Lokakuun lapset 2013

ItuH älä missään nimessä pode syyllisyyttä imetyksen ongelmista! Ja älä MISSÄÄN NIMESSÄ usko niitä netistä mahdollisesti lukemiasi juttuja joissa toitotetaan että "ei kannata alkaa mitään korviketta antamaan" jne. Jo pelkästään nuo sanat "mitään korviketta" kertoo toisten omituisesta suhtautumisesta tuohon maailman yhteen parhaimmista keksinnöistä, äidinmaidonvastikkeeseen. Se ei ole korviketta, se on vastiketta. Se on niin hyvää ravintoa vastasyntyneelle kuin vain teollisesti pystytään valmistamaan ja sillä on miljoonat lapset maailmassa kasvaneet joko kokonaan tai osittain. Sen koostumus ja ravintoarvot on niin pitkälle äidinmaitoa vastaavia kuin vain mahdollista ja sen antamisessa lapselle ei ole MITÄÄN väärää eikä häpeällistä.

Tiedän että imetyksen ongelmat kirpaisee, niin ne kirpaisee täälläkin, molempien poikien kohdalla on kirpaissut, mutta esikoisen vauva-aikoja kun olen miettinyt niin naurattaa miten hysteerinen sitä on ollutkin ja potenut omantunnontuskia lisämaidon antamisesta. Aivan terve poika kuitenkin kasvoi. Nyt olen paljon levollisemmin mielin antanut tälle pienelle pojalle lisämaitoa vaikka toki mietin, että olisihan se ollut kiva saada imetys kunnolla onnistumaan. Mutta osaimetys riittää aivan yhtä hyvin, ja vaikkei imettäisi ollenkaan niin sekin on aivan yhtä hyvä, vauva säilyy hengissä ja kasvaa ja on tyytyväinen. Eikö se ole tärkeintä?

Ja jos ajattelet, että miksei sinulla onnistu vaikka muilla onnistuu niin ei, ei meillä muillakaan onnistu. Minä yritän nyt vain keskittyä osaimetykseen ja lähinnä enää vain siksi kun tuota maitoa nyt sattuu sen verran tulemaan ja rinnat räjähtää jos en saa niitä tyhjäksi, niin pakkohan sitä sitten on imettää edes vähäsen.

Te jotka annatte lisämaitoa tai pelkästään tölkkimaitoa, paljonko korviketta teidän vauvat juo? Minä ensin imetän molemmat rinnat ja päälle menee joku 60-80 ml pullosta.. Tuntuu hurjan paljolta mutta ilmeisesti rinnosta sitten vaan tulee niin vähän..

 

ItuH ei kannata liikoja stressata vauvan painosta, neuvola-aika on tulossa niin siellä selviää miten paino kehittyy, turhaan sitä itsekseen kotona pohtii. :hug: Itsekin mietin paljon esikoisen kanssa että saako vauva riittävästi maitoa ja unien kanssa kamppailtiin pitkään. Nyt kolmannella kerralla sitä luottaa jo siihen että vauva saa tarvittavan ja jos unet jää yöllä väliin niin sitten nukutaan päivällä. Onneksi tässä näin alkuvaiheessa on noita neuvolapunnituksia niin siellä saa sitten varmistuksen että painoa tulee tarvittava määrä. Vauvoillahan tulee myös niitä tiheänimunkausia milloin syövät useammin ja tavallaan pitävät huolen siitä että maitoa riittää jatkossakin. Mitä tiheämpään vauva syö, niin sitä enemmänhän maitoa tulee. Minä kans rajottaisin kyläilyä ja menemisiä ja viettäisin enemmän rauhallista aikaa kotona syöden jotain hyvää ja leffoja katsoen, siinä voi sitten rauhassa samalla imettää vauvaa. Itselläni ei ole kokemusta rintakumeista, mutta toinen nänni kipeytyi kyllä kunnolla tässä vauva-ajan alussa, nyt onneksi jo "karaistunut/parantunut". Itse vaan rasvasin ahkerasti Lansinohilla jotta pystyin jatkamaan imetystä. Joskus tuntuu että kaikki osat ei rinnasta tyhjene imettämällä, silloin imetän eri asennoissa jotta saan kaikki lohkot tyhjiksi. Tsemppiä, hyvin sää pärjäät! =)

 

ItuH Mä imetin esikoista rintakumin kanssa ensimmäisen kuukauden ja aloin sen jälkeen totuttaa vauvaa pelkkään rintaan. Siihen meni useampi päivä. Välillä tarjosin vauvalle heti pelkkää rintaa ja jos tuli kauhee huuto, laitoin kumin ja sitten kun vauva oli hetken syönyt, otin kumin pois ja tarjosin taas pelkkää rintaa. Joskus vauva nappasikin rinnasta ja joskus taas ei. Jos ei onnistunut, imetin rintakumin kanssa ja taas seuraavalla imetyksellä yritin samaa. Pikkuhiljaa vauva suostui syömään pelkästä rinnasta ja hiljalleen rintakumi jäi kokonaan pois. Anna siis tälle prosessille aikaa ja ole itsellesi armollinen. Uskon kyllä, että vauva jossakin vaiheessa suostuu pelkkää tissiä syömään.

Meillä arki pyörii mukavasti, kun mies on vielä kotona. Hänen apunsa on ollut kyllä korvaamatonta. Vauva on alkanut olla päivisin enemmän rinnalla. Välillä saattaa tankata 1-2 tuntia ja sitten nukkuu pidemmän pätkän. Toissapäivänä jäin yksin illaksi poikien kanssa ja täytyy sanoa, että olihan se haastavaa. Vauva oli koko aika rinnalla ja esikoiselle olis pitänyt ruokaa laittaa jne. Tuli omaa äitiä niin ikävä, että soitin hänet hätiin. No, ens viikon jälkeen pitää sitten totutella itse pärjäämään arjessa, kun enhän mä voi olettaa, että täällä olis koko aika joku auttamassa. On tämä totuttelua. Yhden lapsen kanssa kun arjen pyörittäminen oli aika helppoa.

 

Moikka kaikille

Meille syntyi tosiaan poika 23.10 klo 12.01 ja mitat oli 4154g/51.5cm.
Poika tuli siis suunnitelulla sektiolla kun kaksi edellistäkin lasta on syntyneet sektiolla ja poika viihtyi perätilassa ihan loppuun asti.

