Lokakuun lapset 2013 <3 *helmikuussa*

Tervetuloa taas uusille!

Vauvan koosta Esikoinen syntyi kolmen päivän käynnistyksen jälkeen raskausviikolla 42+0 ja oli 49 cm pitkä ja painoi huikeat 2 830 g. Vielä käynnistystä aloitettaessa ultraaja epäili, että paino olisi 3,9 kg, eli ihan tyytyväinen oon siihen, että yli kilon heitto oli tuohon suuntaan

Padmerine Teillähän on nopea tahti Mahtaa olla vuoden kulutta, tai sanotaan vielä vaikka 2014 syksyllä kova meininki vauvojen kesken.

hepzu Auttaa kommentointiin myös, jos avaa kaksi netti-ikkunaa. Mulla on nyt auki kolme: yhdellä selaan viestejä, toisella päivitän listaa ja kolmanteen kommentoin. Sitten kun kaikki viestit on selattu, päivitän listan ja lähetän kommentit.

ON Ei sitten ollutkaan mulla neuvolaa eilen aamulla, neuvolantäti oli sairastunut. Ens viikon torstaina uusi yritys. Nyt vaan pitää keksiä joku uusi selitys työpaikalle

Esikoinen onneksi jo terve, jaksaa itsekin jotain ehkä. Ja tänään pääsi töihin lepäämään On toi kaksivuotiaan uhma sitten ihana...

Väsymys on hieman helpottanut.

Kasiviikolla jo mennään, nyt aika lähti rientämään.

cb ja osku 7+1

 

Vauvojen painosta on ollut puhetta ja Laala sitä multa tuolla aiemmin kyseli. Mun esikoinen oli 4040g ja toinen huimat 4700g. Mulla ei ollut raskausdiabetesta, en tiedä miks on olleet noin isot vauvat. Ponnistusvaiheessa kuopus jäi hetkeksi jumiin, joten sen vuoksi ja tietenkin vauvan ja oman terveyteni vuoksi yritän seurata ruokavaliota melko tarkkaan tässä odotuksessa. Saa sitten nähä minkä verran sillä pystyy vaikuttamaan. Toivon myös useampaa sokerirasitusta ja sitä että vauvan painoa seurataan tarkemmin. Mulla on menneet molemmat 5vrk yliajalle ja jos noin iso vauva taas tulis niin ei ehkä ihan järkevää kasvattaa sitä kovin kauaa ylimenopäivillä..

Nuo vuotoasiat näin odotusaikana on kyllä inhottavia! Mun vuoto onneksi jäi siihen maanantaiaamuun eikä ole sen enempää ainakaan vielä tullut. Meillä on aika kiireistä tämä arki ja väliin tulee alavatsa hieman kipeäksi, yritän sitten hidastaa tahtia ja pakko on ollut jo jättää asioita pois päiväjärjestyksestä koska väsymystä alkaa jo olla.

Äitiysvaatteita siis olen ostanut jo farkut ja paidan, ja mulla on jo tosi turvonnu vatsa. Muistaakseni odotin kuopusta ja sain alkaa pitämään äitiysvaatteita siinä vk10 tienoilla. Eihän tuolloin varsinaista vauvavatsaa vielä ole mutta mulla on kyllä tuota vatsan turpoamista ihan kiitettäväst i|O Kokemuksesta tiedän että mut valtaa kohta ihan jumalaton väsymys enkä tahdo jaksaa yhtään mitään, joten ovatpahan sitten valmiina kun niiden aika tulee

Synnytykset mun esikoisen synnytys kesti 2vrk ja oli aivan kamala..supistukset oli niin hirveitä että mulla meni puhe- ja toimintakyky aivan täysin. Lisäksi meni 1litra verta ja sain vauvan joka oli pahemman luokan yövalvoja heti alusta asti Toista lasta kun odotin kävin pelkopolilla ja suunniteltiin vähän tulevaa synnytystä. Pelkäsin paljon, mutta synnytys meni oikein hyvin, kesto 6h ja ammeessa olin pitkään. Ainut vaan että spinaalia laittaessa mulla pääsi ilmaa tuonne kalvoihin ja sen takia piti tehä 2vrk synnytyksen jälkeen veripaikka, joten aivan nappiin ei mennyt sekään kerta

Palaillaan!

