Lokakuun lapset 2013 <3 *helmikuussa*

Lokakuinen: mä tarkoitin, että kuvittelin kolmen huoneen tarkoittavan, että laps nukkuu omassa huoneessa, mutta hitsi se silti nukkuu viel suuremman osan öistä perhepedissä ku omassa. Mies tätä jo naureskeli että pitää varmaan vaan meidän 160-senttinen sänky vaihtaa 200-senttiseen, että mahtuu seuraavatkin lapset perhepetiin.

Toivottavasti Fossiili on saanu hyviä kuulumisia ultrasta. :heart:

Uusille myös tervetuloa. :flower:

Tää on hassua, kun tuntuu itestä, että on jo "ties kuin pitkään" ollu raskaana ja johan sen mahan pitäs jossain tuntua ja ei siellä varmaan ketään kasva, kun ei maha kasva... ja pakkohan siellä on elämää olla, kuin näin pitkälle on menny.... ja sitten muistan taas että mulla on tänään 6+0... :kieh: Miten pitkiltä voi kaks viikkoa tuntua?! Ja pitkät yheksän päivää tai jotain pitäs viel jaksaa ennen ultraa pitää mielen maltillisena. Juupajuu. Mietin jo että soitan kohta sinne ja kysyn onko peruutusaikoja "voin tulla heti"...

 

Ultrassa käyty ja syke löyty piinaavan hiljaisuuden ja etsimisen jälkeen :heart:

Kahden viikon päästä uudestaan, kun oli vielä niin pieni. Gyne sano että nyt olis 6+2 tai 6+3. Parempi varmistella parin viikon kuluttua!

 

icy sanoikin hienosti Ehkä minullakin on huono omatunto kun esikoinen joutuu jakamaan huomion
Me asutaan kolmiossa, mutta perhepedissä nukutaan Oon myös aatellu että pitää varmaan kohta leveämpään sänkyyn vaihtaa

 

Fossiili, onnea sykkeestä. :heart:

 

dana88 Voimia nyt kovasti! Kyllä se siitä alkaa helpottamaan, kun nesteitä saa.. :hug:

Mulla oli ihan PAKKO saada tänään kunnon kanakeittoa! Nyt se porisee tuolla, enkä meinaa jaksaa odottaa! :kieh:

Pakko jakaa tännekkin tämän päivän episodi, minkä jo face-ryhmään naputtelin:
Lähdimme tänään miehen kanssa citymarkettiin ostoksille, mielessäni juurikin tuo kanakeitto ja sen ainekset. Leipä-osastolla sitte tajusin, että mulla ei ole yllättäen PÄÄLLYSHOUSUJA laisinkaan jalassa, vaan oon jossan mielenhäiriössä lähteny ilman. Mulla oli siis toki semmoset mustat legginsien tapaset (ehkä vähän kröhöm, läpinäkyvät sellaiset, joita pidän vain "välihousuina") jalassa ja villakangastakin kanssa läpi kyllä meni ihan ok, mutta kyllä mua HÄVETTI.. Naama punasena vaa ostokset koriin, nopeasti kassan kautta autoon ja kotiin..

Ai miten niin hajamielisyys voi olla oire?

Hopeakissa ja Murunen 6+5 <3

 

Kairi helpottavaa kuitenkin tietää, että muilla samanlaisia pohdintoja. Meilläkin tärppäs jotenkin kuviteltua "helpommin" tällä kertaa ja ikäeroa ei tulekaan kuin n. 1v 7kk. Aikamoista ajatusmyrskyä kyllä herättää, mutta eiköhän kaikki mene luonnikkaasti loppuen lopuksi. Aina kuitenkin haaveilin n. 2v ikäerosta ja nyt sellainen ois sitten tulossa.

