~ Lokakuun lapsoset -15 ~ *Huhtikuu*

Heips! Täällä ollaan oltu koko viikko kipeinä. Niin "ihana" mahatauti saapui vieraaksemme. Ensin minä ja sitten lapset. Mies toistaiseksi vielä terveenä pysynyt. Hyi hyi mikä tauti... vei kyllä niin heikkoon kuntoon. Eilen nuorempi poika oksensi sohvalle ja tuntuu ettei toi haju lähde millään. Uhhh... Mulla katos maha ja kaikki raskausoireet taudin myötä. Vähän kyllä huolettaa, onko masussa kaikki hyvin. Toisaalta kai näillä viikoilla pahoinvointi jo muutenkin helpottaa. Ensi viikolla neuvola niin pääsee kuuntelee sydänääniä.

Ultran jälkeisenä päivänä tunsin vauvan mahan päältä! ? Kuten täällä joku kyselikin... liikkeitä en kai ole tuntenut vielä. Mutta oli se jännä kuinka ihan selvästi toisella puolella mahaa tuntui sellanen pieni kova kohta ja maha oli ihan jännän muotoinen, muhkurainen. Sen jälkeen en ole tuntenut... ja sekin vähän mietityttää.

Voi kun te melkein kaikki ootte niin pitkillä viikoilla! Minä tuun täällä peräpäässä...

Joku kyseli, tuleeko miehet mukaan neuvolaan. Meillä ei... Esikoisen aikana mis kävi muutaman kerran. Nyt on kyllä hoitamassa lapsia kotona että pääsen itse rauhassa neuvolaan. En tiedä tulisiko mukaan muutenkaan. Meillä ei mies kauheasti osallistu arkeen ja lasten hoitoon. Mieli on mulla ollu välillä vähä matalalla. Kaikki saa tehdä itse eikä tukea saa keneltäkään. Eilen illalla pääsi itku, että miten selviän kun vauva syntyy. Tuli vaan sellanen olo, että tää koko juttu on niin huono idea ku vaan voi olla. :'( No joo... nyt jo parempi mieli. Rakastan touhuta lasten kanssa, lapset on mun elämä. Mut miten mä venyn sit syksyllä joka paikkaan? Kotihommat, lasten kanssa ulkoilu, lasten hoito 24/7, imettäminen jne. Kai se vaatii vaan asennetta. Ja joo ei auta jutella asiasta miehen kans, oon yrittäny monta kertaa tuloksetta. Mies eri kulttuurista kotoisin kuin itse olen... se vaikuttaa ja toki hänen luonneki että on tosi huoleton eikä oikein osaa ottaa vastuuta.

Anteeksi kun tuli taas niin omanapainen viesti. Täällä on kyllä hiljaista. Taitaa moni olla fb:n puolella.

Carneval ja pikkutyyppi POKS 13+0

 

Carnevalkeksi ja moni muukin on pohtinut näin raskaus aikana monia asioita.
Kuinka pärjää eri tilanteissa yms..
Ja siksi ehkä onkin hyvä, että odotusaika on näinkin pitkä, ehtii tottumaan ajatukseen ja saakin antaa niiden ajatusten myllertää.
Jopa minä olen miettinyt mihin sitä tuli ryhdyttyä, vaikka me on toivottu tätä toista lasta viisi vuotta!
välillä iskee epätoivo, että mitä mä oikein ajattelin? Onko musta tähän?
Vaikka olemme miehen kanssa molemmat aina tienneet haluavamme ison perheen silti sitä epäilee itseään.
Meidän suurperheestä ei vain tätä suurempaa taida tulla

Mulla on ongelmana nyt syöminen, en ehdi töissä mielestäni syömään tarpeeksi usein ja esimieheni ei tunnu ymmärtävän, että mun oikeesti tarvis saada jotain parin tunnin välein, jotta pahaolo pysyisi poissa.
Se ei kuitenkaan vie paljoa aikaa, että kipasisin jotain suuhunu, kun sellainen olo tulee.
Musta tuntuu, että mun kulkemisia varmaan kellotetaan jo, etten vaan käy ylimääräistä missään...

Viikonloppuna oli sukukokous ja siellä oli joitain vähän tuntemattomampia sukulaisia mulle ja eräs nainen kysyi onko mulla muita lapsia, kuin se yksi.
vastasin, että ei vielä ja tyttö heti kertoi, että toinen on tulossa ja tää nainen sanoi, että ei ollut huomannutkaan, mutta kun kuuli niin kyllähän se maha erottuu.
Eli taitaa olla niin, että omasta mielestäni söpö vauva vatsa,näyttää muista vain löllerö vatsalta
Olin ihan varma, että kaikki sen jo huomaisi, mutta ei näköjään..

Mukavaa uutta alkanutta viikkoa

Kosmo ja papu 14+5

 

Onneksi tosiaan on tämä pitkä odotusaika, ehtii mieli valmistautua tulevaan uuteen arkeen ja muutoksiin.
Kyllä sitä välillä varsinkin väsyneenä tulee mietittyä, että mitä hittoa tässä nyt on meneillään, ettäkö vauva tämän sekamelskan keskelle. Sitä kun tovin on märehtinyt, niin yleensä tuntuu potkaisu mahassa ja se kyllä herättää taas aika ihanalla tavalla siihen, minkä takia tässä raskaana oltiinkaan.
Itsellä tulee myös välillä hämmennystila, kun nykyiseni on aivan uskomattoman mukana tässä odotuksessa ja arjessa. Sitä kun ei exän kanssa kokenut ollenkaan, niin vaikea välillä uskoa todeksi ja iskee epäusko. Muutta muutta, kyllä nämä myllerrykset on aina lutviutuneet ja hyvähän se vaan on, että tulee mietittyä kaikki mahdollinen omassa päässään valmiiksi ennen vauvan syntymää.
Itse olen aina varautunut koliikki/allergia/muuten vaan itkuherkkään vauvaan, mutta ei ole osunut vielä kohdille...on se silti hyvä varautua henkisesti.