 

Tervetuloa uusille plussanneille mammoille

Hopeakissa Onnittelut hyvistä ultra kuulumisista :heart:

ON: Miksikäs tuo aika tuntuu matelevan niin himputin hitaasti. Tuntuu että ens keskiviikon VU:hun on ikuisuus aikaa. Ei millään malttais oottaa sitä että pääsee kurkkaan mitä tuolla masussa näkyy. Pahin väsymys täällä helpottanu jo ja mahan kipuilu on nyt enään semmosta hetkittäistä jomottelua, ku vielä viime viikolla se oli hetkittäin vaan pois Nyt tosin tuo kuvottavaetovaöllötys olotila on rantautunu ja parina päivänä jo saanu miettiä pitääkö juosta vessaan tyhjentään mahalaukku. No onneksi ei oo tarvinu siihen vielä ruveta

Mukavaa viikon jatkoa mammoille

zannukka 6+4

 

Meillä tuo esikoinen oli sen perinteisen 3650g syntyessään, eli ihan normaalikokoinen oli ja synnytyskin oli suht helppo, vajaa vuorokauden kesti ekasta supistuksesta lähtien.

Tänään on ollut taas kovia pelkoja keskenmenosta ja hölmönä menin googlettamaan tuulimunaraskauden ja nyt oon sitten varma, että mulla on sellanen.:kieh:
Mun on tosiaan varmaan pakko käydä ihan oman mielenrauhan takia varhaisultrassa, ei tästä muuten mitään tule...
Voi kun osaisi ottaa vain rennommin ja murehtia keskenmenoa sitten jos sellainen tulee, sille kun ei itse mitään kuitenkaan voi.
Tänään viikkoja 5+1 neuvolaterkan mukaan 5+5.

 

Meppuli, ihan samoja tunteita täällä. Voi kun osais vaan rentoutua ja nauttia siitä, että on raskaana, edes juuri tällä hetkellä. :heart:

Ai kauhia, Dita, sulla on tosiaan ollu isoja! Toivottavasti meillä ei tästä toisesta tulis ihan tommosta jättiläistä. Tai jos tää vaikka syntyis vähän aiemmin kuin 2vko yiajalla niinku esikoinen...

Miten ilta on mennyt, Rakkaudesta äiti? Tuliko huono olo? Mun on nyt pakko sanoa (vaikka en meinaa itsekään sitä riittävän hyvin uskoa), että oireet voi tulla ja mennä ja se miten aiemmissa raskauksissa on mennyt, ei välttämättä kerro tästä raskaudesta mitään. Toivottavasti kaikki on kuitenkin hyvin siis. :hug:

Jännä teillä joillain (en muista kellä kaikilla) alkaa pahoinvointi ajoissa, just tarkistin, mulla esikoisesta alkoi about viikolla 8... Ihan riittävästi ehdin silti oksentelemaan, että nyt en valittais vaikka ei ollenkaan tulis pahoinvointia. :saint:

AI niin, mä olen kai uhkarohkea tai uskon sit kuitenkin jossain alitajunnassa että kaikki on ja menee hyvin. Suostuin sijaiseksi yhteen kouluun. Pitäis suoraan varhaisultrasta mennä opettaa lukiolaisia. Että toivottavasti siellä todellakin on kaikki hyvin, en tiedä miten kokoon itteni tunnille jos sieltä ei löydy sykettä...

 

Huomenta!

Tänään on jokseenkin huojentunut olo, kun paperiin ei ole eilisillasta saakka tarttunut mitään väriä ja aamulla tehty digitesti näytti: Raskaana 2-3. Lauantaina se näytti 1-2. Jokohan vois lopettaa testaamisen ja yrittää nauttia vähän.


Hyvää YSTÄVÄNPÄIVÄÄ kaikille! :heart:

 

Meidän toukka on tänään 5+3, eli luultavasti 24pv hedelmöittymisestä. Ei ihan ystävänpäivän kunniaksi taida vielä alkaa sydän sykkiä, mutta huomenna mun sydämen alla pitäis toisen sydämen alkaa sykkiä, jos kaikki on oikein. :heart:
Mua melkein onnesta itkettää, kun ajattelen tätä, vaikka muuten olenkin ollut kummallisen pessimistinen. :heart:

Yöllä oli taas tissit kipeet, nyt herättyä ne ei tunnu juuri miltään (kun niitä tökkii ) paitsi yleisesti epämukavan kipeeltä tuolta jostain "sisältä". Jännästi tuo kipu vaihtelee.

Onko teillä muilla sellasta että nännit kutiaa? Eilen illalla oli taas tissit kipeet ja nännejä kutitti ihan hirveästi. Vitsi teitä varmaan kaikkia kiinnostaa.

Mullahan muuten tyttö oksensi koko tiistain, pistin nyt viestiä päivähoitoon, että milloin hoitoon saakaan tuoda, tuli vastaus että huomenna vasta. Koitetaan siis keksiä jotain kivaa tekemistä täksi päiväksi, mennään ehkä mun vanhemmille, niillä kun oli sama tauti viime viikolla, joten ketään ei taideta tartuttaa siellä.

