Lokakuun lapsoset - 15 ~*Lokakuu*~ MEIDÄN KUU

Hiphei! täällä ollaan tytön kans edelleen osastolla. Bilirubiinia vielä tarkkaillaan ja painoa, hyvällä mallilla kyllä molemmat periaatteessa ja tyttö on virkeä ja syö ja kaikki pelaa oikein, mutta kun käyrällä pitäis pysyä... No ihan hyvä etteinyt hätäillä kotiin, ettei vaan jouduta sitte palaamaan jonku vaivan takia kun meillä sitä matkaa on 170km . Mutta kovasti odotan että huomenna aamulla päästään kotiin! Alunperin suunnitelma oli kotiutua maanantaina.. En viitti täältä alkaa näpytellä synnytyskertomusta kun se puhelimella on niin työlästä, mut kotona sitten koneella kirjotan

ONNEA muillekin vauvan saaneille ja tsempit teille muutamalle jotka vielä odottelette

 

Meidän poitsu syntyi tänään klo 00.26 ja meni helpolla kolme kiloa rikki! Tarkat mitat 3350g ja 50cm. Ihan täydellinen pieni! Synnytys meni oikein hyvin, palaan myös tarkemman tarinan kera kunhan pääsen koneelle.

Tsemppiä odottaville vielä viimeisiin päiviin, ne tuntuu niin pitkille vaikka kuinka tietää ettei paljon olekaan enää jäljellä...

 

Onnea kaikille vauvan saaneille

Meillä lähti normiarki pyörimään maanantaina kun mies meni takaisin töihin, pitää loput isyyslomat jossain kohtaa sitten.
Ihan kivasti sujuu. Vauva syö ja nukkuu, iltaisin nukahtaminen kestää vähän kauemmin ja roikkuisi vaan tissillä.

Kastekutsut tehty ja kastejuhlaa vietetään 29.11.

Synnytyskertomusta en jaksa alkaa vääntämään pidemmin, se menee kutakuinkin näin: Mentiin sairaalaan, ooteltiin, ooteltiin, pistettiin tippa vauhdittamaan, ooteltiin, sain kohdunkaulanpuudutteen, ooteltiin, ponnistettiin, syntyi 13h kesti kokonaisuudessaan, ponnitus 4min.

 

*POKSPOKSPOKSPOKSPOKSPOKSPOKSPOKS* <- Viikot ne vaan poksuu, minä en! Tänään siis 41+0. Esikoisen synnytys alkoi aikanaan 41+1 ja syntyi 41+2, siihen laitan toivoni... Selkä alkaa nääs olla nyt siinä reerassa, että olis kiva saada ylimääräinen paino pois eturepusta. Ja supistelee kyllä, mutta säännöllisen epäsäännöllisesti, ja siedettävästi. Kyl se taidan olla minä, joka korkkaa ton marraskuun...

Marmosetti ja Pötkö 41+0

 

Sovitaan Marmosetti, että huomenna sinä poksut! tsemppiä kauheesti!

Täällä selkä kipuilee tän sairaalasängyn kanssa toivottavasti hu kotiin, riippuu meneekö keltaseksi.

Minäkään en jaksa paljoa kirjotella synnytyksestä pitkästi. Ballongin irrottua puhkottiin kalvot. Synnytys kesti 4h 45min, josta ponnistus 2min. Hyvin sujui eikä jääny mikään kaiveleen. Mussukka tilailee kovasti maitoa, toivottavasti nämä mun lapaset tajuaa ottaa tilauksen vastaan Meillä on kaikki hyvin, mietteissä vain maidon nousu, keltasuuden mahdollisuus ja kotiin pääsy.

Onnea vielä kaikille vauvautuneille ja tsemppiä muutamille koitokseen

Metsis ja pikkukakkonen

 

Moii!!