Täällä tuli tänään eka oikeasti kipeä supistus. Hippu venytteli mahassa paraillaan ja olin juuri vetänyt napani täyteen ruokaa ja tuumin käydä vaakatasoon hetkeksi. Meni siinä mukavasti ehkä 10min, kunnes ensin iski kohtu ihan kovaksi, kauhea paine toosassa ja repi aika ilkeästi selkää ja reisiä sekä vihloi jostain kohdun suulta.
Mahtavaa, näitä oli satunnaisesti kuopuksestakin, tosin ei ihan näin varhain.
Huomenna on onneksi neuvolalääkäri ja tsekkaa paikat samalla, pitää mainita hänelle tuosta ja toivon ettei toistu ihan heti. En edes ollut puuhannut mitään sitä ennen enkä tosissaan ole rasittanut itseäni sen jälkeenkään. Pöh, näitä kremppoja raskausaikana|O

Saattettiin muuten löytää asunto meille...toivotaan vaan että nyt kun asiaa hehkutan, niin ei mene sivusuun, olisi aika meikäläisen tuuria.

Palailen huomenna lääkärikuulumisten kera! Kivaa päivää koko porukalle!:wave:

Viipulainen ja Hippu 15+4

 

Täällä on näköjään monenlaisia ajatuksia käyty läpi. Mulla on viimeaikoina mietityttänyt kovasti eräs asia.. Mites muut uusioperheissä elävät? Minullahan on jo yksi lapsi, pian 9v poika, ja miehelle tämä tulokas on ensimmäinen. Miehellä ja pojallani on tosi hyvä suhde ja mies ottaa vastuun lapsesta ihan täydellisesti. Mutta mua nyt on alkanut välillä jännittää että tuleeko hänen suhtautuminen minun poikaani muuttumaan sitten kun hälle syntyy biologinen lapsi? Mitä jos poika jää miehen silmissä sitten jotenkin toisarvoiseksi? Olen puhunut tästä miehellekin, mutta hän vain katsoi kummissaan ja tuumasi ettei tuommoinen ajatus oo käynyt itsellään mielessäkään.

Täällä on VIHDOINKIN alkanut pahoinvointi helpottaa! Nyt jo useampi päivä takana, etten ole oksentanut. Alkaa olla voittajafiilis Kaikinpuolin on nyt semmoinen aikalailla normaali olo ja ihanaa, kun elämä ei oo niin rajoittunutta! Voi syödä mitä haluaa, ei väsytä kokoajan ja jaksaa tehdä ihan normeja juttuja mitä ennenkin. Turvotus on kyllä edelleen vaivana, ilmavaivoja riittää :ashamed:

Minä oon myös ollut havaitsevinani sellaisen kovan möykyn vatsalla ajoittain. Iltaisin kun menen maate, silittelen vatsaa aina jonkun aikaa ja tunnustelen. Yritän oikein kovasti mukamas tuntea jotain liikkeitäkin mutta ei oo vielä tuntunut, eikä toki mikään ihme kun viikkoja vielä niin vähän Viikon päästä olisi meno neuvolaan taas. Odotan että kuunneltaisiin jo sydänääniä :heart:

haasu 12+6

 

Moikka kaikki lokakuiset
Omasta kirjottelusta on taas vierähtänyt tovi, mutta hengessä olen ollut mukana! On ollut mukava lukea kuin monella on alkanut jo vatsa kasvaa ja erilaiset tuntemukset omasta tulevasta aarteesta lisääntyy

Itellä pahoinvointi on alkanut hyvin pysymään hallinnassa, kun muistaa syödä riittävästi! Nykyään ei enää hajutkaan tee enää niin pahaa. Turvotusta on iltaisin ja vessassa saan edelleen ravata yöllä ja päivällä.

Mulla tämä on ensimmäinen raskaus, enkä oo varma olenko liikkeitä vielä tuntenut, mutta muutamien viime viikkojen aikana alavatsalla tuntuu pientä sipsutusta. Toivon kovasti että pikkunen siellä vipeltäis :heart:
Itsellä kohtu on taaksepäin hieman kallellaan, joten en oikeen ole saanut ainakaan makuull kohtua tunnusteltua. Seisaalleen kyllä tunnen selvästi kovemman pullakan kohdan ja onhan tämä maha alkanut kasvaakkin. Viimeviikolla kävin shoppailemass mammapöksyjä... Täytyy myöntää, että oli hiukka outoa
Viimeviikolla kävin neuvolalääkärillä ja siellä oli kaikki hyvin. Sydänäänet saatiin kivasti kuulumaan, vaikka Pähkinällä olikin taas omat jumpat meneillään.

Mulla on edelleen jotenkin tosi epäuskoiset tuntemukset ja mietin useaan kertaan viikossa,että odotanko tosiaan vauvvaa?! Nyt parin viikkona entistä enemmän kun pahoinvointi on loppunut, vaikka kaikkia muita ramppeja ja remppoja onkin alkanut tulemaan. Onko muilla vastaavia tuntemuksia? En ymmärrä miks ei vois vaan nauttia ja luottaa siihen että kaikki menee hyvin. Vaikkakin toisaalta, tästähän se huoli vasta alkaakin

Mukavaa keväistä viikkoa kaikille,

Kerttujulia ja Pähkinä 16+1

 

Heipä hei!

Kiva että täällä muutama kirjoittelija vielä on. Minä haluaisin roikkua loppuun asti mukana, vaikken kovin aktiivisesti olekaan viestejä postaillut.

Carnevalkeksi, ihan kauheaa on varmasti ollut mahatauti näissä tiloissa ja tietysti vielä lapsella siihen päälle. Varmasti kaikki on siitä huolimatta ihan kunnossa.

Käytiin tänään neuvolassa, mies lähtee mielellään mukaan ja tää oli nyt vielä sellainen laaja terveys- ja hyvinvointikatselmuskäynti. Vähän vaan hullulta tuntui ruotia parisuhdetta ja seksielämää vähän yli parikymppisen kätilöopiskelijan kanssa, meidän oma terkkari ei tuon keskustelun aikana ollut edes paikalla. Hänen kanssaan olisi ollut mielekästäkin jutella noista asioista, on tosi suorapuheinen ja tykkään hänen tyylistään.