Me asutaan 60m2 rivarikaksiossa ja tuntuu että tila loppuu jo nyt armottomasti kesken, toivotaan vain kovasti että saataisiin tää myytyä ennen tulokasta, ettei tarvitsisi ruveta kikkailemaan vuokra-juttujen kanssa! Meijän poju nukkuu kivasti omassa sängyssä jo, tai oikeastaan nukkunut aina pinniksessä ellen alussa sitten yösyötöillä nukahtanut itsekin meillä ei toi perhepeti oikein toiminut, kun en saanut kunnolla nukuttua, heräsin pienimpäänkin tuhinaan ja liikahdukseen. Lisäksi mies vielä nukkuu aina niin sikeästi, kun töiden puolesta sitä univelkaa kertyy viikottain, että ois voinu unissaan kääntyä päälle :O

 

Fossiilille ja beibipupulle Onnittelut ihanista uutisista ja sykkivistä pikkiriikkisistä vauvan sydämistä! :heart:

 

Tervetuloa uusille plussanneille

beibipupulle ja Fossiilille onnittelut hienoista ultrakuulumisista :heart:
Hopekissa onneksi sentään oli etes jotkut housut jalassa

 

Jospa taas näyttäytyisin täällä, lukemassa oon välillä käväissyt, mutta eihän täällä tahdo pysyä perässä. On tullut uusia, on nähty pikkusydämiä ja kohdattu myös surua...Onnea viimeisistä ilouutisista, Fossiilille ja beibipupulle!:heart:

Itsellä tosiaan tiputtelu on ollut poissa jo useamman päivän ja raskausoireetkin on lisääntyneet; on tissikipua, etovaa oloa ja alavatsan nippailua. Päivä kerrallaan eteenpäin!

Tsemppiä kaikille!

 

Hajamielisyys tosiaan on vahvasti läsnä täälläkin. Pakkasin esikoisen vaunuihin tänään ja vaunujen alle kasasin vaipparoskiksen ja hirveän läjän pahvi- yms. roskaa, ajatuksena nakata ne haisevat vaipat ja vanhat maitopurkit roskakatokseen ohimennessäni. Kaupassa ihmettelin sitten, kun haisee rehellisesti p***a ja hieman hapan maito (semmonen oikein naminami-haju etenkin näin tiineen ihmisen nenään). No siellähän ne roskat oli edelleen vaunujen alaosassa. Hehhee.

 

Arvatkaa vaan miten kivaa oli tänään briiffata uutta työntekijää töissä... Useammin kuin kerran kysyin, että mitäs mä olinkaan sulle kertomassa?

 

Mun pitää päästä osallistumaan tohon ikäerokeskusteluun: Teitä muita kun huolettaa pieni ikäero, niin mua huolettaa iso ikäero. Eli ykköselle ja kakkoselle olis tulossa 5 vuoden ikäero. Harmittaa, että jos se on niin iso ikäero, että sisaruksista ei oo mitään iloa toisilleen. Me äidit vaan taidetaan olla niin tunnollissia, että huolehditaan kaikesta - aina muka joku menossa pieleen...

Meillä muuten tyttö just viime viikolla kyseli, että koska hän oikeen saa pikkuveljen tai -siskon kun hän oon niin kauan jo toivonut. Voikun olisin jo voinut kertoa, että massussa se jo köllöttelee!

 

No nyt se väsymys rantautui tännekin... ihan tajuttomasti on väsyttänyt. Onneksi mulla alkoi nyt pitkä talviloma niin saan olla rauhassa väsynyt eikä tarvitse töissä haukotella. Tuntui aivan ylitsepääsemättömältä taakalta alkaa siivoamaan tytön leikitkin lattialta kun sain sen nukkumaan. Tarvittas rutkasti vinkkejä, miten opettaa lapsi nukkumaan yön. Esikoinen heräilee n. 10 kertaa yön aikana, huonona yönä saattaa herätä kaksikinkymmentä kertaa. Että kukas sen kanssa jaksaa heräillä sitten kun syntyy vauvakin tähän taloon? Voih. Perhepetissä nukkuu mun kanssa, koska omassa sängyssä ei nuku yhtään, vielä huonommin kuin nyt. Mies on nukkunut viimeisen vuoden ajan vierashuoneessa.

