~ Lokakuun lapsoset -15 ~ *Tammikuu/Helmikuu*

Täällä ensikertalaisena kovasti vaan odottelen pahoinvoinnin alkamista, jotta voisi oikeasti uskoa tuolla jotain tapahtuvan! Saattaapi mieli olla toinen, sitten kun/jos se pahoinvointi sieltä todenteolla alkaa...

Työkaverini olivat mieheni jälkeen ensimmäisiä, jotka raskaudestani kuulivat. Olin kertonut heille kaiken mahdollisen IVF-hoidostakin, joten tuntui luontevalta kertoa heti hoidon tuloskin. Pomolle en kyllä kerro ennen viikkoa 12, jolleivat työkaverit sitten hoida asiaa puolestani jo aiemmin... Muuten meidän ja työkavereideni lisäksi tietävät mieheni paras kaveri, yksi minun kavereistani, sekä siskoni puolisoineen.

Vuoden 2014 äitiyspakkaus oli minusta suoraan sanottuna karsea! Onneksi tämän vuoden versio sisälsi edes jonkin verran omaa silmääni miellyttävämpiä vaatteita, vaikka oli sielläkin jokunen vaatekappale, josta en oikein syttynyt.

Pystyttekö te muut nauttimaan vasta alkaneesta raskaudestanne? Minä jännitin ensin raskaustestin tulosta, sitten verikokeen tulosta, jonka jälkeen päätin unohtaa murheet ja alkaa nauttia, mutta johan olen taas ehtinyt keksiä uutta murehdittavaa ennen alkuraskauden ultraa. Pystyykö tästä tilasta nauttia koskaan? Olen huomannut, että pelkään muutenkin eri asioita tällä hetkellä paljon enemmän kuin normaalisti. Pihaa hiekoitan extra-tarkkaan ja pimeällä alan kävellä ripeämmin, jos kuulen takaani askeleita. Onko tämä ihan normaalia?

Juhlistitteko te muut mitenkään positiivista raskaustestiä? Minä en tosiaan kotitestistä uskaltanut vielä juuri iloita hirveästi, mutta verikokeen tuloksen kuultuani kävin ostamassa sellaisen odotus ja vauva-ajan kirjan. Seuraavana päivänä kävin vielä ostamassa ensimmäiset vauvanvaatteet (en ole aiemmin uskaltanut ostaa yhtäkään). Voi että ne ovat söpöjä, hypistelen niitä vähän väliä! Jos alkuraskauden ultrassa kaikki on hyvin, käyn sen kunniaksi ostamassa ensimmäiset äitiyshousut (nyt jo farkut kiristävät välillä vatsan kohdalta) ja 12 viikon rajapyykin ohitettuani tilaan varmaan jonkin vauva-lehden.

Hertta ja Pakkasukko 4+6

 

Pikasesti vain noihin pelkoihin ja huoleen raskausaikana... Miehelle joitakin päiviä ennen plussatestiä sanoin että sittenhän se huoli, pelko ja murhe vasta alkaakin kun plussan testiin saa! Kun mietittiin että mitäs jos onkin jotain ongelmia lapsen saannin suhteen, takana puoli vuotta yrittämistä ja mullakin ikää jo 35 ja miehellä 44 että ei ihan nuoria kuitenkaan enää... No, plussa siis tuli kuitenkin <3 mutta nythän sitä sit pohtii onko kaikki hyvin, jatkuuko raskaus, miten raskausaikana menee, miten sitä taas jaksaa sen pikkuvauva ajan jne. Eli uskon että ihan normaalia pohdintaa varmaan useammalle odottajalle nämäkin mietteet!

 

Täällä ilmottautuu yksi lokakuun odottaja, LA 30.10 ja kolmatta odotetaan. Tosin jos entiset merkit pitävät paikkaansa, niin pitkälle marraskuuhun menee. Ehkäpä marraskuisten ryhmä olis parempi mulle, mut malttamaton olen niin tulin nyt tännekin jutustelemaan
Jotenkin on vielä epäuskoset tunnelmat, mut eiköhän se tästä. Huomenna meinasin tehdä uuden testin, niin näkee vahvistuuko viiva.

