Lokakuun lapset 2013

Karstaa ei meidän pikkuisella ole, en edes oikein tiedä mitä se on kun en muista että esikoisellakaan olisi ollut. Vähän jotain töhnää esikoisella oli mutta ei niin että siihen olisi sen kummemmin kiinnittänyt huomiota. Tällä vauvalla on ainoastaan kuiva päänahka ja siitä lähtee ihan kuin lumisateena hilsettä jos vähänkin rapsuttaa. Ei saisi rapsuttaa koska iho on niin herkkä mutta harjalla olen vähän harjaillut ja tukka on ihan valkoinen hilseestä harjaamisen jälkeen. Öljyä olen koittanut vähän laittaa pahimpiin kohtiin mutta toisaalta kyllähän tuokin vaiva helpottanee ajan kanssa ja jos päänahan antaa olla rauhassa niin ei siitä kauheasti mitään irtoakaan.

Me ei olla aloitettu noita D-tippoja lainkaan. Vauva sai niistä heti vatsanväänteitä (kuten nyt yleensä tuppaavat saamaan) ja neuvolassa sanoivat ettei niiden tippojen kanssa ole mitään kiirettä, annat kun muistat ja haluat. Seuraavan kerran kun menen apteekkiin niin ostan niitä missä on sitä gefilusta tms. mukana ja aloitan ne tipat sitten.

Meilläkin on iltaitkut alkaneet, ei nyt mitään tosi pahaa kuitenkaan mutta selkeästi kärttyisempi on nuorimies illalla. Kakkaaminenkin on hidastunut ettei ihan joka päivä enää kakkaa joten ehkä se siellä mahassa myös vähän harmittaa. Unirytmikin on päivän osalta muuttunut niin etten enää oikein tiedä milloin voisi koittaa yrittää nukuttaa, kun ei oikein jaksa enää tuntia pitempiä pätkiä nukkua, vaikka vielä vähän aikaa sitten saattoi nukkua 4-5 tuntiakin yhteen kyytiin. Öisin nukkuu kyllä mallikkaasti, pääosin herää kerran aamuyöllä syömään ja sitten posottaa yhdeksään. Jos tukkoinen nenä ei vaivaa.

Onko muiden vauvoilla ollut tukkoista nenää? Mä joudun joka ilta laittamaan keittosuolatipat ja niistämään letkulla ja sitten usein vielä aamuyön syötön ja vaipanvaihdon yhteydessä sama operaatio että pärjätään aamuun asti koska muuten vauva on niin tukossa että itkee ja jos nukahtaa niin hengittää suun kautta ja kuorsaa ja ähkii ja puhkii.

 

Hei minkäs verran teidän pikkuiset pulauttelee? Täällä alku menny ihan pikku pulautuksilla, mut nyt muutamana päivänä se on melkeinpä ollu enempi sääntö ku poikkeus, että ruokailun jälkeen puklua tulee. Ja tänä aamuna kun tyttö oli vielä sängyssä, hän alkoi hulluna ähistä ja kun nousin viereen ja tarjosin tuttia, ni oksennusta lensi ihan kaaressa ja tosi iso määrä Mikä pulauttelu on normaalia ja mikä ei? Ennen aamuista pulautusta tyttö oli syönyt melkein 2h aiemmin..

Ja Leijonamama, tyttö sai multa flunssan 7viikkoisena, ja toi tukkoisuus tuli sillon tutuksi.. Nenä oli tuolloin tosi tukossa, ehkä puoltoista viikkoa auki ja nyt tuntuu, että on taas tukkoisempi

Onko jollakin kokemusta synnytyksessä murtuneesta häntäluusta? Kannattaako mun enää edes odottaa sen paranevan?

Kalaäiti85 & Rimprenssa 2kk 10pv

 

Mä en siis yhtään muista mitä oon tänne kommentoinu mutta silläkin uhalla että toistan itseäni...

Ristiäisiä meillä vietettiin viime viikolla. Panostettiin juhliin oikein olan takaa ja olivatkin ihanat juhlat. Meidän neiti vielä antoi oman panoksensa eikä itkenyt kuuden tunnin aikana kertaakaan. Syötötkin olivat kaksi nopeaa viidentoista minuutin tankkausta niin sain itsekin olla juhlissa mukana suurimmalta osin. Myöskin mummot olivat huippuja kun hoitivat tarjoilun kahteen pekkaan niin saimme miehen kanssa keskittyä vieraisiin.

Joululahjansa neiti lahjoitti joulupuukeräykseen. Myöskään aikuisille ei hommattu mitään vaan koko lahjabudjetti meni hyvään tarkoitukseen. Ensi jouluna sitten hommataan neidille jotain pientä mutta tavaravuoria kiellämme myös läheisiä hankkimasta. Haluamme opettaa pienen arvostamaan jokaista tavaraa. Läheisyyttä ja yhdessä oloa toivomme että suku ja ystävät "lahjoittaisivat" senkin edestä.

Aikuisten aikaa ei todellakaan ole ollut. Mies lähtee viikolla jo himpun ennen viittä töihin joten käy niin aikaisin nukkumaan että valvotaan neidin kanssa paljon pitemmälle. Toki kahdeksan vuotta ehdimme jo viettää aikuisten aikaa joten emme sitä edes kaipaa. Yhdessä ihastelemme pientä ihmettä eikä kummallekaan ole vielä tullut tunnetta että haluaisimme olla hänestä erossa. Kerran kävimme mummon hoitaessa tunnin kauppareissun mutta kummallakin oli ikävä tunne jättää hoitoon joten seuraavaa hoitoa harkitaan vasta luultavasti pitkän ajan kuluttua. Näin meillä. Mummot ovat kyllä tarjoutuneet hoitamaan että pääsisimme tuulettumaan mutta ei meillä ole mitään tarvetta viettää aikaa ilman neitiä.