Krooh. Taidan lähteä nukkumaan nyt kun on tilaisuus. Hyvää yötä

 

Heippa taas.

Kiva lukea iloisia uutisia löytyneistä sykkeistä. :heart:
Voimia Alien-1, tiedän miltä sinusta tuntuu, itse kaksi peräkkäistä km kokenut.:hug:

ON: Tänään sain paljon aikaan. Töissä ilmoitin työkavereille ja pomolle olevani raskaana. Pomo otti asian hienosti vastaan kuten myös pari työkaveria. Muutaman työkaverin kommentit jätän omaan arvoon. Meillä meinaan töissä raskaana olevat siirretään "kevyempiin" hommiin ja heille se taitaa olla uhka omaa työpaikkaa kohtaan. En jaksa välittää heidän mielipiteistään vaan aijon keskittyä itseni hyvinvointiin ja tähän raskauteen. Annan heidän mielipiteet olla omiaan.

Sain tänään myös varattua ajan ekaan neuvolaan, joka on jo huomenna Koska olen jo kuulemma niin pitkällä, että täytyi mahdollisimman nopeasti saada aika. Vaikka itsestäni tuntuu, että viikot menee hitaasti. Odotan vain 12viikon täyttymistä

Kerkesin jo oireettomuuttakin panikoimaan, mutta tänään pahoinvointi iski kunnolla. Koko päivän ollut etova olo ja hieman kotimatkalla oksensinkin. Koko illan olen sitten palellut ja rinnat ovat vielä kipeämmän kuin olikaan. Vessassa saanut juosta, vatsa löysällä ja pissattaa jatkuvasti.

Ikäerokeskusteluun liityn minäkin, sillä meillä ikäeroa tulee olemaan lasketunajan mukaan 4vuotta 1kk. En ihan näin isoa ikäeroa ajatellut, mutta aina ei suunnitelmat mene niinkuin haluaisi. Meillä poika juuri eilen sanoi, että :Äiti, olisi kiva, jos meillä olisi poikavauva" :heart: No toivotaan, että se vauva sieltä tulisi maailmaan. Olisi se sitten tyttö tai poika niin varmasti isoveljen mieleen

Marsilio 7+3

 

Hei vaan kaikille!!

Minäkin sain ränään vihdoin ja viimein soitettua neuvolaan ja varattua ajan. Ensimmäinen aika on (vasta) 7.3.

Ikäeroasiaan, meillä tulee ikäeroa esikoiseen 8v ja keskimmäiseen 5v. Toisaalta ollut ihanaa kun lapset ovat jo isoja ja touhuavat itsekseen, pukevat ja syövät itse ym. Nyt alkaa sitten kaikki uudelleen. Kaikki hankinnat on tehtävä vauvalle, koska olen antanut kaikki eteenpäin sukulaisille ja ystäville. Pinnasänky taitaa olla ainut jäljellä oleva tavara. =)

Neilikkakirsikka ja kyytiläinen 7+2

 

Ikäerosta. Jos kaikki menee hyvin, meidän lapsille tulee n. 4v5kk ikäeroa. On kyllä melkeen kaks vuotta enemmän, kuin mitä olimme suunnitellu, mutta joo johan se täällä todettiin, että ei asiat mee niinkuin suunnitellaan.
Isoa ikäeroa miettiville on pakko todeta, että 4v on ihan ok vielä, mulla on parikin kaveria, joilla on pikkusisaruksia just tolla 4v ikäerolla ja jos vanhemmat osaa oikein ohjata siskosuhteiden kehittymistä, niin siitä voi saada esim "suojelevan" suhteen kautta myöhemmin hyvänkin siskojen ystävyyssuhteen.
Mulla itelläni on vanhempaan isosiskoon toistakymmentä vuotta ikäeroa, ja me ollaan tosi läheisiä nyt aikuisina. Ei se isokaan ikäero merkitse, jos vaan vanhemmat osaa tukea sitä sisarussuhteen kehittymistä.