Sydänääniä opiskelija etsi myös pitkään ja hartaasti. Teki mieli jo napata pötkylä hänen kädestään ja näyttää mistä ne kuuluu . No tasainen nakutus kyllä lopulta löytyi, mutta sen varsinaisen terkkarin toimesta.

Maha on viikkoihin nähden tosi paljon ensimmäistä raskautta isompi, odotetusti. Painonnousu tässä vaiheessa kuitenkin on ihan sama, kolmisen kiloa on tullut. Pieniä aavistuksia sikiön liikkeistä on ehkä jo ollut, ja kohtu ainakin tuntuu selkeänä möykkynä nyt myös selällään maatessa. Pahoinvointi alkaa hellittää, läheskään joka päivä en enää yöki. Päänsärky sen sijaan on jatkuvana riesana aina kun aamulla herään. Välillä menee ohi ilman lääkettä välillä ei. Terkkari epäili nestehukkaa ja liian vähää vedenjuontia. Hemoglobiini oli 122 ja verenpaineet tasaisen alhaalla.

Nyt alkaa rakenneultran odottelu! Aika ois varattuna toukokuun vikalle viikolle .

Nenevaan ja mytty 15+6

 

Kerttujulia kyllä täälläkin välillä iskee epäusko, onhan tämä joka kerta aika uskomaton juttu kuitenkin, että sisällä kasvaa uusi ihminen. Kyllä se panikointi yleensä omalla tavallaan tasoittuu odotuksen myötä, mutta itse kuitenkin olen alusta asti pienestä huolta kantavaa sorttia, mutta se tasapainottuu onneksi sillä, että on luottoa kaiken menevän suuremmalla todennäköisyydellä kuten aiemminkin, eli hyvin.

Nenevaan: Aah, ihanat opiskelijat Itsellekkin osunut pari kertaa raskauksien aikana kohdille ja toisinaan oikein surettaa niiden puolesta kun ei vaan aina onnistu.

Täälläkin tämä maha pursuaa ihan hulluna ja tänään sain tuntea sitten meidän tulevan vauvan itsepäisyydenkin. Junttaantui oikein antaumuksella taas tuonne kohdun vasemmalle puolelle ja ilmeisesti ihan oli kunnon venytys asennossa siellä, pieneksi hetkeksi aina hellitti ja taas uudestaan ja tuuppimisestani huolimatta ei suostunut siirtymään asemistaan. :kieh: Joutui vähän puuskuttamaan kun oli aika vaikea hengittää.

Tänään oli neuvolalääkäri.

Tsekkasi paineet, painon, sykkeet ja teki sisätutkimuksen.
Hippu ei taaskaan oikein suostunut siihen että häntä kuunnellaan. Aina kun lääkäri pääsi kohdille, tuli joko monoa tai nopea pyrähdys toiseen paikkaan. No lopulta pysyi ehkä 20s aloillaan ja saatiin syke +153
Sanoin näistä supistuksista kun oli jo se yksi tiukkaakin tekevä.
Tsekkasi kohdunsuun tilanteen ja oli kiinteä ja kiinni, mutta pituus oli sentin lyhyempi mitä minulla on aiemmissa raskauksissa ollut näillä viikoilla käydessä.
Nyt siis 2,5cm kun aiemmin on aina ollut 3,5cm.
Ei lääkäri uskaltanut vielä sanoa, onko vaan jäänyt lyhyemmäksi synnytysten myötä, vai onko lyhentynyt supistusten takia, kun vertailua ei ole tässä välissä ollenkaan. Sanoi kuitenkin, että kaikki ok kun paikat on visusti kiinni.
Kaipa minä tuon uskon sitten, tosin selittää tuo lyhyys sen järjettömän paineen tuolla alakerrassa kun niitä supisteluja tulee. Tuntuu että värkki tippuu

Viipulainen ja Hippu 15+5

 

Mä erehdyin tänään sit rehkimään vähän liianki kanssa kun oli niin energinen ja kivuton olo. Tili keräiltyä kiviä pois kentältä ja siivottua oikeen huolella hevosten tarhaa. Noh ei oo enää kivuton, sauna onnes autto pahimpaan ja kauratyyny kainalossa nukkumaan.

Naapurista tuli hyviä uutisia heinäpeltojen suhteen (kiitos ihana EU joka keksii alati uusia mitä lie säädöksiä ja oli vähän vaakalaudalla onko ens kesänä heinällä ne pellot), tosin musta ei heinänteossa taida pal apua olla...noh onnes se on vast heinäkuussa se rulianssi. Mä oikeestaan rakastan tota heinäntekoa vaik se onki ihan hirveen rankkaa

Uusioperheistä mulla on tuo esikoinen edellisestä suhteesta, samassa asemassa on kuin muutkin. Esikoisen isä on kuollut joten ei ole esikoisella mitään kahden kodin väliä kulkemista tai kyläilyjä tms. Ja mies on hänelle kuin oma isä nykyään.

~ZiiliZeija&Kääkkis 16+0~

 

Moikka!

Pahoittelen epäaktiivisuuttani. : / Kiva, että täällä vielä lokakuisia pyörii!
Mukava lueskella välillä kuulumisianne ja kaikenlaisia havaintoja, niitä tulee verrattua omiin vastaaviin.

Uusioperhe täälläkin, miehellä tytär edellisestä suhteesta. Meillä tilanne oli ylläri, kun olin aika varma, etten lasta koskaan saa (lapsettomuustausta ja keskenmenoja). Tällä viikolla olisi tarkoitus kertoa asiasta tytölle (11v). Mä voin kyllä rehellisesti todeta, etten usko suhteeni muodostuvan ihan samanlaiseksi näihin kahteen muksuun. Tyttönen on kuitenkin enemmän äitinsä luona kuin meillä ja minulle on syntymässä tässä esikoinen. Koen, että on hyvät välit tyttöön, vaikkakin oli pitkään aika mustasukkainen isästään mulle, ehkä vähän vieläkin. Voihan olla, että meidän suhde tiivistyykin pikkusisaruksen myötä?