Aikuisten aikaa ei myöskään ole ollut vällyjen välissä. Nyt jo vähän haluttais mutta mutta hankaluuksia jälkivuoto osastolla niin ei jälkitarkastuksestakaan vielä "lupaa" hellinnyt. Mun menkoilla ei iknä pitänyt tulla raskaaks ja vaikka onnistui puolen vuoden ns. normiajan puitteisella yrityksellä niin jatkuu tämä erilainen käytös kropan puolelta synnytyksen jälkeenkin... Lääkärissä saa ravat ja toivottavasti pian loppuis, sekä ravaaminen että vuoto jolle lekurit ei oo keksiny selitystä.

 

Mä en ole ikinä käsittänyt "aikuisten oma aika".Tietääkseni miehenikin on samaa mieltä, että perheen kanssa oleminen on sitä aikaa, jota halusimme, kun lapset teimme. Ja yhdessä voimme olla yöllä, kun lapset nukkuu. Onhan siinä jo yhteistä aikaa n. 8h. Kun olen koulussakin, kaipaan nopeasti kotiin lasten luo. Pelkästään kauppareissuillakin ikävöin lapsia. Sitten pitäisi vielä olla ns turhaa erossa lapsistaan? Ei kiitos! Jos liitto menisi sen takia nurin, antaa mennä. Silloin miehelle ei ole lapset yhtä tärkeitä ja semmoisella en tee mitään. Onneksi mies ajattelee samoin.
Jos vällyjen alla ei tapahdu mitään, se on kyllä semmoinen asia, miksi liitot menevät poikki. Ei ne liitot mene hajalle, kun ei ns omaa aikaa ole. Luonnolliset vietit jo ajaa etsimään toista.
Jos väsyttää, kun vauva tullut taloon, ottakaa vitamiinejä. Varsinkin jos imettää, niitä tarvitaan moninkertaisesti.

 

Näin ne on ihmiset, parisuhteet ja pariskunnat erilaisia. Me kuulutaan niihin, jotka aika ajoin kaipaavat aikuisten aikaa ihan kahdestaan ja jossain muualla kuin kotona. Tällä viikolla jätettiin vauva ensimmäistä kertaa muutamaksi tunniksi hoitoon ja käytiin joulukonsertissa. Sovittiin miehen kanssa samalla, että aletaan kerran kuussa pitää treffi-iltoja, jolloin irtaudutaan hetkeksi kodista ja käydään ulkona syömässä tai vaikka laskettelemassa. Toki kun vauva on vielä niin pieni, niin en tietenkään pitkäksi aikaa raaski jättää hoitoon ja johan siinä alkaa itselläkin olla tukala olo rintojen kanssa, mutta muutaman tunnin irtautuminen on meille tarpeen. Yöreissut tulee kyseeseen vasta pidemmän ajan päästä. Esikoinen taisi olla 1,5 vuotta kun jätettiin ekan kerran yhdeksi yöksi hoitoon isovanhemmille.

 

Onneks on junia yhtä monta kun eri suuntaan menijöitäkin Tuon aikuisten ajan sijasta kaipaan kyllä omaa aikaa. Jota olen jo muutamaan kertaan saanutkin viettää yksin poissa kotoa ystävien luona. Nuo lyhyet tunnin keikat olen ollut oikein hyvillä mielin kun neiti on ollut isänsä kanssa. Ja hyvin ovat tietysti pärjänneet. En halua jättää neitiä kenenkään muun hoitoon kun isänsä joten meidän tuulettumishetket menevät nyt tästä eteen päin mittaamattoman ajan tällä kaavalla. Sitten on miehenkin kanssa uusia ajatuksia ja tarinoita jaettavaksi kun välillä ollaan erossa.

 

Itse pidän kahdenkeskistä aikaa puolisoiden välillä tärkeänä. Yhdessä ollaan mihen kanssa oltu 16 vuotta ja nyt nämä kolme ihanaa lasta saatu, vanhin on meillä eskarilainen. Mutta niin on kiireistä tämä arki töiden, lasten, kotitöiden yms parissa että silloin tällöin kahdenkeskinen aika kun lapset on mummolassa yökylässä on todella tervetullutta! Itse näen sen ehdottomasti olevan koko perheen etu, koska vaikuttavat lujittavasti vanhempien suhteeseen. (Ja lapset on aina ihan tohkeissaan menossa mumolaan yökylään) Kun ollaan ilta ja yö vaan kaksin niin on jakamatonta aikaa toiselle ja huomaa ettei olla vain vanhempia vaan myös pariskunta. Itsellä saattaa myös tulla tuolloin sellasia ihastuksen tunteita toista kohtaan mitä ei aina arjessa ehdi tulla. Eli meillä ovat kyllä voimavara suhteelle! Ollaan myös ajateltu että kun palaan töihin, aletaan pitämään väliin töistä yhteisiä salaisia vapaapäiviä jolloin lapset lähtee päivähoitoon ja kouluun, mutta me jäädäänkin miehen kanssa koko päiväksi kaksin kotiin =) Itse en kokisi näistä lainkaan huonoa omaatuntoa sillä kun vanhempien parisuhde voi hyvin on se hyväksi myös lapsille. Mutta näin siis meidän kotona, kaikkien parisuhde ei välttämättä noita hetkiä kaipaa, eli tässä vain oma kokemukseni. Huom, en kuitenkaan ole viemässä vauvaa mihinkään yökylään että saisin olla mihen kanssa kaksin, siihen menee vielä paljon aikaa että poika on tarpeeksi iso olemaan mamista yön erossa

