Lokakuun lapset 2013 <3 *helmikuussa*

LukLu ja Misu78 täällä kans hukkapätkä 158cm. Mutta mä en kyllä pysty komppaamaan tuota aikasta mahan pullahdusta/ isoa mahaa. En tiedä onko mulla sitten niin sisäänpäin kallistuva kohtu vai mitä (ainakin loppuraskaudesta tuntui kuin kaikki sisukalut ois noussu kurkkuun), mutta esikoisesta siirryin äitiyshousuihin syksyllä kun laskettuaika oli tammikuun alussa. Esikoisesta mun ympärysmitta oli päivää ennen synntystä tasan 100cm, kuopuksesta olin vähän isompi ja vauvat oli kuitenkin syntyessään 3,7 ja 3,8kg, ettei ihan pieniä. Kuopuksesta maha tuli jo vähän aiemmin näkyviin, saas nähdä miten tästä kolmannesta.

Maana-mamma lammaspaimeneksi! Voi wau! Onko niitä Metsähallituksen juttuja? Mulla on ollu jo pitkään haaveena että saatais meille kesälampaita. Keväästä syksyyn tuppaa olemaan vaan muutenkin niin kiireistä aikaa että se aidan pystytys aina jää, toivottavasti tänä keväänä saatais tsempattua.

Täällä Multivitan raskaus ja imetys vitamiinit käytössä. Aiemmin mulla on ollu Multitabsin vastaavat (ilman rautalisää), mut nyt niitä ei ollu apteekissa. Noi on kyllä niin isoja tabletteja ettei voi suositella jos on vaikeuksia niellä lääkkeitä, katkaistuna tietysti meneevät helpommin.

Kuopuksella on ens viikolla neuvola, täytyy siinä samalla varata itellekin ensimmäinen neuvola-aika. Varhaisultrassa en ole käynyt kummastakaan aiemmasta raskaudesta, enkä nytkään ajatellut. Kotikunta ei etes sitä tarjoa, joten täytys muualta lähteä sitä hakemaan. Meillä vaihtuu nyt tervydenhoitajakin kun entinen jäi eläkkeelle. Vähän haikee olo kun hänen kanssaan tuli asioitua kuusi vuotta, kummatkin raskaudet ja lasten neuvolat. Samalla myös jännittää minkälainen tämä uusi on. Nuori ainakin on, todennäköisesti itteeni nuorempi.

Jaahans, mutta pikkukakkonen loppui, joten :wave: palaillaan!

 

Heippa! Pääseekö mukaan:wave:

Eli jouluna päätettiin antaa vauvan tulla ja nyt testi näytti plussaa:heart:

Ikää on 33v, kuudes lapsi tulossa LA 15.10 ja synnäri Oys

 

Kirsikka92 piti vielä tulle sulle kommentoimaan että kun olette noin nuoria (oletan että miehesikin on), uskoisin että miehesi reaktiot on ihan normaaleja tuossa tilanteessa, varsinkin kun raskaus ei ole suunniteltu. Luulenpa että miehesi päässä pyörii tällä hetkellä vain kaikki mitä hän MENETTÄÄ lapsen myötä. On ihan ymmärrettävää ettei hän ehkä vielä pitkään aikaan pysty kuvittelemaankaan mitään positiivista tilanteesta. Lapsen syntymä on aina ISO ja mullistava juttu. Kyllä me yli kolmekymppisetkin osataa vielä panikoida vaikka kolmas ja suunniteltu lapsi on tulossa , vaikka todennäköisesti syyt panikoinnille on erit. PUHUKAA. On minunkin neuvo. Puhukaa siitä mikä pelottaa. Yritä saada miehesikin avautumaan. Ja anna hänelle aikaa, älä pakota hyväksymään asiaa heti. Todennäköisesti itse alat pian innostua siitä, että wau, me saadaa vauva! Mutta älä oleta että miehesikin innostuu yhtä pian/helposti. Voi olla että se tapahtuu vasta sitten kun vauva on syntynyt tai vaikka vasta sitten kun lapsesta alkaa olla enemmän seuraa. Miettikää mikä kaikki tulee muuttumaan teidän elämässä, ehkä huomaatte ettei ne lopulta ylitsepääsemättömiä asioita olekaan? Oma mieheni oli melkein 30v kun alettiin esikoista odottaa, ja ihan suunnitellusti, ja silti hän oli aivan paniikissa pitkään, voin kuvitella mikä tilanne on 10 vuotta nuoremmalla miehellä. Raahasin miehen mukana jokaiselle neuvolakäynnille ja ultriin, että asia ei olisi pelkästään minun vaan meidän yhteinen. Terveydenhoitaja osasi ottaa ihanasti mun miehen huomioon, kyseli joka kerta hänenkin vointinsa, työkuulumiset ym. Alussa oli ehkä vähän vaivautuneena mukana, mutta kyllä sitten alkoi jo odottaa että pääsi kuuntemaan vauvan sydänääniä. Ja on nyt mitä parhain isä lapsilleen. Toivottavasti tilanne ratkeaa parhain päin. :hug:

 

Minä syön multivitan raskaus ja imetys ajan monivitamiinia... hemoglobiini onkin melkein 140 niin rautaa ei tarvita!

