, kun kakkosen synnytyksessä repesin aika pahasti ja hän painoi vain 3550g. Mutta tätäkään ei voida kontrolloida, ainoastaan sitten jos tarvitsee yliaikaiskontrollia. Muuten kaikki oli hyvin, verenpaine matala, pissa puhdas yms.

Mies oli sitä mieltä, että lähdetään yksityiselle (soitin siis ja itkin hysteerisesti) ja otti ohjat käsiin ja varasi ultran joskus tuo mies kyllä osaa yllättää! Saatiin aika tälle iltapäivälle, ja käytiin siellä. Vauva oli kuin olikin pää alaspäin, painoarvio tällä hetkellä oli 3150g. sanoi, että laskettuunaikaan mennessä on maksimissaan 3,6kg. Tarkisti myös kohdunsuun tilanteen ja ei edistystä - sanoi, ettei kyllä ihan heti vaikuttaisi olevan tulossa, mutta uudelleen synnyttäjillä kun kaikki voi tapahtua hyvinkin nopeasti. Tuumasi, että samoihin aikoihin tulee kuin siskonsa, eli 39+. Mutta mikä parasta tällä reissulla! Pyysin katsomaan myös ne aiemmin havaitut kystat - niistä ei ollut enää mitään merkkiä, vaan aivoissa oli kaikki täysin normaalia. Tätä helpotusta piti sitten itkeä vähän lisää..

Nyt vain odotellaan. Tuli itsellekin rauhallinen mieli, kun neuvolasta on koko ajan hoettu, että hetkenä minä hyvänsä ja tämä lääkäri sanoi, että ei ihan heti ole tulossa. Ehkä voi iltaisin mennä nukkumaan ilman jännitystä, joko tänä yönä.

Pitkä viesti ja moni asia jäi taas kommentoimatta, kun ei vain muista!

nuppusuu ja minimisu 38+0

 

Nuppusuu, onpa hienoa, että saitte rauhoittavia uutisia!!! Ihana mies sulla

Meillä mä olen itse siirtynyt olkkariin nukkumaan. Ja sama juttu: ikkuna auki ja silti heräilen hiessä... Miehelle on jo ihan liian kylmä ja mua katsotaan aina aamuisin pitkään, kun olen kuumissani potkinut peitonkin pois

 

Osaa se aina välillä olla, vaikka onkin suomalainen jörrikkä käytiin vielä kaksin ravintolassa syömässäkin, kun kerran lapsetkin oli ultran takia papalla hoidossa. Sitä ei tiedä milloin päästään seuraavan kerran kaksistaan!

Se jäi muuten vielä kirjoittamassa edelliseen viestiin, että tämä yksityisen lääkäri oli ehdottomasti sitä mieltä, että mun tulee aloittaa rautalisä. Mulla on henoglobiini nyt 114 ja kuulemma anemian rajoilla. Lähtötilanne kun oli jossain 120+. Kertoi, että synnytyksessä menettää verta suunnilleen yhtä paljon kuin verenluovutuksessa ja mm. imetyksen kannalta olisi tärkeää, että toipuminen on nopeaa ja yksi toipumista edistävä tekijä on hyvä hb. Eli siis huomenna rautaa hankkimaan! Ihmetteli myös sitä, että mun sokeriarvoilla olisi pitänyt seurailla sokereita, koska edellisessä raskaudessa on radi ollut. Vaikka arvot ei siis olleet yli rajojen, niin oli sitä mieltä, että hyvä olisi ollut aika ajoin kuitenkin tsekkailla.. Mähän oon vetänyt herkkuja ihan estoitta painoa on kertynyt n. 13kg, aiemmissa raskauksissa tuli 16..

 

Pitää teillä käydä kommentoimassa vaikkakin olen tässä taustalla teidän juttuja lukenut ja hengessä mukana ollut.. ....meille synty tänään pikkuinen prinsessa rv 38

 

Onnea Valpuri! Kaikkea hyvää ja vauvantuoksuisia hetkiä teille! Ja pääsinkö just sanomasta, etten ole kovin herkistellyt..