Hups päivät ja viikot kirmaa menemään, ei meinaa koneelle ehtiä! Ihanaa, täällä ropisee vauvoja ja ilmeisen hyvin ovat synnytykset menneet, ihan mahtavaa! Marmosetti kohta liityt joukkoon. Hyvin kerkee vielä ennen marraskuuta

Täällä tyttö huomenna 3 vkoa. Kivasti on mennyt ekakertalaisella, vauva on tyytyväinen ja nukkuu toosi hyvin (yleensä 4-5 tuntia kerralla, päivin öin).Imetys ei ihan putkeen mene edelleenkään siinä mielessä, että en jotenkin vaan luota tissivarastoihini. Välillä kyllä imetys riittää oikein hyvin, mut sitten on hetkiä, kun parin tunnin session jälkeen vauva on tosi nälkäinen edelleen. Silloin loppuu usko ja ehkä jaksaminenkin...äidiltä. Eli korviketta tarjoilen äidinmaidon ohella.

 

Tervehdys kaikille. Poika syntyi perjantaina (40+3) mitoilla 3935g, 54cm ja pipo 38cm. Kätilön mukaan yhtään isompi ei olisi mahtunut kasvamaan sisällä ja pään puolesta yhtään isompi ei olisi mahtunut ulos.

Perjantain vastaisena yönä aloin viideltä kellottamaan supistuksia torkahdusten välissä. Tulivat heti alle 10min välein, mutta väli vaihteli. Aamusta soittelin synnärille, kehoittivat ottamaan Panadolia ja käymään suihkussa. Toivotteli tervetulleeksi sitten kun tekee mieli purra oven kahvaa

Lähdettiin yhdentoista maissa käymään kun liikkeet tuntuivat vähän huonosti. Teki sisätutkimusta ja tulos 2cm ja ei vieläkään kiinnittynyt. No lounasta hakemaan ja jumppapallolle sen jälkeen. Tässä vaiheessa olin varma että kotiin mennään vielä. Hetken päästä halusin kokeilla jotain muuta lievitystä ja sain TENS-laitteen. Parin tunnin päästä uusi käyrä ja kätilö kysyi saako pyöräyttää kalvoja ja nyt ollaan 3cm.

Jossain vaiheessa aloin kaipaamaan jotain "vahvempaa" ja lähdettiin synnärllle kun vielä pystyin kävelemään. Saliin päästyä kätilö katsoi mua ja totes tossa ilokaasumaski hän alkaa tilamaan suoraan epiduraalia. Se saatiin laitettua kun aloin olemaan niin kipeä että kaasu ei enää auttanut. Jossain vaiheessa meni vedet reilusti, käytiin pissalla, tehostettiin epiduraalia ja katsottiin tilanne: 8cm ja kalvorakkula pullottaa edelleen. Puhkeaa siinä tutkimuksen yhteydessä ja vesi vihreää.

Ponnistusvaihe oli tuskainen ja apuna ilokaasu. Vauvan pää kiinnityi vasta kun aloin ponnistaa. Ponnistuvaihe 5min.

Osastolta päästiin kotiin vasta tiistaina kun vauvan tulehdusarvo nousi hieman ja piti odotella sen laskemista. Nyt yritellään opetella elämää kahden lapsen kanssa.

Onko kellään mitään käytännön vinkkejä miten kaksi lasta yhtälön saa toimimaan. Esim vauva itkee ja esikoinen pitäisi laittaa nukkumaan? Kaikki vihjeet kelpaa.

 

Huh, olin kyllä autuaasti unohtanut miten syvältä jälkisupistukset on. Ja miten kipeää imettäminen taas aluksi tekee... Vauva tietty asuisi rinnalla. Auts!! Kyllähän se parin päivän sisään alkaa helpottaa, mutta vielä etenkin ekat imaisut saa kyllä silmissä pimenemään. Tää ei oo mikään rauhallinen evästelijä, vaan iskee ihan täysillä kiinni...