 

Meillä on ykkösen ja kakkosen ikäero 1v.9kk, kakkosen ja kolmosen 2v.9kk. Nyt tulee kolmosen ja tämän nelosen ikäeroksi 2v.8kk Ollaan haluttu suht pienillä ikäeroilla, että heistä on toisilleen seuraa Meilläkin on nuo tytöt jo sen verran itsenäisiä, että varmasti heistä on apua vauvankin suhteen ( vanhin täyttää 7v. ja keskimmäinen 5v.) Tytöt kun olivat pienempiä, niin olihan se aika rankkaa kun oli 2 vaippaikäistä. Vanhin oli kolmevuotiaaksi vaipoissa, mutta ne jäivät aika kertalaakista pois. Nyt tuo nuorin kovasti pottaharjoittelee, niin elättelen toiveita, että vauva olisi sitten ainoa "vaipallinen"

 

Minäkin ilmoittaudun lokakuisten joukkoon! Laskettu aika on kahden varhaisultran jälkeen 2.10.

Tosiaan kahdessa ultrassa jo käyty, kun laskin aluks viikot päin mäntyä ja näin ollen ekan ultran jälkeen lääkäri suositteli tulemaan parin viikon päästä uudelleen. Eilen käyty uusinnassa ja niin vaan näkyi reipas syke <3

Esikoista odotan ja nyt vaan sitten totutellaan olemaan raskaana

 

Huomenta!

Minä varovaisesti täällä ilmoittaudun lokakuisten pinoon. Plussatestin tein jo reilu viikko sitten. Laskettu aika olisi jonkun laskurin mukaan 21.10. ja nyt olisi meneillään viikoissa 5+1. Perheen toinen lapsi olisi tilauksessa. Sain neuvola-ajan 6.3., mutta käyn sitä ennen yksityisellä puolella ultrassa varmistamassa tilanteen.

Raskaus sai alkunsa clomiavusteisesti. Ikää on jo 37, joten biologia alkaa jo muistuttaa tosiasioista. Helpotus oli suuri, kun tärppi vihdoin tuli. Yli vuosi ehdittiin tätä toista yrittämään. Ensimmäistä tehtiin yli puolitoista vuotta. Nyt osasin onneksi lähteä kyselemään apuja ajoissa.

Ikäeroa esikoiseen tulee noin 2,5 vuotta. Meillä on alkanut jo mahtava uhma ja muutenkin luonnetta tuntuu riittävän - joten veikkaan, että ihan helposti ei meillä herttaista sisaruussuhdetta synny. Tai en ainakaan odottele liikoja... ;-)

Joku kyseli nukkumisnikseistä: Meillä esikoinen on nukkunut alusta asti omassa pinnasängyssä. Minä olen todella herkkäuninen ja kuuntelin kaikkia risahduksia, henkäyksiä ja niiskaisuja, joten samassa sängyssä nukkuminen olisi ollut ihan mahdotonta. Pinnasänky oli ekat 9 kuukautta aikuisten makkarissa, mutta kun palasin takaisin töihin, lapsi siirtyi nukkumaan oman huoneeseen. Siirto meni ilman yhtäkään itkua (todettiin, että olis varmaan pitänyt tehdä se aikaisemmin).

