Heipä hei kaikille :wave:
Ja heti alkuun
Marmosetille edelleen huikeat tsempitykset! Harmillista, ettei näytettä saatu otettua
Varmasti omalla tavallaan hyvin piinaavaa tuo odottelu - kovasti jaksuja sinne teille!
Ekvkyseli kohdun asennosta - mulla on ainakin taaksepäin kallistunut kohtu. Esikoisesta sain piiloteltua raskausmahaa lähes puoliväliin saakka, mutta muut raskaudet on kyllä näkyny jo hyvissä ajoin. Johtunee mitättömästä pituudestani (tai siis lyhyydestäni
) - en saavuta edes 160cm, vaikka kuinka yritän seisoa yliryhdikkäänä, "paras" minusta saatu pituusmitta taitaa olla 158cm
Ja niin, jaan myös tuon
Ekv:n mahadilemman - musta tuntuu, että tuo pötsi on vaan iso löllerö, eikä näytä raskausmahalta ensinkään :ashamed: 12v tytär mulle täs yks ilta totes, että "Ei äiti millää pahalla, mutta sulla on kyllä aika iso maha." Ja siis vieläkään ei olla lapsille kerrottu... Ei kiva :'( Tosin eihän tuo tunnusteltaes mikää löllö oo, vaan oikeesti kiinteä pallo, mutta ku se alkaa jo kylkiluiden alta nousemaan (ei siis mikää söpö alapallo). Tiedä sitte, tekeekö nuo useat aiemmat raskaudet sen, että jo valmiiksi aikoinaan venyneet kudokset venyy jo ikäänkuin valmiiksi : / Mietin vain, miten hemmetin iso se on sitten lopussa? Kahdessa viimeisessä raskaudessa sf-mitta on mennyt aiva yli kaikkien käyrien, vaikka lapset on olleet syntyessään ihan "normikokoisia".
Tänään oli neuvola, toinen kerta tässä raskaudessa. Mies oli mukana nyt (th:n pyynnöstä, täälä kun on nykyään käytäntö, että se isä pyritään saamaan mukaan usealle käynnille, ns. "perheen hyvinvointikäynti"), mutta en usko, että kovin usein tulee mukaan... Jos nyt ei sitten itse halua päästä, mä kun en niin välttämättä välitä
En mä tiedä miksi, mutta jotenkin vaan koen mukavammaksi käydä neuvolassa yksin. Ultrat on sitten eri juttu, sinne haluan miehen mukaan.
Anyway, kaikki oli mallillaan ja nyt kuunneltiin ensimmäisen kerran sydänäänetkin - voi sitä liikutuksen tunnetta taas, kun se jumputus rupes kuulumaan :heart: Mä en oo tavallisesti mikään herkkis, mut jostain syystä joka raskaudessa ne ensimmäiset sydänäänten kuuntelut on saaneet tipan linssiin. Ääh, viittiiki vanha ämmä ruveta vetistelemään
Liikkeitä oon nyt jonkun aikaa tuntenut, mulle yllättävän aikaisin. Ihana juttu. Ja pahoinvointi on enää satunnaista, tai siis ei enää ihan joka ilta/yö ällötä. Ja väsymys on sitä myöten vähän hellittänyt, kun on saanut paremmin nukuttua edes jokusen yön.
Että ehkä tästä raskaudesta voi pikkuhiljaa ruveta jo nauttimaankin
Mulle iski tässä yks ilta tajuntaan semmonen asia, että
meillä ei ole mitään valmiina vauvalle :O Jotenkin olin aiemmin aatellu, ettei tarvi hommata oikeastaan mitään, mutta nyt tosiaan tajusin, että laitoin pari vuotta sitten KAIKEN pois (osan myin, osan annoin siskontytölle, joka sai silloin esikoisensa)... Kun mun lapsiluvunhan piti olla täynnä
Noh, onneksi tajusin tässä vaiheessa, enkä syyskuun lopussa :headwall: Onhan tässä aikaa.
Tälläistä tänään. Ihanaa kun on vapaapäivä... vaikka keli ei houkuta mihinkään (räntää tulee taas taivaan täydeltä), lojutaan kuopuksen kanssa sohvalla ja nautitaan kiireettömyydestä =)
Kiisuli ja murunen (ei olla vieläkään keksitty "työnimeä" tälle pienelle) 14+6