 

kalaäiti85 meillähän tuli ihan ongelmaksi asti pulautuksia. Jopa 2h syönnistä tuli ja runsaasti. Yöt meni kanssa levottomasti. Neuvolan ohjeen mukaan aloitettiin Gaviscon ja siitä on ollut apua levottomuuteen, pulautuksia edelleen tulee joskus runsaammin toisinaan ns. normaalimmin. Vaatteita saa välillä olla vaihtamassa useasti. Ja yksi hyvä konsti on nostaa sängyn päätyä, jottei maito nousisi niin helposti ylös.

Mulla on kokemusta häntäluunmurtumasta. On pitkään kipeä, olikohan jopa yli 3kk sitten vähitellen helpotti.

Leijonamamameillä on tuota tukkoista nenää lähes joka yö pienellä. Luultavammin on kuiva sisäilma, koska kun saatiin ilmankosteuttaja pienen olo hieman helpottui. Muuten pitää yölläkin niistää nenä ja laittaa suolaliuosta. Käytän sitä Physiomer baby liuosta, saa helpommin pienen nenään ja on tehokas.

Meillä ei ole kahdenkeskistä aikaa, kun ei saada lapsia kaikkia mihinkään hoitoon. No onhan sitä se 8h yöllä sillä on pärjättävä. Ja mitäpä sitä nyt kaipaisi, kun tähän totuttu. Jokainen tyylillään

myrskyistä päivää kaikille.

muumimamma-81 ja neiti 2kk ja 2vk

 

Kahdenkeskeinen aika, mitä se on? Jotain hyvin harvinaista herkkua vissiin. Meillä ei esikoista ole saanut aikoihin mihinkään yökylään ja päiväkyläänkin suostuu vain melkein pakolla vietynä jos meillä on joku tärkeä meno. Ja vaikka esikoinen menisikin kylään niin vauva luonnollisesti vielä on meidän kanssa, joten ihan kahdestaan ei olla saatu olla aikoihin. Mutta tänään oltiin jouluostoksilla miehen kanssa, sillä aikaa esikoinen tosiaan suostui olemaan muutaman tunnin isovanhemmilla ja vauva oli mukana ja nukkui vaunuissa, joten ihan kahdenkeskiseltä ajalta se tuntui. Ja kahdenkeskeistä aikaa kyllä tarvittaisiin kun tuntuu että meidän parisuhde on ihan tauolla tällä hetkellä ja ollaan pelkästään äiti ja isä.

Ihan omaa yksinäistä aikaa en osaa kaivata ja aika kiiruulla tulen aina kotiin jos käyn yksin esim. vaikka vaan ruokakaupassa.

 

Niin voihan sitä sanoa kauppareissuja omaksi ajaksi. Meillä on sovittu, ettei lapsia raahata kauppaa mukaan. Joskus pääsevät mukaan, jotta tietävät, mikä se on. Mutta kyllä ne kauppareissut ovat niin raskaita, että se on raskasta omaa aikaa. Kunnon kauppareissussa käydää vuoroittain n. kahden viikon välein. Sitten ostetaan auto täyteen ja olo on sen jälkeen kuin olisi kuntosalilla käynyt. Ja kunnon kauppaan matkaa n. 100km. Eli kyllähän siihen matkaan vierähtää monia tunteja. Autolla ajaessa saa huomata, että maailmassa on hiljaisuuttakin.heh heh.

 

Joululahjoista: Ei ole ostettu vauvalle nyt mitään (esikoiselle sitäkin enemmän kaikkea pikkusälää, kuten DVD:tä, kirjoja, yms. alekoreista), kun ei osaa mitään toivoakaan. Saa kuitenkin isovanhemmilta ja meidän sisaruksilta ja kummeilta paketteja, joten ei esikoinenkaan ihmettele, miksi vauva jää ilman.

Kahdenkeskistä aikaa on ollut aika vähän. iltaisinkin kun lapset nukkuu, on toinen koneella ja toinen telkkarin ääressä. Omaa aikaa taas on saanut molemmat ihan hyvin. Mä olin lauantaina (piitkän piiiitkän yh-viikonni jälkeen, mies oli siis työmatkalla viime viikon) yksin baarissa käväisemässä. Pää tarvitsi hieman tuulettumista, ja jätin miehen kylmästi oman onnensa nojaan nukuttamaan lapsia. Olin juonut yhden siiderin puoli ysin aikaan, ja olisin jo halunnut lähtää kotiin, mutta koska tiesin, että nukutus oli vielä käynnissä, niin oli pakko juoda vielä toinen. Teki hyvää kuunnella musiikkia ja istua rauhassa lukien iltalehtä se pari tuntia, mitä olin poissa. Kahdenkeskistä aikaa tulee sitten maaliskuun alussa, kun ollaan lähdössä juhlimaan hääpäivää kaksistaan. Ja oli muuten ihan juhlaa päästä perjantaina YKSIN kauppaan, kun mies oli palannut reissustaan

Esikoisella on viime viikon ihan kauhea isi-ikävä-mustasukkaisuus-uhma -viikko, ja olin todella poikki koko viikonlopun. Mikään, mitä sanon ei mene perille ja totella ei ilmeisesti enää tarvitse. Tietää itsekin tekevänsä tyhmyyksiä, laittoi esim. hellan päälle, vaikkei ole hellaan kahteen vuoteen koskenut. Toivottavasti helpottaa lähiaikoina, kun en uskalla kohta lähtää mihinkään sen kanssa, enkä olla kotonakaan, kun saa täällä tuollaisia tyhmiä ideoita...