Oireita on vähäsen... pyörryttää joinain aamuina niin etten meinaa ylös päästä! Verenpaine laskee niin alas! Ei ole paha olo mutta mitään ruokaa ei oikein tekisi mieli... syön toki silti. Alamahassa vihlasuja ja revintää, pissa hätä useammin! Niin ja teen edelleen joka päivä tollasen kaupan euron testin, tykkään seurata kun viiva tummenee

Neuvola on varattu 12.2 ja siellä sitten varataan varhaisultra! Täällä tosiaan jokainen pääsee 5 ultraan ja vielä jos joku huolettaa niin useammin, kun meillä on ultralaite neuvolassa!

Kirsikka92. Me olimme 17 ja 18 kun ensimmäinen sai tulla. Ja kun raskauduin oli meilläkin isännän kommentit aika samanmoisia. Kun vauva syntyi minä oli 18 ja mies 19 ja armeijjassa ja vielä silloinkin isäntä tuntui ressaavan mutta kun lapsi alkoi olemaan lähellä vuotta kaikki helpotti koska he pysty7vät kommunikoimaan ja minä en ollut enää niin hormoonihuuruissa! Olen edeltävän kanssa samoilla linjoilla että puhukaa!! Ja antakaa asioiden kehittyä omalla painollaan! Ja käykää vaikka treffeilla joka kuukausi niin miehesi ymmärtää että olet myös häntä varten edelleen! Oikeastaan joka raskauden alussa meillä on isäntä miettinyt raha yms asioita... aina ovat lutviutuneet ajallaan!

Syöpähoitojeni keskeneräisyyden takia mieheni on tälläkin kertaa erittäin stressaava... luulee jäävänsä yksin 4 lapsen kanssa... vaikka ei minulla ole sellaista hätää! Vaikka kyllähän se itseäkin mietityttää. Mutta en kuitenkaan vielä soita syöpäosastolle peruakseni tämänkuun lopussa olevia tutkimuksia, koska raskaus on niin kovin alussa... soitan parin viikon kuluessa!

Äiti88 ja kullanmuru 4+4

 

heh.. mä meinasin kanssa käydä äippävaatteet läpi ja kattoa oisko jollekin tietylle tarvetta. Meinasin surutta heittää pois kaikki rutkut.. Mullakin on aika paljon, mut jotenkin tuntuu et sellasia kivoja ja tyylikkäitä ei oo ollenkaan.. Kannatan kans tota leggari-pitkä paita linjaa =)

Mulla tilanne on se, etten oo ekan lapsen jälkeen vielä menny takasin töihin aj se on ollu alunalkaen tarkotuskin. Työ on sellasta, että rupee kantaa hedelmää vasta ajan kuluttua ja siksipä ihan oman työnkulun kannalta on parempi, etten vehtaa edestakasin. Kun palaan, palaan kokonaan.. Nyt oon ollu kotona kohta kolme vuotta ja vielä on reipas kaks edessä.. Hommaa riittää kyllä ihan ilman työn ajattelemistakin.. j atää tauko on ihan tervetullut, kun oon ollu töissä 14 vuotiaasta asti aina koulun ohella, kesät ja talvet extrana viikonloppusin / iltasin, joten hommia oon ikääni nähden tehnyt jo TODeLLA paljon, siksi oon nyt ihan mielellään vähän pois työelämästä ja mietin, mitä sitä haluaa jatkossa edes tehdä =)

HelmikooMulla on kohtu eteenpäin kallellaan ja selkäväli aika matala, siksi toi maha tuppaa tulemaan ulos. Molemmat vauvat on ollu 4kg syntyessään aj siksi uskonokin siihen, että kohdulla on tietty tilavuus.. ja kun mitta on täynnä vauva syntyy =) Toinen tuli ennen LA ja toinen viikon jälkeen, mutta molemmat 5g heitolla nelikilosia =)

Mä tykkään kanssa kun on sama neuvolatäti niin lapsilla kun raskauksissakin =) Meillä ollut tää sama jo kaks vuotta joten aika tutuiksi ollaan kanssa jo tultu. meillä muutenkin tosi lämminhenkistä ja tuntuu niin oudolle kun oikeesti muistaa meidät kun soittaa ja varaa aikaa.. on niin tuttavallista.. Oli ihan eri meininki esikoisen kanssa ekat 6kk kun asuttiin Helsingissä.