Täytyykin alkaa kuulostella liikkeitä ja etsiä "möykkyä", en ole tavoittanut mitään sellaista vielä masusta... Aika moni tuntuu olevan tässä vaiheessa jo paremmin kartalla!

Ariel ja PikkuKettu 15+2

p.s. Kiitos ZiiliZeija rehellisistä ajatuksistasi aiemmassa postauksessa, kun totesit jotenkin siihen tapaan, että raskaus ei ole erityisen ihanaa aikaa ja että olet ennemmin uhmaikäisen tai vaikka teinin äiti kuin vauvan. Minusta on vapauttavaa, että noin voi sanoa. Kukin kokee omalla laillaan ja voi olla mainio äiti, vaikkea kaikissa vaiheissa hehkuisikaan täydellistä onnea... Näin se menee, että joillekin sopii vauvat, joillekin isommat lapset, joillekin molemmat ja jotkut ei halua edes lapsia.

 

Ariel1977, minä myös uskon että kokemuksia raskaudesta, vanhemmuudesta ja suhteesta lapseen on ihan yhtä monta kuin mitä on vanhempia ja lapsia. Minulle ei äitiys ole koskaan ollut itsestäänselvyys ja edelleenkään en tunne lasten hoitoon mitään kutsumusta. Silti ei maailmassa ole rakkaampaa kuin tuo pieni puolitoistavuotias ja samalla luottamuksella ollaan nyt tätä toista odottamassa, asiat lutviutuu ja suhde lapseen muodostuu luonnostaan. Se onkin yllättänyt, miten luontevaa se vauvan ja nyt taaperon hoito on mulle ollut, vaikka yhtään minkäänlaista kokemusta eikä mielenkiintoa ollut aiemmin. Äitiyden riemusta hehkuminen ei kyllä silti osu muhun ollenkaan , homma hoituu luonnostaan, mutta ei ole ominta minua. Outoa kyllä nautin tosin raskausajasta ekalla kerralla tosi paljon, toivon että nytkin kokemus on hyvä raskaan, huonovointisen ja väsyneen alun jälkeen.

Kuinka monta lääkärikäyntiä teillä kuuluu äitiysneuvolaohjelmaan? Meillä on tarjolla ainoastaan yksi käynti joskus viikon 26 kieppeillä. Sama oli jo ekan lapsen kohdalla pari vuotta sitten. Säästölinja...

 

Uusioperheestä:
Minulla on kaksi lasta ja mies tykkää heidän seurastaan todella paljon. Lapset eivät silti ole hänen ja alusta asti ollaan puhuttu ettei hän ota kakkos isän roolia omiin nimiin, toki ottaa vastuuta siinä missä omastaankin mutta ei haluta asetelmaa, jossa lasten oma isä tuntisi itsensä vähäisemmäksi. En tiedä saiko tuosta kiinni.
Mutta aivan varmasti suhde tulee olemaan syvempi miehellä omaan lapseensa ja se on mielestä ihan sallittua ja luonnollista, ei halua kuitenkaan jättää minun lapsia paitsioon sen varjolla vaan säännöt, ajan vietto, tuki ja turva on samat kaikille..suoraan hänen suustaan lainaten.

Minä taas vihaan uhma-ikää.
Se kolmivuotiaan raivo on niin raakaa raivoa ja inhoan lyömistä ym. ja ihan sama miten paljon itselleni muistutan että kuuluu asiaan kun ei ole vielä toisella keinoja ilmaista kiukkua ja turhautumista, koen tuona aikana toisinaan ihan suunnatonta vitutusta ja pettymystä lastani kohtaan. Sen fiiliksen vaan nielen ja on sitä jo kahdesta selvitty hyvin tuloksin.

Tuli nukuttua niin pommiin ja silmät kierossa bussissa istua nökötän. Huhhuh, ei kivoin aamu mutta ainakin aurinko paistaa.

Viipulainen ja Hippu 15+6

 

hei taas vaihteeksi
Olen lukenut muiden kirjoituksia,kun ei ole ollut itsellani mitaan kirjoitettavaa hetkeen,,

sappileikkaus meni hyvin, kirurgi kertoi etta pitivat pienella laakityksella vauvan takia. kymmenia 1-2 senttisia kivia poistettiin ,plus sappirakko.
Nyt sitten harjoittelen ryhdin suoristamista ,jotta kiinnikkeilta valtyttaisiin. Hidasta viela liikkuminen, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

nyt tietty iloitsen siita etta saan alkaa syöda hiljalleen niitakin ruokia jotka aiheuttvat vaivoja. opcorn:

koti-doblerilla kuuntelin vauvan sydanaania ja iikkumista , kun alin leikkauskohta navassa asti.

talla viikollalapsen kerrotaankin kasvavan hurjat 4 senttia lisaa pituutta!!

Vatsa on jo pikasen pullahtanut nakyviin, laitan sitten vasta vatsakuvan kun laskee taa leikkausturvotus :heart:

Sarah ja vaavi 15+4

 

Täällä on kaksi lääkärikäyntiä, eka on mulla kahen viikon päästä kun viikkoja 18. Toinen oli sitten joskus milloin lie loppuraskaudessa. Kaikissa kolmessa edeltävässä on ollut lääkärineuvola viikoilla 11-13, 25-27 ja 37. Mutta eihän siin oo mitään eroa normikäyntiin muuta kuin et tehään sisätutkimus (mitä vähemmän semmosiin joutuis sen parempi). Plus et ajat on tietenki miljooan kertaa enempi myöhässä ja ne sählää ja söhlää kun on ruuhkaa kun läääri on tää neuvolassa vaan kerta viikossa.

Tänä aamuna sit olikin olo kun jyrän alle jääneenä. Miksei se voi mennä nuppiin että vaikka ois kivuton olotila ni ei pitäisi liikaa rehkiä.