Ke aamuna 07 oltiin hyvinkään sairaalalla ja kirjauduttiin sisään,siinä sitten pari tuntia odottelua.Kaikkein ikävintä oli katetrin laitto kun sorkkivat monta kertaa ja aina meni väärin.Sitten leikkausvaatteet päälle ja saliin,piikit selkään ja eikun menoksi..mieskin tuli vierelle.
Vähän mahan hytkymistä ja ne maailman ihanimmat äänet :heart: ensiparkaisu.
POika lähti isän mukana osastolle ja multa laitettiin samalla tuubat poikki leikkauksen aikana.Lääkäri sanoi leikauksen jälkeen ettei olisi missään nimessä enää suositellut mulle uusia raskauksia koska paikoitellen kohtulihas vaan 1-2mm paksu eli todella ohut....no tietääpähän ainakin että tehtiin täysin oikea päätös kun laittettiin piuhat poikki.

Osastolla oli vähän outoa kun kukaan ei ohjannut imetyksessä vaan itse sai pärjätä,pojan paino tippu lähtöpäivän 3770g mutta kukaan ei tarjonnutkaan saati ehdottanutkaan lisämaitoa.
Ke kävin poistattamassa tikit mahasta ja punnittiin samalla hänet ja järkytykseni hänelle ei ollut tullut 4 päivään painoa yhtään lisää.Saatiin kotiin puntari jolla pitää punnita häntä.
Nyt on tullut ke 3770g -->lauantai 3880g eli 4 päivässä 100g..onkohan tuo riittävästi???
OLen yrittänyt imettää vaan koko ajan ja nannia annetaan satunnaisesti n. 60ml/pullo jonka poika vetääkin aika hanakasti.

Navasta alkoi vuotaa tänään vähän verta kun tynkä irtoamassa joten en uskalla antaa vielä hänelle ekaa kylpyä.

Meillä mä joudun selviytymään yksin kolmen muksun kanssa kun mies saa pitää isyyslomansa vasta joulukuussa...työnantaja on vähän piiiiiip.

Shenda ja pikkumies 10pvä.

 

Kiitos kaikille imetystsempeistä! Nyt sitä todellakin ymmärtää, miksi neuvolassa kysytään, että aijotko imettää. Olen aina ajatellut, että tyhmä kysymys, tietenkin aijon, mutta nyt tiedän, miksi moni ei sitä tee. Ei todellakaan ole helppoa tai yksinkertaista. Mieli tekisi tarttua vastikkeeseen, siitä sentään tietää, että vauva saa tarpeeksi eikä itse tarvitse kärsiä kipeistä rinnoista ja rintatulehduksista. Vielä kuitenkin aijon yrittää torstain punnitukeen asti ja sitten katsotaan mitä tapahtuu.. Nyt vauva itkee, ei voi kirjoittaa enempää, imetys kutsuu

 

Nyt pystyn kirjoittamaan lisää, vaikka vauva imeekin. Kokeilin sitä, että kun vauva nukahti, niin vaihdoin vaipan, jonne hän yleensä imettäessä tekeekin tavaraa ja sitten jätin vain puhtaan vaipan päälle ja jatkoin imetystä. Kiitos vinkistä, näin toimin jatkossakin.

Jee, vauva huolii jo toisen rinnan ilman kumia melkein aina, mutta toisen rinnan kanssa on vaikeampaa päästä kumista eroon. En tiedä mistä johtuu, sillä nänneissä ei mielestäni ainakaan mitään ulkoista eroa.

Niin ja tervetuloa joukkoon shenda81! Voin ymmärtää miltä tuntuu huoli vauvan painosta. Ihme, etteivät aiemmin puuttuneet siihen. Mutta tärkeintä, että paino on nyt nousemassa. 100g on paljon, varsinkin jos paino on ollut laskussa tai ei ole noussut. Meidän vauvan painohan ei viime viikolla noussut kuin noin 30g. Jaksamisia! Itse olen ainakin ollut ihan hermoraunio kun huolehtinut kasvaako poika tarpeeksi.

Voin vain muuten ihailla teitä kaikkia joilla on muitakin lapsia. Tuntuu ettei aika riitä yhdenkään kanssa mihinkään. Kun en imetä, niin koitan ensisijaisesti ehtiä huolehtia omista tarpeistani eli syödä, käydä vessassa ym, eikä sekään ole aina helppoa. Jos aikaa jää, hoidan kotitöitä ja sitten jos vieläkin on aikaa tai en jaksa kotitöitä niin avaan tietokoneen tai telkkarin eli teen ns. turhia juttuja, jotka ennen söivät suurimman osan ajastani. En tiedä miten onnistutte pyörittämään arkea, voin vain ihmetellä mihin pystytte ja todeta ettei minulle voi tulla toista lasta moneen vuoteen, koska en tiedä miten selviäisin

 

ItuH, tsemppiä imetykseen, kiva kuulla, että alkaa sujua jo paremmin! Toivottavasti torstaina saat hyviä uutisia. Käytin esikoisen kanssa rintakumia n. 3kk ja hän sai myös aluksi toisesta rinnasta paremmin kiinni kuin toisesta. Sitkeästi yrittämällä alkoi kuitenkin syödä yhtä reippaasti molemmista rinnoista ilman rintakumia Tämän toisen kanssa en ole rintakumia tarvinnut ollenkaan, sen verran napakasti tarttui jo puolen tunnin iässä paljaasta rinnasta kiinni. Meillä huomenna neuvolalääkäri, vähän jännittää, miten on painoa tullut. 2,5 vkon iässä tyttö painoi 500g enemmän kuin syntyessään ja 700g enemmän kuin kotiinlähtöpaino, joten ainakin alku on ollut hyvä. Maitoa tulee suihkuamalla, joten vauva itkee masuvaivoja, mut onneksi vaikuttais olevan helpottamaan päin. Edelleen tyttö viettäisi kaiken aikaa sylissä/rinnalla, jos vaan olisi mahdollista.

Arki kahden alle 2-vuotiaan kanssa on melko täyttä mutta mukavaa. Huvittavaa kyllä, koen tämän tilanteen jotenkin "helpompana" kuin esikoisen vauva-ajan. Totta kai työtä on nyt tuplasti, mut ehkä sitä on oppinut vähän laskemaan vaatimustasoa nautin kyllä näistä omista hiljaisista hetkistä, jolloin molemmat lapset on päiväunilla. Arjen pieniä iloja

Voimia arjen pyöritykseen itse kullekin!