 

Hanneka: hieno juttu! :heart:

Synnytyksistä: mun kaksi pientä ovat syntyneet viikoilla 34+jotain ja 35+jotain, molemmat sektiolla. Kummallakin kerralla menin aamulla ihan tavalliselle neuvolakäynnille, sieltä pikana äitipolille näytille, jossa lääkäri on todennut että huomenna leikataan, kotiin et enää lähde edes laukkua hakemaan.

Valvottu yö, aamulla pikainen halaus mieheltä ja kävellen leikkaussaliin. Valmistelut ja taju kankaalle. Reilun tunnin päästä herätys ja muutaman tunnin seurannan jälkeen osastolle. Esikoinen oli valvontaosastolla pari ensimmäistä päivää, mutta toinen lapsi olikin isän kanssa osastolla odottamassa minua. Tai olivat siis pesiytyneet telkkarihuoneeseen katsomaan urheilua... :-DD Esikoista en itse edes nähnyt ennen kuin vuorokausi sektion jälkeen. Isä syötti kumpaakin lasta ensimmäisen vuorokauden tuttipullosta ja piti paidan alla kenguruhoidossa. ​

Kolmas syntyy samalla tavalla ja varmasti ennen rv37. Aika kuivakoita nämä mun synnytykset kyllä ovat olleet. Mutta pääasia että lapset ovat olleet ennenaikaisuudesta huolimatta terveitä. Esikoinen painoi syntyessään 3230g ja toinen 2900g.

Mulla on nyt eka ultra-aika varattu, 7.3! Tuonne asti pitäisi jännittää mitä kohdussa tapahtuu. Jatkuva öklötys ja iltaväsymys + palelu pitävät kyllä huolen siitä, että muistan olevani raskaana. Kahvikaan ei enää maistu kuten ennen. Mulle ehkä varmin merkki raskaana olemisesta on yhtäkkinen liikutus: Hopeakissa, itkut piti tirauttaa kun luin tuon sun blogientryn, niin liikuttava se oli!

Hyvää ystävänpäivää kaikille myös minulta!

Yritän ehtiä lukemaan tämän ketjun alusta saakka, mutta kaksi täystuhoa (1v ja 2v) pitävät päivisin aika kiireisenä ja iltaisin... nukahdan ennen kuin pää koskee tyynyyn.

 

Laala: samaa ongelmaa tissien kanssa mulla. Todella ärsyttävää.

 

heippa!

Ja hyvää ystävänpäivää kaikille! Aloitetaas tämän päivän keskustelut positiivisilla asioilla, eli nyt kun oon lueskellu näitä kirjotuksia niin tosi monella on keskenmenoja taustalla, jopa useampia, niin ihan mielenkiinnosta haluaisin kuulla teidän tarinoita kenellä EI ole keskemenoja tai tuulimunia tms taustalla.. Tuntuu nimittäin sangen negatiiviselle nämä asiat ja jo itsekin rupeen miettimään, että voiko tämä raskaus ollenkaan edes jatkua kun keskenmenot tuntuu olevan niin yleisiä ja myöhäisessä vaiheessa... Toki se kuuluu asiaan ja on elämää, mutta koitetaan nyt saada vähän positiivistakin tälle palstalle, eikö? Joten kertokaa te joilla näitä ei ole, monesko raskaus ja miten raskaudet ovat menneet.. Saadaan vähän iloisempaakin luettavaa tänne :heart:

Itsellä on nyt kolmas raskaus, kaksi tervettä lasta. Raskaudet meni moitteettomasti! Kiloja tuli, mutta mitään komplikaatioita ei tullut. Esikoisesta tunsin liikkeet vasta rv 22, kun istukka oli navan takana mikä pehmensi liikkeitä. Synnytys käynnistyi itsekseen 41+0 tihkuvalla lapsiveden menolla. Kuopuksen kohdalla liikkeet tunsin jo hiukan aiemmin, joskus rv 18 ja ilman ongelmia mentiin jonnekin viikolle 36 asti. Viimeiset viikot oli aika kipeitä. Tuli paljon kipeitä supistuksia ja pisti alapäähän, välillä oli hankalaa jopa kävellä. Poika lähti tulemaan lähes syöksynä 39+4.

 

meppuli, Google ei ole ystävä näissä asioissa. Vähän sama kuin ennen luin lääkärikirjaa ja samantien sairastin ties mitä. Ootko soittanut neuvolaan ja jutellut näistä peloista? Nekö ei siellä suostu ultraamaan edes erityistapauksessa? Olikos sulla joku muu taho, joka voisi sen mielenrauhaultran sulle tehdä? Mites yksityinen? Mä oon myös varma tuulimunasta omalla kohdallani, enkä uskalla googlettaa, etten sekoa Kun ei oo oireita, niin tuntuu ettei oo todellista tämä raskaus. Pitäis vaan olla onnellisesti raskaana kunnes toisin todistetaan Ehkä oireet meillekin tulee myöhemmin.