Meillä on kaikki lapset olleet helppoja niin vauvana, uhmaiässä kuin sit tuo esiteinarikin. Toivottavasti nyt ei kostaudu ja tulee joku ihan hirveä riiviö

Tänään onkin taas iltamenoa vaikka ei pitäny täl viikolla olla mitään, mut hupsis tulikin yks valmennusreissu Onnes mun kohalla se tarkottaa sitä että istun kaikessa rauhassa katsomossa.

~ZiiliZeija&Kääkkis 16+1~

 

Moikka!

Minulla olisi ehdotus! Jotta voisi näitä postauksia olisi kivempi lukea ja voisi itse valita mitkä aiheet kiinnostaa niin olisiko ideaa että Kursivoitas paksummalla fontilla virkkeen alkuun aihe mistä aikoo puhua? Meitä kirjoittajia on kuitenkin on täällä aika paljon .

Vauvan liikkeistä: Tuntuvat päiväpäivältä entistä lujemmin potkut, myllerryksen ja kuperkeikat!Niin suloista <3 Tällä viikolla vauva tuplaa painonsa - uskomatonta!!!

Neuvola käynnistä tänään että kaikki vaikutti olevan hyvin.Ninja paineli karkuun dobleria aina kun löydettiin äänet, saatiin lopulta hyvin kuulumaan vähän pidemmäksi aikaa.Sykkeet 140-150 taajuuksilla. Kohdunkorkeus nyt 14+5 oli jo 16cm ja navan kohdalla korkeinkohta! Eli vaikka käyriä ei vielä kytäkkään niin nuo mitat vastaavat suurinpiirtein jo puolta väliä! :kieh:

Mahankasvu: On kyllä mahan pompsahtanut nyt kuluneen viikon aikana ihan uudella tavalla, nyt ei voi millään erehtyä! Pistän kuvaa vaikka ylihuomenna kun viikot vaihtuu

Omaa napaa (lyh. vois olla ON): Minä täällä ihan hemmetin onnessani olluna! Nyt on kaikki hyvin! Ninja vauvan isä lupasin olla lapsemme elämässä ja ottaa hänestä vastuun isänä!!!! <3 Me toiminne ystävinä ja vanhempina yhdessä :heart: Mikäs sen hienompaa!!!!

Tikru ja Ninja 14+5

 

Tikru hienoja uutisia, oikein sydäntä lämmitti lukea!


Minä odotan, että pääsisi synnyttämään!
Ai miten niin aika kultaa muistot?
Ei vaan oikeasti, olen tosi malttamaton ja haluaisin jo saada nyytin syliin.
Mies varmaan odottaa ihan mielellään sitä lokakuuta ihan kaikessa rauhassa, vaikka onkin jo tosi malttamaton ja on ilmoittanut, että vaikka hän arvostaa uniaan suuresti eikä pidä unen katkaisemisesta, haluaa hän olla apuna myös yöllä. Ja uskonkin että sen tekee, vaihdelkoon vaipan yöllä jos on tarvis, kun minä nyt kuitenkin imetän, olettaen että sen kanssa ei ole ongelmia.

Eilenkin, vauva oli junttaantunut jälleen kerran vasemmalle puolelle (mikähän siinä kohdassa kiehtoo oikein?) ja ei suostunut liikkumaan vaikka mitä yritin, painautui vain lujemmin (itsepäisyyttäkö, miten niin?! ) ja olo oli tosi ahdistava.
Mies sitten totesi "Joo ei tuosta mitään tule, mä käväsen kaupasta hakeen jotain makeaa niin se vauva saa vähän vipinää kinttuihin ja siirtyy."
No sain mehujääpuikkoja paketillisen
Auttoivat kyllä, meni ehkä 10min siitä kun söin ja alkoi rällästys ja remuaminen ja sitten rauhoittui, eikä enään palannut siihen pikku koloonsa kiusaamaan minua:stick::heart:

Onkos muut huomanneet vielä mitään selkeää lempipaikkaa vauvalla? Olettaen toki että on jo tuntenut vauvan liikkeet tms. kuten vaikkapa sen kuuluisan "möykyn".

Ja pahoittelen, että minun tekstit rönsyää tosi pahasti, aina kauhealla kiireella joudun nakuttamaan nämä.:ashamed:

Viipulainen ja Hippu 15+6

 

Kiitos Viipulainen! :flower:

Vauvan lempipaikka: En ole huomannut mitään selvää lempipaikkaa!Potkut tosin tuntuvat tuossa keskellä navankohdilla useimmiten, Ninja vihtyy ilmeisimmin pää alaspäin!? Ku musta tuntuu että tuo kohtu on tosiaan viikoihin nähden niin iso ja ihan täynnä lapsivettä niin hirveän vaikea erottaa sieltä erityisesti möykkyä! Olen kyllä yrittänyt selällään maatessani katsoa että näkykö mutta ihan tasanen pallo se aina on!

Synnytystä tääläkin odotetaan jo kovalla innolla!!! Hirveän malttamattomana tämäkin äiti täällä odottaa niitä synnytys tuskiakin jopa! Ja se pienen pieni vauva!!!Kyllä sitä joka päivä jo miettii että minkä näköinen hän on jne. Itse haaveilen vesisynnytyksestä!Luomusta! Synnytin poikani suunnitellusti luomuna ja oli vesisynytys.Ehdimme olla sairaalassa tasan 3 h ja poika sukelsi hirveällä rytinällä syliin!:heart: Kokemukset vs. epiduraali synnytys oli että jälkimmäinen 19 h nopempi ja näin ollen mukavempi!Supisukset olivat erittäin hyvin siedettäviä paitsi että viimeiset 20 min. olivat ihan taotonta rankkaa supistusta mutta ei kestänyt kauaa!Käytin apuna synnytyslaulua ja homeopaattisia tippoja! Autto !!!:attn: ISynnytys lauluhan on tietynlaisten vokaalien ääntelyä supistusten tullessa, eri vokaalit resonoi kropas rentouttavasti/avaavasti synnytyksen erivaiheissa.