Muuten kyllä ihan mahtava fiilis, kun synnytyksessä ei tullut mitään vaurioita alakertaan. Liitokset vähän kipuilee kun hakevat taas paikkaansa, mutta josko tässä pääsisi vaikka jo pikkuhiljaa kärräilemään vauvan kanssa.

 

No nythän näitä vauvoja on alkanut "tupsahtelemaan"

Hirmuisesti ONNEA taas uusille vauvautuneille!!!!

CVAD kyseli noita käytännön vinkkejä... Riippuu tietysti tilanteesta, että vaatiiko esim. se esikoinen erikseen nukuttamista? Mulla on vähän semmonen linja tossa, että vauva ei mene rikki, vaikka joutuis hetken itkemään - niin surkeaa, kun se onkin Viimeksi toissailtana pesin tuon 5v hampaita itkevä vauva kainalossa, sitten peittelin tytön sänkyynsä ja toivotin hyvät yöt; itkevä vauva kainalossa. Vasta sen jälkeen keskityin vauvan rauhoitteluun.
Meillä nyt on sinällään helppoa, että nuo isommat lapset kyllä nukahtavat ihan ilman mitään jippoja, peittelen ja suukotan, toivotan hyvät yöt ja se on siinä. Iltasatu luetaan usein (ei ihan joka ilta), mutta sen nyt saan tarvittaessa delegoitua isoimmille tytöille...

Arki täällä rullaa ihan mukavasti Mies palas kans töihin, eli oon ny sit ollu kahden pienimmän kans kotona.
Vauva on perustyytyväinen tapaus, illat tahtoo olla vähäsen takkuisempia, mutta ei mitään katastrofaalisia. Yöunille nukahtaminen meinaa olla täyttä taistelua - jätkä on ihan puoliunessa, ja silti taistelee ittensä aina uusiksi hereille Ja tätä taistelua voi jatkua pahimmillaan 2-3 tuntia Eli enää meillä ei nukuta pinnikses sitä ensimmäistäkää unipätkää... Vieressä menee koko yön. Tosin yöt meillä kyllä sitte nukutaanki - viime yönä esim. 7 tuntia putkeen!!! Sit söi ja jatkaa edelleen uniaan... Aikalailla vakiintunu tuo eka unipätkä 6 tuntiin, mutta nyt tosiaan pisti viä tunnilla paremmaksi
Ihanaa, ku saa nukkua, mutta kyllä meinaa olla tukala olo tissien kanssa tommosten unien jälkeen Olletinki, ku iltasella poika tankkailee tosi tiuhaan...

Muutenkin menee mukavasti. Mä oon totaalisen yllättyny, miten ihanasti nuo vanhimmatki lapset on vauvan ottaneet Varsinkin esikoinen oli niin käärmeissään koko vauvan tuloon, että pelkäsin vähän, miten suhtautuu... Noh, kaks vanhinta tyttöä vallan tappelee iltaisin, kumpi saa pitää sylissään/kanniskella vauvaa Ja huolimatta siitä, onko vauva itkuinen vai ei... Eli tuo pikkumies on sulattanu meidän känkkäränkkäteininki sydämen Vaippaa ei tosin oo vielä suostunu vaihtamaan

Tälläistä tänne. Vieläkö on viimemetreillä olevia odottajia? Marmosetti? Tsemppiä


Kiisuli ja poika 3vko2pv

PS.ZiiliZeija - joko oot ratsaille uskaltautunu? Mä täälä rupeen oleen aiva kipiä sen asian kans, ku niin tekis mieli... Ja kyllä viimeistään ens viikolla ajattelin, ku sektiosta tulee se 4vkoa.