 

Minäkin yritän nyt osallistua.

Tyttö siis syntyi kiireellisellä sektiolla rv 39+0. Seuraavana pv ois ollu suunniteltu sektio. Sain tytön ensimmäiseksi yöksi vierelle, mutta tyttö oli kovin käsittelyarka ja seuraavana aamuna todettiin tytöllä tulehdus. Otettiin sitten tehon kautta vauhtia ja 13 vrk kului sairaalassa. Itsellä myös tulehdus ja 9 vrk sairaalahoitoa. Sairaalassa yritin imettää, mutta maito ei oikein noussut ja tyttö oppi pullolle.

Kotiin päästyämme halusin kovasti imettää ja siitä tuli ihan stressi. Hormonitkin heitteli ja itkeskelin paljon. Neuvolan kotikäynnillä paino oli noussut 100g vajaassa viikossa ja siitäkin huolestuin. Lopulta keksin alkaa pumpata maitoa kun tytön syöntivälit olivat pitkiä (sairaalassa oppi pitkiin syöntiväleihin ja isoihin annoksiin). Sillä sainkin maidon nousemaan ja seuraavassa punnituksessa oli tullut 200g painoa lisää ja vastiketta/pumpattua maitoa oli mennyt n. 100-200ml/vrk. Muutaman pv vielä pumppasin tueksi, mutta nyt on jo reilu vko menty täysimetyksellä. Työvoitto!

Muutenkin menee mukavasti. Mun mieliala parani kun tyttö sai painoa lisää ja imetys lähti sujumaan. Tyttö nukkuu hyvin ja itekin saan levättyä. Pihalla käydään lenkillä ja pihaa ollaan haravoitu. Huomenna pitäs käydä parturissa. Katsotaan miten käy... Mies lähtee mukaan ja vaunuttelee tytön kans kaupungilla. Tarvittaessa tuo sitten syömään mulle viitan alle

Tsemppiä teille kaikille. Etenkin ItuH:lle jaksamista imetyksen kanssa. Raskasta oli mutta kyllä se palkitsee kun onnistuu. Ps Ostin myös luontaistuotekaupasta Weledan imetysteetä, en tiedä oliko apua mutta ainakin toi vähän itsevarmuutta... Sitähän voit koittaa jos haluat.

 

On normaalia, että vauvan paino aluksi laskee. Muutaman päivän päästä alkaa jo nousemaan. Sitten se nouseekin n. puoli kiloa viikossa. Tulee muistaa, että sekin on yksilöllistä. En ole itsekään ikinä saanut mitään opastusta imetykseen. Se vaan on ollut silloin nuorena semmoinen asia, että sitä on pitänyt luonnollisena. Ja tissi suuhun ja piste. Eikä minulla ole ollut siinä ongelmia, paitsi oma haluttomuus siihen. Ensimmäistä imetin monta vuotta ja jo silloin ajattelin, etten enää ikinä imetä ketään. Vierottaminen oli niin hankalaa. Muiden kohdalla on sitten imettäminen kestänyt 3kk-6kk. Ongelmana ollut mielettömät rinta säryt ja mielen matalapainetta. Matalapaine on liittynyt aina siihen aikaan, kun maito nousee. Eli ei koko aikaista. En vaan ole pitänyt siitä. Siksi jo edellisen kohdalla päätin, etten imetä. Imetin sairaalassa ja lopetin sitten. Saman tein nytkin ja olen tyytyväinen. Mies laski korvikkeen hintaa ja totesi, että tuleepa kalliiksi, kun ilmainen maito olisi parempaa. Imettäköön itse, jos korvike on niin kallista. Minä sentäs odotan ne lapset ja synnytän tuskissani. Imetyksestä ei kannata ottaa paineita, koska sekin taas vaikuttaa sitten siihen onnistumiseen. Imetyksen tulisi olla rauhallinen tapahtuma. Kun vauva kunnolla oppinut asian, se onnistuu vaikka liikkuessa. Kaikki keinot kannattaa käyttää ja kokeilla. Ei sillä ole merkitystä onko niistä oikeasti apua tai ei. Jos auttaa, on se tehonut. JUOKAA paljon nesteitä!!! Tätä asiaa ei voi turhaan korostaa. Se on tärkeämpää kuin ruoan syöminen.

Edellisen lapsukaisen jälkeen, kun kävin gynellä hakemassa lähetettä kohdunpoiston suunnitteluun, niin se sanoi, että kohtu niin hyvässä kunnossa, ettei varmasti suostuta poistamaan. Kirjoitti lähetteen kuitenkin. En sitten ikinä mennytkään polille, vaikka aika tuli. En vaan kyennyt menemään. Ja sitten olinkin nopeasti raskaana jälleen. Ei minua lapset haittaa vaikka niitä olisi 20, mutta raha huolettaa. Ei niitä lapsia elätetä ilman rahaa. Pelkällä rakkaudella en ole kuullut kenenkään elävän. No pianhan tulee vaihevuodet ja näin luonto tekee päätöksen minun puolesta. Itse en kykene siihen, vaikka on rahahuolia. Miestähän ei köyhyys haittaa. Ehkä olen materialisti, mutta sitten olen. Haluan ettei lapseni joudu olemaan ilman mitään semmoista, mitä muutkin saavat.

 

Heipä hei kaikille ja onnitteluja kovasti kaikille pienistä ihanista vauvoista :heart:

Nopsaan tulin ilmottelemaan itestäni ku vauva nukkuu,tytöt ovat koulussa ja pojat tuossa ikkunan takana leikkivät.Lapset ovatkin ihan innoissaan kun yöllä oli satanut lunta Harmi kun en itse pääse vauvan kanssa vaunuttelemaan kun tulin sairaaksi.Muutenkin vaunulenkit jääneet tosi vähiin ja ulkona vauva on nukkunut vain yhdet päiväunet,jos ei lasketa mukaan vaunulenkeillä nukuttuja unia.Nekin siis tietty ulkona nukuttu,mutta sillon en oo jättänyt pihalle jatkamaan unia vaan oon nykässyt vaunut sisään.