Ja Helmikoo on niin samaa mieltä sun kanssa tuosta neuvosta Kirsikka92:lle, mutta siihen lisään vielä sen, että aina asiat ei myöskään mene "parhain päin" Ja siksi on todella tärkeää, että puhutte avoimesti KAIKISTA vaihtoehdoista.. Tiedän itse muutaman nuoren äidin kenelle ei loppujen lopuksi ole käynyt kocvin hyvin. Ns. "painostuksen" alla mies on päätynyt äidin tahtoon, mutta huomannut vauvan kanssa, etä ei haluakaan luopua omista kavereista ja menoista ja kuinka ollakaan äiti on jäänyt yksin vauvan kanssa.. Toisessa tapauksessa mies on kyllä isänä sillon kun hänelle sopii, mutta menee omat manonsa myös niin kun tahtoo.. Tässä toisessa tapauksessa isä on yli 40, joten se ei katso ikää onko halukas / sopiva isäksi.. Monessa tapauksessa tämä selviää vasta vauvan synnyttyä ja vaikeuksien tullessa.. Mutta keskusteluiden myötä osaat jo varmasti odottaa jotain tulevalta. Mutta hyväksy myös se tosiseikka, että vaikka miehesi loppujen lopuksi olisikin valmis tulemaan isäksi, ei se välttämättä mene kuitenkaan niin.. Voihan toki käydä niinkin kun Helmikoolla, mutta kuten jo aiemmin mainittu niin miehet kypsyy näihin myöhemmin.. Parikymppiselle voi olla vaikeaa hyväksyä asiaa.. Ja vielä kommentoisin tuota miehesi kommenttia "en rupea millään tonnilla kituuttamaan" niin täytyy sanoa, että vaikka oma mieheni on todella hyvä tuloinen ja itsellä on todella hyvät äitiyspäivärahat niin tuo tonni kuulostaa todella hyvälle rahalle! =) Totuus on varsinkin kotihoidontuki aikaan, että sitä tonniakaan ei ole tilillä!! Helppoa ei tule rahallisesti olemaan, mutta lapset ovat senkin kituuttamisen väärtejä!!

Mutta niin moneen kertaan täällä jo sanottu.. Vain PUHE ja avoin mieli keskustelulle auttaa tekemään oikeat ratkaisut ja keksimään selviytymiskeinot. Raha-asiat varmasti lutviutuu, mutta helppoa ei elämä tule olemaan!! Haluan nyt vain tuoda myös sitä realiteettia esille!! Vauva tarvitsee kuitenkin aika paljon hankintoja, joista kelleimpii lukeutuu vaunut. Kaytettynä saa oikein hyvää kamaa ja tuttavilta keräämällä lahjoituksia saa säästettyä isoja summia, mutta niihin saa palamaan myös uutena ostettuna monta tonnia, joten kannattaa kaikesta keskustella millä linjalla lähdette liikkeelle.. uutta, vanhaa, lainattua vai onko mummoja jja vaareja auttamassa =)

 

Varasin varhaisultra-ajan 18.2, neuvola ajan varaan vasta tuon ultran jälkeen, kunei oo mittään hajua viikoista . Tuollapa se sitten selviää.

Kirsikka, ehkäpä se miehes muuttaa asennetta kun ensin totuttelee ajatukseen vauvasta .

Ikävä lukea tuollasia juttuja jossa puoliso ei ole oikein täysillä mukana. Ex oli vähän sellanen. Siitä syystä se ex onkin . Oltiin pojan kanssa aikalailla 24/7 kaksistaan, ex kävi töissä ja töitten jälkeen aika usein lähti kahvitteleen kavereitten kanssa. Hänellä kun oli niin rankkaa töissä . Suurin osa vkl meni baarissa, koko vkl pois kotoota.
Nykyinen mies on ihan sit sieltä toisesta päästä :heart:. Välillä pitää pysähtyä miettimään että voiko tollasia ihmisiä olla olemassa, oli mullakin aika totuttelu toisenlaiseen kohteluun

Mulla tosiaan ennestään on yksi lapsi, mutta siitä raskausajasta en muista niin mitään. Että oliko esim. tissikipua, pahoinvointia jne. Aika kultaa muistot . Kuvia kun kattoo nii kauhian iso mahakaan mulla ei ollu, vaikka itte oon himpun verran päälle 150cm

Pari viime yötä on ollu suoraan helvetistä, hirmu huonosti oon nukkunu ja ihan järestään oon herännu 1-2 välillä vessaan ja sen jälkeen vartin välein hereillä . Ihan sama mihin aikaan meen nukkumaan ja kuinka väsyny oon tai en oo, nii huonosti menee yö. Mies meinaa stressata mun takia koko ajan, ku hää nukkuu illasta aamuun heräämättä. Ja harmittaa sitä tietty kun mulla yöt on mitä on.

Tossa söin äsken vähän ja het tuli etova olo, mutta pakko se on syyä, koska sit ei tuu kesää jos on syömättä... On vielä huonompi olo.

Kait sitä pitäs lähtee auttelemaan systeriä remontissa, miehen firma heille talon pystytti ja mä oon siellä kaikki maalaushommat hoitanu, mutta onnex viedään jo viimisiä hommia siellä . Kohta pääsevät muuttamaan.