 

Uskaltaisinkohan mäkin jo tulla mukaan... puhelimella en pysty laittaan punaisella, mutta jospa joku tästä huomais:

Carnevalkeksi/29v/kolmas/La 25.10.2015

Tein eilen uuden testin ja testiviiva oli paljon paksumpi ja vahvempi kuin kontrolliviiva. Aiemmissa raskauksissa testiviivat on aina olleet aika haaleita. Että kai on uskottava, että raskaana ollaan! Olo on silti hyvin epätodellinen vielä... Aivan järkky turvotus mahassa, mun maha on niiin valtava! Esikoinen tänään saunassa sanoi, että äiti sulla on iso masu... ööh. mahaa myös kiristää ihan samalla lailla kuin kuopuksen raskausaikana joskus rv 25-->. Ja viikonloppuna seksin jälkeen mulla oli kauhea paineentunne alapäässä, sellaista on ollut aiemmissakin raskauksissa mutta vasta paljon myöhemmin. Tuleeko nyt sit kaikki samat vaivat, mutta vain pahempana ja aiemmin? Väsykin on kova. Pahoinvointia ei ole vielä...

Oon yrittäny suostutella miestä ett varattais varhaisultra, mutta miehen mielestä se on liian kallis. Oikeassahan se on, mutta kun en millään malttaisi odottaa sinne 11-12 viikolle. Neuvolaan ajattelin soittaa ens viikolla. Jännittää soittaa sinne, kun kysyvät varmaan kuitenkin jotain "onko raskaus toivottu" tms. kun näkevät koneelta, että kuopus on vasta 1vee ja tää on jo kolmas... ja en osaa sit valehdella ettei tää kovin suunniteltu ollut. Vai onkohan tää mun jotain omaa ajatusta taas... Ahdistaa myös asuntoasia kun nyt pitäis löytää isompi asunto ennen syksyä. Ja mun sukulaisille kertominen jännittää kovasti. Miehen sukulaiset jo tietävät, asuvat ulkomailla.

Fb-ryhmään en taida liittyä. Kuulun jo kuopuksen fb-ryhmään joten ei taida riittää aika kirjoitella monessa paikassa. Silloin kuopuksen aikana huomasin, että täällä kaksplussan puolella kyllä hiljeni kovasti kun kaikki liittyivät fb-ryhmään, mikä oli vähän kurjaa.

Carnevalkeksi 5+2

 

Carnevalkeksi: älä stressaa kenenkään asenteista. Meitä on moneen junaan. Hiukka yllättyneeltä mun terkkari vaikutti, kun aikaa varasin... Kun meillähän tulee kahdelle nuorimmalle ikäeroa aika tarkkaan vuosi. Ei se kenellekään kuulu onko suunniteltua vai suunnittelematonta ja toisaalta on ihmisellä oikeus tuntea ja ajatella ristiriitaisesti, oli tilanne mikä hyvänsä. Kyllähän mäkin tiedän, että meidän tilannetta tullaan taivastelemaan joka käänteessä, mutta ei me olla velvollisia yhtään kellekään tilittämään taustoja. Joo, kyllähän mä pystyn samaistumaan, on tiettyjä ihmisiä, joille on suorastaan ikävä asiasta kertoa. Ja se harmittaa, koska vauva on iloinen ja ihana asia Niin, että suunniteltu juttu on tää meidän raskaus, mutta kyllähän se silti vähän yllätti

Kylläpähän tää raskausaikana on yhtä murehtimista ja odottamista. Jatkuuko raskaus, mitä seulat kertoo, mitä ultrassa näkyy, meneekö kaikki hyvin, miten synnytys... Tästä tää harmaantuminen vaan kiihtyy

Mä en aio liittyä fb-ryhmään. Elän toivossa, että tänne jäisi edes pieni ja sitäkin aktiivisempi porukka.

merivellamo ja Nappula 7+6 (kai?!)