 

LukLu, siis vaikka mäkin panikoin, niin mulla ei oo keskenmenoja taustalla, vain yksi onnistunut raskaus. Siitä voisin kyllä mainita, että oli kans oireeton alku ja panikoin silloin ihan yhtä paljon (okei, en ehkä ihan yhtä paljon, ekalla kerralla ei ikinä osaa panikoida niin paljoa mistään), vähäisetkin oireet tuli ja meni ja pahoinvointikin alkoi vasta varhaisultran jälkeen.

Mulla todettiin "muka" raskausdiabetes, kun paastosokeri oli 0,1 yli rajan, mutta rasitusarvot (Sekä 1h että 2h) reilusti rajan alapuolella (siis todella hyvät). Se vähän varjosti hommaa, mutta siis ei siitä lopulta muuta seurausta ollut, kuin että kävin pari kolme kertaa myöhemmin vielä otattamassa paastosokerin (joka oli aina alle rajan).

Muutenkin kaikki meni tosi hyvin. Olin elämäni kunnossa, kävin kerran viikossa punttiksella ja kerran viikossa uimassa rv 36 asti. Laskettuna päivänä olin paikallisessa kauppakeskuksessa (joka oli avattu jotain 3pv aiemmin) shoppailemassa 5h, jonka jälkeen oli kyllä vähän virtsassa proteiinit koholla ja neuvolatäti vähän motkotti, mutta kun kunto oli rautaa, niin mikäs siinä kävellessä.

Liikkeet alkoi tuntumaan siinä rv 17 tienoilla tosi heikkoina hipaisuina, ja lopussa koko maha heilui, kun tyttö vähän liikutti pyllyään mun kyljestä toiseen.

Esikoistaan odottaville suosittelisin, että jos vaan raskaus sujuu hyvin, niin kunnosta kannattaa myös pitää huolta. Toki jos on varhaisesta vaiheesta kipuja, vuotoja ja supistuksia, niin sitten pitää ottaa rauhallisesti. Mutta tosiaan ite olin synnytykseen mennessä varmaan parhaassa fyysisessä kunnossa, mitä oon ikinä ollut. Nyt on vähän samanlaiset tavoitteet. Olen kyllä esikoisen syntymän jälkeen ollut niin sohvaperuna, että nollasta saa kuntoa rakentaa, mutta pakko saada vähän kuntoa, ei sitä pikkuvauvavaihetta muuten jaksa. Se on fyysisestikin rankkaa se alku. Mielestäni myös hyvän kunnon takia palautuminen lähti tosi nopeesti liikkeelle ja jälkitarkastuksessa esim lantionpohjalihaksia kehuttiin todella napakoiksi.

Kiloja tuli kaikesta huolimatta n. 14kg. Synnytyssaliin jäi 6 eikä ne loput koskaan sit lähteneetkään. Sen sijaan olin tossa vuodenvaihteessa samassa painossa kuin synnytykseen menossa, joten ihan hyvä, että oon saanu sen 5-6 kg tiputettua...

Ps. Google ei todellakaan ole ystävä tässä vaiheessa. Tiedän sen itse oikein hyvin. Se ei ole ystävä ennen synnytystä eikä myöskään useinkaan vastasyntyneen kanssa. Googlesta (ja näiltä foorumeiltakin) saa kyllä sen vaikutelman, että puolet raskauksista päättyy vähintään ja niistäkin suuri osa on jotain tuulimunia, vaikka käsittääkseni se km:n todennäköisyys on todetussa raskaudessa normaalisti sitä 10-15% luokkaa ja niistä suurin osa alkaa kuitenkin spontaanisti vuodolla. Ehkä kovia kokeneet tarvitsevat vain enemmän "vertaistukea" ja siksi ehkä kirjoittelevat aktiivisesti, joka antaa sitten foorumeille yliedustuksen huonoista tapauksista.

 

Dita Itse olin kuopuksen kohdalla myös huolissani ylimenopäivien vauvan kasvusta, mutta lääkärit sanoivat, että kasvu on suhteessa niin vähäistä (tyyliin oliko jotain 200g / 2vk), että se ei synnytykseen vaikuta, kun massa tulee kuitenkin tasaisesti kroppaan ja synnytyksen vaikein kohta on kuitenkin se pää.. sinne harvemmin "läskiä" tulee Joten mulla ei siis lähteneet edes suunnittelemaan käynnistystä..