 

Fossiili Just tätä ajoin takaa tossa aikasemmassa kirjotuksessa.. Miehet vaan keksii kyllä syitä ja ilman syytäkin muuta tekemistä =( Itsellä tälläkin hetkellä hyvällä ystävällä lasten isä, joka ei osallistu arkirutiineihin ollenkaan, vaan viettää kaiken ajan joko "päikkäreillä" tai tietokoneella, kotona on kyllä, mutta ei läsnä.. Olen tullu tässä vuosien varreklla siihen tulokseen, että miehiä on kahtaa laatua joko on perheenisiä tai niitä ikisinkkuja vaikka oliskin naimisissa.. Itseäni on onneksi siunattu tällä ensimmäisellä ja mitä parhaalla sellaisella !! =) Joten uskon, että Fossiili pystyy tuomaan oman kokemuksen kautta esille myös sitä asian ikävää kääntöpuolta =( Toki toivon Kirsikka92 sinulle, että miehesi aidosti innostuu vauvasta ja on perheen arjessa mukana ja haluaa olla paikalla myös niinä vaikeina aikoina kun vauva ei nuku vaan itkee vaan.. Mutta..

No joo, mutta tarkotus mulla ei siis ole luoda asiasta kauheen negatiivista.. Vauvat ja raskaus on Ihanaa!! Sillon kun se on toivottua!! =)

 

Kiitos taas paljon neuvoista ja ajatuksen aiheista!

En missään tapauksessa halua viedä lapseltamme isää, enkä evätä mieheltäni mitään oikeusksi meidän lapseemme. Olin itsekkin aika paniikissa varmasti pari ekaa päivää ja abortilla painostus veti siihen että tuli vaikka mitä sanottua. Sisimmässäni ehkä tiesin että kyllä hän on juuri yhtälailla vastuunkantaja kuin minäkin. Eli lopulta kuitenki hyväksyy asiat.
Ei olla juteltu paljoa, koska häntä ahistaa paljon, ja onhan tässä vielä aikaa puhua vähän kerrallaan... Eilen hän kertoi äidillensä joka oli todella mielissään. Hän hymyilikin asialle ekaa kertaa eilen kun kertoi äitinsä reaktion. Tänään puhuttiin ekasta ultrasta jonne hän ei halua tulla, petyin, mutta hän sanoi että ei hän jokaisesta kieltäydy. Kerroin hälle myös kuinka tärkeää minulle olisi että hän olisi alusta lähtien mukana hommassa. Ja ihan silläkin että tulee varmasti katumaan koko loppuelämänsä jos jää näkemättä arvokkaita hetkiä.
Mutta sieltä josain kumpuaa ajatus siitä että; pikkuhiljaa meistä tulee oikea perhe <3
Ainiin ja mieheni on 25 vuotias, ei ihan niin nuori kuin minä.

Vitamiineista : kävin tänään ostamassa LadyVita mama 120tabl/17.90 sokkarilta... aika kallis? Mutta luulis tuossa olevan nyt kaikki mitä tarvitsen?

Siis minua vaivaa voimakas tissisärky, varsinkin jos lähtee viileämpään ilmaan niin kivistaa tosi kovasti.. Onko muilla? Syöttekö särkylääkkeitä?

Miten facebook ryhmän laita?

kirsikka ja nasu 6+0

 

Ihan totta, ei se kyllä ikää katso kuinka sovelias on isäksi. Ihan yhtä hyvin parikymppisistäkin voi löytyä niitä valioyksilöitä. Omalla miehelläni oikeastaan se ainut syy panikoida oli ettei hän ollut ollut koskaan aiemmin missään tekemisissä pienten lasten kanssa. Oli ihan varma ettei osaa olla eikä tehdä yhtään mitään vauvan kanssa. Ja olikin aika kömpelö ja epävarma vielä pitkään vauvan synnyttyä :heart: mutta ei kyllä yhtään vähentänyt hänen kyvykkyyttään olla isä.

Kirsikka, tuo on varmaan ihan hyvä ettet yritä liikaa kerralla tuputtaa. Tunnustelet ja kuulostelet. Hieno homma myös että miehesi on kertonut asiasta jo jollekin läheiselle ja saanut sieltä myönteistä palautetta. Tuollaset pikkuasiat ihan varmasti auttaa asin etenemisessä positiiviseen suuntaan. Tsemppiä nyt tosi paljon teille!

Jos rinnat on jo muutenkin arat, niin varmasti niihin sattuu sen takia ulkona vielä enemmän kun palellessa tavallaan "supistuvat" kasaan. Kannattaa pukeutua ulos lämpimästi. Käsittääkseni rintatulehduksen voi saada jo raskausaikanakin. Itelläni rintoja aristaa vaan jos jotain painuu rintaa vasten tai kun lapsilta saa aina välillä osumaa...

 

Uh, liekö tullu juotua liian vähän, kun meinaa päätä särkeä. Oire siis tuokin kai, kun en ole päänsärystä kärsinyt enää aika päiviin.
Mies muuten meinasi, että jospa sen testin sitten kuitenkin tekisin, niin olisi siitäkin sitten viivat tallessa . Eli täällä on raskaustestit säästössä.