 

Täällä on edelleen vaikea uskoa koko raskautta mahassa nippailee välillä, kovasti väsyttää ja varsinkin iltaisin paleltaa. Varmasti teen vielä jokusen testin ennenkuin uskon todeksi. Varhaisultraa oon suunnitellu tonne parin viikon päähän, keksis vaan minne sen varais. Lueskelin että Femedassa on pääkaupunkiseutulaiset käyny, taidan siihen itekin päätyä...

Äityispakkaus näytti oikein mukavalta kivan pirteet värit ja paljon kivempi kuin se viimevuotinen!

Stua ja massu 4+3 kai?

 

Huomenta!

Positiivista raskaustestiä "juhlistin" tirauttamalla itkut vessassa, tikkua (tai niitä kahta vahvana näkyvää viivaa) tuijottaen...
Testin tein päivällä, ehdin pyöritellä ajatuksia ja tuntemuksia siis tovin, ennenkuin mies tuli illalla töistä, ja pääsin hänelle kertomaan.

Läheisten, ja ei niin läheisten, suhtautuminen huolettaa täälläkin, vaikka toisaalta eihän se mitään muille kuulu montako lasta meille tulee..

En oikeastaan ole raskaudesta pystynyt nauttimaan vielä, ajatukset ku juoksee laidastalaitaan, ja huono-olo sekä väsymys vie paljon energiaa..
Välillä tulee hetkiä, kun huomaan miettiväni vauvan sukupuolta, nimeä, hankintoja.....
Odotan sitä "seesteistä keskiraskautta"

Mietityttää seuloihin osallistuminen.. kun 4 raskaudesta 2 on ollut seulan (veri) mukaan sellaisia, että lisätutkimuksia tarvitaan (toisessa meninkin lapsivesipunktioon, mut kielsinkin sit sen), ja silti kaikki neljä lastamme ovat terveitä..
Nyt huolettaa myös oma ikä (33), ja koska tieto lisää tuskaa, niin pelkään kaikkea omaan terveyteen liittyvää...

Pirteää keskiviikkoa!

suffeli & papunen 8+

 

Täällä viime yönä alkoi verinen vuoto. R-testi vielä positiivinen, mutta pahoin pelkään, ettei meidän pikkuinen pysynyt matkassa ja vuoto on kaikkea muuta kuin vaaratonta. Koko yö valvottu ja itketty. Tänään siis vasta rv4+5 :'(

 

Voi samhe!! :'( Mä ainakin niiiiin toivon, että olis vaaratonta vuotoa. Onko kipuja? :hug:

Tervetuloa uudet!! :wave:

Mä tein aamulla viimeisen digin ja tulos oli 2-3. Vkoja pitäis nyt olla oviksesta 5+5, eli mun käsityksen mukaan ois pitänyt tulla jo 3+. Hetihän mä nyt sit panikoin täällä ja aattelin, et pitäiskö soittaa neuvolaan ja pyytää verikokeeseen lähete..:|
Oireet tosin ei oo mihkään hävinnyt, viimeks eilen illalla oli pahoinvointi kohtaus. Tää alkuraskaus on ihan hirveetä aikaa!! Koko ajan saa olla sydän syrjällään ja sit pitää viel hölmönä mennä tekee testejä mitkä saa virlä enemmän paniikkiin.

Unnaunna ja Pätkis (neuvolan mukaan) 6+5

 

Unnaunna Aaltoilevasti välillä kohtua kuumottaa ja nipistelee Mulle niin ois riittäny jo nää 12 yk. Pitää seurailla vielä tämä ja huominen päivä ja perjantaina luulis jo testin olevan nega jos on ollakseen :/ En usko, että sulla on mitään murehdittavaa vaikkei vielä ollutkaan +3viikkoa digin tulos! Koita rentoutua ja nauttia raskaudesta :heart:

 

Samhelle pahoittelut

Unnaunna, HCG-hormonitason nousu on tosi yksilöllistä. Mulla näytti digitesti kuopuksesta liian vähän, mutta kaikki meni silti hyvin.