Laala Mulla kaikissa raskauksissa pahoinvointi on alkanu enemmän aj vähemmän heti ja molemmissa aiemmissa loppunu aika tarkkaan kun viikot 12 on tullu täyteen. Oksentaa ei ole tarvinnu, mutta sellanen 24/7 etovaolo, mikä menee ohi vaan syömällä ja tuoremehulla.

ON Viime yö meni miten meni, valvoin kolme tuntia keskellä yötä. Kauhee kohtaus esikoisen kanssa ja ukko kuorsaa vieressä.. no onneks menin nukkumaan jo ysiltä nii sai alkuillasta nukkua 5 tuntia, loppuyö menikin taas mielenkiintosesti.. Yöllä tunsin jonkinlaisía tissituntemuksia ja aamulla "suonenvedon" tunnetta nivustaipeessa. Etova olo oli yöllä, mutten jaksanu nousta mehua juomaan, joten aamu on menny tässä mehua litkiessä.. Nyt alkaa jo paraneen, mut kiva oli pestä pojan peppu kunnon tuotteista kun meinaa laatta lentää muutenkin :x

6+4

 

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Tänä aamuna iski yhtäkkiä etova olo kun vein lapset tarhaan/kouluun. Onneksi meni ohi tältä erää. Eilen illalla oli kans vähän outo olo, mutta syöminen auttoi. Olo siis vaihtelee sen mukaan mihin aikaan olen syönyt, kuinka väsynyt olen ja sitten tietyt hajut pistävät vähän oloni sekaisin.

Eilen ostin lankaa ja rupesin virkkaamaan vauvalle peiton =). Mainittakoon etten ole mikään käsityöläinen. Osaan kutoa ja virkata suoria pätkiä, mutta en mitään monimutkaista. Eilenkin virkkasin, revin auki, virkkasin revin auki, kun yritin tehdä erilaisia juttuja. Tuli siihen tulokseen että perinteinen tolpat saa luvan kelvata .

Luklu kyselit keskenmenoista. Minulla ei ole ollut keskenmenoa, tuulimunaa tms. Nyt varmasti tulee sitten kun menin sanomaan noin, parempi pitää suunsa kiinni...:x

Zoelle Kiva kuulla että täällä on muitakin joilla monta sektiota takana. Tosi aikaisin ovat lapsesi syntyneet. Onko siihen joku tietty syy?

Onko muille muuten ilmestynyt finnejä naamaan? Mulla on yks nenässä : /

 

Ihanaa ystävänpäivää kaikille!

Täällä yksi vainoharainen aloitti aamun taas tekemällä testin. Positiivistahan se näytti.. Miksi tuollaiset tuntemukset? No kun oireita ei ole ollut paljoakaan ja ne pienetkin on hävinnyt. Onneksi täällä tuntuu olevan samassa tilanteessa olevia useampikin, niin saa vertaistukea.

Ihana lukea noita varhaisultran kuulumisia. Olen yrittänyt itse asennoitua niin, etten kävisi varhaisultrassa, mutta mieli vaihtelee päivittäin. (esim. nyt olen taas varaamassa aikaa)

Tuonne tietoihini voisi täyttää seuraavan laiset päivämäärät: LA 6.10. (laskettu viimeisistä kuukautisista) Ensimmäinen Neuvola 27.2.

-sannita & pikkuinen (rv 6+4)

 

Luklu Minäkin valvoin viime yönä yli tunnin kun yksi vessahätäinen lapsonen herätti. Ärsyttävää pyöriä ja pyöriä kun unta ei tule vaikka väsyttää. Lopulta nukahdin ja sit kun herätyskello soi olin ihan raatona taas.

Viime raskaudessa kärsin unettomuudesta siinä rv 20-30 tienoilla. Joka yö valvoin 3-4 tuntia ja kun piti herätä töihin olin ihan loppu. Mun oli sitten pakko pyytää vähän sairaslomaa että sain univelkaa kiinni nukkumalla päivisin. Jossakin vaiheessa unettomuus katosi ja sain taas nukuttua öisin.

 

Niin raskauskiloista oli myös puhetta. Itselleni tuli ekassa 20 kg, toisessa melkein saman verran ja kolmannessa n. 15 kg. Mainittakoon että kaksi ensimmäistä ovat syntyneet heinäkuussa (kuumina kesinä) ja turvotus oli aivan mahdoton! Kenkiä en saanut jalkaan ja jalat olivat kuin norsulla. Tosi, tosi raskasta! Öisin kädet puutuivat niin etten sormia saanut liikuteltua ja jalanpohjat olivat todella kipeät aina noustessa aamuisin.
Kolmas syntyi sit joulukuussa eikä turvotusta ollut yhtä paljon. Ensimmäisen jälkeen jäi ehkä pari kiloa, toisesta taas pari ja samaten kolmannesta. Mut olenhan minä myös vanhempi nyt ja kiloja on vaikeampi karistaa kuin alle 30-kymmpisenä