 

Kiisuli: Mä kävin hevosen selässä heti seuraavan päivänä kun oltiin kotiuduttu, 3 päivää synnytyksestä, sillo tosin olin vaan vartin verran. Viime vkl lähettiin jo tunnin maastolenkille

 

Oih ja voih, ZZ - mä oon vähä kade Mä en oo tohtinu tuon haavan kanssa, ku sehän ei ollu ottanu kunnolla kiinni... Nyt on ummessa, keskiviikosta lähtien oon ollu ilman haavateippiä, eikä oo enää alareunastakaa tihkunu, eli vasta nyt on menny kii. Josko sit tosiaan ens viikolla uskaltautuis... Edes toisella noista mun ratsastettavista; sitä ku on esikoinen liikuttanu koko raskausajan, niin ei oo niin pöllövirtaa täynnä Toinen onki ollu mun kanssani mammalomalla (vaikkahan ruuna onki) - eli sen kanssa saa lähtiä nollasta tekemään peruskuntoa... Sillä vaan taitaa olla sitte sitä ylimääräästä virtaa - noh, onneksi kunto loppuu nopeaa, niin ei se kauas mua kiikuta Josko sen kanssa aloottelis sitte vähä tuonnempana (viä ku se on tommonen 170 korkee ja varmaan 800 kilonen jytky työhevonen).

Oikeesti tulin tähän koneelle ettiäkseni kirkkoherranviraston puh.nron, mutta kummasti eksyin taas tälle palstalle
Tarttis alkaa ristiäisiä suunnitteleen ja pappia varailemaan... Meinattiin 5.12., katotaan, onnistuuko.
Mites muut, meinaatteko pitää ristiäiset/nimenantojuhlat kotosalla vai jossain muualla? Me pidetään kotona, pääsee helpomalla tuon pienen kanssa sillä tavalla...

 

Tää puhelimella kirjoittelu ei ota onnistuakseen sitten millään, joten en jaksa kovin pitkästi kirjoittaa.

Anyways, täällä odotellaan edelleen vauvaa saapuvaksi. Marraskuun vaavi taitaa tulla meille. En olisi ikimaailmassa uskonut, että tähän aikaan oon vielä yhtenä kappaleena. Nämä on takuulla elämäni pisimmät päivät. Olo on turhautunut, tympääntynyt, pettynyt, epäuskoinen... On jo aivan sellainen olo että, hei mun piti saada vauva mutta eikö sitä tuukaan... yhä vaikeampi kuvitella sitä tilannetta kun vauva syntyy. No, ei enää kauempaa kuin viikko, mutta kylläpä sekin tuntuu pitkältä. 3.11. on vielä neuvola ja 6.11. yliaikakontrolli. Vauva on edelleen kova liikkumaan... ja nyt noi liikkeet aivan jo ottaa kipeää.Harkkasupistuksia on paljon, mut eipä ne mitään oo tehny. Tällä viikolla neuvolassa kohdunsuu takana ja kiinni, kanavaa jäljellä... eikä vauva ole edes laskeutunut!!! Neuvolantäti tunnusteli vauvaa huolella ja sanoi, että vauva tuntuu käsiin noin nelikiloiselta. Että kyllä se nyt sais jo tulla! :/

Täällä molemmat lapset flunssassa... Viikonlopulle onneksi kivaa ohjelmaa tiedossa, niin ei ehdi niin murehtia kaikkea. Ja me meinataan ottaa varaslähtö jouluun ja leipasta pipareita!

Onko täällä vielä muita kanssaodottajia? Marmosetti? Mariann? Mä taidan jäädä viimeiseksi...

Oikein paljon onnea teille onnellisille oman käärön saaneille!

Carnevalkeksi 40+5

 

Vielä lisäystä että me pidetään varmaan nimijuhlat samaan aikaan kun keskimmäisen synttärit eli joulukuun puolivälissä.