Vauva voi hyvin, eilen oltiin kaksikuukautisneuvolassa. Pituutta oli jo 62 cm ja painookin reilut 5,3 kg. Imetys on jäämässä tällä viikolla pois. Tissillä olo on mennyt pelkäksi lussuttamiseksi, ei edes yritä imeä kunnolla. Ja kun joka imetyksen jälkeen menee lisämaitoa 120 ml (kun syötöllä ilman imetystä menee 150-160 ml), niin ei sitä maitoa ihan kauheasti rinnoista tule. Rotarokotteen tytsy veti hanakasti, toivottavasti ei olla jouluna sitten ripulissa

Kalaäiti mietiskeli pahanhajuisia pieruja. Meillä myös tytsyllä on tosi pahanhajuisia kakkoja ja pieruja. Epäilen vahvasti, että tästä tulee meidän perheen kolmas täysin laktoosivammainen tapaus. Esikoisella on tosi paha laktoosi-intoleranssi (siis jo pala maitosuklaata voi aiheuttaa koko illan kestävän ripulin) ja se todettiin vuoden ikäisenä ja oireena oli TODELLA pahan hajuiset kakat. Siis haju oli niin kaamea, että haistoin kolmen huoneen läpi kakan tulleen vaippaan. Vaihdettiin kaikki laktoosittomiin tuotteisiin, ja kas, hajuhaitat loppuivat. Useimmiten laktoosi-intoleranssi iskee vasta kouluikäisillä, mutta voi siis olla jo ihan vauvalla (jolloin siedätyshoidosta ei juurikaan ole apua). Mutta tämä vinkkinä, jos jatkuu pahanhajuiset rupsuttelu.

clearbrook ja tysty 2 kk ja 1 pv

 

Meillä oli 2 kk neuvola eilen. Poju oli 62 cm ja 6,7 kg painava, eli tuhdissa kunnossa on. Rotarokotekin saatiin ja vähäsen levotonta meininkiä tuntuis olevan sen johdosta, eilen illalla oli tosi väsynyt ja jotenkin sairaan näköinen vaikkei kuumettakaan ollut. Ja tänään on ollut aika kärttyinen eikä ole nukkunut kuin pieniä pätkiä päiväunia, kun mahassa ilmeisesti vähän on nipristellyt. Kakkaa ei ole tullut joten sen puolesta ei ongelmaa. Huomenna varmaan tulee taas täyslaidallinen, meidän poju harrastaa noita "niskapaskoja".

Onko muilla ollut rintatulehdusta? Mulla tuppaa toinen rinta vihoittelemaan jatkuvasti. Just kun olin tsempannut itseni irti rintakumista ja pari-kolme viikkoa sujui imetys hyvin, niin sitten paukkasi taas rinnan niin kipeäksi että imetys siitä rinnasta loppui siihen kun ei kumin kanssakaan kärsinyt koskea yhtään. Tänään on haudottu, suihkuteltu, pumpattu, voideltu ja syöty Buranaa, saas nähdä onko mitään apuja. Täytyy vielä lämmin kaurasäkki ottaa nukkumaan mennessä ja Burana-annos tulehdusta lievittämään. Kipu oli aamulla aivan raastavaa, tuntui selässä koko lapaluun alueella ja kainalossa ja kyljessä, nyt ei onneksi ole kipua joten ehkä tilanne on rauhoittumaan päin. Mutta tosi ärsyttävää kun aina sama rinta ja niin herkästi ärsyyntyy jos tulee vähänkin liian pitkä tauko imetyksessä. Heti pitäisi olla pumppaamassa. Toisesta rinnasta tulee paljon vähemmän maitoa, niin siksi se ei varmaan tukkeennukaan.

Leijonamama ja poju 2 kk tänään

 

Karstaa ei meidän pikkumiehellä ole. Oon koittanu päivittäin muistaa harjata hiukset ettei sitä tuliskaan. Tosin eipä sitä oo ollu muillakaan lapsilla

Kahenkeskeistä aikaa meillä ei kauheesti ole. Heinäkuun lopussa käytiin viikonloppu ihan kahestaan reissussa, koska tiiettiin että sitä yhteistä aikaa ei hirveesti tuu olemaan pojan synnyttyä. Ja eipä se nyt niin haittaakaan. Ollaan totuttu siihen ettei kauheesti kahestaan päästä minnekään. Mutta oishan se kiva kun pääsis jonnekin, vaan kun meilläkään ei kauheesti sitä lastenhoitoapua ole, kun miehen äitikin asuu reilun kahensaan kilometrin päässä. Eikä viitti aina olla mun vanhempia pyytämässä lapsenlikaksi.

Pojalla on aina aamusin tukkonen nenä. En tiiä johtuuko sitten huoneilmasta, koska kun oltiin nyt vkl miehen äidin luona, ei nenä rohissu ollenkaan. Onneks keittosuolatipat kuitenkin helpottaa.