Nyt täytyy parannuttuani alkaa harjotella ulko päikkäreitä,ku huomaa vauvasta ettei enään nuku niin sikeästi kuin aijemmin ja saattaa herätä kesken unien sisarusten ääniin.Ulkona ois rauhallisempi nukuskella.

Meillä on mennyt täällä oikein hyvin ristiäskiireitä lukuunottamatta.nekin on nyt ohi joten arki rauhottui huomattavasti.Oli kyllä aivan ihanat juhlat ja tyttö sai kauniin nimen jota pitää nyt opetella käyttämään kun aijemmin kutsuttu vaan vauvaksi.

Tyttö on rauhallinen vauva yhä ja nukkuu päivästä suurimman osan ja öisinkin herää yleensä vain pari kertaa syömään ja välillä nukkunut jopa 5-6tuntia putkeen.Nyt kuitenkin välillä vähän kitinää ja luulen että johtuu mahasta joka pariviikkosena alotettuamme d-vitamiinin lopetti toimimisen joka päivä ja nyt toimiikin vain 7-10päivän välein!! Kaverini jolla samanikäinen vauva kyllä sanoi että eihän tuo ole edes mitään kitinää kun vauvani vaan vähän äänteli ja lähes aina myös rauhottuu samantien kun pääsee vaan syliin tai saa maitoa,mutta itestä tuntuu kitisevämmälle kuin aijemmin ku sillon tuntu ettei sellasta kätinää ollut ollenkaan.Nyt esim saattaa sitterissäkin monta kertaa kitistä tai alkaa itkemään vaikka ois just syöny mutta aijemmin oli paljon tyytyväisempi ja katselikin syönnin jälkeen siinä pitkiä aikoja ilman mitään kitinöitä.Mutta tyytyväinen on yhä ja oon huomannu että nuo kitinät vähän lisääntyy sitä mukaa mitä enempi päiviä kuluu edellisestä kakkaamisesta.Tutti myös selvästi "tehny" vauvasta kitisevämmän.Aijemmin katseli tyytyväisenä,mutta nyt kitinä alkaa kun tutti tippuu ja sitten se pitää saada taas suuhun ja kohta taas sama homma uudelleen Tuota vähän pelkäsinkin.meillä lapset ollu vauvoina tosi helppoja hoidettavia ja ovat tyyntyneet ilman tuttia ku se ei oo ees kellekkään kunnolla kelvannutkaan(vain yhelle lapselle kelpas jotenkuten) ja nyt sitten tämä vauva oppi syömään tuttia mutta kitinää on sen myötä tullut enempi ku ei muka enää osaa rauhottua jokakerta ilman tissiä tai tuttia.Tuntuu et imemistarve vaan kasvaa mitä enempi tuttia antaa...ehkä tottumiskysymys=) Mietin et alan nyt yrittään sitä etten tarjoa joka kitinään tuttia millon en imetä vaan koitan tyynnytellä vauvaa muuten.Mut hyvä tuo tuttikin siinä mielessä että pystyy jonkin aikaa muutkin hoitamaan ku rauhottuu tutin kans.Koiran kans oon pikasia lenkkejä saanutkin tuon tutin ansiosta tehtyä.

ItuH Mulle kävi samalla tavalla toisen lapseni kanssa että paino ei ollu noussu tarpeeksi ja varattiin aika painokontrolliin mutta jo samalla sanottiin että voisit jo alottaa lisämaidon antamisen.En millään halunnut kun oli toivonut että saan täysimettää sen puolivuotta ja kun menin kotia päätin että alan keskittyä tosissani siihen että saan rauhallisia imetyshetkiä ja imetinkin sitten tiheämmillä väleillä ja ihan rauhassa vauvaa ja seuraavassa punnituksessa painoa oli tullut jo tosi hyvin eikä lisämaitoa tarvittu.Pystyin täysimettämään puolivuotta ku rauhotin elämäämme ja en hötkyillyt 2vuotiaan perässä vauva tissillä vaan koitin ennen imetystä antaa 2vuotiaalle mielekästä tekemistä ja itelle otin puhelimen ja juotavaa sohvan viereen jotta sain imettää pitkäänkin rauhassa.Mutta jos tuo ei ois riittänyt niin sitten oisin varmaan alottanut sen lisämaidon antamisen.Kuitenkin jos itte toivoo voivansa täysimettää niin tuo voi auttaa että rauhottaa elämää varsinkin alussa kun vauva on pieni.Itekkin huomaan että jos paljon käy vieraita niin väsyn ja syötyäkään ei tuu sillon niin terveellisesti ja usein ku yleensä ja sillon kun imettää niin hyvähän ois huolehtia siitäkin että ite saa tarpeeksi ruokaa ja juomaa ja terveellistä sellaista Tsemppiä sinne imetyksen kanssa ja jos paino ei oo noussut tarpeeksi niin voithan imetystä jatkaa pulloruokinnankin ohella jos haluat. Niin ja tuo on tosiaan hyvä konsti että jos vauva nukahtaa kesken syönnin niin vaihtaa vaipan ja ottaa vauvan vaippasiltaan ihokontaktiin(neuvottiin sairaalassakin)jolloin vauva yleensä jatkaa syömistä.

Nyt nuo tappelupukarit tulivat sisälle hiekkaa hatut täynnä(huoh!) joten alan siivoamaan pojat ja heidän vaattensa ja alamme syömään.

rakkaudesta äiti ja syyskuun prinsessa 6viikkoa:heart: (huomasin että olin viimeksi kirjottanut väsyksissäni että lokakuun prinsessa vaikka tyttö syntykin syyskuussa )

 

Miekin liityn mukaan vauvapuolelle.

Jospa vaikka ensin tuo synnytyskertomus: Heräsin yöllä vähän ennen neljää vessakäynnille, ja tunsin, että supistuksia tulee. Niitä ei kuitenkaan tullut mitenkään säännöllisesti ja ajattelin, että menevät kuitenkin ohi (niin kuin niin monta kertaa ennenkin). Kuudelta, kun miehen kello soi töihin lähdön merkiksi, nousin itsekin ylös sängystä, kun supistuksia tuli vaan, enkä saanut nukuttua. Hoidettiin aamutoimet, ja sanoin miehelle vielä 6.20 että mene vaan töihin, mä soitan sitten jos lähtö tulee. Puoli seitsemältä sitten päätettiin, että jos hän ei menekään töihin Katsoin nimittäin ensimmäistä kertaa tuossa kohtaa kellosta supistuksen välin, ja se olikin jo 9 minuuttia. Seitsemältä soitettiin mummulaan, että tulkaa hakemaan esikoinen hoitoon.

