Hei kaikille vanhoille ja uudemmille!
Olen viettänyt hiljaiseloa palstan suhteen, mutta nyt lopultakin päätin kertoa väliaikatilanteita.
Raskaus on sujunut ongelmitta ja kaikinpuolin hienosti. Välillä supistellut aika runsaasti, jos on liikkunut enemmän, mutta levolla nekin ovat asettuneet. (Ja lääkärissä todettu, että ovat vaarattomia).
Hiivatulehdus aiheutti myös supistuksia. Sain Canesten kuurin, jonka aloitettuani on tullut nestemmäistä valkovuotoa (?). Kuuluukohan tuohon paranemisprosessiin? Kun tietysti aloin miettiä että onkohan se valkovuotoa ollenkaan. Nestemmäistä kuitenkin, enpä enempää osaa kuvailla. Ei sitä paljoa ole tullut, mutta näin raskaanahan saa huolestua kaikesta
Vauva on ollut noin viikon ajan melko touhukas, ja onpa ihana tuntea liikkeitä näinkin paljon. Rakenneultra oli 3.6, jossa kaikki kunnossa <3. Tosin vauva oli isompi, mitä laskettu antaa ymmärtää, mutta olenkin alusta asti ollut sitä mieltä, että päivät on merkitty väärin. Ei paljoa, mutta siltikin. Eli lasketusta ajasta sen verran, että aluksi se oli 4.10, jonka jälkeen se vaihtui 9.10 (hoitaja sanoi, että ensimmäinen hoitaja oli laskenut väärin) ja rakenneultrassa lääkäri sanoi että vastaa 2.10.
Vauvalla painoa 529 g (siis oli, nythän se on jo isompi pötkylä) ja virkeä tapaus. Istukka etuseinässä, joten ei ihme että liikkeet on tuntuneet melko vaimeina aikaisemmin. Niin ja
poikaa on povattu! Ja omasta mielestäni melko varmaa tietoa, ellei omatkin silmät sitten pettäneet
Tyttöä enemmän odotin, en olojen puolesta vaan lähinnä liittyi omiin ennakkoajatuksiin, kun olen tyttölasten kanssa enemmän puuhaillut. Suurin osa ystävistä ja tutuistakin ovat todenneet, että mulle on vaikea kuvitella muuta kuin tyttöä, kun olen niin tyttömäinen itsekin. Mutta kasvun paikka, enköhän minä poikienkin metkut opi
Toivottavasti ette paheksu, mutta ensimmäinen reaktio, kun sain tietää pojasta, oli häkeltynyt. Jopa pettynytkin. Seuraavana päivänä purskahdinkin itkuun kun mulle oikeasti tuli pelko ja hätä, että miten osaan pojan kanssa edes olla. Mies nauroi, ja totesi että hänestä on söpöä, kuinka järkyttynyt olen, ja lisäsi että susta tulee hyvä äiti POJALLE. Siitä päivä eteenpäin aloinkin tottua ajatukseen ja hetkessä sain jo todeta, että olen oikein onnellinen tiedosta :heart:
Mitäkähän vielä...Niin kävimme voimavara-neuvolakäynnillä perjantaina, ja terveydenhoitajamme olikin vaihtunut edellisen jäädessä vapaille. Tykkäsin tästä uudesta tosi paljon, oikein lämminhenkinen ja mukavanoloinen nainen. Käynti oli lähinnä keskustelua, mutta vauvan sydänäänet kuunneltiin. Itselleni niiden kuuntelu on tosin arkipäivää, kun hommasin jo silloin alussa dopplerin. Loisto kapistus, eikä ainakaan ole mulle aiheuttanut stressiä tms. josta jotkut varoitteli. Enemmän ollut mielenrauhaksi.
Vauvan vaatteita ja tarvikkeita ei olla juuri osteltu (vanna taitaa olla ainut oma hankinta..), kun tuntuu että tavaroita on tulossa lahjoina niin paljon. Hieno juttu tietenkin, kun niin moni on "hengessä mukana" ja innoissaan. Emmaljunga cerox -vaunut ja Maxicosi cabrio fix -turvaistuin ja pinnasänky hoitotasoineen saadaan vähän käytettynä tuttavilta, sisko ja äiti on hommanneet kestovaippoja, kantoliinan, kirjoja, leluja ja runsas määrä vaatteita ym. härpäkettä. Ihania läheisiä meillä, ei voi olla kuin kiitollinen. Aluksi toppuuttelin, että onkohan varhaista hommata kaikkea ja ylipäätänsä sitä, että tuntuu hassulta saada muilta niin paljon arvokkaitakin tuotteita, mutta nyt olen antanut olla. Mieskin sanoi, että anna nyt mummojen olla mummoja, koska nauttivat siitä niin paljon. Etenkin minun äitini <3
Tässä minun kuulumiset, taidanpa huomenna lukaista vielä kesäkuun viestiketjun kokonaisuudessaan, jotta tiedän mitä teille muille kuuluu. Sydämestäni toivon kaikille kaikkea hyvää.
Nanneli82, 23+4, Oys