Mua niin tympäsee tää evakossa oleminen. Eilen saatiin tavarat tänne väliaikaseen kämppään. Tänään mies vielä tuo ne mitä ei eilen jaksettu raahata. Laitetaan joulukuusi nyt, niin jospa se vähän tois sitä tunnelmaa. Saas nähä.

muoks. Tuosta rintatulehuksestahan mun piti vielä. Mulle meinas tulla tuossa reilu kk sitten. Aamulla jo rinta oli kipeähkö ja iltapäivää kohti kipeyty entisestään. Sitten nosti jo kuumeenkin. Onneksi burana sai sen laskemaan. Ahkerasti vaan syötin aina ensin kipeestä rinnasta, niin illalla jo onneksi helpotti. Meinas tulla muutamaa viikkoa myöhemmin samaan rintaan uudestaan, mutta syötin aina samasta rinnasta, niin meni sillä ohi.

Marlin ja ukkeli 2½kk

 

Täällä rintatulehdus näytti lievittyvän koska imetys sujui enää kohtalaisella kivulla ja ilman rintakumia. Mut nyt sit erehdyin menemään puoleksi minuutiksi joululahjakätkölle meidän kylmävinttiin ilman mitään lämmintä päällä niin eikö heti pamahtanut tissi kipeäksi taas. Voi ärsytyksen ärsytys. :headwall: No, sama rumba uudestaan, lämmintä, tehoimetystä ja pumppausta, hierontaa, Buranaa. Huoh, olisipa kesä.

 

Miten säästätte ruokamenoissa? Nyt kun on äitiyslomalla ja meillä raksa viittä vaille valmiina niin rahaa kuluu ihan mahottomat määrät! Tässä kuussa loppui mun palkan saanti työstä, joten tulot laskee roimasti. Nyt siis maksetaan kahta kotia niin kallista on! Miten te säästätte ruokakustannuksissa (tuo on meillä se mistä pitäis saada vähennettyä)? Hupiaelämään teillä on toisaalta hyväkin tuo että kauppareissut on harvassa, silloin ei tule ostettua niin paljon turhaa kuin jos siellä ravaa harva se päivä! Nyt asutaan vielä kaupungissa ja kaupassa tulee käytyä melkein päivittäin, tuo on varmasti yksi syy miksi tuntuu että ruokaan kuluu liikaa rahaa. Meillä on tässä asunnossa niin pieni jääkaappi ja pakastin että ei edes voi ostaa ruokaa moneksi päiväksi. Kun päästään muuttamaan meidän uuteen taloon, niin se on maaseudulla, ei tosin ihan hirveen kaukana kaupungista (15km) mutta sitten tulee luultavasti ostettua kerralla useammalle päivälle.

Miten ihmeessä saatte pidettyä lastenhuoneen järjestyksessä? :kieh: Meidän tyttöjen 4v ja 6v huone on aina ihan kamala hävitys! Siivotessa sen saa tosi siistiksi ja nätiksi, mutta ei mene montaa päivää kun sama hävitys on taas valloillaan... nyt oon sitä siivoillut ja heittänyt rankalla kädellä tavaraa roskiin. Uudessa kodissa en haluais kattella tuota samaa menoa, mutta ehkä helppo sanoa??? En edes tiiä mistä nuo kaikki tavarat on meille tullu, itse ostan tosi harvoin lapsille leluja, kai ne on ne synntärit ja joulut mitkä salakavalasti kerryttää... Eli vinkkejä tuostakin saa antaa jos mieleen tulee!

Näin täällä tänään, kotirouvan hommia

 

Lastenhuone on helpompi pitää siistinä kuin muut huoneet. Meillä kun lapset eivät ole huoneissaan. Mutta todellisuudessa meillä mies sotkee enemmän kuin lapset.Mua ei lasten lelut haittaa, kun ne saa noukittua lelulaatikoihin.

Joo meillä pakko käydä harvoin kaupassa. Säästääkö siinä? no jos naudattaa kauppalistaa... Minä noudatan oikein hyvin, mutta mieheni...hohhoijaa... Maito on ehkä ainoa ongelma, mutta kaiken muun voi ostaa kerran kuussa varastoon. Olen aina harrastanut kerran kuussa ostamista. Silloinkin, kun ei vielä lapsia ollut ja asui sivistyksen parissa. Ei tarvitse sitten murehtia riittääkö rahat ruokaan, kun ne on jo ostettu. Koirien ja kissoijenkin ruuat ostanut aina kerran kuussa. Onneksi vauvan korvikkeetkin ovat semmoisesti pakattu, että voi hyvin ostaa kuukauden tarpeet kerrallaan. Rehut on myös yksi ongelma. Juurekset onneksi kestää ja pakastevihannekset. Hedelmiä ostetaan sen verran, että tiedämme, ettei kerkee mennä huonoksi. No meillä lapset syö hedelmiä erittäin hyvin, ettei kerkeä huonoksi mennä. Sitten pyydetään toisten tuovan, jos tiedetään, jonkun menevän kauppaan. esim. isovanhemmat, mieheni veli jne...

siivoamisesta vielä. Minä heitän rikkinäiset lelut heti roskiin, koska ei niitä kuitenkaan kukaan korjaa. Mies yrittää ne noukkia roskista sälöön...Meidän kaksi vuotiaan sanat siivoomisessa:" ei muuta kuin roskiin". Tosin meinaa ehjätkin lelut lentää sinne roskiin. Pitää olla nopea liikkeissään, että saa pelastettua hänen heittämät lelut.

Kiva, kun menkat ja joulu tulossa. Menkat vie minulta hengen. Vaikka kuinka vedän vitamiineja, olen puolkuollut menkkojen aikaa ja niiden jälkeen ainakin viikon. Mun on päästävä menkoista eroon. Ne pilaa mun elämäni.