Meillä on ollut alusta asti sellainen tekniikka, että nukkumaanmeno aloitetaan tietyillä rutiineilla. Alkuun maito, sittemmin velli ja nykyään iltapala, sitten iltapesut, vaipanvaihto ja yökkärit päälle. Leluihin ei enää kosketa tämän rutiinin aikana ja puhutaan nukkumaan menosta ja mitä nyt ollaan tekemässä. Sitten jompikumpi vanhemmista vie lapsen omaan makkariin (kämpästä valot on himmennetty ja telkkarista ääni pois ja muutenkin ollaan hiljaa), peittelee lapsen, antaa unikaverin kainaloon, silittää päästä ja sanotaan hyvää yötä. Seurustelemaan ei jäädä, vaan saman tien pois. Lapsi hetken aikaa juttelee unikaverilleen ja simahtaa noin 5 minuutissa. Jos jostain syystä uni ei tule ja lapsi itkee tai huutelee, vanhempi menee uudelleen peitteelemään, silittää lasta ja sanoo taas hyvät yöt. 4 kertaa on maksimimäärä toistoja.

Meidän unirutiini on mun oman äitini ja anopin mielestä kertakaikkisen tylyä. Kun ovat joskus olleet nukuttamassa lasta meillä, ovat ihmetelleet, kun lapsi ei nukahda. No, ovat jääneet lapsen makkariin silittelemään ja jutustelemaan lapsen kanssa. Eihän raukka silloin nukahda, kun joku on seurustelemassa siellä. Pisimmillään lapsi jaksoi kerran seurustella kolme tuntia - kunnes tultiin kotiin, komennettiin mun äiti pois makkarista ja lapsi nukahdi viidessä minuutissa...

Meillä päädyttiin tällaiseen systeemiin rankan alun jälkeen. Esikoisella oli siis koliikki ja samaan aikaan vielä lonkkalasta - meillä ei siis nukuttu ensimmäiseen kolmeen kuukauteen, kun lapsi huusi suoraa huutoa yötä päivää. Silloin jouduimme miettimään nukkumisjärjestelyjä perusteellisesti. Mikään heijaus, paijaus, kantaminen, rytkytys, silitys, pumppaus, heiluttelu tai muukaan ei auttanut. Kun koliikki loppui, lapsi alkoi nukkua. Olimme kokeilleet kaikenlaisia nukutustekniikoita ja tuo lapsen jättäminen omaan rauhaan tuntui vaan heti toimivan meillä parhaiten. Ja siitä on pidetty kiinni.

Tulipas pitkä tarina. Summa summarum: meillä ainakin rutiineista kiinni pitäminen toimii kaikessa parhaiten. Toivottavasti toisella tulokkaalla ei ole koliikkia...

 

Huomenta

Tervetuloa uusille taas, mukavaa kun porukkaa tupsahtelee lisää :heart:

Mää voisin kans tuohon ikäeroon kertoa sen verran, että täällä tosiaan uuden miehen kans iltatähteä ollaan puuhailtu. Miehelle tämä on ensimäinen lapsi ja mulle tosiaan viides. Mulla on isommat lapset jo sillä iällä ettei niistä leikkiseuraa paljon irtoa mutta hoitoapua varmaan sitten senkin edestä ja onneksi lähipiirissä nuita vauvoja on tässä tupsahdellut ja tulee tupsahtelemaan eli sitä ikäistäkin seuraa sitten löytyy
Eli tytöt on mulla 15 v. 13 v. ja 8v. ja poika on 11 v. Vanhin neiti kyllä on semmonen että jaksaa touhuilla paljonkin nuiden mun kummilasten ja muidenkin tuttavien lasten kans eli eiköhän nuista sisaruksista nyt jotain leikkiseuraakin sitten tuleva vauva saa.

zannukka 7+3 enään 1 yö

 

Huomenta rouvat! Tällä sairasteltu oksennustautia, joten lukeminen on jäänyt vähälle. On se vaan niin kamala tauti että voi huh, huh. Kiitin eilen onneani ettei ole pahaa raskauspahoinvointia, koska en usko että kestäisin sitä jokapäiväistä oksentelua.
Danalle oikein paljon tsemppiä. Ei voi olla helppoa :hug:

Uusille odottajille oikein paljon tervetuloa! Ja tippuneille lohtuhalaus :hug:.