Mä pelkään että tää vauva kasvaa täällä niin isoksi ettei se mahdu tulemaan ja joudun sektioon... ääähh. Mitenhän sais tätä huolta pois? Mun toinen poikahan jäi hartioista jumiin synnytyksessä ja silloin kätilö sanoi että seuraavassa raskaudessa pitäis vauvan kokoa seurata tarkemmin. Että paljon yli 4 kg ei mahdu tulemaan....no nyt terkka arvioi että tää ois sen 4 kg!!! Rv 37 ultrassa saatiin painoarvioksi 3 kg... Tuntuu vaan ett täs on nyt kaikki menny niinku ei sais eli viikko jo menty yli lasketun ja vauva siellä vaan kerkiää kerryttää painoa.

 

Carnevalkeksi: Ihan kuin omaa ajatusmaailmaani kirjoittaisit onkohan meidän lasketussa ajassa jotain vikaa, kun kumpikin edelleen kokonaisena eli edelleen olen kasassa, vauva tosin kiinnittynyt jo rv 36 ja paikat kypsät, mutta mitään merkitystä noilla ei ole ollut. Itkua tihrustin tänään neuvolassaki, mutta eipä siitä mitään apua ole. Sisätutkimusta ei täällä terkka tee, vain lääkäri, joten viimeksi kohdunsuun tilanne tarkistettu rv 36+jotain
Tällä kyllä supistuksia on ollu jo pitkään, mutta eivät jatku. Pelkään tosissaan ISOA vauvaa, ja että ei mahdu tulemaan ulos enää.. Jokainen päivä on pettymys ko ei mitään tapahdu. Ensviikolla varmaan soittelevat äitiyspolille aikaa, tänään sinne lähti lähete, eikä enää neuvolaan laitettu uutta aikaa. Epätoivoinen olo, ei pysty nukkumaan ko pienissä pätkissä, turvotus ihan järkkyä, vauvan liikkeet sattuu, ja tämä olotila näkyy ja kuuluu
Ei auta vaikka sanotaan jokapuolelta, että -kukaan ei ole sisälle jääny- tai - nauti viimeisistä päivistä- tai -sehän voi syntyä hetkenä minä hyvänsä-... Just joo...

Ollaanko me ainoat kokonaiset täällä palstalla enää? Marraskuuhun mennään ja rytinällä, alkaa vaan tuo synnytys jo pelottaakin aika kovasti...

Mariann 40+5

 

Täällä ollaan vielä kokonaisena, mut toivottavasti ei enää kauan. Supistellu on koko päivän tasaseen, nyt tuntuu väli vähän kiristyvän. Limatulpan loput tais tulla aamulla, hyi yök mut jee. Nyt jänskättää millon vedet menee ja koska uskaltais lähtee lasarettiin. Sinne kun on se tunnin ajomatka kuitenkin. Supparit on kyllä kipeitä, mut ei kestä ku sen puolen minuuttia, ja välikin on vielä kymmenen minuutin molemmin puolin. Kassi on kyllä pakattu, tars varmaan käskee muksuakin pakkaamaan omat kamppeensa mummulaa varten...

Tämmöstä täällä, tsemppiä vielä Carnevalille ja Mariannille!

Marmosetti ja Pötkö 41+2

 

Tervehdys tänne pitkästä aikaa! (Lukenut olen juttujanne, mutta tällä tapletilla haastavaa kirjoittaa)

Ensinnäkin; paljon paljon onnea kaikille vauvansa saaneille! Ihania vauvan tuoksuisia tutustumisia uusiin tulokkaisiin Nauttikaa ja nuuskutelkaa! <3

Ja paljon voimia ja kärsivällisyyttä meille pallomahoille!
Meidän lokakuun-lapsosista tulikin marraskuun vauveleita..

Täällä tänään 41+4 ja ei minkäänlaisia oireita siittä, että olisi vielä tulossa..
Esikoinen syntyi tällä raskauspäivällä spontaanisti. Tää taitaa syntyä maanantaina käynnistyksessä..