Kirsikka92 eipä kestä . Olen samoilla linjoilla osittain muiden kanssa. Ottakaa ihan rauhassa, vetäkää syvään henkeä ja keskustelkaa asioista ihan rauhassa. Voit soittaa ja varata ajan myös neuvolaan, jossa voitte keskustella ihan käytännön asioista miehesi kanssa ja tosiaan ultraan kannattaa yrittää saada hänet mukaan. Mutta, olen myös sitä mieltä, että vaikka lapsi on teidän yhteinen niin sinä sen päätöksen kuitenkin lopulta teet ja asiasta vastuun kannat, joten jos mies ei valmis ole niin se on hänen häpeänsä, ei sinun. Se nyt valitettavasti vain on niin, että seksiä harrastaessa niitä lapsia saattaa tulla olipa mikä ehkäisy tahansa käytössä ja kypsä ja järkevä ihminen siitä vastuunsa kantaa.
Mutta tosiaan anna miehelle/pojalle aikaa ja luulen, että se, että sanoit hänelle ettei hänen tarvitse vastuuta ottaa antoi hänelle ajattelemisen aihetta ja myös vapauden tehdä asiat vapaaehtoisesti. Jos olisit kiljunut vastuunkannosta hänelle niin todennäköisesti olisit työntänyt hänet kauemmas ja tilanne olisi paljon vaikeampi. Tsemppiä! Ja kaikesta huolimatta nauti ja iloitse! Ja kyllä niitä oireita varmasti vielä tulee lisää, ennemmin tai myöhemmin, sen voin melkein luvata :-D.

Vitamiineista Itse en suosittele multivitaa tms apteekkikamaa. Ne kun on lääkefirmojen tekemiä niin niissä on kamalan pienet pitoisuuden, yleensä kaikenmaailman lisäaineita pinnan kiillotusta varten ja hinta-laatusuhde huono, koska niissä on aina "apteekki-lisä" mukana. Suosittelen luontaistuotekaupasta saatavaa Solgarin Prenatal-tuotetta, eli raskaana oleville suositeltua. Tässä linkki: Prenatal Nutrients Tablets Solgar Vitamins, Minerals, and Herbs.
Tai sitten niille jotka eivät halua pillereitä syödä niin ihan paras tuote on MiviTotalPlus, joka on nestemäinen ja siksi myös imeytyy parhaiten.
Nimim. näitä asioita opiskellut kohta parikymmentä vuotta.

Syömisistä en juurikaan jätä syömättä mitään, Suomessa riski on niin pieni että sitä on aika turha pelätä. Sushin jätän tosin syömättä, mutta muut menee kyllä. Söinpä tuotta juuri ternimaitolettujakin, mutta onhan nuo paistettu vaikka pastoroimattomasta maidosta olikin tehty joten mikäs riski siinä nyt olisi? Muuten sitten taas olen kyllä tarkka, mutta meillä syödään todennäköisesti monen mielestä ärsyttävänkin terveellisesti. Taitaa olla ammattitauti

Varhaisultrasta mies oli vähän sitä mieltä että voitais mennä. Mä olen vähän kahenvaiheella, toisaalta vois odottaakkin ja säästää nekin rahat johonkin muuhun, mutta toistaalta, jos siellä ei kaikki olekkaan kunnolla niin en haluaisi saada tietää sitä sitten vasta kuukauden tai jopa puolen toista päästä, joka sitten pidetää heti uuden yrityksen aloittamista...Mulla kun yhdessä todettiin n.10viikolla, että pieni oli kuollut jo 5-6viikolla ja sitten tehtiin lääkkeellinen keskeytys.

Joku mietti pientä ikäeroa, mulla tokan ja kolmannen välissä on alle puoltoista vuotta ikäeroa ja kyllä mä sanon, että ne ekat viikot oli kamalia ja itkin jo laitokselta kotiin tullessa, että mitä on tullu tehtyä, että eihän tästä mitään tuu, mutta siitä se sitten alko lutviutua kun hormonit tasottu ja imetys lähti sujumaan ja kyllä ovatkin olleet ku paita ja peppu nämä pienellä erolla olevat siitä asti. Nyt tulee 2v1kk näille vikoille ja uskon, että se on oikein passeli tähän väliin.
Meillä on KAIKKI muksun vilkkaita. Kuopus ei ole paikallaan sekuntiakaan kuin nukkuessaan ja juuri miehen kanssa mietittiin, että jos kuopus on ADHD niin seuraavasta tulee varmaan AADDHHDD :-D .

Uusille tervetuloa ja onnea plussista!

Sinnulille varsinkin. Ihanaaaaa miten paljon suurperheellisiä jakamassa tunteita ison perheen pyörittämisestä :-D !

Hassel ja vieläkin nimetön 5+5

 

Kirsikka92Ymmärsinkö oikein, että olette nyt yhdessä tehneet päätöksen pitää lapsi? Mahtavaa! Siitä se pikkuhiljaa lähtee etenemään ja miehesikin saa varmuutta. Toki tuo ahdistus ei kuulosta kovin hyvälle, mutta annat miehen sulatella asiaa ja kysyt vielä ennen ultraa onko halukas tulemaan mukaan, seuraava kerta on kuitenkin sitten jo vk 11-14 =) ja ihan loistavaa on tuo, että on äidilleen asiasta kertonut, on varmasti saanut paljon tukea asiaan jos tuleva mummu on myötämielinen =)

kannattaa laittaa vaikka kaulaliina rintojen päälle ulos mennessä, se helpotti minulla pakkasilla =)
Vissiin se FB päätettiin laittaa tuonnemmaksi kun saadaan ydin porukka kasaan.. Ketä ja ksaa kirjotella jne.