 

Nuppusuu, hyvä sentään että pääsitte noin äkkiä yksityiselle mieltä rauhoittamaan ja saitte kystatkin tsekattua! Nyt vaan sitten rautaostoksille mulla oli paino pompsahtanut reilussa parissa viikossa pari kiloa. Herkkuja en ole kamalasta himosta huolimatta pahemmin syönyt, mutta olen niitä ostanut varastoon ihan kiitettävästi... Jälleen yksi syy, että imetys saisi sitten lähteä hyvin liikkeelle... voisi hyvillä mielin tankata vähän enemmän myös sokeria hemoglobiini oli kuukaudessa noussut 119 -> 137 ilman mitään lisiä, mitä yhdessä ihmettelimme. Jopa raskausmonivitamiinit olivat tuossa välissä loppuneet. Mutta parempi näin päin.

Nuppis, täälläkin on räpytelty silmiä Toisenlaisille äideille, tai siis niille synnytyskohtauksille mähän liikutuin siis myös perhevalmennuksen synnytysvideosta...

Niin ja mukava kuulla, että samanlaisia mielentiloja on muillakin. Nyt on taas vähän enemmän koossa oleva olo, kun sain nukuttua yhdeksän tuntia (vaikkakin neljällä vessareissulla). Tokkis, mun sisko sai myös kolmannen lapsensa tänä vuonna ja kertoi, että oli samankaltaisia fiiliksiä nykyistä keskimmäistä kohtaan - vähän kuulemma "säälitti" jo etukäteen kun tämä menettäisi kuopuksen erikoisaseman. Mutta ylpeitä isojasisaruksia niistä on tullut, ainakin vanhimmasta. Tämä nykyinen keskimmäinen on ehkä vähän hitaammin lämpeävää tyyppiä

Valpurille onnittelut toivottavasti kaikki lähtee menemään hyvin!

marikkinen 37 + 4

 

Onnea Valpuri, nyytti ja koko perhe!

Täällä jatkuu tämä sama linja että ei tapahdu mitään. Neuvolassa todettiin vaan taas ettei vauva ole vielä edes kiinnittynyt vaan jumppaa edelleen aika vapaana. Oisin kyllä tiennyt sen ilman kertomistakin, sen verran kova mylläys tuolla käynnissä päivittäin

Painajaisia oon nyt ikävästi nähnyt parina yönä, ei ole ollut kovin rentouttavaa tuo lepo. Vähän taitaa jännittää taas kaikki vaikka onkin toista kertaa asialla ja päällisin puolin suht rentona.

nuppusuu hieno kuulla että saitte mielenrauhan, olkoonkin että se piti ostaa yksityiseltä mutta ymmärrän oikein hyvin että on hetkiä jolloin se vaan on paras ratkaisu. On sitä rahoja huonomminkin tullut sijoitettua kuin omaan henkiseen hyvinvointiin ja samalla pienen voinnin tarkistamiseen!! Ja ihana kun puoliso tukee. Tiedän sellaisiakin pariskuntia joissa tuleva äiti on ollut stressaantunut odotuksesta ja mies pistänyt kaiken vaan "naisellisen typerehtimisen" piikkiin sen sijaan että olis edes yrittänyt kuunnella ja ymmärtää, puhumattakaan konkreettisista teoista.

Yhteisestä ravintolahetkestä kuuleminen pienen kaihon kyllä herätti, me ei olla tehty mitään yhdessä aikoihin (pinnasängyn kokoamista en laske) eikä nytkään varmaan sitten hetkeen minnekään päästä. Mies siirtyi uusiin hommiinkin muutama kk sitten ja sen vastuut työmaan suunnalla kasvoi aika lailla (korvaus onneksi linjassa myös!), niin että nyt meillä taitaa olla se perinteinen tilanne edessä että minä hoidan kodin ja lapset ja ehkä vaan puuhastelen jotain pientä töihin rinnastettavaa, ja hän sitten hoitaa oman uransa ja meidän elättämisen ja tällä sitten varmaan seuraavat pari kolme vuotta mennään. Hassu sinänsä, sillon vuosia sitten kun mentiin kimppaan niin mä olin hirveen uraorientoitunut, mies opiskeli vielä ja me puhuttiin silloin 50/50 vanhemmuudesta, kenties jopa täydestä koti-isyydestä ja toisaalta itse en ollut vielä edes ihan 100% varma että edes haluan lapsia ollenkaan no näin ne elämät ja tilanteet muuttuu! Ja lähtipä sivuraiteille juttu, vaikka tarkoituksena oli vaan sanoa että oispa ihanaa istua ihan vaan kahdestaan kiireettömästi jossain tunnelmallisessa ravintolassa ja jos saa haaveilla vielä pitemmälle niin siemailla vähän viiniä, syödä hyvää ruokaa aivan rauhassa ja TIETÄÄ ettei tartte olla tunnin päästä pesemässä jonkun pyllyä... no ehkä sitten kolmen vuoden kuluttua...