Ompeleeko täällä kukaan? Mä ajattelin ommella vaatteita vauvalle.Mulla on läjä kankaita tuossa odottamassa.

Tikru ja Ninja

 

Moikka vaan kaikille!
Pitkästi vierähtänyt viimekerrasta kun olen kirjoitellut..
(Tällä tabilla niin ärsyttävää ja epäselkeetä täällä surffata)

Huomenna sokerirasitukseen, nam hyi yäk.
Vauvan liikkeet on vähentyneet ja rauhoittuneet nyt viikon takaiseen verraten. Huolettaa vähän, mutta luulen että johtuu vaan istukan kasvamisesta, veikkaan että se tulee tuohon eteen ..
Massu kyllä kasvaa! Kohta salailu on jo ihan mahdottomuus

Vielä nelisen viikkoa rakenne-ultraan, ei malttais odottaa! Päätettiin että kysytään sukupuoli, jos kaikki ok ja hyvin näkyy. Aiemmilla kerroilla ei olla kysytty..

Synnytystä odotan minäkin, on se aina vaan niin hienoo

Hyviä vointeja, ja ihanaa kevättä! Toivottelee Suffeli & pirpana 16+3

 

Hei kaikille!

Täälä vietän vapaapäivää putkimiestä odotellen... Aamusta heti soittelin, ku pannuhuoneessa vuotaa yks putki. Lupasivat laittaa miehen tulemaan - noh, tässähän olen sitte odotellu. Ja odotellu. Ja odotellu :kieh: Grrrr. Ottaa niin päähän, kun ei voi oikeen mihinkään "pitkäkestoseen" askareeseen ryhtyä, ku ei yhtää tiedä, milloin se rööriroope sieltä mahtaa tulla. Ja kun ei voi laittaa pyykki- tai tiskikonettakaan päälle, kun veden joutuu kuitenkin katkasemaan sitte, ku se saapuu... Pöh. Kauppaanki pitäis mennä, mutta...
Noh, oon sitte pessy ikkunoita (yök) ja leiponu nuoden ala-astelaisten myyjäisiin, ettei nyt ihan harakoille oo tämä päivä menny.

Uusperhe se on täälläkin - kaikki nuo 5 aiempaahan on mun ja tämä tulokas on miehelle ensimmäinen lapsi. En usko, että miehen suhtautuminen noihin mun lapsiini tulee kauheasti muuttumaan; hän on lähinnä tässä se toinen aikuinen, ei varsinaisesti mikään isähahmo. Komentaa ja paijaa kyllä, ja kantaa muutenkin vastuuta, mutta ei sillä tavalla "täyspainoisesti" (vai kuinkahan tuon ny ilmaisisi..??). Välittää varmasti noista lapsista, on kiintynyt heihin, mutta tiedostaa täysin, etteivät ole omia. Eli uskoisin suhteen tähän tulevaan lapseen olevan paljon kiinteämpi, ja minusta se on täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Tuskin tuo kuitenkaan munkaan lapsia hylkää

Äitiys on ollut kans keskustelun aiheena... Mäkään en ole oikeastaan ikinä ollut mikään äitihahmo, enkä erityisen lapsirakas ihminen. Omia lapsiani rakastan kyllä ehdotta, mutta muiden lapset eivät aiheuta minussa minkäänlaisia tunteita tai enempää positiivisia ajatuksia... Hoivaviettinikin kohdistuu vain noihin omiin mukeloihin.
Nuorena olin sitä mieltä, etten koskaanmilloinkaan halua lapsia - vaan kuinkas sitten kävikään Olen tosin ite lähtöisin isosta perheestä (meitä oli 6 sisarusta), että ehkä sieltä kuitenkin on alitajuisesti tullut jokin haave suurperheestä...
Ja nautin tästä meidän "jengistä" täysin - tällä hetkellä kun löytyy kaikkea siitä teinin ja uhmiksen väliltä, hauska (noh, ehkei nyt ihan aina niin hauskaakaan...) seurata lapsia eri kehitys- ja ikävaiheissa. Ja vielä kun saadaan se vauva tähän kuvioon mukaan, niin meitä on sitten joka lähtöön

Lääkärikäynneistä: täällä on käsittääksen kaksi kertaa - ensimmäinen tuossa 17-19 rv ja toinen sitten joskus rv 36 ns. synnytystapa-arvio.

Sunnuntaina olis tarkoitus viettää pojan 7-v synttäreitä, ja osa sisaruksistanikin tulee, joten taitaa tämä meidän odotus nyt paljastua sitten heillekin. Josko sitten pitäis etukäteen vaikka lauantaina noille lapsille kertoa... Mä kyllä luulen, että tuo teini ja esimurkku kyllä jo aavistaa/tiedostaa asian, mutta eivät halua uskoa (kun just nuo 2 vanhinta on olleet vahvasti sitä mieltä, ettei enää yhtäkää pikkusisarusta, kiitos!) - tuijottavat mun mahaani vähän väliä, eikä kumpikaan kysy, miksen enää esim. ratsasta ite ollenkaan...

