Heips! Täällä ollaan oltu koko viikko kipeinä. Niin "ihana" mahatauti saapui vieraaksemme. Ensin minä ja sitten lapset. Mies toistaiseksi vielä terveenä pysynyt. Hyi hyi mikä tauti... vei kyllä niin heikkoon kuntoon. Eilen nuorempi poika oksensi sohvalle ja tuntuu ettei toi haju lähde millään. Uhhh... Mulla katos maha ja kaikki raskausoireet taudin myötä. Vähän kyllä huolettaa, onko masussa kaikki hyvin. Toisaalta kai näillä viikoilla pahoinvointi jo muutenkin helpottaa. Ensi viikolla neuvola niin pääsee kuuntelee sydänääniä.
Ultran jälkeisenä päivänä tunsin vauvan mahan päältä! ? Kuten täällä joku kyselikin... liikkeitä en kai ole tuntenut vielä. Mutta oli se jännä kuinka ihan selvästi toisella puolella mahaa tuntui sellanen pieni kova kohta ja maha oli ihan jännän muotoinen, muhkurainen. Sen jälkeen en ole tuntenut... ja sekin vähän mietityttää.
Voi kun te melkein kaikki ootte niin pitkillä viikoilla! Minä tuun täällä peräpäässä...
Joku kyseli, tuleeko miehet mukaan neuvolaan. Meillä ei... Esikoisen aikana mis kävi muutaman kerran. Nyt on kyllä hoitamassa lapsia kotona että pääsen itse rauhassa neuvolaan. En tiedä tulisiko mukaan muutenkaan. Meillä ei mies kauheasti osallistu arkeen ja lasten hoitoon. Mieli on mulla ollu välillä vähä matalalla. Kaikki saa tehdä itse eikä tukea saa keneltäkään. Eilen illalla pääsi itku, että miten selviän kun vauva syntyy. Tuli vaan sellanen olo, että tää koko juttu on niin huono idea ku vaan voi olla. :'( No joo... nyt jo parempi mieli. Rakastan touhuta lasten kanssa, lapset on mun elämä. Mut miten mä venyn sit syksyllä joka paikkaan? Kotihommat, lasten kanssa ulkoilu, lasten hoito 24/7, imettäminen jne. Kai se vaatii vaan asennetta. Ja joo ei auta jutella asiasta miehen kans, oon yrittäny monta kertaa tuloksetta. Mies eri kulttuurista kotoisin kuin itse olen... se vaikuttaa ja toki hänen luonneki että on tosi huoleton eikä oikein osaa ottaa vastuuta.
Anteeksi kun tuli taas niin omanapainen viesti. Täällä on kyllä hiljaista. Taitaa moni olla fb:n puolella.
Carneval ja pikkutyyppi POKS 13+0
Ultran jälkeisenä päivänä tunsin vauvan mahan päältä! ? Kuten täällä joku kyselikin... liikkeitä en kai ole tuntenut vielä. Mutta oli se jännä kuinka ihan selvästi toisella puolella mahaa tuntui sellanen pieni kova kohta ja maha oli ihan jännän muotoinen, muhkurainen. Sen jälkeen en ole tuntenut... ja sekin vähän mietityttää.
Voi kun te melkein kaikki ootte niin pitkillä viikoilla! Minä tuun täällä peräpäässä...
Joku kyseli, tuleeko miehet mukaan neuvolaan. Meillä ei... Esikoisen aikana mis kävi muutaman kerran. Nyt on kyllä hoitamassa lapsia kotona että pääsen itse rauhassa neuvolaan. En tiedä tulisiko mukaan muutenkaan. Meillä ei mies kauheasti osallistu arkeen ja lasten hoitoon. Mieli on mulla ollu välillä vähä matalalla. Kaikki saa tehdä itse eikä tukea saa keneltäkään. Eilen illalla pääsi itku, että miten selviän kun vauva syntyy. Tuli vaan sellanen olo, että tää koko juttu on niin huono idea ku vaan voi olla. :'( No joo... nyt jo parempi mieli. Rakastan touhuta lasten kanssa, lapset on mun elämä. Mut miten mä venyn sit syksyllä joka paikkaan? Kotihommat, lasten kanssa ulkoilu, lasten hoito 24/7, imettäminen jne. Kai se vaatii vaan asennetta. Ja joo ei auta jutella asiasta miehen kans, oon yrittäny monta kertaa tuloksetta. Mies eri kulttuurista kotoisin kuin itse olen... se vaikuttaa ja toki hänen luonneki että on tosi huoleton eikä oikein osaa ottaa vastuuta.
Anteeksi kun tuli taas niin omanapainen viesti. Täällä on kyllä hiljaista. Taitaa moni olla fb:n puolella.
Carneval ja pikkutyyppi POKS 13+0