Täällä ei mitään erikoista. Aika matelee eteenpäin ja ekaan neuvolaan on vielä 2 viikkoa.

 

Fenixlintu, olipas ihana uutinen, että säkin tulit tänne! :heart: Toivottavasti kaikki menee hyvin. :flower:

Unirutiineista pakko sanoa, että vaikka tuolla aiemmin sanoin jo että typy nukkuu perhepedissä osan öistä, niin kyllä meilläkin unirutiinit on (nykyään taas...). Silloin ku tyttö oli ihan vauva, niin annoin hänen aika usein nukahtaa tissille, koska se oli ehdottomasti helpointa. Nukuttiin perhepedissä ja yöllä kun tyttö vähän ähisi, käänsin vaan kylkeä ja hän hamusi tissin suuhun. Oli todella vaivatonta, itsekään en juuri edes herännyt.

Sitten vähän isompana tehtiin niin, että laitettiin vaan omaan pinnasänkyyn ja tyttö nukahti sinne. Sitten aikaisintaan aamuviideltä otin tytön meidän sänkyyn. Vähän siitä kun kasvoi, niin hän alkoi kiipeämään itse pois pinnasängystä. Voi sitä voitonriemuista ilmettä, kun ekaa kertaa vajaan vuoden iässä kävelikin olohuoneeseen, vaikka olin jättänyt pinnikseen (mihin aiemmin oli aina tyydytty).
Sitten otin unipussin käyttöön, mutta parin kuukauden päästä sekään ei enää pitänyt tyttöä sängyssä.

Sitten me muutettiinkin meidän nykyiseen asuntoon ja siinä vähän meni systeemit sekaisin. Oma sänky oli omassa huoneessa ja se tuntui pelottavalta. Tyttö nukkuikin meidän sänkyyn melkein joka ilta. Sinne vaan jätin ja siellä hän oli tyytyväisenä, odotti että isi ja äiti tulee "ihan kohta" nukkumaan viereen, mutta ainahan se uni voitti.

Jonkun ehkä puol vuotta- vuoden tyttö on nyt nukkunut omaan sänkyyn tyytyväisesti niin, että laitan hänen huoneessa olevan laavalampun ja tähtivalot päälle (sellainen jouluvalohärpäke, minkä oon kiinnittäny katonrajaan) ja cd-levyltä soimaan musiikkia ja sitten silitän vähän ja menen olkkariin. Välillä hän saattaa ilmoittaa että haluaa vettä tai halua pissalle, mutta muuten hän nykyään nukahtaa aika nopeasti siihen.

Aika kivasti mennyt, vaikka olinkin vähän liian "Pehmo", enkä harrastanut mitään unikouluja tm kiusaamisia. Joku äitituttu joskus sanoi, että eiköhän ne millä tahansa tyylillä oo viimeistään 18-vuotiaina omassa sängyssä.

Ai niin ja mikä hauskaa, sen jälkeen kun lopetin imetyksen, lopetin myös yöllä heräämisen kokonaan. Tyttö saa ihan rauhassa itkeä keskellä yötä huoneessaan, mulla ei ole mitään hajuakaan. Sen sijaan isi aika usein joutuu hakemaan tytön meidän väliin. Että meillä mukavasti vaihtui yövalvomisroolit. Isin mielestä mukava ei tosin taida olla oikea sana tähän...


).( Nyt parina aamuna ollut sellaista hyvin epämääräistä ällötystä. En sanois pahoinvoinniks enkä viel oikeen etomiseksikaan, mutta ei tää olo nyt varsinaisen hyväkään ole. Muuten lähes oireeton olo (paitsi tissien osalta) edelleen jatkuu ja sehän tietty huolettaa. Toivottavasti masussani on elämää!

 

Eilen varasin ekan neuvolan, se on 28.2.