Synnytystä en kyllä todellakaan odota : / Mulla kun se ainut synnytystapa on suunniteltu sektio, ja mä TODELLA KAMMOAN sitä. Vaikka olen sen jo useamman kerran kokenut, kammoan silti :ashamed:
Mulla esikoinen synty aikanaan kiirellisellä sektiolla (romahtaneiden sydänarvojen vuoksi), toinen tuli alakautta, mutta jäi niin pahasti kiinni, että seurauksena oli elinikäinen vamma vasempaan olkaan/käteen :'( Ja kun kyse ei ollut isosta vauvasta, niin lääkärit totes, että olen liian ahdas alakautta synnyttämiseen (kuvattiin ja mitattiin, kun odotin kolmatta), eli sen jälkeen loput on tulleet suunnitellusti sektiolla.
Ja mä inhoan sitä.
Tuo alakautta synnytys oli kaikenkaikkiaan niin paljon mukavampi, helpompi ja nopeampi kokemus, mutta toki lopputulos ei ollut sitä, mitä toivottiin.
Njooh, ja kun takana on useampi sektio, niin kohdun kunto on vähän arvoitus (tosin kuopuksen syntymän aikaan leikannut lääkäri totesi kohdun olevan vielä verraten hyvässä kunnossa), miten on leikkaukset heikentäneet... Eli supistuksia ei saisi kauheasti tulla. Siis niitä "oikeita". Ja kun mun kipukynnyksellä mä en välttämättä edes tiedä, mitkä on niitä oikeita... Tuo kakkonenkin syntyi vähän yllättäen - olin vasta muutaman napakan supparin tuntenut, kun tuli jo tarve ponnistaa (olin avautunu 4cm -> 10cm:n viidessätoista minuutissa). Ja kuopuksen synnytystapa-arviossa olin hetken käyrillä, niin kätilö totesi "säännölliset, hyvät supistukset" ja mä koin sen vain mahan kovettumisena... Että se vähän jännittää. Sen lisäksi, että sektio inhottaa. Mutta kait tuokin on tuolta joskus ulos otettava, kuitenkin

Onko muilla mitään mielikuvia tulevasta vauvasta? Tälläistä kun noissa neuvolan papereissa kyseltiin... En mä kyllä osannu laittaa siihen mitään En oo ikinä oikein etukäteen osannut ajatella, minkälainen persoona sielä on kasvamassa... Tyyliin "tulee mitä tulee" -fiiliksellä oon menny.
Kolme ensimmäistä oli koliikkivauvoja, neljäs oli kaikenkaikkiaan helppo ja tyytyväinen vauva (ja on sitä edelleen, kaikista rauhallisin ja tasaisin lapsi tässä porukassa, vaikka on ainoa poika) ja tuo kuopus... Huh! Haastava ja temperamenttinen persoona. Ihan vauvasta asti, eikä tasoottumista näy :stick: On sitten sellainen tahtopakkaus, että täälä jää kaikki toiseksi... Kiukkuaa ja raivoaa minkä ehtii. Ja sitten toisaalta semmonenkin sylilapsi, että oksat pois. Tiedä mikä lie vaihdokas tuo on :O Tosin kaikki läheiset on sanoneet, että se on täysin äitiinsä tullu... Mä oon kyllä väittäny, että lähinnä ympäristötekijöihin
Ja kerrottakoon, että nuoden lasten isä on itse rauhallisuus. Siis semmonen ylirauhallinen tapaus. Ja kun taas tämä nykyinen mieheni on vähintäänkin yhtä luonteikas kun minä, niin mitähän lie odotettavissa meidän perintötekijöillä opcorn:

Tälläistä tänään. Ärsytys kasvaa, kun rööriroopea ei vaan näy...

Kiisuli ja murunen 15+6

 

Uusperhe täälläkin. Mulla yksi ja miehellä kaksi edellisistä, tämä masussa oleva on eka yhteinen. Miehen lapset ovat meillä vuoroviikoin. Mulla stressiä aiheuttaa erilaiset kasvatusperiaatteet. Minä olen tiukempi tietyissä asioissa. Säännöt ovat meillä kuitenkin samat joka lapselle. Minun lapseni on alusta alkaen ottanut mieheni omakseen, vaikkei tätä isänä pidäkään. Miehen lapset taas ovat mulle etäisiä ja pidättyväisiä. Kai meidän luonteet on vaan niin erilaiset.

Edelleen kismittää peruttu neuvola-aika. Tiistaina on kuitenkin lääkärineuvola, ja aion siellä asiasta mainita. Toisaalta kyllä alkuunsa ihmettelinkin, miksi neuvola- ja lääkärineuvola-ajat annettiin niin lähekkäin. Ja sitten lapsivesipunktio on keskiviikkona. Onneksi työviikko on sentään helppo, ja perjantaikin on vapun vuoksi vapaa. Tuntuu ettei ole saanut taas nukuttua tarpeeksi.

Flunssaakin pukkaa nyt näköjään. Huomisen päivän kun vielä jaksais töissä, niin viikonlopun saa potea.

Hienoa, Sarah77, että leikkaus meni hyvin! Yksi vaiva vähemmän ja monta vielä edessä ennen lokakuuta! Mutta ne on sen vaivan arvoisia.

Tuntuu et olisin lihonut, vaikka vaaka näyttää vielä samoja lukemia kuin alussa, jopa kilon-puoltoista vähemmän. Nättiä vauvakumpua ei silti ole, mut tuntuu ettei mitkään teltat peitä tätä pakkia. Ja naama se vaan jatkaa kukintaa. Töissä en vielä tahtois kertoa, kun kuitenkin vielä pelottaa keskenmeno, lvp:n tulokset ja kaikki muu, mitä voi vielä tapahtua... Ei varmaan olis kannattanu lukee tota keskenmeno-palstaa... :ashamed:

Luulen et meen kohta sängyn pohjalle... Nenäsuihkettahan ei saanuka käyttää raskaana, ou nou...

Marmosetti ja Pötkö 14+1

 

Marmosetti lasten nenäsuihketta saa kuulemma käyttää, näin ainakin meidän neuvolassa ohjeistettiin. En muista merkkiä..

Väsymys vaivaako muita vielä tolkuton väsymys? Mä olen vieläkin ihan tajuttoman väsynyt iltaisin. Kuuden - seitsemän aikoihin olen jo ihan veto pois ja mitään ei jaksaisi tehdä.
Oksennan kyllä vieläkin päivittäin, olisikohan sillä osuutta asiaan myös..

Synnytys mua vähän pelottaa synnytys, siis ei mitään kammoa ole. Mutta esikoinen syntyi sektiolla, joten kaikki on ihan uutta mulle.
Ja luulin monta vuotta, että kohdussani olevan reijän takia joutuisin leikkaukseen jokatapauksessa.
Mutta nyt ei olekaan näin vaan jos kaikki menee hyvin, niin saankin synnyttää normaalisti.
Ja ajatus siitä on jännittävä, outo, ihmeellinen, epätodellinen ja kaikkea mahdollista
Joten tässä nyt täytyy vähän totutella ajatukseen

(.) taidan mennä nukkumaan en jaksakkaan kirjoittaa enempää, vaikka asiaa vielä olisi ollut..