Mulla on tänään varhaisultra. Saapa nähdä. Aika vähän jännittää. Tää raskaus on kyllä muuttunut tosi rennoksi alun shokin jälkeen, tällainen odottaminen on aika kivaa. Ihan sillä asenteella nyt, että se tapahtuu mikä tapahtuu. Tosin jos siellä on kolmoset niin voi olla, että huoleton asenne menee päivitykseen.

Noista neuvolan terkkareista... Mä olen lykännyt ja lykännyt neuvola-ajan varaamista, koska en jaksa mennä sinne huolestuneen katseen alle ihmeteltäväksi tän tilanteeni kanssa. Mä oon itse jo ihan sinut sen kanssa, että saan kolmannen lapsen ilman isää, mutta tiedän että neuvolassa joutuu selittämään ja suurennuslasin alle. Lisäksi mun terkkari on mulle melko tuttu, se oli muinoin mun ohjaajakin kun tein kätilöopintojen neuvolaharjoittelua. Tosi suvaitsevainen ja ymmärtävä tyyppi, mutta vähän sellanen vakava ja asiat hyvin tosissaan ottava. Koen että nyt kaipaisin vähän toisenlaista neuvolantätiä. Oon kuitenkin aikuinen ja järkevä ihminen ja tiedän mitä teen, joten haluaisin nyt vaan mennä ihan sen peruskaavan kanssa neuvolakäyntien läpi ilman sen suurempia numeroiden tekemisiä. Vieraammalle terkkarille voisin sanoa suoraankin sitten nämä asiat, mutta noin tutulle ihmiselle taas jotenkin en. Mutta tosiaan jos ultrassa on kaikki tänään hyvin, niin sitten alkaa olla aika varailla neuvolaa. Pyrin siihen, että tarttis käydä neuvolassa mahdollisimman vähän, just ihan vaan siksi etten nyt kaipaa ulkopuolisten turhaa puuttumista.

 

Samhe voi ei, voimia <3

Täällä aivan järkky olo!!! Oksentaminen alkoi sit tänään rv 5+3 vasta kasassa... Pari viikkoa aikaisemmin kun esikoisesta... Yöks!
Kaiken lisäksi olen flunssaan tulossa ja muutenkin olo kun jyrän alle jääneellä... Voi olla ettei tarttee koko päivää töissä olla tänään

Alkuraskauden ultran varasin 12.3 jolloin rv 7+4.

 

Pahoitteluni samhe, se tuntuu niin väärältä, kun kauan yrittää ja silti ei toivottua tulosta tule.

Unnaunna, ton takia mä en tykkää digeistä, kun siinä jää liikaa miettimään sitä lopputulosta, vaikka kaikki olisikin hyvin
Mutta jos sulla on mahdollista päästä veritestiin niin kannattaahan sitä oman mielenrauhan vuoksi kysyä.

Täällä edelleen oksennetaan esikoista odottaessa mulla alkoi myös oksentelu vasta myöhemmin, mutta toivon että tämä tarkoittaa sitä että se myös loppuu aikaisemmin
Esikoisesta oksensin päivittäin rv10-18 ja kävin kolme kertaa tiputuksessa.
Nyt mulla menossa rv8 (kaiketi)
En ole ainakaan vielä huomannut, että mikään ruoka olisi parempi. Keittoja koitan myös syödä, ne on helpompi oksetaakin anteeksi, toivottavasti kukaan ei ala voimaan pahoin
Jäätelöä en ole vielä kokeillut, sitä tunnutaan suosittelevan monissa pahoinvointi keskusteluissa.
Pitäisiköhän vaan alkaa syömään pelkkää jäätelöä, omnomnom

Mun on taas alkanut tehdä mieli majoneesia/kallen nätitahnaa yms. Esikoisen kohdalla haaveilin samoista asioista. En kyllä koskaan ostanut kallen mätitahnaa
Ehkä kroppani kuvittelee niiden olevan sellaista suolaista mitä mä tarviin oksentelun ohella!