Hemoglobiinista oli jotain juttua, eikö sen pitäisi yleensä loppuraskaudessa jostain mystisestä syystä nousta itsestään? Oon ollu tässä käsityksessä . Anemia on kyllä aivan hanurista, mulla oli teini-ikäisenä vähän väliä rautalisä päällä ja kaikki huippailut sun muut heikotukset on kyllä muistissa. Tosi kurjaa jos raskaana joutuu niistä kärsimään

Mutta että mitäpä tässä nyt tämän enempiä oikeastaan, sadepäivä näyttäis olevan niin että kaavailtu ulkoilu saattaa hyvinkin jäädä välistä joten ollaan kai sitten vaan kotona tuon pienen kans, blää.

Ei mua nyt varmaan listalle tuon enempää tartte laittaa mitä nyt on, toka lapsi ja Helsingissä ollaan mutta synnäristäkään ei ihan varma voi olla, viimeksikin oli hilkulla ettei päädytty Jorviin kättärin sijaan. Kun on täyttä niin on täyttä

 

Onnea Valpuri tule kertomaan synnytyksestä kunhan kynnelle kykenet?

Nuppusuu, ai että suututti toi neuvolasäätö .. se on kumma ku tarvii alkaa arpomaan. Onneks rahalla saa mielenrauhaa

Mullekin voi päivittää ikä 31v....

Jotkut esikoistaan odottavat pohtivat sitä muutosta minkä se lapsi tuo... Meillä mahtui tunteita laidasta laitaan, oltiin 7 vuotta oltu sillon kimpassa. Pohjimmiltaan lapsen saaminen on muuttanut erityisesti miestä, hän sai sellaista rauhaa ja tarkoitusta elämälle lapsen myötä. Parisuhde on toki muuttunut, mutta rakkauden määrä on vaan lisääntynyt. Tämän huomasi kun yövalvomisista selvittiin

Mulla oli eilen se neuvolalääkäri ja se oli gyne joka ultrasi vauvan. Painoarvio 2,9kg, reisiluun mitta viikkoa edellä, vauva jo ihan alhaalla ja valmiina tulemaan . kohdunsuu oli kypsynyt et oli sormella auki ulkopuolelta ja pari senttiä kaula. Antoi valistuneen arvauksensa et ainakaan käynnistyksen tämä ei menisi. Jee! !! Sanoi muuten kanssa raudan syömisestä et pitäis jatkaa synnytykseen asti, samat lätinät ku Nuppusuu oli saanut. Määräsi mulle antibiootit, poskiontelo tulehdus se tuli kaikesta huolimatta...

Mutta mä olen tässä hetkessä niin onnellinen ku sain toivoa, et saattaa synnytys käynnistyä ihan itsestään! Ja toisekseen et omat fiilikset vauvan laskeutumisesta piti paikkansa. Esikoisen laskeutumisesta ei ole mitään hajua...

Nyt petaamaan pojan sänky

Luna 36+2

 

Huomenta mammaset!

Jaa, ensin paljon onnea Valpurille pienokaisesta!

Voi että, nyt on kauhea synnytyskateus, ja vauvakateus, alkaisipa tapahtua jo itsellekin..

Ja Nuppis - tervetuloa munkin puolesta!