Kosmo ja papu 15+1

 

Kiisuli, mullakin edessä suunniteltu sektio. Kammoan sitä jo ennalta. Olen molemmilla kerroilla kokenut tosi ahdistavana, kun menettää kontrollin omasta kropasta, ja on vaan muiden tökittävänä ja rullailtavana. Viimeksi sain leikkauksen jälkeen vielä kohtutulehduksen, samaan syssyyn iski haavatulehdus eikä haava meinannut mennä umpeen toisesta kulmasta. Olin tosi kipeä ekat pari kuukautta, ravasin harvasen päivä terkkarissa haavanhoidossa ja kivutkin oli melkoiset.

Kosmo Pahoinvointi on jonkun verran helpottanut, mutta väsymys ennallaan. Välillä on niin väsynyt olo, että tuntuu, että taju lähtee.

Eka neuvolalääkäri. Perustiedot ja peruskopelointi. Ja ekat sydänäänet :heart:

Kärähdys Jouduin sokerirasitukseen painon ja sukurasitteen takia. Terkkari soitteli sokerirasituksen tuloksista tänään, ja käryhän siellä kävi :'( Yksi (kolmesta) arvoista ylitti sallitun niukin naukin. Olin jotenkin ihan varma, että läpäsen testit kepeesti, koska aikaisemmissakaan raskauksissa ei ole ollut ongelmaa sokerien kanssa. Harmittaa ja ärsyttää. Sain huomiselle neuvola-ajan, jossa käydään läpi näitä raskausdiabetesjuttuja. Ymmärtääkseni ruokavalio, painonnousun kohtuullisena pitäminen ja liikunta on ensisijaset hoitokeinot, mutta koko loppuraskaus täytyy mitata verensokereita 4-6 kertaa PÄIVÄSSÄ!

HP

 

Tää on nyt ehkä vähän aikaista, mutta kun on kerta ollut puhetta synnytyksestä...... Joillakin tuntuu olevan sektio edessä, mutta varsinkin ekakertalaiset (onko täällä muita? ) - oletteko miettineet, että haluaisitte jonkun vähemmän perinteisen synnytysasennon tms.? Mua kiehtoisi vesisynnytys, se on mun elementti. Tai ylipäätään jotain muuta kuin selinmakuulla. Oon ymmärtänyt, että se ei ole kovin luonnollinen. Jos nyt pitäisi alkaa synnyttää, saattaisin olla ennemminkin etunojassa/polvillani. Helppohan se toki tässä vaiheessa on kuvitella, kun ei tiedä yhtään, mitä tuleman pitää...

Oon muutenkin aika luomuilija ja yritän miettiä ylipäätään aina, mikä on se "alkuperäinen" luojanluoma tapa tehdä mitäkin. Tästä päästäänkin sokerirasitukseen. Mitä mieltä olette? Musta tuntuu, ettei se voi olla oikeasti kovin terveellistä, varsinkaan sille vauvalle, vaikka ajatus onkin hyvä ja toki voidaan löytää todellisia ongelmia. En vain tajua, miksi kaikkien pitää mennä - myös normaalipainoisten ja terveitä elämäntapoja noudattavien. Voiko siitä kieltäytyä?

Ekv-piilohippi 17+0

 

Evk, eihän neuvolassa käynti ylipäätäänkään ole pakollista. Eikös se ole vaan jotkut tietyt käynnit, mitkä pitää käydä, jotta saa liput ja laput vanhempainrahaa ja lapsilisää varten? Mun ymmärtääkseni kaikki kokeet on nän ollen vapaaehtoisia.

Kysyin labrassa siitä sokeriliuoksesta.. yksi liuos sisältäää 25 sokeripalan verran sokeria. Ei sinänsä ihan hirveästi, jos vertaa sitä 150g karkkipussiin, joka sisältää keskimäärin 33 palaa sokeria. Tuolla lisää esimekkejä: Sokeri on tyhjää energiaa - Syö hyvää Ymmärrän kyllä pohdintasi, mutta käry voi käydä normaalipainoisellakin.

Ps. Aivan pakko vielä kuitata, kun pisti ikävästi silmään.. kyllä ylipainoinenkin voi noudattaa terveellisiä elämäntapoja?! Esimerkiksi itsellä oli painonpudotus hyvässä vauhdissa (-7kg) kun raskaustesti näytti plussaa ja laihdutus piti jättää. Ylipainon vuoksi koitan kuitenkin pitää painonnousun kurissa ruokavaliolla ja liikunnalla, jotta synnytyksen jälkeen olisi helpompi päästä raskauskiloista ja jatkaa siitä kohti normaalipainoa.

 

(ehkä vähän herkillä täällä..)

 

Ekv:
Synnytysasennon voi valita äiti itse sen mukaan, mikä juuri silloin ponnistusvaiheessa tuntuu parhaalta. Poikkeuksen tekee sitten se, jos vauvan sydänäänet alkavat heitellä liikaa ja asentoa pitää vaihtaa, kätilöä kannattaa tällöin kuunnella, sillä heillä on vankka kokemus pohjalla.

Sokerirasituksesta.
Minä luulin, että minun pitää mennä, mutta ei ole puhuttu sanallakaan.
Mutta..Siitä voi kieltäytyä ja ehdottaa, että seurailee sokerin erittymistä virtsaan vaikka kotona tai jollain muulla tavalla. Jos sokerivirtsaisuutta sitten ilmenee, olisi järkevintä käydä testauttamassa tuo kunnolla.
Näin ainakin itse ajattelen, jos minun pitäisi automaattisesti vaan mennä, haluaisin tehdä sen noin päin.


Viipulainen ja Hippu 16+1 (eilen poksui taas hui)