 

Sen verran vielä kommentoisin noita Hasselin vitamiineja, että jos käytät jotain lääkitystä tai sinulla on perussairaus ei luontaistuotteita kannata ihan suinpäin ostaa. Ne ei ole niin "tutkittuja" kun apteekin tarjoamat tuotteet ja siksi voivat aiheuttaa sivuvaikutuksia. Itse esim. en voi käyttää luontaistuotekaupan tuotteita ollenkaan, nimenomaan niiden sisältämien sivuvaikutusten ja -vaarojen vuoksi..

Yhdyn syömisiin hasselin kanssa, kaikki mikä on KYPSENNETTYÄ on ok syödä oli pastöroimaton tai ei.. Pointihan on se, että tuote kuumennetaan jolloin listeria riskiä ei ole.. Salaattien yms muiden vihannesten hyvä pesu, ja kypsentämättömät kala ja liha tuotteet pannaan =) Niillä pärjää hyvin.. ja majoneesit yms oon vetäny, vaikka sisältääkin raakaa kananmunaa..

Missä muuten menee suurperheenraja? Onko neljänlapsen perhe suurperhe? Oon aina miettiny, kun mulle joku maininnut, että tulee sitten suurperheellinen, niin jotenkin en osaa ajatella, että kolme lasta olis vielä suurperhe..

 

Mä olen myös joskus ihmetellyt kun 3 lapsisia perheitä on sanottu suurperheeksi. On mun mittakaavalla ihan normi vielä.

Kukaan ei ainakaan vielä ole maininnut raskausoireina mielialamuutoksia? Apua! Taidan olla muuttumassa kunnon hormonihirviöksi. Tänäänkin on niin pirusti kiristänyt hermoa tuo superaktiivinen esikoinen joka ihan koko ajan touhottaa jotakin ja jonka kanssa on ihan koko ajan puuhasteltava jotakin (onneks huomenna taas kerhopäivä) ja sitten tuo uhmaileva kuopus: en tule syömään. En syö. Kaikki ruoka on pahaa. Otan kaapista mitä itse haluan. Pidän hihatonta kesämekkoa vaikka käsivarret kananlihalla. En mene pissalle jnejne. Tuommosia juttuja jotka normaalisti ei juuri hetkauta. Oli tänään niin vähällä etten soittanut miehelle tulikiven katkusta puhelua että missä ¤%¤( kuppaat!! kun oli noin 15min myöhässä normaalista kotiin tulosta. :ashamed: Ihan tuli mieleen kolmen vuoden takaiset ajat (yöt valvottava vauva, väsymys, uhmakas/mustasukkainen esikoinen), kun itkeä porasin viimeiset pari tuntia kelloa kytäten millon mies kotiutuu. Huhhuh. Onneks nuo on jo sen ikäisiä että voi tuupata keskenään ulos turvalliseen kotipihaan kun oikein kiristää...

 

LuKlu, siis päätöshän oli minun, alunperin, hän on ilmeisesti ruennu sulattelemaan asiaa... Silloin kyllä kyselin että olisiko abortti mielestäsi ihan oikeasti parempi vaihtoehto, hän en vastannu mitään. Pystyin siitä jo päättelemään että ei hän oikeasti sitä haluaisi kuitenkaan. Mutta siis tilanne etenee positiiviseen päin, ja sanoin hänelle aiemmin että niin pitkään kun haluat abortin niin et kerro kellekkään. Eli äidille kertominen oli merkki asian hyväksymisestä. Hän ei töittenkään vuoksi pääse ekaan ultraan, ja olen kyselemättä nyt ainakin siitä. Hän tietää että on enemmän kuin tervetullut mukaan.

hassel meillä on neuvola noin kahen viikon päästä ja uskon että hän on jo silloin valmis lähtemään mukaan, tuo ensimmäinen neuvola kun tuli noin nopeasti. Ja ehkä ultrassa saadut kuvat saa hänet lopulta tajuamaan tilanteen iloisen puolen :heart: En tosin ole varma, mutta minulle lupailtiin kuvaa tuosta ihan eka ekasta ultrastakin...?

helmikoo : mulla alko viikko sitten kamala itku olo koko ajan... kaikki itkettää, ilosta enemmän, välillä sattuneista syistä muustakin... Ja mieliala muuttuu hetkessä ilosta suruun ja toisinpäin. Voi varmasti johtua yllätysraskaudestakin ettei tiedä miten päin olla, mutta kyllä yleensä olen pystynyt asiat käsittelemään ilman huutoitkuakin. Ja välillä taas olen kuin naantalin aurinko... Meidän opettaja arvasi raskauden juuri siitä hymystä.