Aurinkoa jokaisen päivään;
Jansson ja Ilona(,joka ei vieläkään ole täällä meidän ilona)

 

Onnea munki puolesta kaikille vauvoista kohta teillä kaikilla on vauvat sylissä ja niin ois mullaki jos kesken ei ois menny...mutta joo sanokaapas näättekö te tässä mitään...että uskaltasko jo vähän iloita..olo on ainaki tosi etova jne...

 

Täällä taas perinteisesti valvoskellaan ja ajattelin tulla poksumaan, tadaa! 41+0 ja marraskuu!

Jokohan Marmosetti on saanut vauvan syliinsä?

Mariann ja Jansson ihanaa kuulla etten ole ainoa pallomasu. Tai toki teidän puolesta ei niin ihanaa, mutta tuntuu kivalta että joku ymmärtää mistä puhun. Mua myös alkanut pelottaa synnytys. Pelottaa mahdollinen käynnistys, vauvan koko, jos vauva ei mahdukaan tulemaan ja onko vauvalla kaikki hyvin...

Soitin eilen synnytyssaliin kun mieli oli niin maassa ja ahdistunut. Onneksi langan päässä oli herttaisen kuuloinenkätilö, joka vakuutteli ettei ole hätää ja voisin koittaa maanantaina neuvolaan, että saisiko sitä yliaikakontrollia yhtään aikaistettua. Sanoi myös, että viimeisinä viikkoina vauvat ei kerrytä sitä painoa niin paljon (??). No, ehkä mua vähän helpotti kun sain jutella.

Ihana pieni 2 vee poikani kömpi äsken viereeni pehmokissansa kanssa. Niin söpöä . Jospa mäkin koitan jatkaa unia...

Tsemppiä kovasti teille muillekin odottaville. Toivottavasti jaksatte kaikki vielä päivitellä kuulumisia tänne vaikka ollaankin jo marraskuun puolella.

Carnevalkeksi ja masutyttönen 41+0

 

Taaperotx5: minusta tuossa näkyy kyllä haalea viiva! Onko menkat vielä myöhässä?

 

Carnevalkeksi Ei ole vielä myöhässä kun nyt on kp 27 ja menkat pitäs 6.11 alkaa mutta toivon ettei alkais..mutta jotenki tuntuu että matkustaja vois kyydissä olla kun olo ob niin etova jne.. nyt ei auta kuin ootella vaan..

 

Heips kaikille! Nopeesti ilmoitan että poika syntyi halloweenina ja vaikka kokoa pelkäsin isoksi niin olikin vain 50cm ja 3610g, mutta kamala synnytys, kerron myöh. lisää. Kaikki kuiten vauvalla hyvin

 

Meillekin syntyi eilen illalla pieni Pyhäinpäivänpoika, mitat 3700g ja 51cm. Pelkäsin kans et on iso, mut ei sit ollutkaan. Vähän hoikempi ja pidempi kuin siskonsa aikoinaan.

Synnytys meni todella hyvin, kivunlievitykset osuivat nappiinsa ja riittivät loppuun saakka. Pääsin kokeilemaan ammettakin, muttei se ollut mun juttu. Ilokaasua ja epiduraalia käytin. Kymmenen tuntia kerkesin olla synnytyssalissa ja ponnistus meni kuulemma mallikkaasti, vaikka itseltä aikos loppua usko kesken. Mies tsemppas hienosti ja oli mukana ja piti kiinni. Hiki hänellekin siinä tuli.

Kaikenkaikkiaan jäi tosi hyvä mieli ja muisto tästä synnytyksestä, kun eka kerta oli hieman traumaattisempi. Vaikka ihan yhtä uuvelo oon nyt kuin silloin 10 vuotta sitten. Ja Tyksin toiminnasta tähän mennessä pelkkää hyvää sanottavaa.

Kurja, Mariann, jos oli kamala synnytys. Onneks vauvalla on kaikki hyvin, sehän tän tuskan tarkoitus onkin. Sit varmaan helpottaa muutenkin kun pääsee kotiin.