Kosmo ja papu 7+0

 

Soitin neuvolaan ja käyn huomena antamassa veri- ja pissinäytteet. Saampahan mielenrauhan ennen viikonloppua.

 

Hei! Pahoittelut Samhe sinulle ja pidetään nyt peukut pystyssä että olis vaaratonta vuotoa..

Mä testasin digillä tänään ja tulos oli "raskaana 2-3" eli ihan oikein näytti kun menkoista laskettuna viikkoja olis nyt se 4-5. On tää vaan yhtä aikaa niin ihanaa ja toisaalta taas kauhean pelottavaa! Ensin hermoilen, että mitä jos tää menee kesken, eikai kannata isommin innostua vielä näin varhaisessa vaiheessa ettei kovin korkealta tipahda sitten jos... Ja hetkeä myöhemmin jo huomaan miettiväni onkohan sieltä tulossa tyttö vai poika ja jopa nimiä mietiskelin eilen illalla! :O Välillä vatsaa vihloo ja kiiruhdan vessaan katsomaan ettei vaan alkanut vuotaa mitään.. Sitten taas tänään on ollut aivan ihanan oireeton päivä, ei palele eikä väsytä, aamullakaan ei ollut huono olo.. mitä nyt vatsa tuntuu turvonneelta vähän, mutta siis välillä jo huomasin hermoilevani onko kaikki kunnossa kun ei oo oireita! Tää on ihan tyhmää..

Mä odotan pelkästään innolla ja positiivisin mielin että pääsen kertomaan raskaudesta. Omalle äidilleni olen kertonut (joka asuu 200km päässä), mutta muuten tämä on vielä vain minun ja mieheni salaisuus :heart: Ystävät ovat jo hyvän aikaa kyselleet että eikö sitä teille jälikasvua jo pian tulisi? Oma poikani tulee olemaan ikionnellinen kun pääsee vihdoinkin isoveljeksi, kaikista eniten haluaisin juuri hänelle päästä uutisen kertomaan. Anoppi tulee menemään ihan sekasin tästä, hän on mulle pitkään jo puhunut että hormonikierukka pitää ottaa pois ja alkaa yrittämään lasta. Hänen toinen miniä ilmoitti raskaudestaan tammikuussa, hällä LA heinäkuun puolivälissä. Kyseessä ensimmäinen biologinen lapsenlapsi mieheni vanhemmille, vaikka minunkin poikaani kyllä pitävät täysin omana lapsenlapsenaan. Ensimmäisestä vauvauutisesta anoppi meni ihan shokkiin (onnelliseen sallaiseen) ja siitä selvittyään ei mistään muusta oo puhunut kuin vauvasta, kutoo jo ahkerasti myssyjä ym. Voin siis vain kuvitella mikä reaktio tulee olemaan, kun kuulee että samalle vuodelle toinenkin vauva tulossa!

Haasu 4+5 (?)

 

Täällä pyörähti tänään 5+0 (menkoista laskettuna) <3
Neuvolan olen varannut ja mietiskellyt sitä varhaisultraa yksityiselle, on vaan sen verran kallista että pähkäilen ja pähkäilen vielä. Mitään oireita ei vielä ole tullut, paitsi ehkä yhtenä päivänä mahdollisesti jotain etäisesti etovan olon tapaista hetken aikaa. Ei ole kyllä edellisissäkään raskauksissa ollut PHV:a. Tissit on turpeat, muuten olo on aivan loistava.

Vuodoista: Mulla on ollut edellisissä raskauksissa 6-7 viikoilla vuotoja, ihan siis veristä vuotoa, ei mitään ruskeaa tuhrua ja olen kuvitellut keskenmenoksi. Eipä vaan, molemmat kyllä jatkuivat normi raskauksina loppuun asti. Odottelen siis että saattaa olla tässäkin vuotoja tulollaan, tiedä häntä. Siinäkin yksi syy miksi mietin sitä varhaisultraa sinne parin viikon päähän jos ehtii saada aikaa. Neuvolassa ei kuitenkaan ekka käynnillä vielä dobblerilla kuulu sydänäänet.