Puoli yhdeksän aikaan lähdettiin sairaalaan. Vähän vielä mietin, että mennäänkö vähän liian aikaisin, mutta supistuksia tuli siinä vaiheessa noin kahdeksan minuutin välein ja esikoinen oli syntynyt aika nopeesti. Vartti ennen sairaalaa olin tyytyväinen, että lähdettiin, koska supistusten väli pieneni koko reilun puolen tunnin ajomatkan ajan. Kun päästiin sairaalaan, tuli supistuksia jo viiden - neljän minuutin välein, ja jaloista alkoi lähtemään tunto. Lähinnä siksi, että supistukset alkoivat tuntumaan tuossa kohtaa reisissä, ja siellä ne sitten loppusynnytyksen ajan tuntuivatkin. Ottivat heti tutkimushuoneeseen sisään, ja olin neljä senttiä auki. Ei muuta kun suoraan saliin. Sairaalassa oli tosi täyttä, vain yksi sali oli vapaana ja se oli tietty kauimmaisin. Kaksi kertaa kerkesi tulemaan pysäyttävä supistus matkalla sinne

Kerroin kätilölle, että jos menee nopeasti, en tarvitse puudutteita, kun korkeintaan sen pudendaalin. Ja että ilokaasusta ei ole minulle iloa, kun nenä on kroonisesti tukossa. Joten lähes luomuna mentiin, en edes kipulääkkeitä kerennyt ottamaan kotona ennen lähtöä. Aukesin tunnissa seitsemään senttiin, jolloin kätilö kehotti käymään vielä pissalla ennen tosi toimiin ryhtymistä (olin ollut makuuasennossa siihen asti). Nousu ylös vauhditti tilannetta, ja vauva laskeutui rytinällä. Kun olin noin yhdeksän senttiä auki, sain sen pudendaalin ja siitä noin kymmenen minuuttia niin sain luvan ponnistaa. Ponnistusvaihe kesti 11 minuuttia, ja sairaalassa olimme olleet siinä vaiheessa alle kaksi tuntia. Neljä tikkiä tuli ensimmäisen asteen repeämiin. Tyttö sai täydet pisteet.

Ainoa huolestuttava asia oli, että vauvan sydänääniä ei saatu kuulumaan vähän ennen ponnistusvaihetta ja ponnistusvaiheessa. Kätilö siitä taisi olla vähän vauhkona. Mutta vika oli tekninen, eli jostain syystä kumpikaan päähän laitettu pinni ei toiminut. Hapetusarvot oli kunnossa heti synnytyksen jälkeen ja myös seuraavat pari vuorokautta.

Sairaalassa vietimme pari yötä. Pois pääsyn ihanuutta varjosti se, että tyttö ei pissanut ennen kuin lähtöpäivän aamuna, lähes kaksi vuorokautta syntymänsä jälkeen. Kun kävin toimistolla kätilöille ja hoitajille ilmoittamassa pissaamisesta, niin kaikki hurrasivat Seuraavaa pissaakin saatiin pari päivää odotella, mutta sen jälkeen asia on korjaantunut, ja pissaa tuntuu riittävän.

Kotona on kaikki mennyt hyvin. Esikoinen ei ole mustasukkainen ja hoitaa vauvaa paljon apuna. Imetys onnistuu paremmin kuin esikoisesta, mutta ei mun maito vieläkään riitä, ja lisämaitoa on annettu viikon iästä asti satunnaisesti ja puolentoista viikon iästä joka syötöllä (paitsi öisin ei, jos rauhoittuu takaisin nukkumaan).

Paino laski sairaalassa ollessa sen vajaa kolmesataa grammaa, ja kun puolentoistaviikon iässä tehtiin eka punnitus, oli paino edelleen sama, kun sairaalasta lähdettäessä. Kahden viikon iässä puuttui enää 100 grammaa syntymäpäinosta, joten lisämaito auttoi. Ja olen onnellinen, että tällä kertaa pystyn edes osittaisimettämään, esikoisen aikaan kun maito ei noussut lainkaan.

Mies palasi tänään töihin isyyslomaltaan, esikoinen palasi päiväkotiin (on siellä pari päivää viikossa kavereita tapaamassa) ja me ollaan saatu tytön kanssa löffäillä koko päivä

clearbrook ja pikkusisko 3 vko (tasan)

 

Rakkaudesta äiti jokos teidän pikkuinen on alkanut hymyilemään kun on jo kuuden viikon ikäinen? Eikös noilla viikoilla pian alkaa ne ekat hymyt irtoamaan? Minä en millään jaksaisi odottaa oman pojan hymyä, nythän se hymyilee vain unissaan ja kun mahassa kivasti vääntää.

Miten teillä on jälkivuodon laita? Onko vähentynyt vai vuotaako vielä reippaasti vai vaihteleeko? Mulla oli monta päivää niin että vuoteli ihan hissukseen sellaista vanhan oloista verta, vessassa käydessä tuli vähän kirkkaampaa, mutta nyt tänään taas jostain syystä alkoi vuotamaan enemmän. Ei nyt mitään huolestuttavia määriä mutta selkeästi enemmän kuin moneen päivään ja vähän alavatsaa nipisteleekin, mutta ei pahasti. Muuten ei kyllä ole mitään outoa, ei pahaa hajua eikä kuumeista oloa, joten ehkä tuo vaihtelu on vielä normaalia kun synnytyksestä ei ole vielä kolmea viikkoakaan. Eikös tuo vuoto kuitenkin voi kestää toista kuukauttakin?

Täällä on ollut vähän ankea yö ja päivä. Poika nukkui eilen päivällä tosi paljon joten yöllä oli sit levottomampi ja ähki ja puhki vaikkei ilmeisesti ollut nälkäinenkään. Ja nyt on sitten kukkunut hereillä melkein koko päivän, nyt vasta sain tainnutettua päiväunille, kun kello on puoli kaksi. Tarkoitus oli käydä katselemassa jotain isänpäivälahjaa mutta haaveeksi jäi tältä päivältä. Itsellä päätä särkee ja esikoinen pitäisi kohta hakea hoidosta joten vähän meinaa pinnaa kiristellä. Jospa sitä jotain söisikin tässä välissä.. Mutta tätähän se on, ei auta kuin mennä hetki kerrallaan ja olla tekemättä suunnitelmia. Onneksi isovanhemmat kävi kylässä niin pääsin suursyömäristä hetkeksi irti ja sain pestyä hampaat ja laitettua pyykkikoneen pyörimään.