HEI! Rupesin luomaan facebook sivua kun minulle siitä vihjattiin, olisko paha jos väkrään sitä jo ja porukkaa voi sitä mukaa liittyä kun siltä tuntuu?
Ja nimeksi Lokakuun Lapset, vai joku muu?


kirsikka ja nasu 6+0 :heart:

 

Moimoii!
Varovasti huhuilen kuuluisinko minäkin tänne.
Plussasin nyt iltapäivällä. yhden hailakan testin varassa siis vielä ollaan, mutta LA:ksi laskuri ilmoitti 14.10.2013

Esikoistyttö täyttää heinäkuussa viisi, joten saan ihana apulaisen kanssa hoitaa vauvaa.

Kondomia ollaan käytetty esikoisen syntymästä lähtien. Ja mies suostui luopumaan siitä marraskuun puolivälissä. 3. yrityskierrosta lähti tämä. Toiv. pysyy mukana.

 

Pörrö, 29v. 2.lapsi LKS

 

Onko se huolestuttavaa, jos raskaushormoni nousee hitaasti? Siis dpo 12 testasin PC:llä tosi haalean juuri erottuvan haamun, dpo13 hiukan näkyvämmän mut tosi haalean ja eilen tein digin ja tänään testasin taas PC:llä (4+1 eli dpo15) ja edelleen on haalea, mut sentään näkyy. Mua niin pelottaa, että jos me ei saada tätä pitää. Vajaa kaks vuotta yritetty (tai siis 4/2011 annettiin lupa, mutta varsinaisesti clomit yms aloitettiin vasta viime keväänä).... Tai pitäiskö ajatella vaan että pääasia, että noususuunnassa on? Miks tää alkuraskaus on niin epävarmaa koko ajan?

Raskausoireet tuntui päivällä myös ihan loppuneen, mutta kyllähän sitä taas alamahaa nippaa ja tissit on herkät. Ei ihan niin kipeät kuin eilen kuitenkaan.

Tiedän että oireet voi vaihdella päivästä toiseen ja että dpo 15 iltapäiväpissasta testattu testi ei välttämättä tarvi olla kai kauheasti tummunut dpo13:sta... vai kuinka? Mutta silti huolettaa.

 

Tervehdys taas. Päivittelin äsken listaa, ja meitä on jo 35 täällä Tervetuloa kaikille, erityisesti uusille.

Vitamiineistä Mä en syö (enkä tule syömään) mitään erityistä raskausajan vitamiinivalmistetta. Normaalistikin syön sen 40 mikrogrammaa D-vitamiinia ja Kalkki+D -vitamiinin, josta tulee vielä 7,5 mikrogrammaa d-vitamiinia lisää. Nyt raskauden takia aloin syömään taas kalaöljykapseleita, kun yhtenä raskausoireena mulla on paha paha ihottuma. Mun atooppinen iho ei oikein tykkää näistä hormoonihuuruista Viime raskaudesta pääsin valohoitoihin, kun iho veti niin huonoon kuntoon.

helmikoo: Ihanaa että jollakulla muullakin on jo noita mielialavaihdoksia ym. Mies onneks ymmärtää, mutta esikoinen on välillä ihan pihalla, että mitä se äiti oikein huutaa ihan yhtäkkiä :ashamed: Lisäksi mulle tulee raskaana sellainen itkuherkkyys, että ei ole rajaa. Viime raskaudessa itkin kaksi tuntia luettuani kirjan, joka mielestäni päättyi surullisesti. Se ei auttanut, että luin kirjan jotain kymmenettä kertaa kahden vuoden sisään, eikä se loppu edes ollut mikään surullinen. Silti piti itkeä se pari tuntia keskellä yötä

LukLu: Mä oon kanssa pitänyt aina kolme ja jopa neljää lasta ihan normaalimääränä, vasta viisilapsisia perheitä miettinyt joskus hiljaa pienessä mielessäni suurperheiksi. Kuuslapsinen on jo EHKÄ suurperhe mun mielestä. Siks onkin tosi hassua, kun nykyään jo kolmilapsista perhettä kutsutaan suurperheeks.

ON: Tänään selvisi, että vakipaikkaa ei tulekaan meidän firmaan auki. Muut oli tosi pahoillaan mun puolesta, mutta mua ei harmittanut yhtään niin paljon. Saanpahan töissä kertoa sitten hyvissä ajoin raskaudesta, eikä tarvii salailla niin paljoa.

Olo on kuin omenalla, pyöreä ja ... Kohta ei voi salailla mitään, kun tää turvotus on ihan JÄRKYTTÄVÄÄ! Samoin etova olo, onneksi ei ole vielä tullut oksuoloa. Hajamielisyys jatkuu, ja tosiaan toi itkustaminen on uus oire, joka alkoi tuossa viikonlopun aikana. Romanttisen komediat on tällä hetkellä pannassa, samoin draamakirjat, koska mä vaan itken kun luen/katon niitä.