Me ei olla vielä kerrottu tästä raskaudesta kenellekään, paitsi yhdelle tuttavalle koska hän on myös tietänyt yrityksestä ja olin hänen lapsettomuushoidoissa niin intensiivisesti mukana että halusin ehdottomasti kertoa miten meidän "projekti" etenee. Toivottavasti pikku-tirriäinen pysyy matkassa vielä ainakin 32 viikkoa

 

Heippa!

Täällä kirjottelee 22-vuotias tuleva äiti. Pari keskenmenoa jo takana, joten erittäin varovaisesti uskallan hehkuttaa. Laskettu osuis 16.10.

Fb-ryhmä kiinnostaisi, jos on varmasti semmonen, ettei näy muille.

-Nanniska

 

Hei kaikki!

Olen jo muutaman viikon taustalla seuraillut ja lueskellut ryhmän juttuja, ajattelin nyt itsekkin varoivaisesti liittyä ryhmään. Kuukausi sitten tein jo plussan ja syyskuussa piti meille vauva tulla, mutta 5+1 alkoi verinen vuoto ja varhainen keskenmenohan sieltä tuli. Suru ja masennus oli kyllä musertavat ja sen vuoksi nyt varoivaisen toivekkaasti liityn tänne lokakuulaisten ryhmään, koska kaksi viikkoa sitten tein uuden plussa testin ja testi on vain vahvistunut. Minulla ei siis kerennyt olla yksiäkään menkkoja välissä, vaan heti tärppäsi uudestaan, tai näin ainakin toivon! varhais ultraan ajattelin ehdottomasti menne rv8-9 aikoihin, keskenmenon jälkeen haluan varmistua että masussa varmasti jotain on, ettei rv 12 ultrassa tule pettymystä. Mutta toivon todella että tämä pikkuinen tarraa tiukasti kiinni! nyt menossa rv 5+2. Keskenmenon vuoksi jotenkin en ole uskaltanut nauttia tästä plussasta ja toppuuttelen itseäni koko ajan jos huomaan haaveilevani jotain vauva juttuja. vessassa käydessä kokoajan tarkistaa paperin, että tarttuuko verta yms. jospa tämä sitten ultran jälkeen helpottaa! laskettu aika olisi ehkä 26.10.2015, vaikea laskea kun ei ole menkkoja ollut
T: ipi

 

Heippa taas! Kauheasti toivoa teille jotka kamppailette epätietoisuudessa. Toivottavasti kaikki saa syksyllä nyyttinsä syliin!

Täällä on aivan älytön etova olo jatkunut yötä päivää koko viikon. Oksentaa ei ole tarvinnut, mutta valmiudessa tarttee olla kokoajan. Lisäksi väsymys on sitä luokkaa, että töissä on vaikea saada sanotuksi lausetta loppuun. 50km/suunta työmatkat on haasteellisia. Viikonloppuna oli järettömät repimiskivut kohdunkannattimien vuoksi, nyt jokseenkin helpottanut. Mutta onhan se ihana tietää mistä tämä kaikki johtuu!

Sain neuvoteltua itelleni lisääntymislääketieteenpolille ultrauksen maanantaille, kun perustelin ettei olisi mukava pudota asiakkuudesta, jos onkin vaikka kohdun ulkoinen. Normaalisti eivät ultraa, kun raskautuminen on tapahtunut luomusti.

Neuvolankin varasin, on sitten joskus maaliskuun puolivälin jälkeen.

Äitiyspakkausta ei oteta, päätettiin jo esikoisen jälkeen. Vaatetta ostetaan sillä rahalla.

*metsätähti* ja hippunen joitain viikkoja

 

Niinaj91lle laitettu viestiä fb-ryhmästä.

 

Näitä on kyl koukuttava lukea näitä muiden kirjoituksia Samassa veneessä ollaan!

Ihan sisukset kääntyy kyllä ympäri, kun lukee näitä keskenmenojuttuja - voimia teille!