Leijonamama ja poitsu pian 3 vk

 

Ja paljon jäi tuosta ekasta viestistäni uupumaan...

Ristiäiset: Aika, paikka ja pappi on varattu. Kummit on pyydetty ja lupautuneet tehtäväänsä. Nimi on päätetty ja ilmoitettu jo kirkkoherranvirastoon (ja kaikille muillekin, olemme kutsuneet tyttöä syntymästä asti omalla nimellään). Muuten kaikki suunnitelmat on auki. Itsenäisyyspäivänä on ristiäiset vasta, joten on tässä vielä aikaa.

Rintakumit: Käytin pari päivää, kun nännit oli TOSI TOSI kipeenä, ja tuntui auttavan meillä myös oikean imuotteen löytymisessä.

Jälkivuoto: Välillä on päiviä, että ei tule lainkaan ja sitten kun vähän enemmän taas liikkuu, niin tulee pari siteellistäkin vielä päivän aikana. Öisin tuntuu jo rauhoittuvan, eli nukkuminen on jo mukavampaa, kun ei tarvii sotkuja pelätä niin paljon. Viimeksi keski muistaakseni viisi viikkoa jälkivuoto, joten pari viikkoa vielä jatkunee.

Synnytyskertomukseen vielä lisäyksenä, että kivunlievityksenä oli jyväpussi ahkerassa käytössä sen ensimmäisen tunnin sairaalassa. Sen jälkeen se lämpö alkoi tuntua tosi polttavana kipuna, joten mies taisi saada jaloilleen sen kun tyrkkäsin nopeasti pois

clearbrook edelleen

 

Synnytyksestä nyt kolme viikkoa ja jälkivuotoa on vielä vaihtelevasti. Saattaa pari päivää olla vuotamatta, mutta sitten taas päivän runsastakin. Paljolti kiinni siitäkin mitä tekee. Yritän aloittaa treenaamisen pikkuhiljaa ja se näkyy runsaampana vuotona. Liikkunta ei kyllä yhtään inspiroi, mutta haluan saada vihdoinkin pois ne kilot, jotka sain lahjana, kun tänne maalle muutin 13vuotta sitten. Selkä on ollut mielettömän kipeenä kaksi viikkoa. Jo senkin takia on pakotettava itsensä liikkumaan, jotta saisi selkäkivun pois.
Ja kyllä se selkä joutuu koville, kun vauva jatkuvasti sylissä. Jos vauva hereillä, niin viihtyy vain sylissä. Ihmeellisen helposti on kaikki muut mennyt. Luulimme ennen synnytystä, että meidän 2vuotias on mustis, mutta saimme yllättyä, ettei olekaan lainkaan mustis. Hän on nimittäin mustis, jos joku muu menee isin syliin. On oppinut siihen, että minun syliin mahtuu useampi, niin mun sylistä ei niinkään mustis. Tai olisikohan isin tyttö...? Kyllä taas pitäisi keksiä isommille alle kouluikäisille enemmän luovaa tekemistä. Jotenkin aivot ovat vain niin pehmeää löllöä, ettei raksuta. Joulukoristeita voisi alkaa jo askartelemaan. Onneksi nämä pienimmät osaa kiltisti askarrella. Kouluikäiset eivät ilman tappelua.Joulu on ihanaa aikaa ja sen järjestäminen on hauskaa. Taikinoissa on nykyisin monta kätöstä seassa ja keittiö jauhoissa, kun leivotaan.Koskaan ei saa enää itse rauhassa leipoa.

 

Joo, ei oo imetyksen alku ollut täälläkään niin yksinkertasta... Sairaalalla ei tullu mitään ja ensimmäisen viikon joutu lisäks antamaan korviketta. Kotiin kun pääsi niin olikin lähellä ettei heti tullu rintatulehdus kun maitoa tuli aivan hirveät määrät ja vauva ei saanu tissistä otetta ja mitä vielä. Kaikki keinot oli käytössä ekat pari viikkoa, rintapumppu, kaalinlehdet ja tissikumit. Tuon maidon tulon lisäks toinen rinta meni huolella rikki ja toiseenkin sattu aivan järkyttävästi ennen kuin otin tissikumit avuks. Kävin sairaalalla imetysohjauskäynnillä ja siitä oli valtavasti apua. Olin jo vähällä luovuttaa koko touhun kun oli niin kivuliasta. Vauvan imuotteessa ei ollutkaan moitetta niin kuin luulin vaan mulla niin herkkä iho ettei muuten vaan kestä aivan tavallista imetystä. Nyt kohta kuukauden ikäsen vauvan imetystä hoidan niin että about joka toinen kerta käytän kumia ja joka toinen en. Olen myös koemielessä yrittänyt kokonaisia päiviä ilman apuvälineitä mutta tekee lopuksi niin kipeää että totesin ettei siinä ole mitään järkeä. Ei kai maitokaan oikein heru jos äitiä sattuu ja lujaa.

Näillä mennään. Olishan se hienoa jos sujuis vaivatta mutta lapsellakin on paremmin voiva äiti hoitamassa kun ei tarvitse kauhulla odottaa seuraavaa kivuliasta syöttökertaa. Varsinkin kun meidän typy on varsinainen suursyömäri. Kai se on kun synty pienikokosena niin nyt se haluaa sitten ottaa ikätovereita kiinni. Viimosella kahdella neuvolapunnituksella jotka on pelkästään rintamaidolla ruokinnan tulosta, oli paino noussut sellaset 30g per päivä eli tosi hyvin.

 

Kyllä sillä äidinmaidollakin voi vauvasta tulla pullero pallero. Ensimmäinen lapseni, joka oli ahkeratissuttelija oli todella pyöreä vaavi. Laihtui sitten, kun alkoi liikkumaan. Ei se äidinmaito ole mitään kevytherkkua. Monesti saattaa olla energisempää kuin korvikkeet.Eli ei voi sanoa, että painoa tullut sen ja sen verran vain rintamaidolla... En ymmärrä, mistä on semmoinen kuvitelma monilla, että rintamaito olisi jotakin kevytjuomaa. Kyllä ainakin minun tuttavapiirissä juuri rintamaito vauvat ovat pyöreämpiä kuin korvikevauvat.