Ompa teillä monella ollut ikäviä - tai outoja neuvola/ultrakokemuksia.. Luulisi, että koulutuksessa jo korostettaisiin, ettei ihmisiä, missään tilanteessa, saati näin herkässä lapsen odotus-tilanteessa, yhtään turhaa huolestutettaisi - ja luulisi, että sen sanoo jo ihan maalaisjärkikin. Ei kai syöpäpotilaallekaan maalailla kauhukuvia, ennenkuin asia on varmasti varmistunut.. Meillä oli onneksi niin osaavia ultraajia, että vaikka löydettiin sydämestä lisä-ääniä, moneen kertaan korostettiin, että todennäköisesti häviävät itsekseen -niinkuin tekivätkin. Ja neuvolatätikin on sellainen, että kaikkiin huoliin sanoo, hyvin painokkaasti, että ei mitään huolta.. Mutta onneksi olette saaneet sittemmin rauhoitusta ja varmistuksia, että asiat on hyvin!

Mulla oli tänään neuvola, eipä mitään ihmeellistä, paitsi ettei tarvitse taas huolehtia niistä huolista, mitä sattui olemaan. Ja vauva oli hyvin kiinnittynyt ja alhaalla - mutta ennusteeksi sanoi vaan, että reilun parin viikon sisällä varmasti syntyy.. . Oispa kiva, jos saisi edes jonkun arvion, milloin olisi tulossa..

Herkistelystä - joo, olen kyllä muutenkin liikuttuja, mutta kyllä tämä raskaus on herkistänyt entisestään. Miehelle olen parikertaa saanut suuttumuksesta kunnon vollotusitkut - jotka parissa minuutissa on vaihtuneet nauruksi, kun on tuntunut niin tyhmälle. Kai ne on ne hormonit jyllänneet. Ja minäkin liikutuin siitä perhevalmennuksen synnytysvideosta.. Onneksi oli kai valot pois, niin kukaan ei huomannut

Herkkuhimoista, justiin yksipäivä, taas, ajattelin, että kyllä varmaan sen synnytyksenkin kestää ihan sillä, että saa samalla syödä mielin määrin herkkuja. (Todellisuudessa varmaan ei siinä vaiheessa kiinnosta yhtään)

Ja Luna, ihana kuulla, että rakkauden määrä on lapsista vaan lisääntynyt! Jotenkin ehkä tuntuu, että nykyään korostetaan niin paljon sitä, että onnellisuus laskee lasten myötä - mikä varmaan tavallaan hyvä, ettei olla liian vaaleanpunaisin mielikuvin liikkeellä.. Mutta onko sitten tavallaan unohtunut, että kai niitä lapsia "tehdään" siksi, että niiden odotetaan/halutaan tuovan lisää onnellisuutta. Että kaikessa siinä pelottelussa, että ensimmäinen vuosi on yhtä kauheutta, unohtuu, että kai se voi olla ihan kivaakin.. (Oonko pohtinut/sanonut tän ennekin, kyllä ainakin muisti on huonontunut näissä raskaushuuruissa).

Mietin kanssa, että ehkä meille jotenkin helpompi sukeutua kolmen perheeksi, kun yhteiseloa ei niin pitkään takana, ei ehkä niin paljon niitä me-kaksi-juttuja takana, vaikka vahvasti Me ollaankin. Jotenkin tuntuu luonnolliselta, että kohta ollaan me kolme (tai siis viisi - kun kyllähän kissatkin lasketaan).

Onko teillä muuten muilla lemmikkejä - vaikka tänkin oon varmaan jo kysynyt.. Melkein eniten tässä taitaa jännittää, miten nuo kissaset suhtautuu vauvaan, nekin on niin tärkeitä, oikeita perheenjäseniä

Jaa, mitähän sitä taas keksisi tekemistä..? Siivoomalla ym. ahkeroimallahan sitä voisi, kai, edistää lapsen tuloa, mutta hitsi kun ei oo yhtään motivaatiota, mistähän sitä kaivaisi..

Hyviä vointeja ja rauhallisia oloja kaikille lokakuun odottajille! (Huomennahan se jo on!)