Mulla pahoinvointi on (ehkä??) vähän alkanut helpottaa. Tai sanotaanko, että on sellaisia kirkkaampia hetkiä, jolloin saattaa tulla joku outo mielihalu (nyt valkoiset pavut tomaattikastikkeessa :S) MILLAISIA MIELIHALUJA MUILLA ON OLLUT? Oon kyllä teijän juttuja lukiessa kiitollinen siitä, ettei oo tarvinnut oksentaa. Se on NIIN viheliäistä hommaa! Ehkä mieluummin tällainen tasaisen etova olo kuitenkin Kun pahoinvointi oli pahempaa, olin yhtenä päivänä syömässä eväitä lounashuoneessa enkä jaksanut ees esittää olevani jotain muuta kuin älyttömän väsynyt ja pahoinvoiva, ja huomasin pomon (nainen) syrjäsilmällä vilkaisevan mun mahaa. Jaiks! No aion ottaa asian puheeksi parin viikon päästä.

Ylihuomenna on VARHAISULTRA! (9+5) Jännittää! Mitä te varhaisultrassa käyneet ootte nähneet siellä? Ootteko saaneet kuvia mukaan? Sit viimeistään realisoituu, et siellä oikeesti on joku (jos siellä siis on joku).

Joku kyseli niistä "liitoskivuista" tms. ja käsittääkseni kohtu alkaa näillä tietämillä kasvaa vähän enemmän. Mulla ainakin ollut tällä viikolla pieniä tuntemuksia tuolla (sekin on jotain, kun muuten ei oo juuri _mitään_ tuntemuksia kohdussa).

Joko teillä vaatteet kiristää/vatsa näkyy? Laitoin puolihuolimattomasti aika kireän aluspaidan yhtenä päivänä töihin avoimen neuletakin kanssa, ja jotkut vakioasiakkaat (naiset) silmäilivät.... pitkään.... tulee pian vainoharhainen olo. Joko se näkyy muka??

NII ja uusi äitiyspakkaus on aika jees! Se edellinen oli susiruma, mutta tuolla oli joitain aika sympaattisia kuteita. Kyllä tää Suomi on hyvä maa asua! (Ulkomaalaiset maksavat maltaita salaa diilatuista äitiyspakkauksista...)

 

Mulla oli tänään varhaisultra. Menkoista laskettuna viikot olis 7+1, ultran mukaan 6+6. Eli hyvin täsmää, mun kierrot heittelee 27-30 päivän välillä, ja ovulaationkin tunsin niin että tuo 6+6 lienee lähempänä totuutta kuin 7+1. Siellä näkyy siis vauvan koko ja sen perusteella raskausviikot, sydämen syke ja sikiöiden määrä. Siinäpä se oikeestaan. Tosin 9+5 voi alkaa näkymään jo muutakin kuin harmaa möykky jonka keskellä sykkii sydän.

Mulla ei vielä vaatteet kiristä tai maha näy. Aiemminkin aika myöhään alkanut maha näkyä, joten ei varmaan hetkeen tarvitse mennä vaateostoksille.

 

Täällä yksi odottaja lisää! Mulla huolena on se, että edellisestä raskaudesta on jo kymmenen vuotta. Tunnen itseni ekakertalaiseksi, ja vanhaksi.... :ashamed:

Toivottavasti keskustelu pysyy palstalla, kun en ole facessa.

Nyt rv. 6+1.

Terv.

Mamosetti / 35v / toinen / la. 22.10.2015 / TYKS

 

Niin ja oireita on ju_ma_lat_to_man kipeät rinnat (näillä vois mennä keilaamaan) ja pieni etominen. Toistaiseksi ainakin muistuttaa kymmenen vuoden takaisesta. Kauhulla odotan, tuleeko myös ne jäätävät liitoskivut. Väsytystäkin on normaalia enemmän, mutta vielä jaksaa.

 

Tervetuloa uudet mukaan :wave:

Marmosetti täällä myös ikää jo 35 ja viime raskaudesta 9 vuotta ja hyvin samaistun sinun tunnelmiin