 

Nyt ei ollutkaan kyse rintamaidon ravintokoostumuksesta vaan siitä että sitä on tullut riittävästi vauvan tarpeisiin. Kannattaisi lukea tarkemmin mistä on kysymys.

 

Meillä oli tänään kolmeviikkoisneuvola. Pituutta oli tullut taas reippaasti, nyt se on jo 55,3 cm (syntymäpituus oli 51 cm) ja painoakin oli tullut lisää, 3910 g oli paino. Tarkoittaa sitä, että lisämaito on purrut, ja ylimääräisiä painokontrolleja ei enää tarvita. Muutenkin oli kaikki ok, eli seuraava neuvola on kuusiviikkoisen lääkärintarkastus (ja samalla on mulla jälkitarkastus).

Olikohan se leijonamama, joka kyseli lisämaidon määrästä? Meillä annetaan 60-80 ml normaalisti, jos tytsy vaikuttaa nälkäiseltä vielä tuon jälkeen, annetaan lisää x määrä. Jos annan vastiketta ilman imetystä (tyyliin, oon tunti aiemmin imettänyt, ja tytsy nukahtanut rinnalle, mun on tunnin päästä turha antaa rintaa, kun sieltä ei tule kuin liru, ja tytsy saa vain rintaraivarin siitä), niin silloin annan yleensä 90-100 ml, ja se tuntuu olevan riittävä.

Toissayönä nukuttiin jo koko yö, syötiin yhdeltätoista viimeisen kerran ja seuraavan kerran aamulla seiskalta. Viime yönä syötiin kerran kahden pintaan. Eli mäkin olen saanut nukkua välillä

clearbrook ja pikkusisko 3 vko 2 pv

 

Tänään oli meidän vauvalla punnitus ja onneksi hän oli saanut viikossa yli 200g painoa, joten neuvolatädin mukaan ei tarvitse ainakaan vielä antaa lisämaitoa, ellei sitten itsestä tunnu siltä.

Suuri taakka putosi harteilta, kun vauva oli saanut painoa. Viikon päästä vielä kontrollipunnitukseen, joten vielä en täysin uskalla olla huolehtimatta. Eikä imetys vieläkään ei ole täysin ongelmatonta; kumeista olen melkein jo päässyt eroon (jes!), mutta vauva on alkanut viime päivinä enemmän itkeä rinnalla. Luulin aluksi, että johtuu siitä ettei maitoa tulisi tarpeeksi nopeasti tai tissi olisi jo tyhjä tai siitä että vauva haluaa imeä rintakumin kanssa. Nyt olen huomannut, ettei kumi tai tissin vaihto auta. Sain kuulla, että koska vauvan kakassa on vihreää, itkut luultavasti johtuvat siitä, että vauva saa liikaa etumaitoa, jossa on paljon laktoosia ja se sattuu vatsassa. Eli nyt pitää katsoa, että rinnat tulisi mahdollisimman tyhjiksi ja jatkaa vaikka imetystä samalla rinnalla jolla viimeksi lopetti, jos vauva ei ole juuri sitä rintaa ehtinyt imeä tosi kauan.

Hienoa Vihervaara, että sait imetyksen onnistumaan! Ja kaikki muutkin, joilla se onnistuu missä määrin vain. On upeaa, kun voi edes osittain ruokkia vauvaa omalla maidolla, jos se onnistuu. Mutta ei tosiaan kannata syytellä itseä, jos imetys ei onnistu tai on liian hankalaa, jotta sitä jatkaisi.

Musta tuntuu, että elän ihan eri maailmassa kuin muut ihmiset. En osaa/jaksa ajatella vielä nimiäisjuhlia tai siivouksia ym. Toisaalta ahdistaa kodin sotkut ja tekemättömät asiat, mutta ymmärrän, että muut asiat ovat nyt tärkeämpiä. En vaan tällä hetkellä osaa edes kuvitella sitä aikaa kun taas on joku väli siivota ja laittaa kotia, nyt tuntuu ettei aika riitä mihinkään. Ja univelkaa on hurjasti. Vauva ei herää edes joka tunti, mutta tuntuu kuin olisin hereillä miltei koko yön, koska vauva haluaa olla vieressä ja imee siinä pitkiä pätkiä yön aikana. Minä nukahtelen, torkun ja heräilen siinä välillä. Odotan niin sitä aikaa kun saa edes seitsämän tuntia unta putkeen, vaikka minä olen aina pitänyt vähintään yhdeksän tunnin unista.

 

ItuH En muista onko vauva ensimmäisesi...Yleensä ensimmäisen kanssa sitä haluaa olla maailman paras äiti ja on moninkertaisesti huolestunut, jos ei kaikki mene kuten on suunnitellut. Siivoa, kun jaksat. Äläkä hirveesti kutsule sukulaisia ym vierailuille, jotta saat lepäillä. Itse monesti nukun vauva vieressäni. Kaikki ei uskalla, mutta itselläni se luonnistuu hyvin. Varsinkin jos imettää, se on kaikista parhain tapa, kun ei tarvitse vauvaa nostella välillä sänkyyn. Toiset eivät kykene nukkumaan vauva vieressä kunnolla. Itse herään kyllä muutenkin helposti, jos vauva äänähtääkin vähän, niin vieressä nukkuminen ei unesta tee yhtään sen kummempaa.
Muutaman viikon kuluttua huomaat, että vauva ei enää vie tissillä niin paljon aikaa. Alku viikot se syöminen monilla on hitaan puoleista, vaikka joisi pullostakin. En halua uskotella sinulle ruusuista aikaa, mutta muutaman kuukauden päästä kaikki helpottuu. Ensimmäisen vauvan aikana nukuin vain 15-30min pätkiä. Silloin ajattelin, ettei ikinä enää vauvoja. Vauva sitten alkoi nukkumaan n. 3v yönsä kokonaan ja elämä helpottui. Niin tosiaan 3v.. Muiden kanssa on onneksi mennyt sitten helposti, muuten ei olisi suurperhettä.heh.