Marmosetti ja Pötkö 18h

 

ONNEA JÄLLEEN KAIKILLE VAUVAN SAANEILLE!

Täällä päästiin tytön kanssa kotiin keskiviikkona ja kaikki on mennyt todella hyvin. Perheemme 3 koiraa ja 2 kissaa eivät oo olleet tulokkaasta millänsäkään, aivan kuin tämä pikkuinen käärö olis aina porukassa ollutkin. Saksanpaimenkoira haluais hoitaa vauvaa kokoajan Esikoinen on aivan innoissaan ja mies opettelee rohkeasti vauvan hoitoa vaikka pelkää ihan kuollakseen välillä tiputtavansa sen. Tyttö on äärettömän rauhallinen tapaus, en tiennyt tällaista olevankaan kun esikoinen oli aikamoinen kiukkupussi... Neiti syö ja nukkuu hyvin ja välillä vain tapittaa silmät suurina ja ihmettelee maailmaa. Yhtään kunnon itkukohtausta ei ole vielä ollut, rauhoittuu heti kun pääsee syliin/ saa tissin suuhun. Imetys sujuu, mutta oma maito ei aivan riitä joten korviketta saa lisäksi. Vauva-arki tuntuu aivan ihanalta!!!

Synnytys tiivistettynä: Heräsin 24.10 lauantai aamuna klo. 4:40 kipeään supistukseen ja niitä alkoikin paukkua heti kerralla 5-10 min. välein. Miehen herättelin kun olin jonkin aikaa itsekseni supistuksia kellottanut. Oltiin "vähän" uhkarohkeita ja lähdettiin omalla autolla synnäriä kohti tasan klo. 6:00. Sairaalassa oltiin n. klo. 7:30 ja siinä vaiheessa olin 5cm auki ja TODELLA KIPEÄ ! Synnytyssaliin pääsin klo. 8:00 jolloin olin auki 6cm. Sain ilokaasua heti ensihätään ja kohdunkaulan puudutus laitettiin klo. 8:20. Puudutus auttoi heti ja ehdittiin siinä miehen kanssa hetki rauhassa rupatella ja seurasin monitorista kuinka hurjia supistuksia sinne piirtyi tiheään tahtiin. Huokailin vaan että voi luoja onneksi en tunne noita enää Sit yhtäkkiä alkoi tuntua voimakasta tarvetta ponnistaa ja kutsuttiin kätilö huoneeseen. Hän tarkisti tilanteen ja tuumasi että "noniin, voit alkaa synnyttää" . No minähän aloin ja klo. 9:01 oli ihana tytär ulkona Kaikkiaan synnytys kesti siis 4 tuntia ja ponnistus 6 min.

haasu ja tyttö 1vk 1pv

 

PALJON ONNEA MARMOSETTI JA MARIANN!!! <3

En tiedä lukeeko tätä ketjua enää kukaan, mutta minäpä silti kirjoittelen ja nostelen tätä, ettei putoa aivan tuonne alas. Taisin nyt sitten jäädä meistä viimeiseksi. Toivottavasti ei kuitenkaan enää kauaa - tänään irtosi limatulppa ja sen jälkeen iltapäivästä asti ollut tosi kipeä alavatsa, ja nyt tulee selässä tuntuvia supistuksia n. 10-15 min välein... Mua helpottaa vielä sekin, että vaikka tämä ei nyt tästä etenisikään, niin huomenaamulla pääsen yliaikakontrolliin suoraan synnytyssaliin. Sain vähän aikaisemmin tuon kontrollin pyynnöstäni. Eiköhän siellä sitten lääkärin käsittelyn jälkeen lähde käyntiin... olen toiveikas!

Hyvää marraskuuta kaikille!

Carnevalkeksi ja masutyttö 41+2

 

Tsemppiä huomiseen ellei yöllä jo tule lähtö!