 

Laala tuli mulla illalla huono olo ja olin huojentunut mutta nyt aamulla taas ihmettelin kun ei ollut herätessä sellanen järkky huono olo kuin muina aamuina.En kuitenkaan usko että tässä vaiheessa pahoinvointi alkas vielä vähentyä ilman syytä.Mutta toivottavasti tää nyt on sellasta aaltoilevaa että välillä on huonompi olo ja välillä lievemmästi huono olo
Mulla on kaikkiin onnistuneisiin raskauksiin kuulunut tuo pahoinvointi(tyttöjä ottaessa rajuna ja poikia oottaessa lievempänä)ja just viimeksi siitä tiesin ku pienemmätkin oireet loppu et nyt ei oo kaikki hyvin



Äiti0708 joo pakkohan näitä tuntojaan on jonnekkin saada purkaa ja tää palsta on just sitä varten että saa saa olla oma ittensä ja puhua myös niistä huolta aiheuttavista asioista.Kuitenkin aika monella odottajalla niitä varmasti on.Itelle on tullut sellanen olo että liian sinisilmäsesti ei kannata uskoa raskauden menevän hyvin ennenkuin on pitemmillä viikoilla.Itelle ois varmaan ollu liika kova shokki jos viimeksikin oisin odottanut että sydän sykkii vaik oireet häviskin.Eli valmistautuminen varmaan autto etten romahatnu ihan täysin.Ja mulla kans näillä viikoilla viimeksi pieni oli kuollut joten siki huolta herättää heti jos oireet tuntuu vähenevän.Toivottavasti niin sulla kuin mullakin ois kuitenkin nyt kaikki hyvin:hug:

LukLu Mulla on neljä hyvin mennyttä raskautta.Esikoisesta(tyttö) oli vaan tosi rajua pahoinvointia ja meinasin joutua tiputukseen ku paino vaan laski.Oksentelin viidennelle kuulle lähes kaiken(sellasta pahoinvointia en enään toivo) ja loppuraskaudessa pieniä hoitolapsia pukiessani oksentelu alkoi taas uudelleen ja jouduin loppuajaksi saikulle.Muuten olin tosi hyvässä kunnossa kun pahoinvointi loppui ja jaksoin kävellä aivan hirmu pitkiä lenkkejäkin.Ne jotka Oulua tuntee niin kävelin esim kaakkurista toppilaan.En tiiä oisko mun kunto enään nuin hyvä
Tyttö syntyi laskettuna päivänä:heart:
Seuraava raskaus meni myös tosi hyvin mutta alussa oli aika rajua oksentelua,muttei kuitenkaan yhtä rajua kuin eka raskaudessa.Toinen tyttömme syntyi kuusi päivää lasketun jälkeen:heart:
Kolmas raskaus meni myös oikein hyvin ja pahoinvointi oli tosi lievää tyttöjen odotukseen nähden.En paljoa oksennellut.Poika syntyi kuusi päivää lasketun ajan jälkeen:heart:
Ja neljäs raskauskin sujui hyvin lievän alkuraskauden pahoinvoinnin kans ja poika syntyio yhdeksän päivää lasketun ajan jälkeen:heart: Missään raskaudessa mulla ei oo tullut mitään vuotoja joten vuodon ilmaantuessa mulla iskis hätä,vaikka raskaudet voikin olla niin erilaisia.Jotenkin sitä vaan oottaa että samalla kaavalla mennään.Ei vuotoja ja pitää olla edes lievää pahoinvointia niin hyvin menee.
Ku mun kolmas raskaus alkoi niin olin varma et odotan poikaa ku maha kasvo jo alussa ja pahoinvointi oli niin lievää.Samoin neljännen raskauden alussa olin varma et poika tulee ku en alkanu taaskaan oksennella niinku tytöistä.Maha on myös ollut isompi pojilta ja pojat olikin isompia.Toinen 3910g,toinen 4180g ja tytöt olivat 3480g ja 3525g
Niin ja synnytykset mulla on myös aina menneet hyvin.Toisesta lapsesta en vaan älynnyt mennä ajoissa sairaalaan kun ootin vaan niitä kovia kipuja kotona joita ei sit tullu ku vasta ihan loppuvaiheessa ja tulikin aika kiirus sairaalaan.Saliin päästessä mulla oli kohdunsuu 10senttiä auki ja sain alkaa heti ponnistaan.Siitä jäi vähän traumat ku olin niin kipee ponnistusvaiheessa ja sen jälkeen poikien synnytyksien alettua ollaan miehen kans varalta ajettu oyssiin pienissä synnytys supistuksissa sillä mielin et kotia laittavat takasin,mutta sinneppä onkin saatu jäädä

yh79 ihanaa että sulla vuoto loppunut.Toivottavasti kaikki on siis hyvin:hug:

Yksi yö vielä ultraan ja olo on kyllä nyt vähän pelokas vaikka eka niin luottavaisena sinne olin menossa.Ihmetyttää tuo olon parantuminen yhä...
Mutta toivon kovasti että sieltä tulee hyviä utisia ja saan pysyä lokakuisissa odottajissa=)

Ainiin viimeyönä näin unta että imetin noin puolivuotiasta poikavauvaa:heart: Hassua ku oon vähän jo ajatellu et tää on tyttö ku pahoinvointi alko mennä jo niin alussa kovaksi,mut sit uneksinkin poikavauvasta.

Rakkaudesta äiti rv.6+4 & lokakuun lapsonen:heart:

:heart:niin ja hyvää ystävänpäivää kaikille

 

Syy ennenaikaiseen syntymään esikoisen kohdalla oli raskausmyrkytys. Paino nousikin huimat 5kg viikossa ja siis ihan nestettä. Lähtöpainossa olin jo toisena päivänä sektiosta kun nesteet lähti veks. Toisen kohdalla riitti kun protskut vähän vilkahti testissä, äippäpolilla oli ihan puhdas näyte mut kun kotona stixatessa parina päivänä nousua, niin eivät halunneet ottaa riskiä.

Olihan se lievä järkytys kun ei ollut yhtään henkisesti valmistautunut siihen, että vauva syntyy HUOMENNA. Kummallakaan kertaa. Nyt sitten tietää varautua tuohonkin. Kuukautta ennen - mikä päivä tahansa.

Harmittaa melkoisesti kun missaa jokaisen lapsensa syntymän, mutta ihana tietää että isä on lasta vastassa heti synnytyssalin puolella.

 

Moi!
Tää raskaus on mulle toinen, esikoinen syntyi 6/2010. Raskaus meni hyvin muuten, mutta oksensin 24/7 koko raskauden. Viimeisen kerran oksensin leikkauspöydälle, minuttia ennen kuin poika oli pihalla. Poika leikattiin viikoilla 37+6. Siinä vaiheessa kuukausia jatkuneen supistukset, olivat kadottaneet kohdunkaulan ja avanneet paikkoja. Sektio päätettii nuihin päiviin, koska mun kunto oli fyysisesti ja henkisesti nolla. Loppuaikoina olin viikottain tiputuksessa, kun mikään ei pysynyt enää sisällä. Katotiin viisaammaksi päättä raskaus, kuin se että vietän päiväkausia kituvana tipan varassa laskettuunaikaan asti.

Esikoisen raskaudesa pahoivointi oli siedettävää 12viikoon asti, sen jälkeen homma räjähti käsiin ja jäin sairaslomalle pahvoinvoinnin vuoksi äitiysloman alkuun asti. Nyt pahoinvointi on yhtä kamalaa kuin loppuaikoina ekassa raskaudessa.

Eilen oli taas huono päivä ja mikään ei pysynyt sisällä Terkka kirjoitti loppuviikon saikkua. Nyt on vähän parempi olo, niin aattelin käyä kokeileen tekeen iltavuoron. Kohta onneks pääsee siirtyyn takas opintojen pariin kevyempiin hommiin.

Muut, joille on tehty sektio, onko teil arpi kipeä? Mulla särkee ja repii arpea melkein kokoajan.

Google on kyll täss vaiheessa oikeasti pahin vihollinen, saa vain turhaa stressiä ja pelkoa.

Äitiysvaatteet mulla on käytössä kotioloissa H&M:n äippälökärit, ihanaa kun ne ei paina mihinkään päin. Vatsa on kyll tosi turvonnut. Esikoisesta vatsa tuli esille jo rv12 tienoilla. Oon aika pienikokoinen ( 155cm pitkä) niin kaikki "ylimääräinen" näkyy kyll heti. Aattelin, jos kaikki menee hyvin, niin käyä maaliskuussa ostaan muutamat pitkät Ginatrigon toppeja ( toimii myös raskauden jälkeen) ja parit äippäpöksyt/legginsinsit H&Mltä.

Alkuraskaudenultra viel ei oo kuulunut ultrasta mitään :/ vaikka neuvolasta luvattiin ultra tälle viikolle, stressaa kyll kiitettävästi, että onko kaikki ok.
Ihanaa kuulla muiden ihanista au-uutisista :heart:

Rinnat kipeät ja kasvaneet A-kupista C:hen. Tihkuvat nyt jo ns. alkumaitoa eli täällä on jo meijeri käynissä

Misu78 Aloin virkkaamaan ekan raskauden alussa vilttiä vauvalle, en tosiaa oo mikään käsityöihminen. Noh viltiin ois tarvinnut 24kpl samanlaista palaa, mutta tein 2kpl ja mulle riitti Taidan nyt ihan suosiolla jättää nuo käsityöt äidille ja anopille.