 

hupiaelämään, kuulostaa kyllä hurjalta tuo kolme vuotta valvomista.. Olen alkanut juoda kahvia, se tuntuu auttavan vähän. Ja toivon, ettei mene vuosia siihen, että vauva alkaa nukkua yöt paremmin. Vauva nukkuu minun vieressä useimmiten, koska olen myös huomannut sen helpommaksi. Pelkään kuitenkin aina vähän, että nukkuessani satutan häntä. Usein olen myös herännyt niin, että vauva on kokonaan peittoni alla ja ihan hikinen. Ja hän tosiaan on minun ensimmäinen ja uskon myös että jos toinen tulee, niin osaan ottaa rennommin. Välillä itsekin huvitun omasta ylireagoinnista ja turhasta huolehtimisesta, mutta en kuitenkaan saa sitä pois.

Jälkivuoto on minullakin vaihtelevaa. Tuntuu välillä, että olisi jo loppunut, mutta sitten taas tulee. Aika niukkaa on kuitenkin jo.

Miten teillä muilla on paino palautunut? Minulla oli aluksi suuret odotukset siitä, että paino itsestään laskisi ihan lähtölukemiin, kuten monella olen kuullut käyvän. Neuvolassa sitten punnitsin itseni ja harmikseni vain noin 7kg oli lähtenyt eli vielä kahdeksan raskauskiloa jäljellä. Itsestään oli ilmeisesti lähtenyt vain vauvan, kohdun ja istukan paino. No, on tässä elämäntilanteessa tärkeämpäänkin mietittävää. Odotan kuitenkin jo, että arki rytmittyy ja helpottuu niin, että ehdin ajatella enemmän omaa ulkonäköä ja urheilua ym.

 

Niin ne raskauskilot.. 10 kg jäi synnärille mutta toiset 10 ei lähe karisemaan millään. Vaunulenkeillä olen yrittänyt käydä ja ruokamäärät on tippuneet puoleen koska kärsin tällä hetkellä hankalasta ruokahaluttomuudesta ja pahoinvoinnista. Mutta ei vaan kilot lähde putoamaan, ainakaan vielä. Vissiin yks kilo tippunut parin viime viikon aikana. Imettääkin yritän sinnikkäästi jos se auttaisi painon pudotuksessa mutta ei näytä siitäkään olevan apua.

No nyt en ehdikään kirjoitella enempää, vauva kitisee. Nukkui viime yönä 8 tuntia putkeen joten nyt sillä on liikaa energiaa..

 

Mulla on raskauskiloja vielä noin 9 jäljellä. Tässä on sairastettu kolme äkästä flunssaa peräkkäin, joten ei oo mitään liikunnallista voinut harrastaa. Ootan, että tästä tervehtyisin niin sais alkaa pudottamaan ne kilot En kyllä tiiä, miten pidemmät vaunulenkit onnistuu kun vauva ei kauaa viihdy vaunuissa. Tykkääkö muiden vauvelit vaunujen kyytistä?
Tuntuu, että aina kun pääsee ulos kamalan pukemis rumban päätteeksi, niin itku alkaa...

Muuten meidän vauva arkeen kuuluu ihan normaalia. Pikkunen alkaa olla jo melko pitkiäkin pätkiä hereillä ja vaatii seuraa. Siitä on kyllä tullut oikea sylivauva. Onneksi mulla on manduca, johon voi turvata Siinä poika viihtyy hyvin ja useimmiten nukahtaa siihen. Vatsanväänteitä tuntuu pikkisella olevan aika lailla, varsinkin öisin. Eli nukkumiset jää melko vähälle. Vielä kun esikoisellakin on joku kausi, ettei nuku kunnolla öitä...

Jaahas, täytyy lähteä imettämään...

 

omen Meillä sama homma tuon vaunuilun kanssa. Tyttö juuri ja juuri saattaa olla hiljaa niin kauan kun vaunut on liikkeessä. Viimeistään minuutti vaunujen pysähtymisestä herää ja ei millään valtakunnan heijauksella tyynny enää uudestaan. Ei siis mitään puhetta että nukkuis vaunuissa päikkäreitä, virkoaa vaan ulkoilusta. Siinä sitten on hyvä yhtälö kun äiti on lenkistä väsyny ja tyttö piristyny...

 

Kyllä ainakin itse olin ylihuolehtivainen ensimmäisen kanssa ja yritin aluksi pitää kaikki tip top kunnossa. Se sitten vei nukkumisajastani pois ja olin väsynyt. Tositen kanssa osasi jo ottaa asiat aivan toisin ja eivät ole tuntunut yhtään hankalalta. Ensimmäisen aikana käytin sideharsovaippojakin, niin niiden pesukin oli yksi homma. Minulla oli kotona vain pikkupyykkäri, joka pyöritti ne, mutta itse sai rutistella ne sitten kuivikasi. Muut vaatteet sitten saikin pestä pesutuvassa, joka oli toisessa talossa. Sai raahata rappuset ensiksi vaunut alas ja pyykit toisessa kainalossa jne. Kyllä elämä on nykyisin huomattavasti helpompaa... Siis vaikka lapsia onkin huomattavasti enemmän. Ja on mieskin vieressä, jota iltaisin voi käskyttää, kun tulee kotiin. Päivät ovat vaan aika yksinäistä, kun on vain lapsien kanssa kotona. Onhan kylillä joku perhekerho, mutta sinne matkaa 30km. Aiemmin ainakin se oli vielä niin huonoon aikaan, ettei ole koskaan tullut mentyä. Kyllä sitä kaipaisi kouluun takaisin.Olisi aikuista seuraa....

Kaikki raskaukilot ovat poissa. Tosin olivat jo n. viikon sisällä synnytyksestä. Eihän niitä edes tullut kuin alle 5kg. Mutta valitettavasti on niitä muita kiloja, joita yritän kuumeisesti saada pois. Onneksi nyt on taas alkanut maistumaan treenaaminen. Sen uudelleen aloittaminen takkuili aivan kamalasti. Ei olisi millään huvittanut aloittaa. KOtivehkeillä sitä saa treenata. Ei sitä treenaamisen takia kuntosalille viitsi ajaa. Olisi kyllä tarkoitus ensi viikolla alkaa käymään meidän kunnan mätäsessä kuntosalilla samalla, kun vie lapsia harrastuksiin. Se on vaan niin ällöttävä sali. Tosin ainoa alle 70km säteellä ja halpa.