Tänään muuten poksuu

clearbrook ja osku 6+0

 

Ajattelin roikkua vielä täällä mukana, kun keskenmenon oireet ei kerta ole lisääntyneet.. Neuvolaan soitin, eikä ne osannut siellä sanoa oikein juuta eikä jaata. Neuvola-ajan sain maaliskuulle, mutta käski perumaan, jos syitä ilmenee.. Mitähän tuostakin pitäisi ajatella: /.

Kirsikka92: osaan samaistua sinun/miehesi epävarmuuteen, vaikka olenkin jo sinuun verrattuna ikäloppu Olin aluksi (ja olen edelleen) todella onnellinen vauvauutisista, mutta samalla ahdistaa kamalasti tuleva. Olen maailman onnetoin tekemään päätöksiä, ja nythän tässä on tehty koko loppu elämään vaikuttava päätös.

Valvoin eilen lähes koko yön ajattelemalla raha-asioita, opiskeluja (maisteriopinnoista puuttuu vielä aika paljon), koirien elämän muuttumista, sitä mitä muut ympärillä ajattelee.. Siis kaikkea negatiivista, mitä ikinä keksinkään. Ahdistus oli ihan valtava! Jotenkin kaikki on niin epävarmaa, mutta silti ajatus keskenmenosta ahdistaa vielä enemmän.. Olen kyllä niin sekaisin näiden asioiden kanssa.

 

Noista mielialanmuutoksista, mun mies sano kun olin sen plussatestin tehny, että kyllä hää arvas sen tuloksen. Olin kuulemma ollu välillä kun tuuliviiri . Itehhän sitä en huomannu ollenkaan.

Kirsikka kyllä mä voin lähtee tuohon face hommaan. Mites tehhään se ryhmään liittyminen? Ja tuo nimi on mainio

Tässä oon ollu jonnin aikaa siskon kahelle nuorimmalle lapselle lapsenlikkana, ja voi elämä tätä menoa. Toinen täyttää kesäkuussa 5 ja toinen heinäkuussa 3. Kolmas lapsi sillä on mukanaan, on meinaa parturissa. Joskus oli kaikki siskon muksut meillä vkl:n hoidossa ja olin muuten astetta verran väsyneempi kun menin maanataina töihin . Hirvee sirkus päällä koko vkl:n

Mua kyllä vähän jännittää se varhaisultra, että mitähän sieltä löytyy. Toivottavasti syke. Viime vuoden kesäkuussa kun tosiaan menin liian aikasilla viikoilla, nii oli jännittävät paikat, kun gyne oli alux ihan vaan hiljaa ja sitten pikän tauon jälkeen sano että kyllä täällä jotain on, mutta... Mä olin ihan että :O, joten sain uuden ajan kahen viikon päähän. Ja sitten päivää ennen ku olis tullu 10vko täyteen nii se meni kesken, miehen syntymäpäivänä

 

Niin ja kai osan näistäkin ahdistuskohtauksista voi laittaa hormonien piikkiin.. Välillä nimittäin selaan netistä vaunuja ja muita tarvikkeita eikä siinä vaiheessa talousasiat vaivaa ollenkaan

 

Missä vaiheessa tuohon varhaisultraan voi aikaisintaan mennä? Minullahan on se tilanne, etten tiedä tarkalleen millä viikolla menen, niin on vaikea varata sinne aikaa.

 

Alii mullahan on sama ongelma että viikoista ei oo mittään hajua . Mutta tänään soitin sitä aikaa. Ku mulla se viime viikon perjantain digi näytti 2-3 viikkoa ja siitä sitten neuvolan tätin kanssa pähkäiltiin tuo aika . Että toivottavasti tuolloin 18 pvä on jo tarpeex viikkoja että gyne osaa sanoa ees suuntaa antavaa. Joten kannattaa soittaa neuvolaan ja keskustella asiasta.

Mikes teillä muuten on tuo gynen sukupuoli? Meillä neuvolalla on mies, nimen perusteella sama ku viimmex. Viime kerralla vähän yllätti, kun aattelin automaattisesti että kun on neuvolassa nii on nainen . Alux oli vähän vaivautunu olo, mutta aattelin että tuo on varmaan nii monta värkkiä nähny, ettei mun värkkiä hätkähä

Nyt lähettävä paimentaa tuota apinalaumaa, pikkasen meinaa käyvät kierroksilla

 

Hirmuisesti uusia plussia! Onnea kaikille Meillä saakin varhaisultran ihan omasta neuvolasta, joten varailin sinne aikaa : 20.02.
Jänskättää jo nyt..
Syön multi-tabsin raskausvitskuja, ja kiellettyjä ruokia olen alkanut välttelemään. Tosin en kovin orjallisesti. Omavointi on ollut edelleenkin kohtuu hyvä, pahoinvointia ei ole vielä ollut. Väsyttää ja janottaa ainoastaan.

Tipzie ja miniB 5+1

 

salainen FACEBOOK ryhmä omavaltaisesti perustettu. Eli yksärillä mulle nimiä, niin pistä kutsuja tulemaan. Muokataan siitä yhdessä meidän näköinen