Dana ja sala-asukki

 

rakkaudestaäiti Toki oon samaa mieltä, että realiteetti pitää pitää mielessä, ettei kaikki välttämättä mene hyvin, mutta oon myös sitä mieltä, että sellanen ylenpalttinen panikoiminen ei johda mihinkään ja pirujen maalaaminen seinälle.. Se aiheuttaa vaan turhaa hysteriaa. Koitetaan tuoda tänne palstalle myös niitä iloisia ja hyviä asioita, itse en ainakaan jaksa lukea päivästä toiseen vaan negatiivisia tuntemuksia ja aatteita... Kuitenkin kaikkiviimein raskaus pitäisi olla iloinen asia, eikä vaan märehtiä huonoissa ajatuksissa.. Ja tottakai tänne saa tulla avautumaan jos ahdistaa, sitä vartenhan täällä kirjotellaan, mutta ei sitäkään pelkästään jaksa lukea. Aamu alkanu hyvin ja kauheet negakirjotukset täällä nii meneehän siitä itsekin ihan maihin. Joten pidetään lippu kuitenkin korkealla ja te kenellä ON hyvä päivä niin kirjotelkaa niistäkin tänne!! Saadaan molempaa tasaisesti ja jaksetaan uskoa, että tarratossut pitää vauvoilla :heart:

 

Mikä tuo varhaisultra juttu on? Pääsekö sinne kuka vaan ja miten sinne pääsee? Ja monennella viikolla? Minulla takana yks raskaus, se meni hyvin. Nyt tässä toisessa panikoin keskenmenoa, enkä tajua miks

 

rakkaudesta äiti kunnon lenkki sulla ollut t.ex-oululainen

 

Minun arpeni ei ole kipeä vielä. Pientä viiltelyä voi tuntua silloin tällöin arven läheisyydessä. Uskon että tulee olemaan kipeä vielä kun maha kasvaa ja kiinnikkeet ja arpikudos venyvät : /. En tiedä paljonko kiinnikkeitä mulla on, mutta kyllä niitä varmasti on jonkun verran kolmen sektion jälkeen.

Pelottaako teitä useamman sektion tehneitä se loppuraskaus? Minä pelkään haavakohdan kipua, ja sitä ettei kohtu kestäisikään vaan repeäisi. Tiedän että se on todella, todella harvinaista, mutta kuitenkin se pelko piilee takaraivossa. Aion ottaa sen asian puheeksi neuvolassa ja myös kysyä joutuuko tarkempaan syyniin kun on kolme sektiota tehnyt. Olen päättänyt että otan loppuraskaudessa rauhallisesti jottei kompilikaatioita tulisi.
Leikkaava lääkäri totesi viimeisessä leikkauksessa että kohtu on vielä hyvässä kunnossa ja kestää neljännen raskauden, kunhan pitää parin vuoden taukoa. Nyt tauko tulee olemaan 2v9kk leikkauksien välissä, joten kai se on tarpeeksi pitkä. Jännittää mikä tuomio tulee seuraavalla kerralla. Ei siten että ollaan ajateltu viidettä vauvaa hommata, mut kiinnostaa se kuitenkin.

Viimeksi kun kävin sen leikkausajan varaamassa lääkäri kysyi haluanko sterilisaation, mutta vastasin en. En aio tälläkään kertaa suostua siihen jos kysyvät. Eri asia sitten jos kohtu on niin surkeassa kunnossa että uusi raskaus olisi hengenvaarallinen. Mutta turhaan en sitä sterilisaatiota halua, koska eihän sitä ikään tiedä vaikka se vauvakuume yllättää vielä joskus

 

hepzu Monet ovat varmaankin käyneet alkuraskauden ultrassa yksityisellä, meillä neuvola ei tarjoa alkuraskaudenultraa kuin erikoistapauksessa. Mulle tarjottiin ultraa voimakkaan pahoinvoinnin, toisepuoleisen kivun ja kuinka pitkällä raskaus on ( kierto on epäsäännölinen, eikä tarkkaa tietoa milloin ollut viimeksi kuukautiset). Mä panikoin kans keskemenoa, rypäleraskautta yms :| inhottavaa kun pieni paniikkitunne kokoajan päällä ja jos ees katsoo jotain vauva/raskausjuttuja (vaatteet, tavarat) tulee heti tunne, että nyt menee ihan varmasti jotain pieleen.