 

Ruokamenoissa parhaiten säästäisi niin, että tekis kauppalistan ja ruuiksi paljon keitto- ja laatikkoruokia, joista syö useammin kuin yhesti. Ja kyllähän sekin vaikuttaa että käykö kerran viikossa vai useemmin

Meillä vanhemmat lapset on 3v ja ihan kohta 5v, ja heillä on huone kans aina kamalassa kunnossa! Samoten alakerta jonne ne lelut jostain syystä aina kantautuu, vaikka sanottu että niitä ei sinne tuua. Meillä lapset kyllä saa lelunsa siivota ite, mutta aina pitää olla vieressä vahtimassa ja muistuttamassa. Varmaan helpottas se että hävittäs kaikki "turhat" ja jättäs vaan ne suosikit joilla leikitään enempi.

Niin joo, ne menkat. Jos mennään saman kaavan mukaan ku ennenki, niin mulla parin viikon päästä ne alkaa vaikka täysimetän : / Oon niin kateellinen niille jotka saa olla vuodenki rauhassa niiltä synnytyksen jälkeen! Pitäs ehkäsyäkin miettiä ennen ku voi e-pillerit alottaa. Onneks ne voi alottaa nykysin 6kk synnytyksestä. Kuparikierukka ois hyvä vaihtoehto, mutta kun meille se neljäs vauva tulee jossain vaiheessa, niin ei viitti sitä laittaa.

 

Ruokamenoissa säästäminen.. Jaa-a.. Meillä ei toimi tuo että tekee kerralla useammaksi päiväksi ruuan koska samaa ruokaa ei meillä kukaan jaksa syödä kuin max kaks kertaa peräkkäin. Sit ne jää jääkaapin pohjalle ja menee sieltä roskiin. Toki jos pakastais osan.. se voiskin olla ratkaisu. Täytyypä kokeilla. Ehkä siinä säästäis pitkän pennin kun tekisi pakastimeen ruuat niin ei tarvi aina käydä ostamassa uutta.

Lastenhuone on meilläkin kuin pommin jäljiltä mutta olkoon. En jaksa stressata. Olishan se kiva kun meilläkin uusi talo on, että kaikki olisi kokoajan tiptop, mutta se on mahdoton yhtälö lapsiperheessä. Sen verran katson että huoneessa pääsee kulkemaan ettei pian 5-vuotias esikoinen yöllä telo itseään lattialla lojuviin tavaroihin. Pöydille ja tasoille kerääntyy aina leluja ja kun poika on niin kova piirtämään niin papereita ja kyniä on siellä täällä. Hän kulkee aina paperi ja kynä kädessään ja piirtää jonkun jutun josta sattuu sillä hetkellä olemaan innostunut. Tavaroita kulkeutuu väkisinkin olohuoneen ja keittiön puolellekin mutta sieltä komennan aina säännöllisin väliajoin keräämään rojut pois ja aika hyvin on toiminutkin. Nyt poika on oppinut vähän ymmärtämään rahan päälle joten pienen palkan toivossa usein siivoaa oman huoneensakin.

Pikkuvauvelille ei kuulu sen kummempia, nukkuu edelleen hyvin, piereskelee kovasti ja on pääasiassa tyytyväinen. Imetys on alkanut sujumaan paremmin ja paremmin, rintatulehduskin on hellittänyt joten kaikki tällä hetkellä hyvin. Nyt täytyy lähteä vaunutellen anoppilaan syömään.

Toivotan teille kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulunaikaa! :heart:

Leijonamama ja Pikkuveli 2 kk 4 pv

 

Piiitkästä aikaa kirjoittelen vähän kuulumisia Neiti 3kk mitoiltaan nyt 60cm ja 5,9kg (clearbrook ja Leijonamama, hurjan pitkiä nuo teidän vauvat ) ekat rokotepiikit meni yllättävän pienillä itkuilla mutta viikonloppuna sai kyllä Panadolia antaa useampaan kertaan. Nyt neiti on taas oma hymyilevä itsensä, ylimääräinen itkuisuuskin tuntuu hellittäneen nyt kun täytti sen 3kk.

Rintatulehdusta ei tällä kertaa ole ollut vaivana, vaikka toisinaan vetoa oonkin saattanut vahingossa saada. Kiitän siitä tyttöä, joka siis on varsinainen suursyömäri (neljän tunnin ruokatauot on aika harvinaisia) eikä maito ole päässyt pakkautumaan. Täysimetyksellä mennään muutenkin, joten siltä osin sujuu mainiosti.

Aikuisten aikaa vietetään iltamyöhällä, kun lapset jo nukkuvat Yks viikonloppu esikoinen oli mummolassa hoidossa niin saatiin olla vauvan kans kolmistaan. Sekin tuntui niin luksukselta omaa aikaa vietän lähinnä salilla, yritän käydä pari kertaa viikossa. Mies hoitaa sillon lapsia ja itse saan vähän hengähtää. Sen kummempaa en ole vielä kaivannut, tää pimeyskin väsyttää sen verran, ettei paljoa jaksa kotoaan liikahtaa.