Mulla on tän pääni kans ollu hiton hankalaa, oon ihan raivohullu yks hetki ja heti perään itken ihan hulluna... teen asiakastyötä ja meen tänään lääkäriin jos sais pari päivää huilia kun eilen meni tunteet vähän yli töissä... Muutenkin mun on ollut tosi vaikee käydä töissä ja olen tosi stressaantunu siellä, en vaan halua olla kenekään kanssa tekemisissä. Kotona koira ja mies toki saavat oman osuutensa mun kiukusta mut se nyt taitaa olla normaalia... Väsyttää kanssa ihan hulluna, nyt heräsin tässä 15 tunnin yöunien jäljiltä! Oksetusta *kopkop* ei oo ollu kun ihan ohimenevinä hetkinä.

Eilen ja tänään ollu mahakipua ja kyttään ihan hulluna ettei ole keskenmeno. Vuoden päivät tätä pienokaista ehdittiin yrittää joten pelko sen menettämisestä lienee ihan normaali... erityisesti mitä pidemmälle mennään.. Kuhan sinne ultraan pääsis, tuntuu tää viikko ikuisuudelta!

Itse olen myös pääkaupunkiseutulaisia ja ihmettelen kun täällä on jotkut ilmoittautuneet Naistenklinikalle synnyttämään. Eikös naikkari mene kiinni ihan lähiaikoina ison rempan takia?

Luna85 6+2 (ehkä)

 

Laala: kiva tulla perässä!

Luna85: käsittääkseni naikkari menee tosiaan remonttiin. Luvassa on siis kait ihan törkeet ruuhkat kesän jälkeen... Asumme siis myös pääkaupunkiseudulla. Ja kun esikoinen kerran syntyi Jorvissa, niin eiköhän me mennä suosiolla toinenkin sitä kautta hakemaan.

Mikäs ikäisinä muuten muilla esikoiset ovat oppineet kiipeämään pinnasängystä pois? Mä tajusin juuri, että tosiaan, sekin voi olla ennemmin kuin myöhemmin edessä. Meillä siis vajaat 2-vuotias nukkuu yhä kiltisti pinniksessä, mutta varmaan fyysisesti osaisi (jos haluaisi) tulla jo sieltä itse poiskin. Vielä ainakin odottaa "palvelua", että joku tulee häntä hakemaan. Ja usein herättyään juttelee omiaan parisenkymmentäkin minuuttia ennen kuin alkaa huudella äitiä - tai useammin isää hakemaan.

 

Pokspoks 6+0

Ikäeroista; meillä ekan ja tokan välillä 1v8kk, tokan ja kolmannen 1v10kk, kolmannen ja neljännen 3pvää vajaa 2v ja neljännen ja viidennen vajaa 1v11kk. Ja nyt tulee sitten kuopuksen ja iltatähden välille 3v11kk, eli huomattavasti pidempi ikäero. Uskoisin että nyt on aikaa enemmän keskittyä vauvaankin kun muut ovat jo isompia.

fenixlintu ; meillä lapset siirtyneet pois pinniksestä lastensänkyyn 1v2kk-1v4kk:n iässä ihan turvallisuus syistä. Kaikki lapset olleet aina hyviä nukkumaan ja nukkuneet omissa sängyissään. Iltarutiinit ovat tosi tärkeitä, meilläkään ei olla opetettu lapsia nukahtamaan nukuttamalla vaan ihan itsekseen nukahtavat.

(.) pahaolo aamuisin vaivaa, muttei tartte oksentaa. Tissit on kipiät ja ruoat ei maistu, ja esim. jauhelihan paisto pannulla on :$ Töissä vähän tuskaa, kun myyn työkseni ruokaa..
Neuvola edelleen varaamatta, mutta pakko kohta soitella ja kysellä neuvoja kun lähisukulaisella epäillään parvorokkoa, mikä on raskaanaolevalle vaaraksi alkuraskaudessa jos äiti ei ole sitä sairastanut, itse en tiedä sairastaneeni...