T.Stellaria

 

Onnea Valpurille hirmuisesti pienen rinsessan johdosta! Synnytyskertomusta jään mieki innoissani ootteleen jos semmoista jaksat jossain välissä vääntää...

Nuppusuu, mie niin myötäelän ton sun ärsyyntymisen vauvan asennosta! Joka kerta neuvolantäti jaksanu muistuttaa siitä, että koittasin nyt seurailla miten päin täällä mahassa majaillaan. Pakko vaan myöntää, ettei hajuakaan, en edes pysy perässä ko liikkeitä ja potkuja tuntuu milloin missäkin. Ja jos tässä matkan varrella useampikin alan ihminen erehtynyt tarjollaolevasta osasta niin munko se prkl pitäs tietää... Sen osaan sanoa, ettei oo laskeutunu mutta emmie hyvälläkään taholla löydä tän kaverin päätä

Hitsivie ko pitiki alkaa kännyllä lukeen ja kommentoimaan, en pysty kattoon mihin kaikkeen piti kommentoida...

Kahdenkeskistä laatuaikaa miehen kans.. Joo, oli heti viimeks elokuun alussa, jos nyt viime viikkoista kauppareissua ilman lapsia ei lasketa Vois kyl ottaa tänä viikonloppuna vaikka just raflareissun to do -listalle Illat tietty köllitään yhessä sohvalla mut oishan se kiva tehdäkin jotain, kun ollaan virkeitä.

Mulla on seuraava neuvola vasta 10. päivä. Toivottavasti siihen mennessä tää ois laskeutunu ja kiinnittyny ni ei tarvis julkisilla paikoilla miettiä mahdollista lapsivesien menoa ja sitä seuraavaa ambulanssimatkaa. Toisaalta oishan se jännä kokea se lasivesien meno luonnollisesti, aiemmin ko ne menneet vasta salissa kun kalvot puhkottu.

Täälläki aika kurja ja sateinen keli, ei hotsita yhtään lähteä ulos. Aikaiset aamuherätyksetki vieny veronsa sen verran et vetasin tossa jo 2,5h "päikkärit", oli vain mukavaa nukkua Nyt ois siis virtaa touhuta jotain mut vaivaa tekemisen uupelo. Onneks lapset kotiutuu tänään ajoissa niin vois touhuta vaikka niiden kans jotain kivaa.

Jospa nyt pienet neuvoa-antavat kahavit..(niistä murteista sen verran et ite oon asunu koko ikäni Rovaniemellä mut kansainvälisenä kaupunkina matkan varrella oma murre on väkisinki muuttunu, opiskelu- ja työkaverit on suurimmaksi osaksi tullut tänne jostain muualta)

Tokkis ja ihmetys 37+2

 

Huomentapa hyvinkin - heräsin juuri ekstrasyviltä aamupäiväunilta No, hyvä vaan, kun sai nukuttua! Mun kroppa ei totisesti siis vieläkään valmistaudu valvomiseen valvomalla

Olipa kiva kuulla, miten Luna kuvaili lasten saamista miehen näkökulmasta. Luulen itse, että meillä käy aika samalla tavalla. Olen nyt jo raskausaikana huomannut, miten miehen käytös on muuttunut ja miten kovasti hän prosessoi näitä asioita. Toki se osaltaan liittyy ihan parisuhteen syvenemiseen tämän yhteisen "projektin" myötä, mutta varmasti myös isäksi kasvamiseen.

Edelleen olen syvästi kateellinen kaikille, joilla alkaa olla lähestyvän synnytyksen merkkejä Tosin viime yönä heräsin pari kertaa ihan supistuksiin, mutta edelleen ovat enimmäkseen kivuttomia vaikka koko ajan tuntuvatkin muuttuvan napakammiksi - niin että joka kerta vain käänsin kylkeä ja jatkoin unia.

Aamumenot peruuntuivat tänään, kun taas yksi ystävä on flunssassa, niin että tänään saa taas ottaa ihan rauhassa parin ohjelmarikkaan päivän jälkeen. Jospa tässä hiljalleen siirtyisi jääkaapille miettimään, aloittaisiko aamupalalla vai lounaalla

Minervan 37+2