Ruokamenoissa me yritetään säästää käymällä kerran viikossa isommin kaupassa. Meillä ainakin ne pienemmät kauppareissut heräteostoksineen kasvattaa melkoisesti ruokalaskua. Monesti teen ruokaa kerralla sen verran, että siitä riittää miehelle seuraavan päivän eväiksi ja meille kotonaolijoille lounaaksi. Jouluna kyllä ruokaan menee ihan älyttömästi :ashamed:

Eipä meille sen kummoisempia kuulu, mies tuli juuri jouluostoksilta ja aletaan tehdä joulusiivoa.. Kuusikin on jo paikallaan olohuoneen nurkassa

Oikein lämmintä ja tunnelmallista joulun aikaa teille kaikille! :heart:

taco + pikkuneiti 3kk 3pv

 

Poika on ruvennu nukkuun yöt lähes kokonaan. Yleensä laittaa 22.30-23 aikaan yöunille, ja ekan kerran herää syömään 4-5 aikaan. Eilen aamulla söi ekan kerran vasta klo 7 Muutenkin syöntivälit on päivällä pidentyny, ja herra syö 2-3t välein, kun aikasemmin söi 1-2t välein. En tiiä johtuuko sitten syöttövälien pidentymisestä, mutta poika on kakannu viimeks viime ke :O Pe iltana oli tosi itkunen, eikä ikinä ennen oo itkeny sillä tavalla. Sitten alko ähellys ja pinnistys ja tuloksena pikku nökäre suht kiinteetä kakkaa. Herra on kyllä tyytyväinen hymyilevä ittensä, eikä turhia itke. Tuntuu vaan niin hurjalta, kun aikasemmin oli kakkaa joka vaipassa ja nyt viimesen kolme viikkoa kakkas kerran päivässä.

Ihanaa joulua kaikille myös täältä :heart:

Marlin ja pikku-ukko 2kk3vko

 

Hei kaikki ja hyvää joulua vielä näin jälkikäteen! Ensimmäistä kertaa kirjoitan tähän ketjuun, mielessä ollut monesti mutta en ole saanut aikaiseksi...

Meillä tytsy kasvanut todella hyvin, ensi viikolla 2kk neuvola ja ensimmäinen rotarokote silloin. Veikkaisin että pituuttq n. 60cm ja painoa varmaan 6,5kg. Maitoa riittää ja ruokahalua tytöllä myös! Onhan tyttö pyöreä mutta niin saa ollakin. Vihalistalleni on päässyt mieheni mummo, jatkuvasti valittaa ja huolestuu vauvan painosta vaikka tässä kohtaahan saa olla just niin pyöreä ku on. Mies sanoi tänään siitä mummolleen joka alkoi itkemään kun ei kestä kritiikkiä... Voi luoja että olen täynnä sitä naista. Vituttaa aina kun näenkin hänet, kutsuu lastamme porsaaksi ja pusuttelee valokuvia tytöstä ja on muutenkin sekopää koko asian kanssa. Aattona suostuin käymään siellä, jolloin mummeli lääkepäissään otti tytön yhtäkkiä syliinsä ja ilmoitti että aikoo hoitaa lastamme. Mummeli siis yli 80vuotias mutta bentsot tekevät tehtävänsä.. Noh, se siitä aiheesta.

Surukseni olen huomannut, että vaikka lapsi yuo paljon iloa, niin parisuhteemme on aivan solmussa. Aaton vastaisena yönä juttelimme aiheesta ja aiomme toistaiseksi olla vielä yhdessä, mutta asioille täytyy tapahtua jotakin ja suuresti. Koko vuosi ollut todella raskas, raskausaika oli todella vaikeaa minulle ja nyt on alkanut väsymys painamaan oikein olan takaa... Vaikka öisin nukkuukin, niin se on niin pätkittäistä. Rehellisesti sanottuna olen väsähtänyt tällä hetkellä niin, etten jaksa edes surra sitä että suhteemme on solmussa, jotenkin tuntuu että ihan samantekevää minulle. En mielestäni ole masentunut vaan hyvä fiilis vaan on poissa kaikesta, erityisesti parisuhteestamme. Oliko täällä joku joka oli yksin lapsen kanssa? Miten siellä pärjätään?

Tulipas avauduttua. Vaikka valituusvirreksi menikin, niin lastani rakastan kuitenkin suuresti ja se tuo elämääni paljon valoa, vaikka onhan vauvankin hoitaminen ajoittain raskasta sekin...

 

Lunalle halusin vain sanoa että lapsen vauva-aika ja ensimmäiset vuodet on huonoja aikoja erota. Parisuhde voi olla todella lujilla ilman sen kummempia syitä, mutta aikuisten pitäisi yrittää jaksaa vaikeiden aikojen yli ja odottaa että elämä tasaantuu. Monesti asiat palautuu ennalleen lasten kasvaessa joten hätiköityjä päätöksiä ei kannata tehdä, kuten ilmeisesti ette ole tekemässäkään. Meidän parisuhde palautui normaaliksi siinä esikoisen uhmaiän jälkeen n. 4 vuoden iässä, siihen asti kaikki tuntui tosi raskaalta. Ja nyt meillä on taas uuden vauvan myötä pieni kriisi mutta tiiviisti pidämme yhtä kuitenkin ja suunnittelemme tulevaisuutta yhdessä. Asiat on joskus enemmän rempallaan, mutta heti ei kannata alkaa eroa miettimään koska useimmiten ne asiat myös korjaantuu ajan mittaan.

 

Vauva-ajan parisuhde meillä on mennyt jokaisen 3 lapsen vauva-aikana parisuhteessa huonosti, ekan lapsen kohdalla se yllätti eniten kun oli ehkä kuvitellut toisen laista. Tällä kertaa meillä on vielä talon rakennus tässä kaiken keskellä joten stressiä on joka sorttia Nyt kuitenkin molemmat jo tiedetään että tämä vähän niinkuin kuuluu asiaan..vauvavuosi koettelee suhdetta kun ei riitä aikaa tarpeeksi toiselle ja ollaan lähinnä vain perheen pyörittäjiä. Oon ehdottomasti samaa mieltä kuin Leijonamama että taskausaikana, vauva-vuotena tai taaperoiässä ei kannata lähteä eroamaan, se kun antaa väärän kuvan suhteen laadusta. Musta sais olla ihan laki missä eroaminen ois kielletty lapsen ollessa 1-2v, sillä sillon tekee hätiköidyn virheratkasun Kyllä se parisuhde siitä lähtee taas nousuun kun lapsi vähän kasvaa! Meillä on miehen kanssa yhteistä eloa takana jo 15 vuotta ja siihen mahtuu kyllä paljon huonoja vuosia mutta myös tosi hyviä! Musta se että menee huonosti vuoden tai pari ei riitä syyksi erolle, sillä ne vaikeat vuodet aina välillä kuuluuu elämään ja avioliittoon. Pitää vaan yhdessä hyväksyä että nyt menee heikommin mutta yhdessä pysytään kun tähän kaikkeen on ryhdytty. Nyt kun eletään jo kolmatta vauvavuotta niin tiedän kuvion ja sen että paremman parisuhteen aika tulee kyllä kun vain vähän jaksaa odottaa ja purra hammasta yhteen. Kyllähän se on itselle raskasta jos tuntee olevansa yksin, mutta pitää myös ajatella lasta, ja sitä että lapsen etu on jos vanhemmat jaksavat vaikean ajan yli ja perhe pysyy kasassa. Eri asia on sitten jos vuosienkaan jälkeen ei asiat lähde paranemaan, en minäkään väen väksin liittoa kannattelisi.

Jaksamista ja uskoa vaan kaikille suhteen kanssa kamppaileville, kyllä se siitä ajan kanssa taas suttaantuu!

 

Heipä hei! Ensimmäistä kertaa mieki tänne kirijottelen vaikka mielesä on ollu usiasti. Lukenu olen kyllä palstaa koko ajan.

Poika täyttää reilun viikon päästä 3kk. Voi hyvin onneksi. Vähän ollu mahavaivaa ajoittain, mutta kuulunnee asiaan. Ja ikävä kyllä poika on periny minun atooppisen ihon.. Edelleen syö yötä päivää vähintään 2h välein, ellei palion tihiämpäänki, joten oma univeleka alakaa olla massiivinen! Mutta olen kyllä yllättävän heleposti kestäny sen. Univeleka oli asia mitä murehin ennen pojan syntymää palion, koska olen aina tarvinnu tosi palion unta.. Hyvin tästä on kuiten selevitty.
Poika oli 2kk neuvolasa mitoiltansa 60cm ja 4790g. Eli hoikka poika. (Syntyessänsä 48cm ja 3040g) erittäin hyvin kasvanu kuiten pelekälä rintamaiola, minkä riittävyyttä olen siis ajoittain aina eppäilly.

Luna85 mie olen yksinhuoltaja. Lapsen isä kyllä hoitaa oman ossuutensa ja viettää pojan kans aikaa päivittäin, mutta eihän se ole sama asia ku asus saman katon alla. Moni asia olis varmasti helepompaa kaksin.. Siis mehän ollaan yhesä, mutta olen alakanu olla yhä enemmän sitä mieltä, että pistämä kantapäät vastakkain ku ei tämä ole semmonen suhe mitä mie parisuhteela käsitän. Vaikka yksin ollesa on omat haasteensa niin ei tämä nyt ihan mahottomia vaaji kuiten. Hieman pittää joitain asioita sumplia enempi. Mutta olen kyllä muitten kans sammaa mieltä, että kannattaa antaa ajan kulua ennen ku teettä lopullisia päätöksiä parisuhteestanne.

Ja nuo sukulaiset, omat ja ukon.. Huoh.. Mulla mennee hermo vähän yhen jos toisenki kans. Ukon isä ei tajua etten halua imettää hänen nähtensä vaan seuraa peräsä ja toteaa ennenki tissejä nähneensä ja minun äiti tunkee ittiänsä 5cm päähän ku syötän poikaa jne. Välilä haluasin vain sulukeutua pojan kans jonnekki kaksin. Olen kyllä ihan sairaan omistushalunen tästä pojasta.. Toivottavasti josaki vaiheesa helepottaa.

Häätynnee palata jatkammaan tarinaa joku toinen hetki, poika heräs.

o873060 ja haba

 

Ensimmäisen lapsen kanssa oltiin kahdestaan. Ja hyvä oli niin. Sitten monien vuosien jälkeewn alkoi kaipaamaan toisen ihmisen läheisyyttä ja tuli hankittua mies eli näiden 9 nuorimmaisen isä.
Jos ei oikeasti ole tunteita, minkä takia olisi yhdessä, kannattaa erota. Muista, että elämä on myös sinun elämä. Miksi pilaisit oman elämäsi huonossa parisuhteessa? Lapsi ei menetä vanhempiaan. Vanhemmat vaan asuu eri asunnoissa. Yksinhuoltajuus on ihanaa aikaa. Olet vastuussa vain itsestäsi ja lapsesta. Teette ja meette miten sinä haluat. Tee hyvä uudenvuoden lupaus, annat myös itsellesi elämän, joka on elämisen arvoista!! Onnea päätöksellesi, oli se mikä tahansa.